tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ukan hirvilindströmit.

Oon saattanu tämmösistä kertoo ennenki, mutten muista. Mummeli ilimotti töihillähtiissään ovevvälistä tännään, että sielon punajuurikuutijopurkki kylymijösä, tee siitä iltapäiväks evästä.

Heleppohan se on tilata, mutta heleppo se on punajuuresta tehhäkkin. Ei tällä kierroksela Punajuurirakkija, vaan Lindströmit. Hirvellihhaa pakkasesta sulamaan heti aamusta 700-800 rammija. Oli pääsisäisejjäliltä vielä kylmijösä muutaman mukavan muuramelaispariskunnantuomija omija maalaiskanankevennyksijä. Nam. Vettä, maustamattomija korppujauhoja, soijakastiketta suolan tilale, mustapippurirouhetta ja piipillinen tai kaks kotisinappija. Ja tietenki net pyyvetyt punajuurikuutijot, joita saa ostela valamiiks kuutijoituna, eli niile ei tartte tehhämmittään. Sekotus päälärisä rautaluksikala ja eikun pikku vettäytymisaijjan jäläkiin pannu tulille. Tai ei oikeesti nyt kaasutulille, vaallaitoin sähköliejen puolelle.

Paistamisseen oikijaa voita. Pannule maslaa aika reippaasti ja pannu tarpeeks, vaanei liijan kuumaks. Sillai, että voi hiukka ruskistuu siinä. Ja eikun pihvit paistuun. Eikä kiireelä, vaan tarkkaillaan sevverran, että alapinta ruskistuu rapijan puolelle. Ja sitten ympäri ja sama uuvestaa. Siinei tuonkokosesa taikinasa saa varttija kauvempaa aikaa käytettyvä, niijjovain on pihivit valamiina.


Mammakivveteli naamaasa ninko aikatytöt. Taas sai Ukka anteeks eiliset riskeerauksekkatolla. Eivaiskaa, ei se Mummeli tiennykkoko hommasta mittään, ennenko lokista luki.

Kyllä jaksaa ehtoon kiekkopeliä kattova, kunon tempassu Ukkahirvilindströmit ja sakemannin uunipotut naamariisa tuoreen Kursulaiselleivän kans. Ja huomenisa syyvään, yllätysyllätys, tätä sammaa evästä. Ja putkimiehellekki piisaa...

Tukikohasta sulattelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti