sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kamera kierteli taas Tukikohan taivaalla.

Eilissä ehtoolla piti pikkuväen vaatimuksesta käväistä hämärissä lennättämässä Tukikohtaan hankittua isojen poikien lelua, jota Kasperi kasasi ja päivitti pitkän päivän. Loimu seurasi aamusta iltaan operaatiota ja pikkupojaksi odotteli aika rauhallisesti, että koelento vielä nähtäisiin.

Odotus viimein palkittiinkin, kun kaikki gps- ja ohjelmistopäivitykset ja kamera-asennukset viimein oli saatu onnistumaan. Monimutkainen juttu Ukkatumpelonkin sivusta seuraamana, eikä ensilentonäytös ilman aika runsasta tietokonetietämystä olisi päivässä onnistunutkaan.

Tässä on ensilento kuitenkin maasta kuvattuna. Laitteelle on suunnitteilla erilaista hyötykäyttöä, josta myöhemmin ehkä lisää, kun harjoitus pikkuhiljaa toivottavasti tekee mestarin. Kolmelta ensilennolta tuli kuitenkin rohkaisevaa palautetta jatkoa ajatellen, kun laite palasi turvallisesti lähtöpaikkaansa.



Kameragimbaalin asentaminen oli tarkkaa näpertelyä pienenpienten ruuvien ja nippeleiden asennuksineen, mutta tarkoilla silmillä ruuvit löysivät ilmeisen oikeille paikoilleen. Keittiön honkapöytä palveli useampaan otteeseen kopteriasennuspaikkana.


Tukikohasta harjoittelemisiin ja taas harjoitelemisiin tähän.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Esimakua Loimun loimukoivukahvapuukosta.

Keskeneräistä työtä ei kuuluisi näyttää hullulle, eikä herralle, vai miten sitä ruukataan sanoa. Ukka kuitenkin pääsi tänään näkemään Loimulle tilaamansa puukon, joka alkaa olemaan Vasaraverstaalla tuppea vaille valmiina.

Tilaisuus päästä näkemään puukon tämän hetken työvaihe tarjoutui, kun puukkomestari tilasi Ukalta alumiinivuokallisen imellettyä puikulamuusia, jota valmistettiin kevään kunniaksi pakkaseen tulevien pyhien mämmieväiden pariksi.

Saapa nähdä, mikä on Loimun ilme, kun kyseinen keklu tuppineen ripustetaan ekaluokkalaisen vyölle syksyllä, jolloin puukon laillinen hallussapitoikä seitsemän vee tulee täyteen.


Tukikohasta tuppea odottelemisiin tähän.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Hiukkaspäästöt pienenemässä.

Tukikohtaan on talven aikana rakenneltu öljylämmitystä puulla lämmittämisen rinnalle. Ajatuksena on ollut, että ihan jokaista pikkureissua varten ei tarvitsisi talkkaria pestata lyömään pökköä pesään. Viiime vuosinahan tämän tehtävän hoitaja on pääsääntöisesti ollut Linko-Jarkko, joka on hommat hoidellut lumitöiden sivutuotteena tuosta vaan.

Tänään oli vuorossa öljykattilan lopullinen säätäminen. Eipä se Ukan tietämyksellä olisi mahdollista ollutkaan, koska Sallan Aluelämmön asentajalla oli sellaiset mittarit ja muut vermeet, että Ukka näki kyseisiä laitteita ensimmäistä kertaa. Eikäpä nuo laitteet ja säätäminen Ukkatumpelon hommaa onneksi olekaan, eikä niitä säätövermeitä varsinaisesti tarvitsekaan vakitalonmiehen käytellä. Arvot saatiin kohdilleen ja laitteiston säädöt sinetöitiin pysyväisluonteisesti paikoilleen.

Palopäällikkö tullee vielä muutaman viikon sisällä suorittelemaan lopputarkastuksen sen jälkeen, kun lopullinen asennustodistus hänelle ja Tukikohtaan kulkeentuu. Laitteiston peruskäytöstä joutuu Ukka ihan varmasti neuvoja kyselemään, mutta ihmisethän näitä vehkeitä pääasiassa muuallakin käyttelee. Ja onpa nuo puulämmityksenkin jipot jollain lailla tyhmempäänkin kuuttiin tarttuneet niin, että homma on hallinnassa.




Savukaasut öljykattilan koeajossa olivat piipun nokasta häthättää nähtävissä. Varmaankin Rysäkylän herrat ovat näihin päästöihin tyytyväisempiä kuin koivutulien savuihin, joita Ukka kuitenkin enimmäkseen taloa lämmittäessä vielä tuottaa. Öljysheikit saavat isommat eränsä aineistaan myydä muille.

Tukikohasta uutta opettelemisiin tähän.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kirje vierailta mailta.

Ykspuolinen kirjeenvaihto Muurmanskin kirjeenvaihtokaverin kans sai vaihteeks jatkova, ku Ukalle tullatupsahti kirjattu kirje. Taas kerran. Liekkö kolomas vai neljäs. Tuostapa sen saa lukija, tällä kertaa selevälä suomenkielelä.

Kirje vierailta mailta.

Ukka ei vieläkää ole kirjepostiloihin vastannu kertaakaa. Sielä ne asijat näyttää rullavan ilimanki.

Saattaa olla net hakkapeliitat mennyttä kaluva ja menetetty saatava samantien.

Tuli se yks sakko maksettuva hetkohta. Nytei ihavvarma ole, oisko sakkuva tullu olleskaan ku tuon kirjeellukkee. Samapa se, tarpeesee sinne raha on. Vaikkon niilä vielä kirstusa jottain, kune on kyvenny kääntäjäle maksaan feteraatijon kassasta täpit tiskii. Eikole turhasta maksettukkaa, sevverran selevää tekstijä on syntyny. Ukkaki melekee ymmärs.

Jokhan tätä juttuva vois Tukikohasa pijelä loppuuastikäsiteltynä. Tiijä häntä. Parasta on semmone tieto, että kaikki menneet rikolliset tevot näyttäs tullee anteeksannetuiks. Son harossi se. Ukka on puhtonen poika.



Tukikohasta tähä.

Rinkelikauppa käy Kurtilla.

Piti pitkästä aikaa kävästyvä päivämutkin Alakurtilla. Olihan tuota asijaaki sevverran, että maapuille jäteltii hakemus tuuttii, jos tullee lähettyvä kesälomareisule sinne Tuntsajojelle, ninko kolomen vuojen perinne on.

Matkala kiinnitty huomijo uutee opastetauluun Vuorikylärristeyksesä. Merkki ilimeisesti tarkottellee suunnilleen sammaa kun tällä puolela on tuo Värrijön luonnonpuisto, jokon kielllettyvä aluvetta kaikile.


Taitaa kuiten olla nin, että Kutsale ei ennään tartte kalalle mennä. Onneks pääs takavuosina sen näkkeen ja kokkeen.

Kurtila piti tieten käyvvä rinkelijä ja korppuja ostelemasa paikallisesta valintakaupasta. Oli kait sielä muutaki ostettavvaa, mutta ku ei saa kotijo tuuva sijanpäitä eikä juustoja, eikä etes kanankevennyksijä, nin piti tyytyvä korppuloihi. Semmosija korppuja rinkelijä kannattes naapurista tehhä vientituotteeks asti. Ukka ainaki ostelis net täältä lähikaupasta, vaan eihän tuo kauppa kaukana ole Kurtillakaa.

Viimo viikola raatailit raatiosa, että sileolis isollaiset sotilastelskeet menneillää Kurtila. Enempi olit sielä purkupuolehhommat menneillää, mitä nyt pikakierroksela kerkes näkkeen. Niija olit net laittanneet muutamalle kasarmitalole uuvet vesikatot ja akkunatki ja oli sinne vejelty uusija ulukovuorauksija niihen entuste harmaijje laatutiilijen pääle. Hyvinkait net pari isova talova sopi sinne uuvemmanpuolen sotakyllään, jota sinne suomipoijjaat ja vironpoijjaat sakemannijen rahoila pystytti parikytäkö vuotta siiton.

Eipä tuo isommi ollu Kurtti viime vuojen kesästä naamaasa pessy, eikäpä sielä ainakaa lauvantaina isompija väjentunkuja ollu.

Korput ja rinkulat tulit Naruskale. Ja net on kohta pisteltyjjo naamaanki, nin ovat harossija...



Tukikohasta puuluppaa oottelemisii tähä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Harrit soittelee ja surffailee netissä.

Jäätilanne Naruskajoessa on talvisen hyvä. Koskien alle on kertynyt jäätä sen verran runsaasti, että normikairan varren mitta häthättää riittää avannon tekemiseen.

Venla ja Kasperi käväisivät muutaman tunnin pilkkireissulla Kallelan alapuolisessa suvannossa. Harjus oli kohtuullisesti syönnillään, vaikkakaan mitään isommuksia ei jäälle tullut.

Yhtä alamittaista harjusta avantoon päästellessä sattui Kasperille täysosumavahinko. Kännykkä lipsahti haalarin taskusta harjuksen perässä avantoon, eikä siinä auttanut muuta kuin todeta, että sinne meni. Vahinkoa hiukan pienentää se seikka, että kyseinen puhelin on jo kaksi kertaa saanut vesiä sisuksiinsa aikain saatossa, mutta on kuivattelun jälkeen innostunut taas toimimaan, vaikka välillä takkuillenkin. Uusi puhelin oli jo ennen vahinkoakin ostoslistalla.

Nyt puhelin on kuitenkin Naruskajoen harjusten, taimenten ja siikojen ihmeteltävänä. Ukan entiselle Samsungille tuli nyt käyttöä ihan tarpeeseen, ettei Kasperin tarvitse jatkaa eloa ilman puhelinta, eikä pitää taukoa ennen uuden hankkimista. Vesitiivis malli on suunnitelmissa. Ja voisihan siihen samalla laittaa turvanarua sen verran, että saisi vedellä avannosta ja muista vesipaikoista takaisin kuiville...



Tukikohasta isompia saaliita odottelemisiin tähän.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Punatulkkujen evästauko.

Punatulkut ovat muutamana päivänä innostuneet vierailemaan Tukikohdan lintulaudalla. Ne käyttelevät "isomman" oikeuksiaan tiaisia kohtaan, vaikkakaan mitään höyhenen pöllytyksiä ei lintujen kesken olekaan syntynyt.

Mummeli on tähystellyt kameransa videoasetusten kanssa ikkunan takana. Tuplaikkunat eivät ole edes puhtaimmillaan talven tässä vaiheessa, mutta isommin eivät likatahrat kuvan laatua heikennä.



Tukikohdassa voi ulkosalla kuulla monellakin lintulajilla pikkuhiljaa olevan mielessään pesintäpuuhien valmistelut. Ruokinta jatkuu niin kauan kuin lintuja ja oravia lintulaudalla riittää.


Tukikohasta lisää väriloistoa ja lajikirjoa lintulaudalle odottelemisiin tähän.

Auringonpimennys lastenlasten tapaan.

Auringonpimennys osoittautui lapsenlapsosille tärkeämmäksi tapahtumaksi, mitä Ukka osasi arvatakaan. Hallahelinä oli lukenut Tieteen Kuvalehdestä kaiken mahdollisen tapahtumasta. Lehden välissä oli ollut myös asianmukaiset suojalasit katseluun. Ja juttu oli jo aikapäiviä sitten perheen sisällä sovittu hoidettavaksi siten, että Kati hakaisee Hallahelinän koulusta kotiin nauttimaan tapahtumasta kaikessa rauhassa.

Ei niin hyvää, etteikö jotain huonoakin. Halliksen opettaja oli nimittäin onnistunut pahoittamaan tytön mielen, kun äitinsä oli tytön käynyt sovitusti kesken koulupäivän hakemassa. Opettaja oli sanonut siihen malliin, että on epäreilua luokakkavereita kohtaan lähteä niin...

Lähdetty kuitenkin oli, kuten suunniteltu. Kuvista voi päätellä, miten Hallahelinä on asiasta kiinnostunut ollut. Keminmaan koulussa ei tämä luonnonilmiö kuulunut opetusohjelmaan.





Pöljemminkin voi Ukan mielestä yhden perjantai-iltapäivän viettää Pöljän koulusta poissa, kun on mielen paloa luonnon merkillisyyksiin ja tapahtumiin yleensäkin. Nämä lapset todennäköisesti muistavat tämän tapahtuman edellä kerrotulla tavalla vanhempiensa järjestämänä. Näitä ei niin kovin montaa ehdi yhden ihmiselämän aikana kokea. Ukka muistaa taaksepäin yhden, joka on 1980 -luvun lopulta. Ja tältä päivältä, vaikkei aurinko näkyvissä ollutkaan Naruskalla.

Tukikohasta luonnon ilmiöiden tutkimiseen kannustamisiin tähän.

Auringonpimennys pilviverhon takana.

Naruskalla ei tarvinnut aurinkoa hitsauslasin läpi töllistellä, kun pilviverho ja varmemmaksi vakuudeksi lumisade sen kanssa estivät näkymisen. Salaperäisen hämäränä maailma kuitenkin ulkona näyttäytyi Tukikohdan pihamaata konttorin ikkunasta pälyillessäni.

Kasperi oli seuraillut luonnonilmiötä tahollaan Rovaniemellä. Siellä tämä harvinainen ilmiö oli pilvisyydestä huolimatta tallentunut pilvenraosta hänen kameralleen. Suunnilleen tuollaisena se olisi täälläkin näkynyt, mutta hyvä, että edes jossain päin on ilmiötä todistettu.

Tyttäreltä Katilta kuului Keminmaalta sellaista, että pilvetön taivas takasi näkymisen siellä.

Kallen näpsimät kuvat tuossa alla.



Tukikohasta seuraavia luonnonilmiöitä odottelemisiin tähän.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Riisivalamiuttako petrataan...

Tyär oli tahollaan kolomeppäivää iliman sähkövä Väyryslantiasa. Net suivaantu, kunei saanu laiteltuva mittään eväspuolta, paitti leivinuunisa sillon tällön, ku soli ainova lämmöllähe sähkölämmitystorpasa.

Sieltäpä viris suvusa aatos, että laitellaan kaassuhellat, nin saahaan ainaki vesee kuumennettuva, vaikka sähköt olis jumisa. Ja eikun toimeks, Ukka hoitelit tillauksen.

Ukan vermeet on jo muutatettu maakaassukäytöstä nestekaasule. Ja samasa Salamelavvirmasa Sallasa laitettii tyärenki hella sammaakuumaa.

Täällon Tukikohasa jo uus varahella käytösä. Liesipuoli toimii kaasulla ja uuni toimii sähkövetosesti. Myö kyllä selevitään kaasuhellalla ruuvanlaitosa pikkusähköpoikkiajjat. Uunija voijaan käytellä toisena, ninko tähhäastiki on köökisä ollu kaks sähkökäyttöstä.

Pitsauunille valakeni samasa rytinäsä paikka keittijön työpöyväle. Niijja käänty vielä yks tiskipöytä toisteppäin, nin soppii nämä suuruuvehulluvvehkeet kaikki näkösille. Nykyne vihitty eukkoki ylettyy nyt paremmin paisteleen niitä tuhansija sämpylöitää, jotka alakaa olleen nin suosittuja, että pelliltä viijään. Ei tartte tuolilta yläuunile kurkotella eikä ees varpaillaan kiipistellä..




Samala tulit näkösile pitsauunintakkaa jo unohtunneet venäläiset vankkatekoset käsirauvat. Net Ukka vaihto kerra Kurtila lännestä kotosin oleviin saranarautoihi, jotka tulit aikanaan ostettuva omala rahala sillon esihistorijallisela ajjalla kumpiti isämmaata palavela miekka käsvarresa. Net rauvat oli alumiinija, lujjaatekova ja köykäset kanniskela. Se siitä.

Ja vääräleuvoile voin sannoo, että köökki on kotosala ainuva paikka, misä rauvat on käytösä ollu. Eiko tarvinnu köökisäkkään käytelä muuta ko koukusa roikkumasa...

Tukikohasta sähkökatkoja oottelemisiin tähä.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Mene mettosein länteen päin.

Komijalle ukkomettolle haastelin auton akkunasta, että älä veikkosella sinne itämaille päin tepastele. Sielä äijät katuaa viikoks ja pijemmäksi aijaks ja osa kokonaan. Se katto kerran kohti ja ihan kuin ymmärs, että tilanne seis, ja nokka pohjosen kautti länttä kohen.

Pensareisulta palatesa ei äijää ennää näkyny. Viisas lintu tuo Ukko. Ninko Ukkaki joskus.



Tukikohasta soitimija kuuntelemisiin tähän.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Tuntsahullaannus leviämään päin.

Lapinhulluus iskee monella tapaa. Pistoksen voi saada Tuntsan erämaassa viikossa, kuten tapahtui Haaga-Helia AMK:n oppilaille viikon hiihtoretkellä. Opettajansa on ollut hurahtaneena tähän kairaan jo viitisentoista vuotta, kuten saapuminen tänne keväästä toiseen osoittaa...

Sorsatunturin maisema on ehkä ensimmäistä kertaa ikuistettu ilmasta, kun Hämäläisen Jyrki kuljetti multikopterin kuvaamaan maaliskuisia maisemia Sorsatunturin ympäristössä. Nämä maisemat ovat kenen tahansa helposti saavutettavissa, jos pystyy hiihtämään tai käyttämään siirtymisiin vaikkapa moottorikelkkaa. Autolla pääsee edelleen Tuntsalle Tuntsajoen varrelle asti, koska sinne on tie auki, kuten Ukka on aiemmin jo mainostanut.

Sorsatunturin näkymiin pääsee viideksi minuutiksi nojatuolimatkalle oheista videota katselemalla. Ja sitten eikun metsäretkeä suunnittelemisiin näihin upeisiin täyden talven lumimaisemiin...

















Tukikohasta suosittelemisiin tähän.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Viiskytä kiintova rantteella.

Hyvin taipu koivukuorma Tukikohan takapihatien ympäri. Linko-Jarkon levittämä lenkkitie autotallin takuva piisasi, vaikka Ukan halakokatoksen takkee kunnijakierrokseen tuli pikku vekslaus, ettei nurkka niistyny.

Aika korkija kasa siitä synty, mutta ei onneks ole pihaporo jalakojaan katkomasa pinompäällä kiipeillesä, ninko Täplä ruukasi tehhä.

Kasperi aiko vielä ennen kesähelteitä laittaa kolometeriset metrin pätkiks. Aikaa on kevväänkorvalla riittämiin, vaikka lämpötiloista päättelemällä vois arvella suvikelit olevan iha äärellää. Seittemän lämpöastetta ei ole jokamaaliskuista herkkuva, mutta tännään se on tosi.

Onneks ei vielä ole Naruskantie sulanu lumista yhtään, niin puut on puhtaat ko pulumuset.








Tukikohasta talakoita suunamisiin tähä.

Mistä aurinko nousee ja kuu kurkottaa...

Ukka lisäsi blogisivuston säälinkkeihin valokuvaajia ja miksei muitakin hyödyttävän linkin, joka opastaa auringon ja kuun nousut ja suunnat grafiikkana. Kartalta voi nämä asiat katsoa kulloisenkin olinpaikan mukaan, olipa missä päin maapalloa tahansa.

Tässä on VALOLINKKI.

Tätä tietoa voi hyödyntää kesällä esimerkiksi siten, että laittaa telttansa pystyy aamuauringon paisteeseen tai vastaavasti varjoon siitä riippuen, tykkääkö viileämmästä vai kuumemmasta herätyksestä.



Tukikohasta uusia käyttötarkoituksia tälle miettimisiin tähän.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Täällä vai kehäkolmosen sisällä...

Joskus sitä mielessään arpoo, että pitäiskö asua kaupunkipaikassa. Siellä on vipinät ja kaikki palvelut äärellään, on teatterit, lätkämatsit, uimahallit, alekaupat ja mitä kaikkea onkaan.

Mutta sitten muistaa taas, että on meillä täällä avarat maisemat, tuulten huminat, kaamokset, keskiyön auringot, kalavedet, metsästysmaat, marjamaat, sienipaikat, hillajängät. On hiljaisuutta ja tunturin avarat näkymät. Ja taas, kun näki pienellä kopterilla kuvatun maisemaviisiminuuttisen, niin kaipuu kaupunkiin häippäsi samantien...

Mummeli leikkasi ja yhdisteli musiikin Naruskan näkymiin muutaman multikopterin gopro -kameralla kuvaaman filminpätkän. Sitä kun katselee, niin taas unhoittuu kaupungin kutsu...



Jos jaksatte viiden minuutin ajaksi rauhoittua tämän katseluun, niin saatatte olla askeleen lähempänä sitä, mitä Ukka tarkoittaa.

Tukikohasta mettähallin koivukuormaa huomenissa oottelemisiin tähän.

Kyllä näissä Tuntsan maisemissa kelpaa...

Hiukan kun muistaa käännellä kovimman vinkan puhaltaessa selkää tuuleen, niin Tuntsan kairassa asianmukaisesti varustautuneena voi nauttia talvesta kaikkine elementteineen.

Mukava välillä saada valokuva-aineistoa muistakin kameroista kuin Tukikohdan omista. Tässä muutama otos J. Hämäläisen kamerasta Nuoluskurun lähialueelta sieltä jostain, missä liikenteen melusta ja pakokaasujen hajuista ei kukaan tiedä mitään. On vain selkosta selkosen perään, lunta johon kaivautua ja aurinkoa, josta nauttia.







Yksi neljästätoista retkeläisestä on tilapäisesti evakuoitu maastosta peltikaton alle pariksi yönseuduksi, mutta huomenna aamulla hän liityy uudelleen maastoporukkaan, kun Sorsatunturi jää muuten viikonlopun aikana maanantaihin mennessä valloittamatta. Kuume on laskenut, mutta toinen kuume kairaan on jäljellä.

Tukikohasta pienimuotoista keittiöremontintapaista kairankiertäjiä odotellessa toteuttelemisiin tähän.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Taideluomat perillä omistajallaan.

Viimeisimmän puukkomestari Vasaran valmistaman ja viimeistelemän neljän puukon sarjan tekovaiheessa putkahti Ukan ja monen muunkin sanavarastoon ennen kuulematon sana, joka kuitenkaan ei ole mikään uussana. Taideluoma on tämä sana, jonka on ottanut käyttöön Juhani Aho, joka kertoo kirjallisessa tuotannossaan taideluomasta seuraavasti:


"Ja kun sanon, että se on taideluoma, olen antanut sille parhaan maineen, minkä tiedän. Työkalu on aina taideluoma silloin, kun se on sitä, mitä sen on oltava; aatteensa mukainen ja tarkoitustaan täysin vastaava"

Näihin päiviin asti Oulun suunnilla on arvioitu puukkoja vain Ukan lähettämien valokuvien perusteella. Kun kaikkia neljää puukkoa nyt on pari päivää saatu tutkia omin silmin siellä vastaanottopäässä, ovat ne kaikki saaneet omistajaltaan Ahon määrittelemän arvonimen.

Ukka ja moni muu nämä Vasaran käsien jäljet nähnyt on tismalleen samaa mieltä...



Seuraavaa taideluomaa Vasaran pajasta odottelemisiin tähän.

Suksi, suksi ei luista mihinkään, varsinkaan...

jos se on keskeltä poikki. Aivan alkutaipaleella eiliselle Haaga-Helian hiihtoporukalle tuli ongelmatilanne, kun muutaman ojan ylityksessä oli yhdeltä matkalaiselta katkennut suksi irtipoikki. Siteen alta katkennut suksi on tietenkin korjaamaton paikka. Selvä juttu on, että viikko yhden suksen varassa on liian pitkä aika olla muiden vedettävänä ahkiossa, joten eikun puhelinsoitto Tukikohtaan.

Sallan suksikaupasta ei metsäalan suksia tällä kertaa löytynyt, joten Ukka ajoi muutaman rajavartiomestari eeveepeen pihapiiriin ongelmaa ratkomaan. Ratkaisu löytyi noin sekunnissa, kun talon autotallin seinustalta siirtyi metsäsuksipari Lexuksen sisuksiin.

Tunteroinen vähän toista tästä, niin suksipari seisoi tienpalteessa pystyssä Tuntsalla. Pikku pussukassa suksien kanssa oli myös yksi Tukikohtaan unhoittunut otsalamppu. Ja inhimillisenä ihmisenä Ukka laittoi pussukkaan vielä pari tölkkiä Sandelsin urheilujuomaa sille kaksikolle, jonka tehtäväksi oli määrätty varasuksilähetyksen haku Nuoluskurun laidalla sijaitsevaan ensimmäiseen yöpymisleiriin iltapimiässä.

Tuntsan tie oli vielä loistavammassa kunnossa kuin aiemmin päivällä ryhmää maastoon vietäessä. Auraustraktori siipiauroineen ja linkoineen oli nimittäin juuri aurannut tien edestakaisin samalla sitä levittäen, joten tosi leuhkaa oli päästellä pirssillä kairaan.

Jos et koskaan ole Tuntsan erämaa-alueella keskellä talvea päässyt käymään, niin nyt kannattaa paikata aukko sivistyksessä, kun tie on auki. Taivasta myöten.



Tukikohasta liikenneruuhkia odottelemisiin tähän.




tiistai 10. maaliskuuta 2015

Haaga-Helian opiskelijat Tuntsan tuntureille.

Viikko eteenpäin hohtavien hankien keskellä odottaa Haaga-Helian opiskelijaryhmää. Kolmetoista opiskelijaa ja opettaja kuljetettiin ahkioineen ja tarvikkeineen Tuntsajoen sillan pieleen Tuntsan erämaa-alueelle.

Aurinko paistoi kutsuvasti, mutta sääennusteet tulevalle viikolle lupaavat vaihteleviakin kelejä, joihin kaikkiin tämä ryhmä on varautunut. Hiihtomatkaa kertynee viikon aikana kaikkine kunniakierroksineen vajaat satakunta kilometriä.

Rattoisia hetkiä toivotaan näille reippaille hiihtäjille!








Lumesta ei Tuntsalla näyttänyt puutetta olevan. Siellä näytti silmämääräisesti tien lumipenkoista arvioimalla olevan kauttaallaan toista metriä valkoista hohtavaa hankea.

Tie Tuntsalle on auki koko loppukevään, joten näihin maisemiin pääsee hiihtelemään normiautolla kuka tahansa.

Tukikohasta sopivia hiihtokelejä toivomisiin tähän.