sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Myrskytuhoja ei tullut, kun ei kunnon myrskyäkään.

Valmistautuminen ennakkoon mainostettuun tai paremminkin sanottuna tiedotettuun myrskyyn ei sitten muuttunutkaan lihaksi, kun tämä säähäiriö ohitti Naruskan aamuyön tunteina ilman mitään seuraamuksia. Oikein piti aamulla sääaseman grafiikkataulukoista katsoa, mihin aikaan yöstä tuuli on alkanut tuiverrella, kun siitä ei ole unen läpi mitään havaintoja yöltä.

Käväisivät puuskalukemat lähellä kahtakymmentä metriä sekunnissa aamuyön tunteina. Sulan maan aikana sellaiset lukemat peltikattotalossa kuuluvat vängällä sisälle huoneisiin, mutta nyt lumikuorma katolla esteli ja vaimensi tuulen äänet syntymästä. Lumikaan ei tuiskunnut, kuten varmasti olisi noilla tuulilukemilla tapahtunut ilman eilistä hetkellistä nollassa käyntiä, joka teki puuterilumikerroksen päälle ohutta ohuemman kerroksen, johon puuskatuuli ei pystynyt.

Täällä Naruskalla on myrskyttömän myrskyn jälkeen pyhäpäivän kunniaksi paistellut kevyesti helmikuinen aurinko, joka kuulemma on ollut Suomessa enemmän pilviverhojen takana kuin koskaan ainakin tammikuun tilastoissa. Täällä kaamosalueella sydäntalven aikoihin marras-joulu-tammikuussa ja vielä helmikuussakin on aivan sama, onko selkeä pakkaskeli tai pilvinen sää, kun aurinko nousee niin laiskasti horisontin yläpuolelle, jos nousee ollenkaan.


Pasitaa se hienosti tuonne Karhutunturiin sitten, kun paistaa. Iltapäivälläkin. Tuossa kuvassa puolikahden maissa.

Tukikohasta pakastuvaa odottelemisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti