torstai 19. maaliskuuta 2015

Riisivalamiuttako petrataan...

Tyär oli tahollaan kolomeppäivää iliman sähkövä Väyryslantiasa. Net suivaantu, kunei saanu laiteltuva mittään eväspuolta, paitti leivinuunisa sillon tällön, ku soli ainova lämmöllähe sähkölämmitystorpasa.

Sieltäpä viris suvusa aatos, että laitellaan kaassuhellat, nin saahaan ainaki vesee kuumennettuva, vaikka sähköt olis jumisa. Ja eikun toimeks, Ukka hoitelit tillauksen.

Ukan vermeet on jo muutatettu maakaassukäytöstä nestekaasule. Ja samasa Salamelavvirmasa Sallasa laitettii tyärenki hella sammaakuumaa.

Täällon Tukikohasa jo uus varahella käytösä. Liesipuoli toimii kaasulla ja uuni toimii sähkövetosesti. Myö kyllä selevitään kaasuhellalla ruuvanlaitosa pikkusähköpoikkiajjat. Uunija voijaan käytellä toisena, ninko tähhäastiki on köökisä ollu kaks sähkökäyttöstä.

Pitsauunille valakeni samasa rytinäsä paikka keittijön työpöyväle. Niijja käänty vielä yks tiskipöytä toisteppäin, nin soppii nämä suuruuvehulluvvehkeet kaikki näkösille. Nykyne vihitty eukkoki ylettyy nyt paremmin paisteleen niitä tuhansija sämpylöitää, jotka alakaa olleen nin suosittuja, että pelliltä viijään. Ei tartte tuolilta yläuunile kurkotella eikä ees varpaillaan kiipistellä..




Samala tulit näkösile pitsauunintakkaa jo unohtunneet venäläiset vankkatekoset käsirauvat. Net Ukka vaihto kerra Kurtila lännestä kotosin oleviin saranarautoihi, jotka tulit aikanaan ostettuva omala rahala sillon esihistorijallisela ajjalla kumpiti isämmaata palavela miekka käsvarresa. Net rauvat oli alumiinija, lujjaatekova ja köykäset kanniskela. Se siitä.

Ja vääräleuvoile voin sannoo, että köökki on kotosala ainuva paikka, misä rauvat on käytösä ollu. Eiko tarvinnu köökisäkkään käytelä muuta ko koukusa roikkumasa...

Tukikohasta sähkökatkoja oottelemisiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti