On sitä itekki lopultaan ihankummaline ihimine. Varmaammuijjenki mielestä ja varsinki, muttako alakaa ittestäki tuntuun siltä, nin sojjo jottain.
Ei muista kiitellä korkeempija voimija terveestä päivästä ja terveestä rupista. Ei varmana, ennenko taas tullee muistutuksena helevetimmoiset kipiät paikat ja onkelmija kohta kaikesa. Ninko ensivvaan ihampikkusen, mutta sitten muutamasa päiväsä pikkukipu muuttuki aikas isoks. Polovi. Eri polovi kusse, jota se yks tohtori rivaatisti aikannaan räpläs. Ja jota Ukka sairasteli tosissaavvuojen ja toistaki.
Tää on oikia jalaka. Jase kippeyty, nimpätietenki, anopihhakureissulla. Sillei kyllä ole tän asijan kanssa mittään tekemistä, mutta silläpä onkimmerkitystä, että joutu ajjaan autova helevetimmoisesa lumituiskusa, jollon ei voi jalakaasa leppuutela vakijonoppeuvensäätimelä, ninko Ukka ruukaa tieten tehhä pitkilä matkoila muuton. Ja toinejjuttu tieten seki, että kummatkanteko oli hittaampata, nin tauvot olit lyhvempijä. Ja nimpä se polovi otti siitä reisusta itteesä.
Elähämmittään, solijo paranemasa, kummyö velipoijjan kanssa innostuttiin puhistamaan öljykattilata. Siinä hommasa Ukka käväsi polovillaan semmosessa hiukka hankalasa asennosa, kullaitettiin polttimova takas saranoillee. Siittä se poloven ulukosyrjäsä alumpittäin ollu pien kippee paikka lähti levijämmään lumpijon alitte poloven toisele puolele. Ja vaiva ylty eilempäivälä, kuppiti tehhä hyväntekkeeväisyyshommija, kukkäytin Vasarata kirkola saunasa. Ninko noijjokakeskiviikko. Emmeinannu huonojalakasen puukontekijämperäsä ennää kaupasa pysyvä vauhisa ja kotijokku tulin, nin emmeinannu ennää päästä autosta pihale.
Eikä siinä vielä kaikki. Huolimtaon ja rementikkoku on, nin empöljä täytättänny liiteriin koivuhalakoja velimiehelä, jokon vanahempi, mutta tiukemasa kunnosa kumminä. Se lähti pois eilissäaamuna. Vei anopinki mennessää.
Konkoilin autolta halakopinole ja lavoin kärryyn koivuva. Tuli aikas iso kuorma, mutta se onnistu kuiten kaatummaan halakokellarin lunkasta sisäle iliman isompija onkelmija, kuvvarroin liikkeitäin. Toisen kuorman kans käväs sittejjo huonommi. Soli samankokone ekan kanssa, mutta viimeselä vajjaala metrilä enne halakoluukkuva kunolin nostamasa kottarista aisoja ylös, nin poloveen sattu nin saatanasti joku väännähys, jollon kimpos halakokärryt halakonneen päälleen luiskaan ja samala kaato toisenniistä kahesta lootulunkasta varottamati ales. Ja seku paukahti petonireunaa vasten, nivvarmasti lähti hetkeks kuulo korvista, kuttärykalavot melekeen pullistu päästä ulos.
Sinnittelivvielä toisenkillunkan kiine ja varmemmaksvakkuuveks kävin itkukurkusa lattaamasa puut pessään alakerrasa. Polovi oli pelistäpois.
Ehtoola soli polovi sittetturvoksisa kauttaltaa. Eimuutako yliannoksela tulehuskipulääkettä tultii yönyli. Nyton pakko ottaa iharrauhasa ja levola, ettei tarttis lähtee oikeeta lekurija itehhoijjon sijjaan ettiin. Alakaa pikkuhilijaa muisti pallautuun niistä ajjoista, kuppolovet olit kunnosa...
Tukikohasta sähkökatkoksiivvalamistautumissiin tähä. Ja leppoon.
Pakko motkottaa Ukalle: oliko alettava kaikenmaailman reuhaaman kipiän käpälän kanssa? Kokoajan yuli kipiämmäksi ja Ukka vaan heiluu kuin ei tietoa paremmasta? Nyt kyllä mennöö Ukan omaan piikkiin kivut ja säryt, ota ny iisisti ja anna nivelen parantua äläkä reuhua kirkolla talkoissa, joku tolkku.....=)
VastaaPoista