perjantai 13. helmikuuta 2015

Helmikuiset keväänmerkit Naruskalta.

Oli mukava tänään lähestyä Tukikohtaa postilaatikolta, kun vitivalkoinen riekkopari kuherteli pihapiirin pensaikossa. Jälkiä näki Ukka jo eilen ehtoolla postinhakureissulla, mutta tänään näyttäytyivät jälkien jättäjätkin. Pisti hyräilemään muutamaa laulua, missä riekon jalka jättävi merkin...

Kännykkäkameraa kummempaa ei taskuissa tällä kertaa ollut, mutta saatiin luurillakin todistusaineistoa mukavasta pihalintuhavainnosta. Pihapuupyyt ovat vaihtumassa riekoiksi.


Mummeli luuli tulleensa jo vanhuudenhöperöksi, kun takapihalenkillään hyppäsi hankeen muutamaan pajukkoon. Pajunkissat olivat puhjenneet näkösälle. Se ei kalenterin mukaan ole ihan oikeassa ajankohdassa, mutta tosi kuin vesi. Myöhimillään Mummeli muisteli pajunkissoja nähdyn täällä vasta kesäkuun puolella, kun kevät kunnolla myöhässä on sattunut olemaan.


Kolmaskin keväänmerkki oli tänään. Ainakin talitintit ovat hakeutuneet pihapuiden pöntöille. Ja äänimaailmasta päätelleen niillä on myös riiustelu mielessään.

Erityisen keväistä ei lämpötilojen perusteella täällä pitäisi olla, vaikka aurinko tänään hienosti koko päivän paistelikin. Lämpötila on kuitenkin ollut miinuksella seitsemän ja kymmenen asteen välissä paisteesta huolimatta.

Uskomattomia juttuja tapahtuu Tukikohdassa. Samanlaisia uskomattomuuksia pitäisi tapahtua ulkomaillakin näille päiville, saa nähdä, miten siellä käy.

Tukikohasta kuuskytävuotissyntymäpäiväreissukamoja pakkailemisiin tähän. Posio, Kuloharjun Tukikohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti