Mulloli arvelusa, että joulukuun alakuun mennesä halakoja siirtyilee savuna ilimaan sevverra, että autommentävä aukko syntyis. Mitävielä. Puuta ei ole kulunnu ko yks laitapinolline tähämennesä.
Ei viitti ajjaa liiterijä täyteen puuta, kuppienempinäki erinä kerkijää. Ja saa kertaviikosa hiukka hyötyliikuntata, eikä ylisuurena kertasatsina. Peruskuntova tarttis sevverran saaha koheneen, että jaksas puolivälisä joulukuuta oksennela puoltuntija oksentelemati, kummeinaava uusija kymmenevvuojen takasen mahaportijja mahalukun tähyämiset semmosela letkula, ninko tijätte. Laatta lentää pelekästä aatoksesta, melekeen ainaki...
Noh, ei tuo yöunija haittaa. Kunto on sevverran kohillaa ja iltasin nappailevvielä monivitamiinijaki, jota Mummeli apoteekista kantaa melekee selekävääränä.
Lipsahti vähä asijavviereen, mutta tuosa on halakokatoksesta iventaarijokuvvaa. Tulis ees pakkasija, nin pääsis lähteen autokatoksesta maalimale sillon harvon, kullähen.
Tuola takana näkkyy kakskytä kiintova uuttaa järijää koivuva, joka tars saaha sopimaa talavejjäläkiin taas vuorostaa peltikato alle. Linko-Jarkko ajo net toho välipalana, ku lunta ei ole sajellu taas viikkoo.
Tukikohasta plussakelilöihi valamistautumissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti