tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ukka haaremissa.

Tämei ollu unta. Oli ihan livetilanne. Sielä sitä sai kukkoila kolomen morsiammen kanssa, eikä meinannu pystyvä valitteen, ottasko kaikki neljä ja kerralla vai misä järjestyksesä.

Harmivaan, että Ukka joutu katteleen Ukkana päältä, kun musta metto oli maantievvaltijaana morsiamiesa kanssa. Siinä met sähkövirmammiehen kansa katteellisina kattoimma, miten komija poika saa, jos saa...Ainakaavvielä ei muita kukkoja tantereela näkyny.

Törhähyttelin parriin kertaan Suparun tööttijä, että veis riettailuporukkasa tiestä kauvemmaks, kuse sattu vokottelupaikka vielä olleen mutkapaikasa Naruskantielä. Ja net lähtiki.



Tästä etteempäin ei kannatte niijellukija tätä juttuva, jokkei halva lukkee vähä tuhumaa juttuva.

Tuli nimittäin Ukale likasesta kiintolevystä siinä etiäppäin metton touhuista ajellessa yks puolrivo vitsi. Tieten se liittyy tuone keskivartalompuolele, ninko melekiin aina. Näise mennee:

Savolaistyttö tuli aamuyölä myöhää kotijo tanssiloista. Vanaha äitemuori oli jo kahavinkeitosa aamuvarahisesa, kuttyttö istahti pirtimpenkile. Äite siihen kysäsemmään, että nooooh, vonkuko net jätkät sitä persetintä???

Tyttö katteli viissaannäkösenä äiteesä ja sano, noooooh, vonkuhhannet. Mutta minäpä jymmäytinniitä kaikkija, ja annoinki kusetinta...

Soli semmone ajatuksejjuoksu hetikunnäki voimisaan olevan metton ja silä morsijamija. Antakkee anteeks, evvoinu mieltäni malttaa, kuvvanaha vitsi alako ittiäki ajellesa hymmyilyttään. Jos ei ihannnaurattaan.

Tukikohasta suuta supummalle ja kynnää tylsemmäle tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti