maanantai 3. huhtikuuta 2017

Jäätiin pupun kanssa Loviisan koululaisia vartoomaan.

Kevään neljäs hiihtoryhmä pysähtyi Tukikohtaan yöpymään pitkän ajomatkan jälkeen eilen ehtoolla, mutta heidän matkansa jatkui tänä aamuna huikosen eteenpäin, eli Kemihaaran kairaan. Eikäpä sen vähäisemmät suunnitelmat tällä yhdeksän hengen porukalla ole kuin valloittaa tunturi, joka on meille kaikille tuttu, muttei tuttu lähemmin juuri kellekään. Korvatunturi, se Joulupukin koti.

Lähipäivien sääennuste lupailee Itä-Lappiin plussakelejä ja vesisadetta. Se on asia, jonka hiihtovaeltajat joutuvat suunnitelmiinsa sisällyttämään. Toivotaan, että tavoite saavutetaan. Ja että Joulupukki olisi kotosalla...Torstaiehtoolla se kuullaan, kun ryhmä palailee yökuntiin ja käristykselle Tukikohtaan.

Jänöjussi pistelee Tukikohassa poskeensa pajunkuorta. Kelit ovat kevyelle jussillekin pehmenemään päin, eli nollakelit alkavat tekemään hankikeleille pikkuhiljaa tepposiaan. Eipä täällä kunnon suvea tälle keväälle vielä ole nähtykään, joten tulkoon, jos niin parhaaksi nähdään.




Pajunkissat saattavat olla hiukan aikaisessa Naruskalla, kun niitä on aukeamassa jo nyt. Toisaalta, eipä noita kovan talven merkkejä täälläkään enää ole kuin yöpakkasten muodossa. Pääsiäisen koristetta löytyy tontilta, niin ei tarvitse joriinikauppaan välttämättä hyökätä...


Tukikohasta huomiseen kuivalihatestaukseen puukkoa teroittelemisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti