Pakkaspäivän pyssäytyskuvija. (2100)

MUmmeli ja Sami on pakkaspäivää pelekäämättä kuvvailleet muutamat tilannekuvat Tukikohan lähiympäristösä. Lähimmät kuvat Tukikohan lintulauvalta ja kauvimmaiset Karhutunturista, loput siltä väliltä.

Tukikohasta lauvantaisaunaavvalamistautumissiin tähä.

Koira kylypee kohta kevätauringosa. (2099)

Son niitäaikoja, että meitin kartanokoira Rihla paistattellee kohta kevväisesä auringonpaisteesa koppisa katola. Mollukka alakaa olleeen jo kiivenny sevverran korkeelle, että Tukikohan päärakennuksevvarjo ei koppija peitä.

Tarttee vain tänhään käyvä hiukka poistelemasa kopin huopakatolta lumija, että pääsis koiruus oikeen kunnola kevväästä lähiaikoina nauttimmaan.

Tääpäivä näyttäs taas olevan paistepäivijä. Täsä oikeen alakaa lumisajetta jo kaipaamaan, kunon siihen talavi totuteltu...

Koiruutta hipasee jo aamuaurinko...

Tukikohasta ulukolämpömittarin kanssa hiukka harrastelemissiin tähä.

Tukikohan saunampukuhuone viittä vaille valamis. (2098)

Vakkuutusyhtijön rakennusmies on poistunnu paikalta jo aikaasitten. Tukikohan sauna, pesuhuone ja alakerran vessa uusiutu hänen tekemännään muutamasa viikosa. Ja vielä oli maalattavvaa ja timprattavvaa parisa varastokopisa ja alakertakäytäväsä. Kaikon mänt hienosti.

Ukan pikkuseks urkoks jäi pukuhuoneerremppa. Ei kehannu jättää sitä vanahoihikkuosiin, kun kaikki muu on tuliterrää. Tulipa ensmäästä kertaa rakennettuva vinnyylilattijata. Justiisakkun oli oppinnu tämän tekniikkalajin, nissitte soli lattija jo valamis.

Vieläpittää käyvä kaatamasa iso leppä, että saahaan Hakkaraisela sahhauttaa vankka selekänojalankku, ettei saunojat revi selekääsä ryssäntiilisä, jotka on melekeen kaikki otettu paneelijenalta näkösile saumooneen. Ei vainkaan met Hakkaraisen sahhaa voija käyttää, sehän on koko ukko kuulema jossain honolulumaasa vai mikälie. Morsijamesa kans.

Menemmä Bauhausin Oulunkauppaan samale leppäkasale kattomaan löytyiskhän sieltä sammaa komijanpunasta leppälautaa, mitä Kasperin kanssa lokkasima saunampuolele. Naruskajokivarresta on turha lähtee nin isova leppää ettimmään. Samalla tars löytää sopeva liinavaatekaappi perslevvyile ja pyhkeile. Net kaks asijaa vielä puuttuu.

Alakaa olleen evakuvoijut tavaratkillöytänny hiljollesa omile paikolleen. Aikaa siinä kulluu, muttei onneks tupakkija.

Tuoson muutama kuva. Tänne voi alakaa pikkuhilijaa suunnittelleen vaikka reisuva. Päivälä jo tänhäänkippaisto aurinko ja iltapäiväks lauhtu paristakympistä likelle nollaa. Päivät voi kirmata ulukosala ja illat testata uutta Tukikohan saunaa...

Tukikohasta räystäijjentippumisesta nauttimissiin tähä.

Täsmänä lupas ja tuli kans. (2097)

Aattelin eilissäpänä, että antaapa Ilimatieteellaitos tarkan kelivarootuksen, kun Lapista oli varotuksesa kaks pitäjätä, Posijo ja Salla.

Säätutkakuvvaaku tuli täsä tutkittuva eilisen aikana muutamat kerrat, nin oikijasa net olit. Posijolla ja Sallasa se sateli lunta, Tukikohankippihhaan sitä tuli vajavat kymmenensenttijä Linko-Jarkon kirstuun.

Lumimittari käväs uuvesa enkkalukemasa 116 senttijä, mutta sevverran nuoskasta oli eilen, että pinta on tälleaamuummennesä vajunu lapselllissiin lukemiin 113 senttijä...

Meilä sais täsä kymmenenasteen pakkasesa vaikka luontokuvija postikorttiloihin. Ei kuitenkaajjouva, kun Mummelin pittää lähtee työnsyrjään ja Ukka Matinpoijjan selevitelä hiukka, onko keittijön sotaratsumiele astijanpesukone hintasahhaukkunnu kypsäks vai vieläkhän huoltovarmammies parsii sen kassaan. Pittää käyvä pikana selevittämäsä, ettei tukehuta tiskilöihin. Aamupalaks irrotin aapeekoon kuletuskuntoon.

Son Matimpäivä tännään. Wanahakansa luppailit aina myräkkätä, mutta näyttää toistaseks rauhalliselta keli. Kallella ontännään nimipäivä, kakkosnimesä kunon Matti. Ja eikhän täsä voi ittelläki jonkullaista nimipäivää viettää vaikka kermakaakummerkeisä, olehhammää kuiten Matinpoika. Isä-Matti on ollu maanpovesa neljännesvuosisajan jo.

Tukikohasta alakertaremonttikeskeytykseen totuttelemissiin tähä.

Laskijaislytty... (2096)

Tänny laulo justiisa raaatijosa, että lunta, lunta, lunta vaan. Lallallaaaalllaaa. Onnimittäin lunta ja jäätä, kunnyt on suvennu. Ja jäätä muovostuu semmosiinkippaikkoihin, joihin ei älli riitä. Ainakas Ukka Matimpoijjala.

Mummelila on työpäivä Hautakyläsä, nypläysrättipiiriläiset ei kirkkoojjouva, eikä niijen opettaja. Menin aamula kohtelijaana miehenä hakkeen emolle Leksuksen tallista, että sais välilä herraskaistakikkyytijä.

Laiton tietenkikkäyntiin hypriitin, ninko asijaan kuuluu. Reatyvalo kulloistaa, nin sillon antaa palaa. Pakki pääle ja perruutuskamerat sihtaukseen. Enkä kerinny aata sannoon, kun pirssi liikahti taakseppäillähtijessään samanaikasesti sivulle viistoistasenttijä. Ja eikun etulokasuojan reuna ja puskuriliitos linttaan samantien.

Lähemät tutkimukset tieten selitti liikkeet. Oli sulattannu renkaista ja lokasuojien sisäpinnoilta vettä renkaan takapuolele semmosen oikeen hyvännäkösen kiiltävän paakun. Eikä siitä suostunnu rengas autova siirtään muuta ko sivulle, vaikka taakse oli komento.

Vanahassaki autosa hiukka jurppii tuommonen lytty. Varsinkikkun son ikäpirssi justiisa viimokesänä maalattu kuntoojja kaikkipaikat on tikisä. Emäntä olis tieten saanu asiammukaset haukkumiset, mutta nythän tuota pääsee päänsilitykselä, kunolin ite puikoisa. Ei riitä älli kaikkiin liikkuihin.

Mokoma tälli painahutti sevverran sissään lukasuojan, että peltiseppä saattaa usuttaa lokasuojakauppaan. Umpijon takkaa irvottellee saumat sevverran. Kovvaa ainetta nuo kyllästetyt pylyväät vuojelta 1963. Net on niitä halakokatoksen kannatuspylyväitä. Siinä tarkotuksessaahhyvijä, autole hupaa.

Rattosaa laskijaistavaan kaikile!

Tukikohasta omavastuita selvittelemissiin tähä.

Talaviakkunamaisema. (2095)

Täsoltiin parit yönseuvut mieluisisa hommisa Tapijonkyläsä Rovaniemelä. Kasperi oli opiskelutyöreisullaan jossain maalimala ja Raisala oli hankalija työhukija lastehhoijjon kannalta. Nimpä lähimä heittii jeleppimmään.

Tulihan sielä monta rästiasijaa hoijettuva samala. Ukka jätti Leksuksen menomatkala ballastijenvaihtoon Kalotin korjaamole. Net on semmoset palikat nuihin ksenonivalloihin, joita tuommosesa jaappanimmersusa tieten pittää olla.

Josolisin tilannu net Suomemmaasta tojotaosina, nin hinnat olis pelekile varaosile ollu kahtakymppijävaille viissattaa eeroo kipale. Tonnimmenoerä tosta vaan, ajovalokorjaus. Onneks on internettiyhteyvet kunnosa. Maalimalta sai soivatpelit parilasaalaeerolla yhteishinnaltasa. Vaihtotyöt sittevvielä pääle, parintunnin asentajatyöt.

Mummelin pirssi oli Rovaniemelä alla ja sen katastus hoijettiin sielä neljäläkympilä. Ei huomautettavata, ninko pitiki olla.

Sitemmet ostima poislähtöpäivänä Mummelinkans kalhija tarvikkeja tuone alakertaan. Ei mithän luksusta, vaan ihan tavallista tavarata, ninko esmerkiks kakstoista metrijä höylättyvä mäntylautaa jalakalistaks, neljä kolomenmetrin pätkää lapsellisela yhteishinnala seittekytäviiseurova. Suomi ellää mettästä, saatana.

Sitten ostin teräksisijä pitkän sikarimmittasija säätöjalakoja yhtä saunampenkkijä varten. Jos olis markkaliikenteen aikana kauppijas lyöny etteen neljästä semmosesta turhasta satasen kipale, nin olisin kävelly kaupasta iliman niitä ulos. Mutta eurolandiassa kauppias perrii pokkana seittemäntoista eeroo kipale, eikä naaman ilime muutu maksajalla, eikä maksunsaajala. Pijin mölyt mahassa, kun soli jo neljäs kauppa, mistä niitä piti ettijä. Maksakoot perkele mitävaan, kuhan löyty. Rahat pois, son nykymalli.

On huojentavata aatela, että ei tartte alakaa kokonaista talova rakentaan...Ja vakkuutusyhtijö hoijellee issoimmat laskut Tukikohan pesutilaremontista...ittellä aukeis ihavvarmasti pee.

En haluva kuitenkaavvalittaa. Jos jothain tarviit, nin ei mittään kaupasta ilimasiks jajeta. Ei mistään.

Noh, met olema taas kotona eilisestäehtoosta lähtijen. Täälon Naruskala nyt räkäkeli, vettä satelee ninko kesälä, ihanninko säätieteilija on luppaillu. Alakaa huopakattoimmeisilä olleen kohta hoppu kattojasa keventelleen.

Onneks Kallelasa on päärakennuksesa peltikatto, ninko täsä peltikattojemmaasa pitäs olla kaikisa rakennuksisa. Sieltä tullee lumet ales heti, kuhan suojakelile heilahtaa.

Mummeli käväs huoltoreisun tänhään Kallelasa. Akkunanäkymästä perämettään päin voi päätelä, onko katolta tippunnu lunta ales vai ei...

Tukikohan takalape alakaa olleen lumista tyhyjä. Etupihale ei vielole lunta puonnu, mutta ei tämmöstä vesikelijä kauvaa olla tertte, nin kohta on rytinää tievosa...

Tukikohasta alakertaviimestelyjä jatkelemissiin tähä.

Ihmeliiteri. (2094)

Sitei Kallelan puuliiterivarastova parraala tahollakkaan voi sannoo kovin hääppösesti tehyksi. Verottajammielestä son tieten arvostettu kiinteistöverolandian tavammukkaan korkijalle kuimmikä. Son semmosista lautatähteistä kyhätty. Ja kersojemmaalama. Omijen.

Siinon tasakatto ja rakennelujjuuvet ojjääny meleko vähäle laskemisele. Ja jokavuos siton saanu peljätä, että kaatuukhan tuo läjjään ninko korttitalo.

Mutta son kestänny kaikki tuulet ja tuiskut. Ja nytei kukkaan muu huolehtinnu siitä ja sen kestävyyvestä kuin Moilas-Jussi, joka käväs mökkiperälä linkousreisula. Onneks hää soitti Ukale, että taitais olla tyhyjennyksen aijjat, jos meinataan liiteristä puuta oven kautti hakija...

Ja eikun talakkari töihin, Ukka Matinpoika nimeltäsä. Kukapa sinne muukhan.

Son suunnilleen kolomekkertaa viismetrijä ulukomittoiltasa. Ja sieloli katola viskarssin pistolapijommitta korkeuvvestaan lunta. Eli samat toistametrijä, mitä täälon jokapuolela. Ja hyvihhän tuo kesti vielä satakilova Ukkaa aina sille nelijölle, misä lapijo heilu. Tunteroinen siinä meni ja hyötyliikunta tälleppäivää tuli tehyks samontein. Hyljehaalari iliman villapaitaaki oli selekeesti liikaa, mutta tehtävä se homma oli, eikä kannate jäähä lisälumija ennää sinne oottelemmaan.

Tukikohasta vieläki hikijäpukkaamissiin tähä. Vanahuus ja rapakunto. Ei vaiskaan. Hyvä sessijo.

Lunta, lunta ja lunta. (2093)

Ukka Matinpoijjan lumimitarisa on enkkalumet, sataviistoista senttijä. Viimonen myrskylumisaje toi viitisentoista senttijä puolimärkää lunta, joka teki hankipintaan nyt semmosen kerroksen, että vinkka ei lunta lennätä.

Tukikohan päärakennuksen takalappeella tapahtu sevverran lumen liikettä kohti maata, että sääkameran tolopan vaijerit pääs hiukka kiristyyn taakseppäin ja toiselle sivulleen. Aamulla oli kamerakuva viturallaan hiukka mihinsattuu.

Onneks on vielä sevverrampöljä säähemmo tällä kartanola, että se kävi kuolemata halaveksuven katola vaijerit irrottelemasa. Lumirailo näkkyy kuvisa. Iltapäivälä se takalape oli valunu räystäslinjan ohitte metrin. Siitä se putos alas nin, että konttorisa tuntu köykänen tärräys. Sittempä se alakokin hilijaa pakastummaan.

Lintukatoksempäältä puotimma sen metrin lunta hallitusti sahhaamala pois. Nyt sielon taas parikytäsenttijä uutta lunta, jota tieten vielä ennen kevättä kerttyy toinemmetri. Lumineliöllä alakaa olleen painova liki kolomesattaa kilova. Sonsitä tuluva-ainetta se.

Tälleaamuva Linko-Jarkko joutu jo pihhaa linkoilessaan yrittään ampua lunta eripuolile pihhaa, mitä aikasemmin. Alakaa penkat josakinkohtaa olla sillä korkeuvela, ettei varssinkaa nuoskalumi lennä penkasta yli...

Tukikohasta katolekiipijämisijä jatkosa välttelemissiin tähä.

Tuppinahka tekijääsä tottelee. (2092)

Puukkomestari tuntee olevasa enempi ykskätine kuin kakskätine. Vielä pittää kummankin käjen jottain käskyvä totella, kun kemimmaalainennahka saa tuommoset kuvijot itteesä vappaalla käjelä tehtynä. Ja käsinompelujäläki on myös viimesempääle.

Haukiputtaale lähti kolome pukkova, joila oli kyllä monen kuukauven mittanen toimitusaika, mutta kannatti malttaa ootela. Kattokee vaikka ite...

Tupet on saanu pintaasa mehiläisvahhaa vasta Haukiputtaala. Puukot kestää tarkastelummyös, kertoili tillaaja.

Tukikohasta kolomen puukon timpermannija ihimettelemissiin tähä.

Lumi eikun lissääntyy pohojoseemmennesä... (2091)

Käväsin parit hihtovajeltajat nakkaamasa Tuntsantievvarteen. Jos on Tukikohan korkeuvella metri ja toista lunta, nin Naruskajärven ja siitä pohojoseen Tuntsantietä siton vielä enempi. Nippanappa paksumpaan hankeen saattais Ukan taksileksu hyytyvä, mutta ei vielä parriinkymmeneen senttiin, jota Tuntsan puomin takana oli ryvettävänä.

Josei siitä olis joku hiukka jäläkee ajanu, nin olis varmaan ollu harkinnasa, lähenkö puskeen sinne ollenkaan. Mutta jälessä kun pysytteli, nin Auermajojen kämpän pihassa heitin Leksuksen nurijja matkalaiset lähti paritkilometrit sieltä etelään suunnistaan kohti Takkaseljän kämppää.

Pyhäehtoopäivälä pitäis olla rehvit Sorsajokisuusa, jos kalenteri pittää.

Etuvetoautola ellähtis rypemään. Ja on linkomiehelä ihavvarmasti pitkä päivä, jos meinaa päiväseltään Tuntsajokivarsile asti väylää aukoo...

Viimenen otos on Naruskajärven yhteismettän kaava-aluveen ja Naruskajojen Tammen väliseltä tieltä, jostei ole tälle talavele penkkoja kaajettu. Olis lunta vaikka hankirallipoluks päivvastonku länsnaapurisa, missä kilipaa rallataan.

Tukikohasta lumenpuottajija viikolloppumajotukseen Tukikohtaan oottelemissiin tähä.

Olpa yksinkertanehhyvvää... (2090)

Emmuista ainaskaan kolomeenkymmeneevvuoteen syönneeni sillai laitettuva hookoon sinistä lenkkijä, kun eilisä ehtoola tehin. Löysin sattumoissin muutamaa köökkilaatikkoo penkoisa semmosen vankasta alumiinifolijosta tehyn vasitun saunakiukaampääle tarkootetun paistopussin.

Tämoli muistimmukkaan vankempitekone siihempussiin verrattuna, millä paistoja entusesa elämäsä tehtiin. Niitä vanahoja tartti laittaa kahta päälekkäin, ettei kiuvas sotkeennu. Näitoli yks, ja hyvin kesti.

Vetelin puukola pitkittäiset viillot hookoon kahteen puolikkaaseen ja liipasin net pussiin ja pussin suu tiukasti kiinne. Ja tekele kiukaale samoja aikoja, kullaiton sen ehtoosaunaa varte tulile, siis sähkölä.

Mummeli piteli saunallämmityksen aikoihivvielä rättipiirijä Naruskan kylän ämmile. Töistäkun hämpääs, nin sannoin saunan varmaanki olevan valamis, tunti kulunnu. Ommaan noukkatoosaan tuli lenkintuoksu vastaan jo alakerramportaisa, mutta emo ei reakeerannu.

Vastaku hajin löylyvesisankon saunasta pesuhuneempuolele, nin oven aukasu lehhautti pesutilampuolele mitäpäs muutakaakkun helekutin herkulliset makkaran tuoksut, paistetun semmosen.

Kuola valu vissiin molempijen leuvoista saunasa istuskellesa ja löylytellesä. Ja saunajjäläkiin eikun pussi köökisä auki ja ehtoopalale...sinapinkans. Niija nollakalja. Ja tais siinä olla nollakuohuvakippöyväsä.

Eikä se herkku ehtooseen loppunnu. Eihäntuota yötä vasten kehtaa ittijään ähkykssyyvä, jotenka jäi vajjaa puollenkkijä vielä aamupäiväle kylymijöön. Voe heleskuttiku se hookoo oli maukasta tuoreerrieskan päälä senttisinä kylyminä viipaleina...

Tukikohasta tämävvissiin tavaks ainakikkerravviikosa ottamissiin tähä.

Historijan havinata essiin. (2089)

Tukikohan päärakennus on Helssingin olymppijavuojen rakennuskantaa. Kellaritiloisa on alumpittäin käytetty väliseinisä vanahoja vissiin itänaapurin tiilijä. Osa seinistä on muurailtu normisti vaakatiililä ja osa pystöön muuratuila tiililä.

Aikannaan jo siilijjärveläiset rakennusarkkitehti ja rakennusinssi käski säilyttään vanhaa tiiliseinää näkösilä, kun muutamasa tiilesä oli nähtävisä tiilevvalajan sormipuristusjälistä lähtijen.

Rakennama pukuhuonetta omala kustannuksela etijäppäin, kun nyt on vakkuutusyhtijön työt tehtynnä. Purin pukuhuoneen puolipaneelit kaikki pois pitkiltä seiniltä. Tiiliseinijä jää nyt näkösile enempi. Punatiilile niitä uusija alaosija seinistä ei jätetä, vaan laitama pintaan maalarivvalakosta. Sitä kulluu normiseinää enempi nelijölle, jos ja kun meinaa saaha kaikki punasen piiloon.

Lattijaan tulle lopppupelilöisä tummanharmaja vinnyyli. Viimeset valakosemmallaukset tehin tälleaamuva poijjanpoika Aarnin kanssa, joka kovasti tykkäs valakosemmaalin levityksestä...

Tukikohasta lauhutumisestaki tykkäämissiin tähä.

Peltipailakalla Rukaa kohen. (2088)

Jokkepojke vietteli paritpäivät Tukikohasa. Pelivälineet olis riittäny eiliseenki pakkaspäivään, mutta sisälepopäivä maistu paremmalta. Ja sauna ehtoisin, se Tukikohan uus ja melekeen ehta. Ja tieten kuntopäivällinen ja parit aamijaiset,

Tälleaamuva teimmä sopimuksen, että yksinkun Jokkepojke reissaa, niin väliaikatietoja koortinaateista tulee Ukale ja, jos ei ehtookuuteen mennessä mittään kuulu, nin sitten lähetään ettiskelemään. Reitillä kun kulukee, nin reitiltä löytyy.

Tukikohasta turvallista kelekkamatkaa toivottelemissiin tähä.

Rukalta peltipailakalla Naruskale... (2087)

Amusella kaheksankantturoissa kerto Jokkepojke laittanneesa Lynxin tulile Rukalla. Ehtoopäivällä hänjo parkkeras kelekan Tukikohan pihapiriin ja oli ehtiny Sallassa pysähtyvä tunteroisen syötäsemäsä.

Ja on matkalla ehitty pysähtelleen kommeisa maisemisa. Kelekkakelit alakaa petraamaan näistäpuolin ja päivä pitenee joka heleskutimpäivä.

Tukikohan uus sauna sai hymyn huulille, kun pakkanen ajomatkalla oli kiiveny kolomestatoista asteesta Rukalla rapijaan parriinkymppiin täälä. Nythän tuo huitoo jo kolmissakymppilöisä ja näyttäs, että vaihteeks ollaan Suomen kylymin paikka...

Matkamittariin kerty 165 kilsaa, eli aikahuikonen. Näille lumile joutas varmaan jokumuukin.

Tukikohasta tähän.

Sopevasti sinistä ja valakosta... (2086)

Ei sillemmaha mittään, että aurinko tekkee immeismielen virkijämmäks. Metritoista lunta, puhasta kummikä, ja siihempääle aurinko jo korkeella. Son tämätalavi kohta taputeltu. Rauhallista Juhannusta, snsielä että heilahtaa...

Tukikohasta silti sisähommiin satsaamissiin tähä.

Tarskhan puottaa lumet tuostaki... (2085)

Lunta on Ukka Matimpoijjan lumimittarisa satayks ja silleen. Tänhään on vinkka käyny koillis-itä-pohjoosesta ja semmosela vihurila, että hankijempäälä oleva irtolumi lentää kuivvarpusparvi.

Meinottelimpäivällä ajjaa mutkin Kallelasa, mutta itesuojeluvaisto ja lapijonpuute esti hullua lähtemästä puskeen Erkkilän pellonlaijan puolmetriseen tienyli olleeseen tuiskupalteeseen, jota oli kahlattavana ainaski satametrijä. Laiton Lexuksen pakimpäälle ja perruuttelin hiljokseen takas Länsipuolentiele.

Moilas-Jussi sattu olleen sielä Erkkilän pihasa linkoilemasa. Sovima, että hän käväsee Kuutsijängäntien aukaasemasa samontein. Ja kävi kans.

Nyt ehtoomalla pääsin sinne Kallelaan pihhaan asti iliman onkelmija. Mettäossuuksila ei ollu tuisku lumija lennättänny.

Kotipihasa piti hiukka kärkilapijola työstää Rihlan häkinovvee ja vielä kopinkilluukkuva, kunon tuota lunta liijankanssa. Ja ei siinä kopile kulukijesa voi ollahhuomaamati lintulautakatosta, jonka päälä saattaa olla lunta ylitte lujjuuslaskelmijen. Perustus luulis ninkikkestävän, kun son satavuotijaan koivun pystööjjätetty reilummetrin kanto tuoretta puuta sillon, kun husku iski. Kattorakenne ja kiinnitys on niijjanäin.

Joku lumiekspertti ja laskentatoimen harjoottaja vois arvijoija, kestääkhän tuo juhannuksele asti, ettei tarttis alakaa rehkiin...

Tuosahan nuita voi vertaila.

Tukikohasta saunallauteita kolomatta kertaa parahviinikäsittelemissiin tähä.

Kenelle pillit soivat... (2084)

Rättäriväki kehu hyvinnukkuneesa Tukikohasa. Kukhan ei ollu kuullu juur mittään, ei ainaskaan liikenteemmetelijä. Ravitseva aamijainen kunoli syöty, nin oli aika lähtee tarttaileen kalustova ja lähtee jatkaan matkaa kohen pohojosta.

Kohta kaikki säikähtit, ku ensmääset pari Rättärijä alako savuva tupruttaan etupihala etuoven lähitienoola. Sonnimittäin semonen juttu, että Ukan kaasuvarootin Tukikohan isosa etteisesä ei salli nokkaasa nestekaasuva, eikä häkkää. Ja nyt tuli uluko-oviavvauksisa rättärihäkkää, joka lievästi haiskahti köökisä asti. Ja sittettietenki varotin alako hällyyttään, ninko sen tehtävä on. Noh, ei se panniikkija aiheuttannu ja onneks se hällyytin vaikenee, kun irrottaa sen verkkovirrasta.

Kaikki ykstoista ranskankonetta läks iliman isompija kommervenkkijä tulile. Lämpimästi näyttit kaikki pukkeutuvan ajomatkale, vaikka kuuulema näillä kelilöilä sisätilat lämpijee parriinkymppään.

Pihasa autossaannukkunu pariskunta oli virkeenä kans heti aamusta. Ja hyvin kehuvat untemmaila olleen.

Hyvvää ja turvallista matkaa heile toivotima. Ja kaikki olit sillämielin, että tänne tullaan takas. Ninko tahtoo itekennellekki tapahtuva...

Tukikohasta loppusiivousurakkata jatkelemissiin tähä. Kympän tunti, vaikkon pyhä ja pitäs olla tuplat.

Tukikohta täytty talaviautoista... (2083)

Vilakka vinkka, mutta eise matkantekova haittaa...Ilosta porukkaa nämät pääasiasa hollantilaiset reissajat ovat. Ompas mukana kuiten pari suomalaistaki pariskuntaa.

Alakujoukot on saunonneet ja talo tarjos heile kuumaa lökijä, kun monela oli kylymät käjet kättelysä. Kuvat kertonnee parraiten, mitä pelataan. Aamupalajjäläkiin matka jatkuu ties minne.

Yks pariskunta nukkuu kuulema näillauhala ilimala autossasa. Iliman lämmitystä kuulema tarkennee, sentinkahen eristys on pellisä sisäpuolela. Telttapaikkaku Tukikohasa maksaa normisti eeron, nin ajattelinhäntä kohtuulliseks antaa heijän nukkuva ihan ilimatteeks...

Tukikohasta aamukäynnistyksijä oottelemissiin tähä.