tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ukan hirvilindströmit.

Oon saattanu tämmösistä kertoo ennenki, mutten muista. Mummeli ilimotti töihillähtiissään ovevvälistä tännään, että sielon punajuurikuutijopurkki kylymijösä, tee siitä iltapäiväks evästä.

Heleppohan se on tilata, mutta heleppo se on punajuuresta tehhäkkin. Ei tällä kierroksela Punajuurirakkija, vaan Lindströmit. Hirvellihhaa pakkasesta sulamaan heti aamusta 700-800 rammija. Oli pääsisäisejjäliltä vielä kylmijösä muutaman mukavan muuramelaispariskunnantuomija omija maalaiskanankevennyksijä. Nam. Vettä, maustamattomija korppujauhoja, soijakastiketta suolan tilale, mustapippurirouhetta ja piipillinen tai kaks kotisinappija. Ja tietenki net pyyvetyt punajuurikuutijot, joita saa ostela valamiiks kuutijoituna, eli niile ei tartte tehhämmittään. Sekotus päälärisä rautaluksikala ja eikun pikku vettäytymisaijjan jäläkiin pannu tulille. Tai ei oikeesti nyt kaasutulille, vaallaitoin sähköliejen puolelle.

Paistamisseen oikijaa voita. Pannule maslaa aika reippaasti ja pannu tarpeeks, vaanei liijan kuumaks. Sillai, että voi hiukka ruskistuu siinä. Ja eikun pihvit paistuun. Eikä kiireelä, vaan tarkkaillaan sevverran, että alapinta ruskistuu rapijan puolelle. Ja sitten ympäri ja sama uuvestaa. Siinei tuonkokosesa taikinasa saa varttija kauvempaa aikaa käytettyvä, niijjovain on pihivit valamiina.


Mammakivveteli naamaasa ninko aikatytöt. Taas sai Ukka anteeks eiliset riskeerauksekkatolla. Eivaiskaa, ei se Mummeli tiennykkoko hommasta mittään, ennenko lokista luki.

Kyllä jaksaa ehtoon kiekkopeliä kattova, kunon tempassu Ukkahirvilindströmit ja sakemannin uunipotut naamariisa tuoreen Kursulaiselleivän kans. Ja huomenisa syyvään, yllätysyllätys, tätä sammaa evästä. Ja putkimiehellekki piisaa...

Tukikohasta sulattelemissiin tähä.

Lapin puikulat Salmivaarasta!

Soittelin tuosa Salamivaaraan Pohtilaan. Piti tilata varroiks yks säkki puikulapottuja kesäkuun tarpeita varten. Tarttee tehhä isommale porukalle sillon poronkäristystä ja puikulamuussija, eikä muussija voi tehhä kun vanahoista potuista.

Joinain kevväinä on puikulammyyjä myyny eijjoota, mutta nyssano Pohtilan Jari, että tavaraa ovvielä laarisa paljollaisesti. Kyssyin tieten potun kilohinnat, kuttiijjän blokillukijoisa olevan paljon pottunäläkästä porukkaa. Kympin säkisä laatupuikula maksaa 1,20 €erova ja Ukan normisatsisa 25:n kilon säkisä hinta romahtaa 1,10 €eroon kilolta. Son verollinen lapsellisehhalapa hinta. Rahti pääle, mutta Matkahuollothan on sitävarten, että net kulettaa.

Nykkannattee olla tiitteränä. Net on tosijaan hyvälaatusta puhasta Lapin puikulata. Son paras pottu, sanokoot kekkätahasa mitä tahasa. Son testattu Ukan köökisä nimmonella tappaa, että sevvoittanutta ei ole. Eikä tule.

PohtilaJJarin kuumallinjan puhelinnumero tullee täsä: 040-566 4581.


Tukikohasta muijenkivviisastumista oottelemissiin tähä.


Ukka haaremissa.

Tämei ollu unta. Oli ihan livetilanne. Sielä sitä sai kukkoila kolomen morsiammen kanssa, eikä meinannu pystyvä valitteen, ottasko kaikki neljä ja kerralla vai misä järjestyksesä.

Harmivaan, että Ukka joutu katteleen Ukkana päältä, kun musta metto oli maantievvaltijaana morsiamiesa kanssa. Siinä met sähkövirmammiehen kansa katteellisina kattoimma, miten komija poika saa, jos saa...Ainakaavvielä ei muita kukkoja tantereela näkyny.

Törhähyttelin parriin kertaan Suparun tööttijä, että veis riettailuporukkasa tiestä kauvemmaks, kuse sattu vokottelupaikka vielä olleen mutkapaikasa Naruskantielä. Ja net lähtiki.



Tästä etteempäin ei kannatte niijellukija tätä juttuva, jokkei halva lukkee vähä tuhumaa juttuva.

Tuli nimittäin Ukale likasesta kiintolevystä siinä etiäppäin metton touhuista ajellessa yks puolrivo vitsi. Tieten se liittyy tuone keskivartalompuolele, ninko melekiin aina. Näise mennee:

Savolaistyttö tuli aamuyölä myöhää kotijo tanssiloista. Vanaha äitemuori oli jo kahavinkeitosa aamuvarahisesa, kuttyttö istahti pirtimpenkile. Äite siihen kysäsemmään, että nooooh, vonkuko net jätkät sitä persetintä???

Tyttö katteli viissaannäkösenä äiteesä ja sano, noooooh, vonkuhhannet. Mutta minäpä jymmäytinniitä kaikkija, ja annoinki kusetinta...

Soli semmone ajatuksejjuoksu hetikunnäki voimisaan olevan metton ja silä morsijamija. Antakkee anteeks, evvoinu mieltäni malttaa, kuvvanaha vitsi alako ittiäki ajellesa hymmyilyttään. Jos ei ihannnaurattaan.

Tukikohasta suuta supummalle ja kynnää tylsemmäle tähä.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Riskireissuko talon katolle.

Täällähän ei kohta uskalla kertoilla riskijen ottamisesta ja ittesä ylittämisistä mittään, kuhheti tullee kovija kommenttija, misä meni pieleen. Tännään kävin kuiten korkian talon korkijalla katolla, kunen talavipakkasijen aikaan sielä käyny hoitamasa yhtä hommaa. Nysseon hoijettu.

Takalappeelta ei pääse lumet puttoomaan tikkaijen kahtapuolen ennenko joku käy ratkomasa tikkaat lumista vappaaks niijen molemmiltapuolin. Siinon semmonen pikkunen riski, että net tikkaat on aikaslailla paineesa paksullumen pyrkiesä nollakelilä ja lussalaollesa lähteen valuun katolta ales. Nin oli nytkin. Maasta sen näkkee.

Kiipesin tieten irtotikkahija pitkin kattotikkaijen kohalta ylös. Ja siittä sitten hissukseen konttailemalla harjale, mistä alotin lapijolla purkaan lumija pois. Tikkaijen yläpääsä näky, että kovvaa vetova on alespäin, kunnet yläpäät on vejelty täkkipulttiloilla harjan ylitte kiinni.

Tuli monesti sielä ylläällä ales kattoissa pieneemmieleen, että jospa net tikkaat nyt irtookin ja lähetään ales niijen ja lumijen mukana, nimmihinkähä asentoon kannattas yritellä laskeutumista maaha. Ninko savolaiset sannoo, ei se pitkä puttous, mutta äkkipyssäys.

No eihän siinä tieten kuinkaakkäyny. Paitti, että nyt net lumet pääsee sieltä valumaan ja kattotikkaat pelastuu. Kuhan vaan tulis semmoset lämpöset, että lähtisvät. Ennejjuhannusta.


Tukikohasta torumisija muiltaki kuin eukolta kuuntelemissiin tähä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Mää vai?

Kuulin tosa raatijosta, että emmuka ossaa haukkuva...

Molen päättänny, että syksylä alotan lintuhaukut. Olempirruuttani jättänny haukkumatta tänneasti kymmenevvuotta..Heh.


Tukikohasta virnistelemisiin tähä.

Kolmen keklun timpermanni.

Puukko viikossa syntyy Tuoremaassa, jos kunto Vasaralla tällaisena kesään kestää. Hiontapöly tekee Artolle toistuvasti tepposiaan varsinkin, kun kylmemmillä ilmoilla ei voi mennä ulos hiontoja tekemään.

Tuppien ja puukkojen laadusta ei mestari tingi. Hyvä tulee vaikka hitaamminkin ja tärkeintä on, että hyvä olla pitää. Siinäpä mallia taas kerran, miten puu, metalli ja nahka mestarin käsissä taipuu. Taideluomaa, sanottaisiin Haukiputaan suunnalla.








Tukikohasta postipakettia pakkailemisiin tähän.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Repolainen näimmä asettunu taloks.

Son tuo iso komija repolainen ottannu selekeesti tavakseen kiertää haukuttamassa meijän Rihlakoiraa aamuyön tuntijen aikana. Ja ompa sitä nähty täsä jo illansuusakin.

Tullee pijettyvä tuota telehvoonija vanahasta muistista yöpöyvälä aina nukkuisa. Enkä saa siitä semmosta värinäilimotusta sähköpostiviestistä kytkettyvä pois, jotenka joskus siihen hurahukseen herrää, jos se sattuu kuorsausvetojevvälliin. Viimoyönäki tuli neljä hurahusta.

Repolaisella on mitä ilimeisemmin näläkä. Ja saattaahase kait kiimasa olla koirastaki kiinnostunnu, tiijähäntä. Rihla kuiten alottaa haukkumisesa aina sammoihin aikoihikkun viestijä pukkaa. Viimeyön kuvviin repolainen on päässy koko kommeuvessaan...



Nuot riistakameran kellonaijjat on sekasi kun seinäkello. Setaas johtuu siitä, ettenoo käynny kääntelemäsä kellova oikijaan aikaan, kunon jokapäivä ollu nuot sähköt poikki nelisentuntija tämän surullisenkuuluisan sähkönsiirtotoimittajan hommijen takija. Täytyy käyvä rukkaamasa kello nyt, jos niijen urkko on valamis. Vaikkei siltä ihannäyttänny pensareisula tännään.

Tuo repolaine ovvähän hankalasa välisä nyt. Mullon tievosa muutamaki mettämies, jokka losauttas sen enstilasa päiviltä pois. Ei vähiten oma poika.

Pittää miettijä. Tukikohasta tähä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Naruskalle kesäkelit parisa viikosa.

Luonto on ihimeellinen. Kaheksankytä senttijä ollunta maassa nyt, mutta kesäks muuttuu yhelä heilahuksela. Wanaha Kansa tietää. Puoletkuut peipposesta.

Oli se satavarmana peipponejjoka värjötteli aamula tuiskusa tuosa pihapuusa. Mummu sai onneks evitenssijä kamerala, ettei taas Ukkaa valehtelijaks haukuttais.


Äkkiseltään vois sannoo, että peipposella ei täälä liikaa evästä tällähetkellä ole. Lauluva ei vielä kuulunu pihapiirisä, eikä tän ukkopeipposen viserrys varmaankaa akkapeipposelle asti vielä kuulus, vaikka ukko lauleliski. Täytyy toivoo, että selevijää hengisä lähiaijjat, sonnimittäin täyttä talavija täälä.

Tukikohasta ei kahevviikompäähänkessään uskomissiin tähä.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Jokapaikan Reetta kävi kylässä.

Meilloli pitkäperjantaina mukava vieras täälä Tukikohasa. Jokapaikan Reetta oli saanu jostain vihijeen tulla Naruskan kairaan kattelemaan elämää mettässä. Ja soitti Ukalle parija päivää ennen ja tuli kans, ninko lupas.

Nysse Reetan reisu tullee ratijosta tulevana lauvantaina puolempäivänjäläkiin. Tuosson Reetan asiajasta tekemä puhvijuttu Yleareenasta. Linkin kautti voi juttuva kuunnela lauvantaista lähtiin, eli klikkaseppas Jokapaikan Reetta -juttu .

Siinähämmyö "luonnollapset" Reetta ja Ukka posseerattaan kommeesti meitin ruokasalisa...


Ratijotoimittaja ossaa tivistää ihimisen elämästä ison osan muutamala lauseela. Reetta raatautti Ukkaa ennen mikrohvoonijen esille ottova ja kyseli ninko kuulustelusa, että mitä porukkata ootta. Tuosa se olennaine on sanottu muistiinpanoloista. Lyhvestä virsi kaunis.

Lainasin Ylearreenan sivulta:

"Vaikka Ukka ja Pirjo Santala asuvat monella mittapuulla mitattuna kaukana ihmisvilinästä ja melskeestä, ei heillä tule Sallan Naruskassa juuri koskaan hiljaista tai yksinäistä, sillä he pyörittävät entisen kyläkoulun tiloissa retkeilymajaa. Ukka on eläköitynyt entinen poliisi ja Pirjo työskentelee edelleen myös tekstiilityönopettajana Sallan kansalaisopistossa. 80-luvun alussa Helsingistä Sallaan muuttaneen pariskunnan liikenevä aika menee hiljaisuutta ja rauhaa etsivien matkailijoiden kanssa touhutessa. Retkeilymajayritys on heille elämäntapa. Reetta Arvila on tällä kertaa Naruskassa tutustumassa matkailuyrittäjien arkeen".

Tukikohasta ihammielenkiinnola tähän.

Kiittämätön ihiminen.

On sitä itekki lopultaan ihankummaline ihimine. Varmaammuijjenki mielestä ja varsinki, muttako alakaa ittestäki tuntuun siltä, nin sojjo jottain.

Ei muista kiitellä korkeempija voimija terveestä päivästä ja terveestä rupista. Ei varmana, ennenko taas tullee muistutuksena helevetimmoiset kipiät paikat ja onkelmija kohta kaikesa. Ninko ensivvaan ihampikkusen, mutta sitten muutamasa päiväsä pikkukipu muuttuki aikas isoks. Polovi. Eri polovi kusse, jota se yks tohtori rivaatisti aikannaan räpläs. Ja jota Ukka sairasteli tosissaavvuojen ja toistaki.

Tää on oikia jalaka. Jase kippeyty, nimpätietenki, anopihhakureissulla. Sillei kyllä ole tän asijan kanssa mittään tekemistä, mutta silläpä onkimmerkitystä, että joutu ajjaan autova helevetimmoisesa lumituiskusa, jollon ei voi jalakaasa leppuutela vakijonoppeuvensäätimelä, ninko Ukka ruukaa tieten tehhä pitkilä matkoila muuton. Ja toinejjuttu tieten seki, että kummatkanteko oli hittaampata, nin tauvot olit lyhvempijä. Ja nimpä se polovi otti siitä reisusta itteesä.

Elähämmittään, solijo paranemasa, kummyö velipoijjan kanssa innostuttiin puhistamaan öljykattilata. Siinä hommasa Ukka käväsi polovillaan semmosessa hiukka hankalasa asennosa, kullaitettiin polttimova takas saranoillee. Siittä se poloven ulukosyrjäsä alumpittäin ollu pien kippee paikka lähti levijämmään lumpijon alitte poloven toisele puolele. Ja vaiva ylty eilempäivälä, kuppiti tehhä hyväntekkeeväisyyshommija, kukkäytin Vasarata kirkola saunasa. Ninko noijjokakeskiviikko. Emmeinannu huonojalakasen puukontekijämperäsä ennää kaupasa pysyvä vauhisa ja kotijokku tulin, nin emmeinannu ennää päästä autosta pihale.

Eikä siinä vielä kaikki. Huolimtaon ja rementikkoku on, nin empöljä täytättänny liiteriin koivuhalakoja velimiehelä, jokon vanahempi, mutta tiukemasa kunnosa kumminä. Se lähti pois eilissäaamuna. Vei anopinki mennessää.

Konkoilin autolta halakopinole ja lavoin kärryyn koivuva. Tuli aikas iso kuorma, mutta se onnistu kuiten kaatummaan halakokellarin lunkasta sisäle iliman isompija onkelmija, kuvvarroin liikkeitäin. Toisen kuorman kans käväs sittejjo huonommi. Soli samankokone ekan kanssa, mutta viimeselä vajjaala metrilä enne halakoluukkuva kunolin nostamasa kottarista aisoja ylös, nin poloveen sattu nin saatanasti joku väännähys, jollon kimpos halakokärryt halakonneen päälleen luiskaan ja samala kaato toisenniistä kahesta lootulunkasta varottamati ales. Ja seku paukahti petonireunaa vasten, nivvarmasti lähti hetkeks kuulo korvista, kuttärykalavot melekeen pullistu päästä ulos.

Sinnittelivvielä toisenkillunkan kiine ja varmemmaksvakkuuveks kävin itkukurkusa lattaamasa puut pessään alakerrasa. Polovi oli pelistäpois.


Ehtoola soli polovi sittetturvoksisa kauttaltaa. Eimuutako yliannoksela tulehuskipulääkettä tultii yönyli. Nyton pakko ottaa iharrauhasa ja levola, ettei tarttis lähtee oikeeta lekurija itehhoijjon sijjaan ettiin. Alakaa pikkuhilijaa muisti pallautuun niistä ajjoista, kuppolovet olit kunnosa...

Tukikohasta sähkökatkoksiivvalamistautumissiin tähä. Ja leppoon.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Sähköhhintarosvous osataan pohjosessakin.

Ommuuten pitäny usijampaan  kertaan kirjoottaa tästäki asiajasta, mutta enoo saanu aikaseks. Tai josoon kirjottannu, nin kertaus on opintoin äite. Nyssevaan tuli taas mieleen oikeen kunnola, kurrupesivat tuosa muutaman kilometrimpääsä rakentelleen ja korjaileen sähkölinjaasa nää paikalliset siirtotoimittajat. Joku ilimajohtotyö son kysseessä ilimotuksemmukkaan paikallislehesä. Soli tieten jääny lukemata, kunnäppäsivät aamula yheksältä sähköppoikki. Tunnijjäläkiin kilhautin, mikä mahtaa olla aikataulu, nissanottiin kakstuntija aamupäivälä, sitte tunti sähkövä ja taas kakstuntija pulestapäivästä etiäppäin poikki. Ja tätä sammaa tahtija koko viikko perjantaile asti. Vallassaa, kusen tietää.

Kävi tosa tännään muutama kahveevieras jostakin etelämmästä. Tuli puhheeks, että keitimmä justiin tuoreekkahavit, ku äsken oli sähköppoikki neljä tuntija. Nää mökkiläiset oli lähtenneet mökiltään kelekkaileen ja sannoivat ihimetelleesä, kunei sähköppellaa. Selekishä se asija, kunnäytin heile lehti-ilimotusta. Het sanoit heti, että heilä tullee telehvooniin viesti aina tämmösistä katkoista etukätteen. Meillei tule, tuumasimmää, mutta ilimottaa net lehesä.

Tuli sitte puhheeks sähköhhinnat. Het on jottain karuna-asijakkaita. Son kuulema semmonen virma, että nostellee nuita siirtohintoja aikaspitkilä harppauksila. Olemmääkin tainnu asiajasta uutisija joskus kuulleeni.

Kerroinki nuille immeisille, että vajjaat kymmenevvuotta sitten alloin ostaan sähkövä Vaasansähköltä, kunnet keittää sitä meriveestä ja myyvässitte halavala kaikile. Ulukomuistista muistelin heile semmosta, että net siirtohinnat oli noina aikona kolomasosavverran nuista mittarisähköhhinnoista. Ja varsin kaivon nyt kirjanpivosta laskut vuojelta 2010. Mittarilasku oli toisesta mittarista sillon 194,42 €uroo ja siirtohinta 61,85 €uroo. Ja varmemmaks vakkuuveks toinen mittari vielä, josta mittarilasku Vaasasähkövirmale 221,89 €urova ja siirto siitä mittarista 85,00 €urova.

Tänäpänä huhtikuulta nuot samat vertailuluvut on ekamittarista 120,92 €erova ja sen siirtohinta, hupsvaan 172,98 €eroo. Ja varmemmaks vakkuuveks toisemmittarin vertailuluvut 128,53 €urova mittarimaksu ja samasta siirtomaksu, hupsista 182,62 €erova.

Elikkä tää siirtomaksullaskuttaja meilä Koillis-Lapin Sähkö OOYY on ihavvarmasti seittemäsä vuojesa työntänny karvasekkätesä mun lompakkoon ja kerrää nyt ittelleen samasta asijasta enempi rahhaa kun siitä vanahasta virmavvaihtamisesta aikannaan hyövyin, seittemänsattaa €erova nettona vuojesa.

Näilläkää näijempäivijen sähkökatkoila ei toimitusvarmuuvele tapahu isompija ihmeitä, kunei niitä kaapeleita vejelä kun uuvestaan sinne ilimaan, eikä maaha, ninko Ruåttisa paljolti on tehty. Ja meijän kairasa on tällä siirtovirmalla vähähhelevetisti semmosta korjausvelekaa, että talojohtoja mennee semmosten ryteikköjelläpi, että maurimyrskyntapanen kun tullee kohale, nin mennee sähköö poikki sieltä ja täältä ja vielä sieltäki. Ja ihavvarmasti.

Tars varmaan perustaa sähköpuolele samallaine ihimisten puolustaja ku on vaikka verommaksajijen keskusliitto. Täälon näisä asijoisa isompi mätäpaise. Jason koko Suomesa etelästä pohjoseen ja takasin. Prkl.

Osija sanottavasta sannoin ja lissää tullee taas, kuhan sormet uuvelleen alakaa syyhyvämmään.



Tukikohasta seuraavaa sähkökatkova oottelemissiin tähä.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisilmeitä 2017.

Pari asiaa ilmeistä. Ensimmäinen koskee naruska.com -nettisivustomme ilmettä, joka pyhien aikana pyörähti vävypoika Samin suunnittelemana uusille urille. Voitte käydä sivustoa vilkaisemassa ja kommentoidakin sitä. Ja olisimme tietenkin kiitollisia vihjeistä ja toivomuksista, joita sivuston suhteen mieleen tulee. Toivomusluita voi heitellä ja niitä pyritään myös toteuttamaan.

Toinen asia ilmeistä koskee kasvojen ilmeitä, joita pyhiltä on kameroille tarttunut. Pääasiassa ilmeet ovat olleet hymyvoittoisia niin Tukikohan vieraiden kuin omankin väen naamatauluilla...









Ketturepolaisen toisen pääsiäispäivän aamuvarhaisen ilme on hiukan tutkiva, kun se etsiskeli syötävää kuukkelien ruokintapaikalta. Täytynee muutella riistakameran kuvausherkkyyttä, että saadaan kuviin enemmän kuin puolet tästä hyväkuntoisen näköisestä vieraasta.


Tukikohasta yöpakkasen lauhtumista odottelemisisiin tähän.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Ulkokuvia ja hiukan sisäkuvaakin.

Pääsiäiskelit Naruskalla ovat olleet hieman epävakaiset  lumisadekuurojen vuoksi. Ja tuulen vuoksi viileätkin, mutta ei se ulkoilua kokonaan ole estänyt.

Äite ja tyär käväisivät potkukelkkaretkellä toteamassa, että hanki kestää potkuttelun muoviliukuvarusteisilla potkureilla.



Ukka on enempi oleillut sisätiloissa, joten laitamma sen kunniaksi sisäkuvan, jonka Lapin keskussairaalassa näppäsi tähystimellä lääkärismies, joka totesi Ukan ruokatorven leikkauksen onnistuneeksi ja mahaportin seudun tulehduksettomaksi. Ja närästykset ovat entistä elämää. Suosittelen operaatiota niille, jotka närästyksen vaivoista kärsivät...


Tukikohasta nettisivujen uusiutumista seurailemisiin tähän.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Mämmille perso repolainen.

Mitäpä se Ketturepolainen muutakaanTukikohasta näin Pääsiäisen pyhinä odottelisi eväspaikalta löytyvän kuin mämmiä. Vielä oli tyytyminen kuitenkin kuukkelien puuronloppuihin. Ja mämmistähän kuulostaa olevan pula Suomessa, mutta ihmekkös tuo, jos sitä kaikki lappaa naamaansa samaa tahtia kuin joku Mietaa. Minun annokseni saattaa joutaa vaikka ketuille...


Pimiän ajan kulukijahan se on Repolainen. Riistakameran se tietenkin saa liikkeillään laukeamaan ja näppäämään itsestään tunnistettavan kuvan jollain mustasalamalla, josta tämän kirjoittaja ei sen enempää sitten tiedäkään.

Tukikohasta pikkupakkasesta ja purevasta vinkasta tähän.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Puuseppää aina tarvitaan...

Empäs voi mieltäni malttaa kertoilla hiukan Tapijonkyläkuulumisija Rovaniemen suunnilta. Siellon näimmä menneillään kevvään kunnijaks linnunpönttötalakoot. Isä-Kasperilla on näppärä apumies kokkoomisesa ja ruuvaamisesa, ku Aarni jo nousee työasentoon. Heinäkuusa tullee vuostäytee.

Pöntöt tartteekissaaha valamiiks ennempyhijä, kupperhe matkustellee pääsijäiseks Raisan kotikulumile Kaamasee. Saattaajo pääsijäisejjäläkiin olla uusija asukkaita tontila, kuhan nuo palikat saahaajjärjestykseejja pöntöt pihapuihin kiine.


Tukikohasta lukijalukuja ihimettelemissiin tähä.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Talavee tulevat kymmenen päivää.

Kovin pyörähti täälä talaviselle puolelle, jos jossain päin Suomee jo joriini kukkaa työntää. Viime yön tuiskutteli vinkka nurkisa nimmaan pirusti ja kolisteli peltikattova ninko rumpuva.

Eeweeännän Naruskaennuste näyttäis kymmenelle seuraavale päiväle pikkupakkasta ja miinuslämpötillaa päivillekki, eli pääsiäisellumet on täälä tallessa. Ja lissääkin näyttäis tuleva. Kaheksankytäsenttijä löytyy.

Lähen tästä päiväseltään anopinhakukeikale. Ei tartte varmaankaa lumirajan ulukopuolele nokkaasa työntää, kuvvelipoika eukkonneen tuo anopin Kajjaaniin, mistä vaihan viestikapulan Leksukseen ja hurhautan hänet Kasperin pesuveen luokke Rovaniemele Tapiojonkyllään.

Ja illaks kotijo, ninko lentoyhtijön mainoksesa...Kaheksansattaa ja rapijat tullee kierrosta, mutta matkailu avartellee.


Kallelanköngäs näyttäis pikkusen levijävän sulapaikoltaan, mutta hallitusti.

Tukikohasta tuiskuva vasten puskemissiin tähä.


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Potkurihankija piisais muillekki.

Räkäkelit on muuttunu hankijaisiks. Ei mittään autova kantavija hankija, mutta potkukelekkaa kyllä. Mummeli kävi hiukka tievustelemasa kylä kiertämällä, että saattais kannatella Ukkaaki.

Tarttee kattella hiukka, löytyskö kelkkailule tillaa, kunon nin tivis ohojelma lähiajjoile. Kunnolisija seltiyksijä kyllä löytyy Ukalta. Saatan otella kuiten niskasta ittiäni kiini ja lähtee kokkeileen... Uutta potkurija.






Hankikantova näyttäs piisaavan polanteila, pellola, mettäsä ja tiempäälä. Eli jokapaikasa, misä luistova ja lunta on. Kaikkija tarpeeks.

Tukikohasta kelekkailukalenterija rukkaamissiin tähä.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Takaiskuventtilin remontti näyttäis onnistunneen.

Käväsin sitten nielemässä kontrolliletkun Rovaniemelä. Tähystystohtori oli se sama mukava hemmo, jonka vastaanotoilla aikanaan sovittiin, että leikkaus tehhään. Ja tämä sama mies oli tullu operattijossa avusteleen, kun oli ollu haittana net Ukan maharasvat sielä leikkuualuveella.

Nyt tähystys suju yhtähyvin kunsillon ennelleikkuuta. Ja tohtori näppäs kaupantekijäisiks vielä sen kelijakijanäytteenki jostaki ohutsuolestapäin samontein, vaikka verikokhet jo näyttit miinusta.

Opperaatijon jäläkiin tohtori näytti parit hyvät valokuvat ruokatorvesta ja uuvesta lukosta. Hauskannäkönen se jonkummielestä voi olla tulehuksista vappaa uus takalukko. Ja se joku on ainaki Ukka.

En älynny pyytää niitä kuvija lähettään mulle, mutta tännään väyrysyön yli nukuttuvain tilasin net sähköpostipyynöllä. Ei tulluvvielä vastausta misään muovosa.

Löysään vattaanki sain tohtorilta muutamat uuvet ohojeet, joita aletaan kokkeileen lähisinä aikona, kuhan täsä pääsee aijjankansa apteekisa käväseen. Nytei ole joutannu, kun pittää huoltaa nuo Korvatunturivvallottajat. Net on turvasa Tukikohasa ja joulupukinkoto ovvallotettu, mutta herra ei ollu sielä kotona...

Tukikohasta paranemmaan päin tähä.


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kuivaliha kypsyny.

Kuivalihat halakokatoksen peltikatolla olevassa katiskaverkkohäkissä on saaneet tuulta, tuiskua, aurinkoa ja pakkasta. Eikäpä net hirven sydänlihasuikaleet muuta tarviikkaan.

Napakat tuntuivat olevan ja leikkuupinnasta näkee, että ihan pikkusen lihapala vielä punertelee keskiosaltaan. Joten eikun pois ja Rovaniemelle Kasperin hoteisiin. Mummeli ei tästä lappilaisesta herkusta juurikaan piittaa, eikä Ukka vuorostaan verenpainepotilaana saa sille perso olla, vaikka mieli tekiskin. Oikeestaan riittikin, kun muutamalla koepalalla makuhermoja kutkutteli...


Tukikohasta vähään tyytymisiin tähän.

Ukonpäivä reippaasti lussalla.

Ukan nimipäivä oli kolomas kolomatta, ei neljäs neljättä, ninko olis saattannu luontevata olla. Ainaski Mummelimmielestä. Met päätimmä Loimun kans kuiten asijat omammavummukkaan. Nimipäiväkalenterriin ku aikannaan Ukka suosituimpana nimenä laitellaan, nin sittesse varmaanki siirtyy Ukonpäivän kans samalleppäiväle...

Lämpömittari näyttää Tukikohasa tätä kirjottaissa puolempäiväjjäläkiin 5,3 astetta lussaa ja vielä näyttäs lämpiivän. Kattelinki viisaammaks vejelä Kasperin halakomakonheen huomista vastejjo lähemmäks Rovaniemee vaikka Sallaan, ninei tartte aamuvarahisela huomena hoppuila. Ja siton sekavasa mielentilasaki aamula, kuppitäs yheksänkantturoisa jo letkuva nieleskelä sieläjossain. Ja syömätijjajuomati.


Onneks oli Kasperin kelekanpeite täälä, nin sitasimma sen konheempääle ja päälimmäiseks halakoverkko, nivvähempi lepattellee tuulesa. Eikä rappaannu, jos alakaa nuot tiet sullaan.

Tukikohasta ennakkoäänestyspaikale halakomakone peräsä tänhään suunnistammissiin tähä.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Jäätiin pupun kanssa Loviisan koululaisia vartoomaan.

Kevään neljäs hiihtoryhmä pysähtyi Tukikohtaan yöpymään pitkän ajomatkan jälkeen eilen ehtoolla, mutta heidän matkansa jatkui tänä aamuna huikosen eteenpäin, eli Kemihaaran kairaan. Eikäpä sen vähäisemmät suunnitelmat tällä yhdeksän hengen porukalla ole kuin valloittaa tunturi, joka on meille kaikille tuttu, muttei tuttu lähemmin juuri kellekään. Korvatunturi, se Joulupukin koti.

Lähipäivien sääennuste lupailee Itä-Lappiin plussakelejä ja vesisadetta. Se on asia, jonka hiihtovaeltajat joutuvat suunnitelmiinsa sisällyttämään. Toivotaan, että tavoite saavutetaan. Ja että Joulupukki olisi kotosalla...Torstaiehtoolla se kuullaan, kun ryhmä palailee yökuntiin ja käristykselle Tukikohtaan.

Jänöjussi pistelee Tukikohassa poskeensa pajunkuorta. Kelit ovat kevyelle jussillekin pehmenemään päin, eli nollakelit alkavat tekemään hankikeleille pikkuhiljaa tepposiaan. Eipä täällä kunnon suvea tälle keväälle vielä ole nähtykään, joten tulkoon, jos niin parhaaksi nähdään.




Pajunkissat saattavat olla hiukan aikaisessa Naruskalla, kun niitä on aukeamassa jo nyt. Toisaalta, eipä noita kovan talven merkkejä täälläkään enää ole kuin yöpakkasten muodossa. Pääsiäisen koristetta löytyy tontilta, niin ei tarvitse joriinikauppaan välttämättä hyökätä...


Tukikohasta huomiseen kuivalihatestaukseen puukkoa teroittelemisiin tähän.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tieto mennee tietokonetta pienemmästä reijästä...

Oli Kallelasta musta kuva tälle aamuva. Sonkittoiminnu pitkään viimesestä korjauskeikasta, ainaski pariviikkoo. Piti aamutuimaan enne ulukomaile menova pyörähelä sielä mutkin.

Sielloliki hiuka ouvosa asennosa asijat. Piti sekunti miettijä, mites täälä sisälä vermeet on uuvesa asennosa. Ja selekishän se.


Oli joku vetassu uspijohosta nimpalkovasti, että oli noussu koko kone hirsseinäle. Ja piuhat oli tiukalle singuteltu. Eipä siinä tieten kuso kulje.

Selitys oli selekee. Kattolumet oli tullu etulappeelta nurkampäästä ja painahuttaneet tullessaan piuhat tiukale. Onneks oli sevveraan pehmoset tuulikitit hirrelläpivienisä, että piuha ei menny rytinäsä poikki, vaan veti vain konheen seinäle.



Pienet lumityöt ja kuvalinjat taas pelittämmään. Siinä son kuvasa piuha tiukala, ninko siimakkesälä tuola jokirannasa.

Son Naruskajojesa selekeesti kevväämmerkit koskesa, ninko tuoreesta kuvasta taas näkkee.


Tukikohasta aurinkoarmaasta nauttimissiin tähä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Pupu puurolla.

Ensmääsen kerran toimi tuo valavontakamerana muutamasa paikasa toimiva riistakamera yölä. Sonkihhyvä, että osottellee toimivasa. Yölähän sitä valavontaa joskus tarvitaanki.

Siinon muutamanpänä ollu se kuukkelijen puuromesta. Ilimeisesti jänöjussiki ohhaistannu nallepuuron ja siihessekotetuvvehnällesseen pehemosen yhistelmän tuoksujja tullu maistijaisile.


Näyttäs aikaleimoista siltä, että ei alottannu huhtikuuta puuroevväällä, vaallopetti maaliskuun...

Tukikohasta tähä.