Ukka on saanu taistella pihaliukkaan kans elissäpänä ja tännään myös. Oli nimittäi pakkasta eile aamusella kolomisen astetta ja sato peltikatto kohisemalla vettä. No sehän tiijetään, että jäiseen pihhaan ku semmonen saje saapuu, nin jäätyy samalla siunaaman sekunnila siihe. Ja jääty kans. Ninko peili kiilteli ehtoolla ja tälle aamuva.
Vein hiukkase hiekotussepelijä tuonne pannuhuoneeseen lämpiimään. Soliki aika hyvä konsti, nin sepeli tarttu ainaki hiukkasen nihi kaljamajäihi. Ja pihasa näki, mikkä kohta hehtaarista oli hiekotettu.
Muttei näje ennää, ku alako sateleen senttitoista lunta torstakiehtoon kunnijaks. Rihlalle kuvvein evästä, nin jopa meinas livetä vanahan jalaka, vaikka koitilliikkuva matalala askeleela. Eihän tuo korkijalle jalaka nouse muutonkaa.
Nytei tiijä, millä ja misä tuosa pihala voi turvallisesti liikkuva. Tulispa talavi ja kuntopakkasija, nin alakas Linko-Jarkko piteleen pihhaa kunnosa. Sinne asti täytyy koittaa pysyvä pystösä ja kallo ehejänä.
Tukikohasta postilaatikkova kohta isontamissiin tähä. Ei uskalla sinne hiippijä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti