Meinottelimpäivällä ajjaa mutkin Kallelasa, mutta itesuojeluvaisto ja lapijonpuute esti hullua lähtemästä puskeen Erkkilän pellonlaijan puolmetriseen tienyli olleeseen tuiskupalteeseen, jota oli kahlattavana ainaski satametrijä. Laiton Lexuksen pakimpäälle ja perruuttelin hiljokseen takas Länsipuolentiele.
Moilas-Jussi sattu olleen sielä Erkkilän pihasa linkoilemasa. Sovima, että hän käväsee Kuutsijängäntien aukaasemasa samontein. Ja kävi kans.
Nyt ehtoomalla pääsin sinne Kallelaan pihhaan asti iliman onkelmija. Mettäossuuksila ei ollu tuisku lumija lennättänny.
Kotipihasa piti hiukka kärkilapijola työstää Rihlan häkinovvee ja vielä kopinkilluukkuva, kunon tuota lunta liijankanssa. Ja ei siinä kopile kulukijesa voi ollahhuomaamati lintulautakatosta, jonka päälä saattaa olla lunta ylitte lujjuuslaskelmijen. Perustus luulis ninkikkestävän, kun son satavuotijaan koivun pystööjjätetty reilummetrin kanto tuoretta puuta sillon, kun husku iski. Kattorakenne ja kiinnitys on niijjanäin.
Joku lumiekspertti ja laskentatoimen harjoottaja vois arvijoija, kestääkhän tuo juhannuksele asti, ettei tarttis alakaa rehkiin...
Tuosahan nuita voi vertaila.
Tukikohasta saunallauteita kolomatta kertaa parahviinikäsittelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti