torstai 5. helmikuuta 2015

Tuhannen tarinan Naruska.

Ukka on sen verran äkkipoika uskomaan, että jos kolmisen vuotta sitten olisi pitänyt ennustaa joskus tähän pikkublogiin oltavan kirjoittamassa tuhannetta juttua, niin rahoja ei asian puolesta olisi täältä likoon laitettu. Voitettu olisi kuitenkin se veto, sillä tämä juttu on järjestysnumeroltaan 1000.

Eikä olisi uskottu todeksi sitäkään, että jostain löytyy kirjoittajan lisäksi joukko jonkun sortin "kylähulluja", jotka vierailevat Ukan kirjoittamilla sivuilla tällä hetkellä keskimäärin 200-250 kertaa päivässä. Huonoimpanakin päivänä on menty yli sadanviidenkymmenen ja ennätys taitaa olla rapiat 400.

Tätä kirjoittaessani kävin katselemassa blogin tilastotietoja. Siellä on mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta, joka toivottavasti ei ole kauaskantoinen. Suomalaiset ovat ylivoimaisesti suurin lukijajoukko, mutta toiseksi eniten lukijoita löytyy arvatkaapas mistä? Ei naapurimaasta kummaltakaan puolelta, kuten voisi itään katsoessa arvata, kun Tukikohdan majoitushinnat ovat halvimmasta päästä. Ne lukijat tai katselijat, jotka kakkosena tilastoissa ovat, ovat Ukrainasta.

Yhtään asiakasta tässä majoitusliikkeessä ei koskaan ole Ukrainasta käynyt, joten joku muu yhteys tässä saattaa piillä. Ukalle tulee mieleen ainakin yksi seikka, josta toivottavasti ei tule totta. Ukrainasta saatetaan etsiskellä paikkaa, missä saisi olla rauhassa. Siihen Naruska ja Suomi tietenkin muutoinkin on sopivaa seutua.

Täytyy toivoa, että kirjoittaessani kahdettatuhannetta juttuani tätä vauhtia vajaan kolmen vuoden päästä, niin ukrainalalaiset saisivat lähteä omasta kotimaastaan turisteina mihin päin maailmaa vain, eikä olla suikoilemassa kotinsa vasten tahtoaan jättäneinä evakossa.

Näin sen saatan nähdä. Katseet on käännettävä itään, kuten Mummelin kameralla eilen Kuolajoen sillalta...


Tukikohasta mietteliäänä tähän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti