maanantai 30. marraskuuta 2015

Teeriä jäi talvehtimaan.

Teeret ovat olleet monta viikkoa kateissa. Ei niitä ole nähnyt edes Mummeli, joka meidän huushollista on se, joka enemmän pitkin pitäjiä liikkuu.

Iloinen yllätys oli pyhäaamun Kallelan siivousretkelle mennessä, kun Linko-Jarkon talon kohdalla lumivalkoinen Naruskantie oli saanut koristuksekseen kymmenkunta akka- ja ukkoteertä. Suunnilleen taisivat olla puolet akkoja ja puolet ukkoja.




Mummelin kameran moottoriperä rallatti repsikan penkiltä. Tuossa on muutama otos tekriparvesta, jolla saattaa seuraavien pakkasten tullessa olla hiukan vaikeuksia löytää kieppilunta. Tuli nimittäin viikonloppuna vettä sen verran hangille, että saattaa puuterilumi olla hakusassa...

Sääennustaja on luvannut lähiajoille uutta lunta, joten tilanne saattaa korjaantua.

Tukikohasta tähän.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kamera leikkii auringolla, vai toisteppäin...

Tuli viimoyönä vajjaat kymmenen senttijä uutta valakosta lunta. Eise kymmenelä sentillä kuiten kasvattannu lumenpaksuutta, kun eilissäpänä ja ehtoolla sateli silikoselevää vettä, joka vuorollaan pakkasi entuset lumet.

Nyton Ukammittarisa 27 senttijä lunta. Aamusta alako hilijaa pakastelleen ja sattuin vilikasemmaan sääkamerakuvvaa, jota ei iha jokapäivä välttämäti tuu ees katteltuva. Nykkatoin, kun näki jo konttorin akkunasta, että matalalta paistelee, mutta paistelee kuiten.

Utsjoillaha ei ennää nouse tälle vuojelle, vaan joskus tammikuusa, olikhan se seittemästoista. Eise korkijalla käy Naruskallakaa, mutta meillon varsinaisija kaamospäivijä kuiten hintelästi, eli yhen käin sormiin sopivat.

Kymmenemminnuutin sisälä Ukan sääkamera näpsi kaks aika erilaista kuvvaa samasta maisemasta. Ei se silimään ihannoinpaljo valovväri muutu, mutta kamera piirtää, mitä halvaa. Kattokaa ite.



Nuissahan ovvalita asti, kuka mistäki väristä tykkää...

Tukikohasta pakkasta kohta kaipailemissiin tähä.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Vakiasukkaalle mietinnäsä kuukausvuokra.

Paljonkhan pitäis laittaa kuukaurvuokraks jollekki, joka Mummelijja Ukan kans asustellee vakituisee Tukikohasa...

Kartanolle on ilimaantunnu yks kipale iliman mittään hakemusta ja asettunnu taloks. Ainaki se meni sevverran tottuneesti kolloonsa, että son sielä asustellu jo jonniiaikaa.


Lämmityskuluja ei tuosta kolosta synny, mutta asukki näyttäis varastelleen eristekammaa sieltä ja täältä ulukorakennuksesta ja ehkä muuvaltaki. Ei tieten paljova.

Asukoot toistaseks, kunon kerta itte menoaukkosa isontannu ja itte kolosa sisustannu...

Tukikohasta pihaliukkaita kauhistelemissiin tähä.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Jokisuvantojen jäille ei ole asiaa.

Jos ovat järvien jääpeitteet petollisella mallilla Naruskan suunnalla, niin vielä arveluttavamman oloisia ovat jokisuvantojen jäät. Jokisuvannothan normaalitalvena jäätyvät samaan tapaan kuin järvetkin, mutta järvien jäätymisestä aina hiukan myöhempänä ajankohtana.

Pikku-Kuutsikönkään ja Iso-Kuutsikönkään välissä on lyhyt suvanto, jonka jäällä Tukikohdan väkikin varsinkin kevättalven aikoina käy pilkkimässä. Sopivina syksytalvinakin pilkkiminen on ollut mahdollista, jos luonto on edennyt järjestyksessä ensin pakkaset, ja sitten vasta lumi.

Keskipäivän aikoihin tänään suvannon rannalta kuvattuna näytti tällaiselta...



Eipä tulisi Ukalla mieleenkään mennä kokeilemaan, minkä paksuista jää tuon parinkymmenen sentin lumikerroksen alla mahtaa olla. Ja toivottavasti ei kukaan muukaan mene testailemaan...

Tukikohasta kattolumien putoilemista nollakelissä kuuntelemisiin tähän.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Autokatos syntyy hithanlaisesti...

Tars saaha tuolle Ukan pirssille peltikattova pääle, ninko viimetalavena. Soli Leksus tuola halakokatoksesa lumilta ja tuulilta ja tuiskuilta hyväsä suojasa.

Mulloli arvelusa, että joulukuun alakuun mennesä halakoja siirtyilee savuna ilimaan sevverra, että autommentävä aukko syntyis. Mitävielä. Puuta ei ole kulunnu ko yks laitapinolline tähämennesä.

Ei viitti ajjaa liiterijä täyteen puuta, kuppienempinäki erinä kerkijää. Ja saa kertaviikosa hiukka hyötyliikuntata, eikä ylisuurena kertasatsina. Peruskuntova tarttis sevverran saaha koheneen, että jaksas puolivälisä joulukuuta oksennela puoltuntija oksentelemati, kummeinaava uusija kymmenevvuojen takasen mahaportijja mahalukun tähyämiset semmosela letkula, ninko tijätte. Laatta lentää pelekästä aatoksesta, melekeen ainaki...

Noh, ei tuo yöunija haittaa. Kunto on sevverran kohillaa ja iltasin nappailevvielä monivitamiinijaki, jota Mummeli apoteekista kantaa melekee selekävääränä.

Lipsahti vähä asijavviereen, mutta tuosa on halakokatoksesta iventaarijokuvvaa. Tulis ees pakkasija, nin pääsis lähteen autokatoksesta maalimale sillon harvon, kullähen.




Tuola takana näkkyy kakskytä kiintova uuttaa järijää koivuva, joka tars saaha sopimaa talavejjäläkiin taas vuorostaa peltikato alle. Linko-Jarkko ajo net toho välipalana, ku lunta ei ole sajellu taas viikkoo.

Tukikohasta plussakelilöihi valamistautumissiin tähä.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kahdenkympin pakkasraja rikki Naruskalla.

Läntinen Lappi heräili tälle aamua lähes kolmenkymmenen asteen miinuslukemissa, kun samanaikaisesti Naruskalla oli vain alle kymmenen astetta.

Pakkasen koura kuitenkin ylettyy illan ja yön tullen tännekin, koska nyt illansuussa Ukan sääaseman mittarissa käväisi alle -20 asteen lämpötila. Kuu killotti sen verran kelmeänä itäisellä taivaalla, että yöstä saattaa olla odotettavissa kunnon pakkanen.

Eipä haittaa. Tuplasin alkajaisiksi koivuhalkojen määrän marraskuun normisatsista, kun lämpötila on napottanut koko kuukauden tuolla puolenkymmenen ja kymmenen pakkasasteen välissä. Momenttia lisää, eikä se ole tässä talossa vaikea juttu. Hymyssä suin voi valkata pakkasyöksi hiukan isompaa rutikuivaa koivuhalkoa, niin ei tarvitse aamuvarhaisella pannuhuoneeseen vaivautua.

Tenniöjoen sillasta kuljettiin yli tänään aamusta ja ehtoopuolesta. Näppäsin sillalta illansuukuvat, niin voitte arvioida jäätilanteita tämän perän jokisuvannoissa. Vuorokauden parinkymmenen asteen pakkanen ei ehdi tilannetta muuksi muuttamaan, kun huomiseksi ennustellaan taas lauhempaa, eli nollasta kymmeneen asteseen.




Kymmenen kiloa on Kemijärven reissulta pähkinärouhetta, joten tulkoon pakkanen. Tinteiltä ei apetta päästetä lopahtamaan, vaikka oma ruokapöytä ei aina eväästä notkuisikaan. Koira ja muut luontokappaleet ensin...

Tukikohasta jokijäitä pikkuhiljaa odottelemisiin tähän.

Tinttiruokasäännöstelijä.

Tinttien pähkinäruokintaa ei niinkään tarvitse säädellä, koska ne eivät pähkinöitä määräänsä enempää tuhlaa. Ongelmakäyttäjiä lintulaudalla jossain mitassa ovat närhet ja oravat.

Kaikenlaisia pellepelotontemppuja on kokeiltu, ettei joku rohmuaisi pienimmiltä ihan kaikkea. Yksi liskukin tuli viime talvena rakennettua, vaikken pahaa tarkoittanutkaan. Yksi närhi nimittäin työnsi päänsä niin pieneen aukkoon, ettei päässyt siitä irti. Sitten oli kait jalka vielä livennyt niin, että närhi hirttyi armotta silloiseen lintulautapatenttiin. Se kokeilu loppui siihen ja viritys poistui ruokintapaikalta.

Tälle talvea oli etsinnässä patentti. Ja se löytyikin, kun reitin varrelle sattui Clas Ohlssonin kauppa Jyväskylässä. Siellä myynnissä oli kuvassa näkyvä laitos, joka ei ehkä kaikkien silmissä kauneutta edusta, mutta linnunruokinnassa se on harossi peli. Ei tosin tehdastekoisena, vaan pienellä helpolla muutoksella.

Tuo verkkoputki kokeilun jälkeen tukittiin alapäästään purkinkannella niin, etteivät pähkinät pääse valumaan varsinaiseen alakaukaloonsa. Tintit saavat nokittua eväänsä verkon läpi. Närhi tyytyy nykyään leivänkappaleisiinsa. Pikkuongelma on orava, joista yksi on eläinpellepeloton. Se ruttaa tuota ruokintapallon verkkoa jollain ilveellä, että pääsee siemeniin pyöreää pintaa peremmin kiinni.

Tuossa on kuva pallosta. Putkellinen pähkinää riittää kolmisen päivää, eli parilla kilolla selviää viikon. Oletettavasti kaikki saavat osansa, vaikken mikään linturavintotietäjä olekaan.


Oravia ruokintapaikalla pyörii kolme kipaletta. Niistä kaksi on lauhkeaa, eivätkä linnut niitä vierasta ja arastele. Yksi sen sijaan on varsinainen häirikköluonne, josta se on saanutkin ristimänimekseen Mummelilta nimen Ärri. Se kyörää armotta kaikki linnut isommasta pienempään pois, kun se katsoo oman ruokailuaikansa olevan. Linnutkin ovat selkeästi oppineet, että tuota kahelia pitää hiukan varoa...


Ärrin vuoro ruokailla privaatisti.
Tukikohasta pähkinänostoreissua lähikaupunkiin suunnittelemisiin tähän.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sinisehhetke sinisijä aatoksija...

Talommiehellä kun ei ole seittemättä päivää, jolloin voisi otella levon kannalta, niin Ukka ojjo vuosijen ajan alottannu pyhäaamut talavisempana aikana tuhkan tyhyjennyksellä puukattilasta. Nyt meni kaikkijaan rupijamasa puolisentuntija, kun samaan syssyyn piti kärrätä muutama kuiva koivuhalako liiterin puolelle, että pärjäilee taas ensviikon.

Ulukona oli vielä sinistä valova ja talitinttiset ja muutkaan siivekkäät ei vielä ollu noussu yösijoltaan, jote Ukka ei häirinny sielä kennenkää ruokarauhaa, eikä muutakaa rauhaa. Tankkasivvielä tinttijenki eväslootat, että niile piisaa apetta, kuhan herräävä.

Kuivat koivuhalot kun helähtelit kymmene asteen aamupakkasesa, nin aattelin vaan, että onse puutalo varmaanki pakkasela mukavampi asunpaikka ku teltta. Ei oikeen hutsittais teltakaminala telttaa lämpösenä pittää, jos sitä vertailee veskeskuslämmityksee. Kuiten net meinaa nyt niitä aavikkoje asukkaita iha vakavala naamala sijotella telttamajotuksee ja rautakonttiloihi. Suomesa on kuulema kaikki petipaikat tiiliseinije ja puutaloje sisälä loppu, kummaahan on tullu äkkijä nin paljo hyyryläisijä. Soli Ukan entunen pomo, joka sano nin. Ei tämä Orpo pomona ole Ukale ollu, mutta sen eeltäjät sillon olit.

Onkhan sielä nykkaikki purut iha kuivina kehäkolomose sisälä. Ukaltakkaan ei oo kukkaan ees käyny kysymäsä, onko savottajätkijen rautasänkyjä tyhyjillää. Enoo tosivvielä ittekkää ottannu kenneenkää yhteyksijä, kunoon aatellu nimpäin, että virkamiehet ne ossaa hättääkärsiville paikat meilä järjestellä. Niija kirkola on ainaki hehtaarivverra entusta koulutalova korkijala mäjelä lämpösenä. Keskuslämpövä sinneki pukkaava kaukolämpötehtaasta. Ja sielon voimissaavvielä helevetimmoine köökkiki, jolla alakoululaisja on vuosija ruokittu. Ja tunturisa on tyhyjijä taloja pilivimpimmein. Ja vanahoja hiljan lopeteltuja opiahjoja on tyhyjänä Kelloseljäsä ja Hautakyläsä ainaki. Ja muutama kymmene pitkimmettijä kylymänä, mutta saatavisa paremmiks ko teltta ihavvarmasti, jos nin haluttas. Ja pitkillappija ollissää, jos aletaan karttoja pällyileen.

Sehän puhu tämä meijä isompi Pomo täsä vasta muutama päivä sitte, että se eppäili Norjallaittava rajasa kiinni tuola pohojosesa. Soli Ukalla aatoksisa jo kuukaus sitte, ja sillon jo Mummelile sitä muutamala aamupalala sanonki, että nääppäs vaan, nivvelivenäläiset alakaa kohta työntään majapaikan tarttijaa näistä meitivvieresä olevista reijistä. Alakusoitto ojjo soiteltu. Ja Venäjälä ei ole lämpösijä petipaikkoja kaikile omillekkaa. Ja sielei ole Ukkaa vastaa koskaa aavikoasujata tullu, vaikkolen käyny lähelä ja kauvempana.

Se puhalteli meinaan äskön pohojostuuli. Siitä se aatos näihi pätmänviittasii lipsahti, kun itte ei meinannu pilikkihaalarisa ilimavvillapaitaa tareta. Sormijaki jo alako kummihanskasa kylymätä.

Ainiijja iha toisee asijaan. Laiton eilissäehtoola ittäänpäin kuvaavan kamerakonheen kiini pieneelläppäriin, joka oli ennen säkonneena. Sain sen ihimekyllä pellaamaan, joten nyt pitäs taas valavonta ittäänpäin olla kohillaan. Sieltä nimittäi aurinko nousee. Ijästä. Vielä. Ja saattaa nousta muutaki...


Nintuo kuva vaihtuu nytten puolentoistaminnuutivvällein. Vähäjjos noppeuttas, nin kohta olis elävätä kuvvaa, muttei vielä...

Tukikohasta sinisinneen tähä.

torstai 19. marraskuuta 2015

Sinivalkoinen Naruska.

Sinivalkoinen on valttia. Ainakin, jos pelikortteina ovat Ukan sääaseman kamerakuvat.

Talvi näyttäisi pitävän otteensa, vaikka enteet edelleen ovat mustan maan puolella. Oli kuulemma karhu muutama päivä sitten juoksennellut auton edessä tuossa Kerekkäseljäntien risteyksen paikkeilla, eli muutaman kilometrin päässä Tukikohdasta. Kun oli ollut kuuleman mukaan raavas karhu, niin se viittaisi, että talvi ei vielä pysy.

Saapa nähdä, onko karhulla joku tilapäinen häiriö, vai toteutuvatko Wanhan kansan ennusteet.

Lunta on Ukan lumimittarissa 26 senttiä, eli ainakin hyvä alku. Kemijärven ja Pelkosenniemen paikkeilla on sitäkin enemmän, eli nelisenkymmentä senttiä. Paljonlaisesti siis sulatettavaa, jos ennen joulua vielä maat sulana käyvät. Ainakin seuraavat 10 päivää näyttäisi pysyttelevän pakkasella.

Tässä sinivalkoista maisemaa, jota täällä eivät Mummelin ja Ukan lisäksi ole todistamassa kuin Kallelan hirvenpyytäjäporukka. Ja tietenkin kuutisenkymmentä muuta naruskalaista...


Tukikohasta tähän.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Neljännellesaalletuhannelle putkiukkana...

Mennee nää isot etapit nykysellään ohitte melekeen huomaamati. Hokasin kyllä eilen ehtoolla, että uuvelle saalletonnille kääntyy Tukikohan lukijamäärä, mutta oli sevverran haipakkaa pannuhuoneesa, että juhlat jäi järjestämäti. Jos siinä sitte juhlalle aihetta on...

Ensmääsen jutun olen kirjottannu 4.9.2011 ja toistatuhatta juttuva on kasassa. Sitä evvieläkää lakkaa ihmettelemästä, että jokku täälä käy kolomattasattaa kertaa melekee joka päivä. Nöyräks se laittaa tämmösen kirjottelijaharrastajan...

Ne putkimieshommelit on ollu ohjelmasa. Tuli meinaan eile semmone jumitilanne tuonne pannuhuoneesee, että Uka kuivaaki kuivemmat koivuhalot meinas lennättää taivaantuulii koko kattilahuonee, mutta onneks ovvielä kuulo tallesa. Ja onneks oltiin kotona. Oli meinaan vetolunkka jumittannu ittesä pari senttijä ravolleen, vaikka piti olla jo hiipiny kiinni.

Ei selevinny, johtuko lunkan tarttumisesta vai tenikö se ketjunnostaja, joka hoitelee säätöjä. Olipa kumpi tahasa, nin nyt on vetolunkka puunattu nojesta ja karstasta puhtaaks ja varmemmaks vakkuuveks purettu ja ölöjytty tuo kuvasa näkyvä säätölaitos. Pieksämäjen Putki-Tumi oli puhelimela apuna. Vähän ninko se tietokonehemmo toisapäivänä.

Nyton tilattu uus tuommone säätölaitekki, ettei tartte tyhyjää öitää valavoo, että vermeet ylikuumenee. Satakakskytäasteine vesi nimittäin mennee tuola patteriverkosa kummasti kurisemalla. Ja paineet kiipee lähelle kolomija kilova. Ompahan kojeponnistettu taas kerran ja ehitty hättiin viittä vaile ennen sitä, kuttaas olis ylipainesuojat laukeillu ja höyry täyttänny kellarin...


Nyt suunnitellaa Tumin kans, että pallautettaan hälyttimet tänne yläkertaan nin, että ylikuumenemiset alakas pingaamaa peräluokkaa myöte. Sielei nimittäin Mummeli öölön tienny alakertaonkelmista mittään. Ompelukonneesa kurnutukselläpi.

Tukikohasta neljännensaantuhannen täyttymistä ottelemmisiin tähä.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Laiteltiin vähän vihviverkkoja kuntoon.

Ukka sai juoksennella kakstuntija eeskahtaalle Tukikohassa kahen tietokonneen välillä tännään. Ommeinaan teniny tuo lankaton verkko, eikä kaikki tuhannet asijakkaat ole päässeet täällä pornosivvuilleen ja muille kotkotuksilleen, kunei ole vehkeet kytkeytynneet.

Normipuhelut tuommosiin neuvontapaikkoihi makselee pari eeroo minnuutilta, mutta tän puhelun ei pitänny maksaa mittään, ku kerran saa kuulema soittaa kysymyksijä, jos uuvet laitteet tennii.

Oottelen kuiten mielenkiinnola seuraavata puhelillaskuva, kun juttelin jyväskyläläisevvirman poijjan kansa pitkämpuhelun, eli kolomatta tuntija.

Alako välleen tuntuun siltä, että kompuutterikurultakin alakaa konstit loppuun, mutta viimen myö yhesä keksittii, mikä siinä teni. Ja nin sitte Ukka laitto vermeet pellaamaan, kuppoika neuvo. Tai oikeesti oli melekeen nin, että Ukka vaan katteli konneijen näyttöruuvuilta, kuhhiiri vilisteli sinne ja tänne. Ja tonnekki.

Nykkyuiten pellaa avvoimet verkot Tukikohasa. Ja liukkaasti. Ainaski Mummeli ja Ukka sait puhelimesa laakista kytkettyvä uutukaisee avvoimee vihviin. Pornosivut on täälä kielletty, jos eisitte joku halva semmosta kattella. Ukka ja Mummu ei halva. Vanahoja ku ollaa. Eikole viakraakaa ennää ku puolpakettija.

Asijaan. Viikolloppuna tääloli muutamakki konheenkäyttäjät. Ei niillollu kummuutamat synttärit. Joku täytteli seitteemääkymppijä ja silleen. Kakkuva net söivä ja savukallaa. Ja pottuja. Herraskaisesti oikee valakosipulila höystettynä. Nam niile, jokka semmosta syövä. Ukka ei. Eikä Mummukaa.

Taas tuli näytettyvä totheen, että Tukikohasa voi heleskuti hyvi pittää tämmösijä parinkymmene ihimisen sakin juhulija. Tila piissaa nin lapsile kuin vanahemmilleki. Ja jatkosa pellaava nettiyhteyvekki, jokka tänä viikolloppuna korvattii kuulemma kuiten piljartilla ja muula lystilä. Ninko saunomisela ja pilikkimiselä. Hauskaa kuulema oli.


Tukikohasta seuraavija kemuja oottelemmisiin tähä.

torstai 12. marraskuuta 2015

Neljännesmetri lunta Naruskalla.

Nämä nyt maassa olevat lumet eivät ihan pikkulauhalla sula pois. Ukan mittarissa on tälle aamua lunta 25 senttiä ja lunta jää taivaan täydeltä satelemaan, kun teemme aamutuimaan Rovaniemelle lähtöä. Itsehallintoalueen pääkaupunkiin.

Ukka käy kyselemässä hiukan ohjeita, mitä repaleiselle takaiskuventtiilille pitäisi tehdä, kun se valskaa reippaanlaisesti. Nyt ei kyse ole talon takaiskuventtiilistä, vaan talonmiehen.

Mummeli painelee pikareissuun johonkin messuille.

Ehtoolla pitää Ukan olla taas Tukikohassa valmistautumassa viidentoista pilkkimiehen Naruskaviikonloppuun. Pilkille pääsystä ei takeita ole, mutta seurueella on takataskussa varasuunnitelma, jos jäille ei pääse. Ainakin lumileikkeihin ja hiihtelyyn täällä alkaa perusainetta olemaan.


Tukikohasta päivän neljäänsataan ajokilometriin lumituiskussa keskittymisiin tähän.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sininen hetki uusien lumien kanssa.

Aamu ei ala aalla, vaan lumenmittauksella. Kertyy sitä sitten yhdessä yössä, kun kertyäkseen on. Hiihtolumet eivät niin kovin kaukana ole. Ja johan tuota ensimmäiset kelkkailijatkin tieten kokeilemaan kohta pääsevät.

Ukan lumimittari näyttää talven ennätyslumia, eli 14 senttiä. Noissa senteissä on hyvää, mutta huonoakin. Pihaliukkaat loppuvat, kun tuo lumimäärä alkaa polkeentumaan pihajäätikköön. Jäät järvissä ja jokivesissä sen sijaan saavat ohuen kerroksensa päälle eristekerroksen, joka hidastaa jäiden vahvenemista turvallisiksi.


Tukikohasta Linko-Jarkkoa odottelemisiin tähän.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Hyhhyh kuhhyvvää...

Kaikki net keksii. Isänpäiväpitkon. Kotileipomosa tostavaan. Tosi vaikija, mutta palakitseva ohoje.

Raastirrauvala sokolaatilevy silipuks. Sitte levitellää kaulimela voitorttutaikinat pöyväle. Siihevviiltoja ja sokolaatiraasteet pääle. Ja siihe punotaa sitte net lerssit pääle, ninko kuvisa näjette.

Ja uunisa vähäaikaa. Semmoseks sopivavväriseks. Sitte jähtymää. Ja lautasele esile, ympärile vielä muutama rahvaello. Ja epäterveellinen närästysannos ovvalamis.



Hyvvää Issäinpäivää kaikile muilleki isile ku Ukale!

Tukikohasta närätysliemijä nieleskemissii tähä.

torstai 5. marraskuuta 2015

Luontoäiti automaalarina ja liukkaantekijänä.

Tämmönen humpaussyksytalavi aiheuttellee monellaista. Tullee kommeita ilimestyksijäkin, kun kattelee ympärillee. Mummeli se aina kaikki hoksaa, ninko tuon Ukan Leksuksenkin katon erikoismaalauksen...


Ukka on saanu taistella pihaliukkaan kans elissäpänä ja tännään myös. Oli nimittäi pakkasta eile aamusella kolomisen astetta ja sato peltikatto kohisemalla vettä. No sehän tiijetään, että jäiseen pihhaan ku semmonen saje saapuu, nin jäätyy samalla siunaaman sekunnila siihe. Ja jääty kans. Ninko peili kiilteli ehtoolla ja tälle aamuva.

Vein hiukkase hiekotussepelijä tuonne pannuhuoneeseen lämpiimään. Soliki aika hyvä konsti, nin sepeli tarttu ainaki hiukkasen nihi kaljamajäihi. Ja pihasa näki, mikkä kohta hehtaarista oli hiekotettu.

Muttei näje ennää, ku alako sateleen senttitoista lunta torstakiehtoon kunnijaks. Rihlalle kuvvein evästä, nin jopa meinas livetä vanahan jalaka, vaikka koitilliikkuva matalala askeleela. Eihän tuo korkijalle jalaka nouse muutonkaa.

Nytei tiijä, millä ja misä tuosa pihala voi turvallisesti liikkuva. Tulispa talavi ja kuntopakkasija, nin alakas Linko-Jarkko piteleen pihhaa kunnosa. Sinne asti täytyy koittaa pysyvä pystösä ja kallo ehejänä.

Tukikohasta postilaatikkova kohta isontamissiin tähä. Ei uskalla sinne hiippijä....

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Maat taas mustana.

Marraskuu alkaa Naruskalla ilman lunta. Aamuyön ja aamun tunteina sateli kesäsateen malliin kattoa kohistellen viitisen milliä, joka riitti sulattamaan kaikki lumet kaikkialta alavilta mailta.

Maantie oli peilinkirkkaalla jäällä muutamista kohdista Kotalankylään aamulla matkatessani, joten kaasujalan piti olla kevyenä tankkausreissulla Venäjälle.

Seuraavia lumia jäädään rauhassa odottelemaan, kuten on muutamana menneenä syksynäkin tapahtunut.


Lakimaissa ja Tuntsan alueella lunta vielä löytyy, mutta hupenemaan päin ne ovat sielläkin.

Tukikohasta uutta talvenalkua odotellen tähän.

Pyhäinpäivän päivällinen.

Jo perinteeksi muodostunut Pyhäinpäivän päivällinen on sisältänyt ennenkin pikku erikoisuuksia synkän syksyn ratoksi, eikä tämäkään vuosi poikkeusta tehnyt.

Akkavalta riehui keittiössä niin, että Ukan vähäiseksi osuudeksi jäi uusista puikuloista valmistettu täkäläisittäin sanottu pottuvoi, jonka senkin perunat hameväki sujuvasti kuoraisi. Ai niin, olihan Ukalla tietenkin lihahommiakin sen verran, että perinteinen hirvikäristys piti laittaa uunivalmiiksi aamusella niin, että se iltapäiväkolmeen mennessä ehti hautumaan uunissa viitisen tuntia.

Sivuosa Ukalla oli vielä lammaskääryleiden valmistamisessa sen verran, että maustelin lammasjauhelihan ja riisin, joista laitettiin täyte kaalikääryleisiin.

Ruokalista alkupaloineen ja jälkiruokineen kuului seuraavasti:

Alkupalat:

Keitetyt ankanmunat
Savukalasalaatti
Venäläiset savumuikut
Savukalalla täytetyt suolakurkkukääröt
Isoja kapriksia
Minitomaatteja ja minikmaustekurkkuja

Pääruuat:

Puikulapottuvoi
Tiikerilaatikko
Lammaskaalikääryleet
Hirvikäristys

Jäkiruoka:

Kahvi
Hillakinuskitäytekakku


Pöytä oli tällä kertaa katettu yhdeksälle. Kukaan ei puolentoista tunnin aterian jälkeen isommin nälkäänsä valitellut.

Tukikohasta pihalumia kaipailemisiin tähän.