lauantai 29. huhtikuuta 2017

Pärepuusavotasa.

Pettääveen päremestari RaitasArmas oli siskolleen, eli anopille heittänny toivomusluun, että saiskhan sieltä Naruskalta päreppuun, ninko aikasempinakikevväinä. Met otamma yheksänkymppisen tervaskannon toiveet tieten tojesta, eikä Kasperi eppäilly hetkeekään, etteikö hän päiväseltään aja Naruskalla mutkin, nin kelekka rekinee on maisemasa. Ja tuli kans aamusela.

Viimevuotine kaveri Poutsi oli jo painunnu Lokkakairaan vapuvviettoon. Ei haitammittään, Ukka peittää yhen mettätallousinssinöörin paikan tilapäisesti. Ja päreppuuta olen ollu valakkaamasa jopa usiammin kuPpoutanen konsaan. Tais hälle olla neitsytpärepuureissu viimokevväänä. Joten eikun haalari pykälään ja poijjan kanssa Sallan Yhteismettän lantaasile toiminnaohojajjan kirjallisela luvala. Suuntana Rikkilammin takamaat.

Son kuulkaapas semmone hommaku alakaa ettimään pystymettästä suoraa, tasalatvasta ja oksatonta petäjätä, nin son yks saasta tai kahestasaasta, jonka voi kelepuuttaa. Ja tarkat poijjat kunnoli ettimäsä, nin saatettiin nähhä usiampikissata, ennenko tärppäs.

Kukkuitenki ollaan amatöörijä näisä pärehommisa Arttuuvverrattuna, nimpitää silimämääräsen tarkastuksejjäläkiin tehhä vielä nilatesti, jolla näkkee osviittaata siitä, että runko ei ole kiero. Pien kierous ei haittaa kuulemma, mutta isokierous kyllä, ninko monesa muusaki asiasa...


Jakun son päätetty lyyvännurin, nin eikonurin. Kaatosuuntaan tieten tarkasti, ninko mettätallousinssille soppiikin.




Jaeikun mitalla poikki. Satakaheksankytä senttijä on pisimmitta, paras mitta päremiehele on satakakskytä. Oikijammittasta tullee pääsälaskemalla. Arttu katkoo haluvamiisa mittoihi sitte Pakolassa.

Aamulla kesti hanki hyvimpakkasela, mutta iltapäivää kohen alako olleen jo niijjanäi. Sielei ole kovvaa hankijaku viistoista senttijä. Sitten alakaa ryynilumet, jokkei kanna yhtää. Kolomeen kertaan kävi reki kiinne, kunei kelekampainova hanki kestänny. Ja Ukka keventi kuormampäältä sata kilova kertaallee heittäytymälä hankeen. Se pelasti koko retelin uppoomasta. Jäihän Ukale sentäämpatjat kuppoika vei kuorman iliman Ukkaa pirssile.



Tiepohjala kesti hyvi. Ja sielä net pöllit nyt oottaa kuomukärryllavala eteläällähtövä. Kolomisevviikkova ovvielä Ukan armeijapalaverriin aikaa. Arttu saa sillävälin tehhä tuohihommija...



Tarttee viimesekshommaks illampääle laskija tyvikiekosta, kuimmonta vuotta tää petäjä on Rikkilammentakana huojunnu, eli mitä kaikkija son kerinny näkkeen. Viimevvuotinempuu oli muistaaksein jottain kaksattaaneljäkytävuotta.

Nosehänpit laskija samontein. Nuppineula aina kymmenevvuojen jäläkiin pystyyn. Kakskytäviis kertaa nollasta ulukokehälle...




Tukikohasta Artumpuolesta tyttyväisimmielin tähä.

3 kommenttia:

  1. 1767 hän työntyi mailmaan, näki ja koki, huojui ja heilui, kasvoi kovasti, viimein luopui, kaatui pikin pituuttaan.... lepää rauhassa, oi petäjäinen... =)

    VastaaPoista
  2. Kunnioitettava ikä kenelle tahansa. Tällä puulla on Ukan mielestä poikkeuksellisen hyvä osa, kun sitä ei nakata sellukattilaan kiehumaan, vaan se saa jatkaa elämäänsä pärekoppana. Net kun kunnolla pidetään, niin pyörivät sukukalleuksina vielä toiset samat kaksattaaviiskytävuotta.

    Tiukkasyistä petäjää kun katselee, niin se kertoo ankarista oloista täällä. Ei ole hyötykasvusta merkkiäkään vuosirenkaissa, vaan kasvu on ollut kitusaa, vaikka puu täkäläisittäin onkin saanut elää parhaalla kasvupaikalla.

    Oikeassa ovat vain ne, jotka esittävät toistuvasti kuuroille korville vaatimuksia, että Lapin tiukkasyinen puu olisi jalostettava mitä erikoisempiin lujaa puuta vaativiin tuotteisiin ja myytävä sitä kautta kalliimmalla hinnalla. Ja paperiin tuokoot kalikkansa minun puolesta vaikka merten takaa...

    Ukka

    VastaaPoista
  3. Erittäinkin samaa mieltä!! Tekisivät ne tuotteet vielä täällä suomessa ja sitten valmista tavaraa maailmalle, kiinaan vaikka lajatuotteita, siellä kun se puun pitkäikäisyys toimii symbolina lahjan antajan ja saajan välisillä suhteille. Nythän ovat kovasti alkaneet rakentaa puusta, täällä jypissäkin on jo muutama puukerrostalo, ovatten hienoja!

    VastaaPoista