torstai 28. huhtikuuta 2016

Kuivalihat häkistä syöntiin.

Hirven pumput ovat saaneet riittävästi pakkasta, viimaa, aurinkoa ja kaikkea muutakin raittiiseen ulkoilmaan liittyvää, joten niillä oli tänään vuoro siirtyä kylmiön puolelle. Lihat matkaavat huomenissa Rovaniemelle, missä Hirvi-Harri ja Kasperi viikonlopun aikana tekevät lihoille jaon, kun tulevat Inarinjärvelle suuntaamaltaan kalareissulta.


Siinä on kesäevästä muutama kilo. Ukan erityisherkusta ei ole kyse, kun verenpainetautisen ei pidä oppikirjojen mukaan yltiösuolaista nauttiman. Maistuisihan se tietenkin, mutta ei voi tavaksi ottaa, joten parempi olla kiusaamatta itseään tällä herkulla, johon herkästi tulee himo...

Pojat varmaankin vetelevät lihat vakumikoneella tyhjiöpakkaukseen ja napsivat sitten hiukopalaa pakkasesta tarpeen mukaan.

Tukikohasta normisuolaiseen keskittymisiin tähän.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Ukka kiinteistövälittäjänä, Vaivihkaa kaupan...

Vieläkö muistatte Vaivihkan? Sehän on se kiinteistöyhtymä Kallelan naapurissa, jolla on nykyään viisi osakasta kuudella osuudella. Siellä on valmis mökki Naruskajoen alaosan koskiosuudella, eli kalapaikka on kotirannassa.

TUOSTA  klikkaamalla löytyy Tori.fi -sivuston tarkempi ilmoitus. Ja eikun soittelemaan Ukalle ja sopimaan esittelystä...




Tukikohasta esittelemisiin tähän.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Lumenpaksuus rapiat 50 senttiä vielä.

Huhtikuun vedellessä kohta viimeisiään ovat sääennustajat lupailleet idän suunnasta lämpöaallon, jonka pitäisi nostella päivälämpötilat vappuviikonloppua kohti yli kymmeneen asteeseen Lapissa. Sadetta on luvattu lämpöaallon kaveriksi muutamana päivänä.

Joku tulvatieteilijä kertoili alkuviikosta radion puolella, että Lapin päätulvat tapahtuvat muka tällä viikolla. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska tulvalumet ovat ainakin täällä Kemijoen keruualueella tiukasti vielä asemissaan.

Ukan sääaseman lumenmittauspaikalla on tänään mitattu lumen paksuudeksi 52 senttiä. Metriä ei taaskaan saatu, kuten jo on tainnut tulla mainittua. Kolmatta talvea peräkkäin. Ei ole talvet enää talvia...

Tenniöjoki on jo jäitään purkamassa, mutta Naruskajoen suvantopaikat ovat täällä alaosalla vielä tiukasti jäässä. Mummeli näpsi töistä tullessaan tänään Tenniöjoelta tuoretta kuvamateriaalia.



Vappuhelteet jos Naruskalle tulevat, niin äkkiä lähtevät vedet Naruskajoessa nousuun ja jäille noutaja tulee.

Tukikohasta pihan kuivumista oodottelemisiin tähän.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Ketturepolaisenko kanssa iskukoukuilla?

Piti hakija haukipyyvöt jojelta pois. Anoppi sanos jo monenteeki kertaan, että tyhyjän saa pyytämätäkin. Kuiten ei Kuutsisuvanon jänkäkoirille iskukoukkumuikku maistunnu. Tai liekkö niitä jänkäkoiria siellä lainkhan, mistäpä sitä tietää, jos ei ees kokheile.

Oliskhan ketturepolainen kulukennu tarkkailemasa Ukan pyytöjä. Keppijä vain oli nuuhkassu.


Hanki kantelee jollakivviisiin jalakamiestäki Naruskala ainaki aamuvarhaisela. Voi olla, että iltapäivälä ei ennää, kunei pakkasta ole puoltakytäastetta enempää.

Pirssit täällä pyssyy takkuupaskasina noijen maanteijen takkeen. Ei hyövää peseskelä varmaankaa ennevvappuva ja ei hetkohta sejjäläkiinkää. Puottelee tuota lunta vielä sevverra tiuhaan, että pyssyy märkänä ja rapasena nuot soratieväylät.


Sehälluppaili lunta eteläänki asti. Tuosa kuvasa on aamu viime keskiviikolta. Viissenttijä tekkee jo semmoset liukkaat, että likseilä ei kannatte lähtee työmatkaa eikä muutakaammatkaa kokheileen...

Tukikohasta pakkasesta Tammelan kuhhaa sulattelemissiin tähä.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Aamukahveet kuninkaallisessa seurassa.

Tukikohassa juhlistettiin tälle aamua muutamaa 90 -vuotispäivää. Juttu on hiukan outo, kuten meillä täällä metsien keskellä ruukaa olla.

Tyttärentyttären Hallahelinän matkanallena kymmenkunta vuotta pitämä muutaman sentin mittainen nallekarhu alkoi kulumaan puhki kovassa käytössä. Niinpä hän jätti sen Naruskan Mummun korjattavaksi. Mummu virkkasi nallelle uudet vaatteet, jolloin nalle muuttui kuin taikaiskusta näköisnalleksi. Saman tien se ristittiin Elisabethiksi.


Kuvan kun näkee tai nallen livenä, niin nimi voisi olla vaikka Elisabeth Toinen. Onnea vaan hälle!

Toukokuun puolivälin paikkeilla Elisabeth lähtee valtiovierailulle Islantiin Hallahelinän kaveriksi, kun Raisa ja Kasperi vievät Mummelia kuuskymppismatkalle sinne satujen saarille...

Tukikohasta tähän.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Valkoista Vappua odotellessa...

Aikainen keväänpoikanen on hiukan jo ihmetyttänyt korpikairan asukasta. Kelirikkomerkit kuukautta etuajassa, viikko sitten lauloi Tukikohdassa jo peipponen. Eikäpä ole hiijenvissi, vaikka Ukka olisi kuulut autotallin suunnilta pari päivää sitten västäräkin äänen. Havainto jäi näköhavainnoimatta, joten se merkitään toistaiseksi epävarmaksi. Kevätkahlaajista nähtiin viime lauantaina töyhtöhyyppä, mutta ei Naruskalla, vaan Kemijärven kaupunkipellon laidalla.

Talvilintujen ruokinta on meneillään täyttä häkää edelleen, eikä syyttä. Pohjoisen puolelle nimittäin kun pyöräytti tuon tuulosen, niin jopa muuttui keli pykälää talvisemmaksi. Puolenkymmentä senttiä tuli lunta. Kesärenkaista ei täällä vielä siis edes haaveilla. Ja läski maistuu tinteille.



Viikonpäivät ennustelee EWN:n pitkä ennuste Naruskalle pakkasta ja sen myötä rännänräimintää ja vielä luntakin, kuten viime yönä ja nyt aamuvarhaisellakin. Vapuksi ennustelee samainen EWN lämpimämpää, eli yötäpäivää plussaa. Sitä odotellessa pitää pidentää kalsarin lahjetta.

Tukikohasta lumenpaksuutta edelleen mittailemisiin tähän. Vielä löytyy 58 senttiä.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kuivaliha kaipailis vinkkaa ja pakkasta.

Kasperin suolaamat ja kuivamaan laittamat hirvensydämet ovat kuivaneet kohtuullisen hyvin. Aivan viime päivien kosteat ja pakkasettomat vuorokaudet eivät ole kuivumista juurikaan edistelleet, mutta hyvällä mallilla ovat lihat silti.

Ukka kävi hiukan koemaistamassa ja tarkistelemassa leikkuupinnoista, mitä lihoille kuuluu. Aika valmista on, arvioisin. Pilkkireissulle pohjoiseen saattaa lähteä matkaan hiukopalaa...



Tukikohasta verenpainepotilaana suolasta välttelemisiin tähän.

Talakkarin vai sen muijan ämpäri?

Kävimma niilä käjentaijon messuila lauvantaina. Ukka osteli sieltä kaks omasta mielestää hyvää keksintövä. Molemmat samallaisija. Eikä pahahhintasija näinä hulluina aikona. Tinkaamala messualakajaistarjouksena kympin kipale, normihinta oli tusina eeroo.

Toisen arvelin ittelleni ja toisen muutamale puukontekijäle. Sillon työkalut vielä enempi sekasi kun mulla konsaan.

Olis varmana pitäny ostaa ainaki kolomas vielä. Ei olis tullu vääntövä siitä, tulleko tästä Ukan messutuomisesta työkalupakki vai virkkaussankko. Arvakkaas, kuka meinaa pujotela taskut täytee kutimijjaan...

Kattokaa itte kuvista, mistä nyt raataan. Tuommosija kolomenkymmenen litran pääläreitä meillon muutaman hillanpoimijan tuomana omikstarpeiks, muta semmonen pittää olla ostokselle kaveriks.




Niitolis tieten pitänny sieltä messumelskeistä ostaa sylintäyveltä. Ei tulis rahtikuluja, ninko myyjän nettisivulta tilatesa.

Mummeli tutki hiukan tuota tekelettä ompelijan silimin. Ei pysty ainakaa halavemmala kukkaan tekkeen. Kaukoijäsä tieten pystyvätten.

Josei Ukka saa ommaa työkaluämpärijään, nin pittää tilata ittelle uus. Akkavaltaa kuttalossa essiintyy. Tai vaikkei essiintys, nin ei jaksa mäkätyksijä kuunnella. Pijä puikkopakkis...

Tukikohasta tähä.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Ukalle lisää Paavo-sarjaa.

Puukkomestari Vasara on kehittelemässä Ukalle omaa "Paavosarjaa". Joku muistaa ehkä sen pienen honkapöllön, joka päivystelee Ukan konttorissa.

Joku aika siten Ukka tilasi kempeleläisestä puukkofirmasta muutaman puukonterän Vasaran verstaalle, kun siellä ei puukkomestari pysty taontahommia ainakaan talvioloissa tekemään. Koe-erässä oli pari damaskiteräksistä terää, joista toisen Vasara taiteili Ukan käteen sopivaksi puukoksi tuppineen.

Puukon perään taiteilija oli synnyttänyt uniikin karhunpään, joka erehdyttävästi muistuttaa pöllösarjaa. Ainakin Ukan silmä sanoo niin.




Taattua Vasaralaatua jälleen kerran.

Tukikohasta puukkovarastoon tilaa raivailemisiin tähän.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Saaliille sama, maisema kutkuttaa...

Eipä ole jänkäkoira muikkuun erehtynyt Kuutsisuvannossa. Eipä haittaa, pyytö  pitää olla päällä. Se on vähän kuin loton peluu. Jos et pelaa, et voi voittaa.

On sinne joelle hieno potkurilla tuosta kelkanjälkilinjaa pitkin lasketella. Suhina kuuluu jalaksista. Aurinko on korkealla, mutta hanki pysyy yöllisessä pakkaskuosissa, vaikka Ukka potkutteli koukuille vasta iltakuuden jälkeen. Hanki kestää, kun viime yönä oli 13 astetta pakkasta.

Eipä siellä puhelinta kummempaa kameraa matkassa ollut. Sillä näppäsin muutaman kuvan. Ympäriltä ei kuulunut muuta kuin yksinäisen talitintin laulua ja Kuutsikönkään hiljaista kohinaa.

Jos jollain on tätä luontoa mahdollisuus tänne tulla kokemaan, niin yksi parhaista ajankohdista on nyt. Ja tätä nyttiä ei loputtomiin varmaankaan riitä, mutta lähipäiviksi ja lähiviikoksi tai viikoiksi ehkä. Säänhaltija tietää.




Tukikohasta silimät sirrillään tähän.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kaikki aamulenkillä Naruskala...

Ukka ja Mummeli alotteli tän aamun reuhakkaarreippaana. Mummeli hiihtimilä ja Ukka tuunapotkurila. Yritimmä saaha juhlakallaa Kuutsisuvanosta. Juhulan aiheena tietty nimpparit. Tellun päivä. Vaikkei meijän Tellervova täälä sillä nimellä kututa. Hällon kuitenki takanimen nimppari.

Koukut oli laukeemata ja muikut tiukasti paikollaan. Sevverra oli pakkasta viimoyönä, että piti viskarssilla hiukkase aventoja aukoo. Sentti jäätä rapijan viijen asteen yöpakkasejjäliltä.

Oli joku muuki ollu aamulenkilä. Ei ole Ukajjäläkijä paljasjalloin, vaan ihaoikia nalle oli tuosa muutaman kilometrin pääsä tassutellu maantietä pitki johonkissuuntaan. Ja oli kuulema aikasen otsojjälet, levveyttä lähele parikytäsenttijä. Levijämpi reilusti ko kännykkä pitkä.


Son vähä aikanen ajankohta otsolla lähtee pesästää leppasemmaan. Nuot lauhat on saattannu kastella sen pessää. Lunta ovvielä paljollaisesti, eikä se varmana mettänkuningasta kanna, kunei kanna Ukkaakaan, vaikken paina ku kolomeekilloo vaille sata...

Paree olis nallelle painela vielä takas pessääsä. Ommeinaan luvannu kolleempaa keliä näile selekosille lähiajjoille. Eikä se outoo olekkaa, huhtikuu ei kesäkuukaus eikä keväkkuukauskaan kuulu olla alakupäästää, jota vielä mennää.

Tukikohasta makkarapottuva nimpparipäivälliseks suunnittelemissiin tähä.




tiistai 12. huhtikuuta 2016

Pitkä matka jänkäkoiraneuvokseksi.

Ei ole tuo iskukoukkupyynti Ukalle niin kovin tuttu laji. Sen verran on kuitenkin tullut kalastusmuotoa nähtyä, että iskukoukkua ei näpeille lauota.

En alkuun vienyt Kuutsisuvantoon kuin pari kipaletta. Satakiloisella on sitä paitsi tiettyjä ongelmia kelin kanssa. Lunta on 70 senttiä ja hankikanto kelkkapolanteellakin olematon. Alamäkeen auttavasti kesti potkuria, mutta takaisin ylämäkeen tosi huonosti. Kilometrin kelkkalenkillä sai mukavasti kelkkahaalari päällä pikkuhien pintaan. Se ei meikäläiselle pahasta ole lainkaan. Kun pumppu nyt on tutkittu...



Sielläpä se jänkäkoira nyt miettii, kuka juuri narunnokassa ruokaa tarjoilee. Ja vielä valmiiksi perattuja ja muikkuja, joita ei tässä joessa liioin ole näkynyt.

Jos ei ala tulosta tulemaan, niin pitää kääntyä muutaman iskukoukkupyytäjäammattilaisen puoleen. Tuolla pohjoispäässä kylää asustelee semmoinen mies, joka niksit tietää. Linko-Jarkko mainosti.

Jäätä Kuutsisuvannossa oli vielä rapiat puoli metriä, eli ei riskiä siltä puolelta. Olisihan tällä kelillä saattanut jäädä samantien pilkille istuskelemaan, mutta sehän ei tässä koskiosuudella Naruskajoella nyt käy, kun on voimassa se pilkkikielto puolenkymmentä vuotta tästä eteenpäin.

Tukikohasta ei vielä neuvoksen titteliä tästä hommasta oottelemisiin tähän.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Ukka, KOLONEUVOS!

Kyllä lähtee! Koloneuvoksen arvonimi tipahti amusella ninko tyhyjästä. Ukka kierteli aamulenkit Mummelin tuunatulla potkukelekalla laskemasa kaikki Tukikohan lintupöntöt tähä asti ja samala laittamasa uusija kolome kipaletta.

Yhen vanahan raakkasin poies ja laiton sammaan koivuun uuven tilale. Tikkahakkaa hakkaa hikkaa lintu oli porannu koivupölökystä tehtyyn pönttöön yhen aukon lissää. Arvelen, että sillon ollu pahat mielesä. Ja oli osannu tehhä reikäsä pimiälle puolelle nin, ettei Koloneuvos ole päässy pahhuutta näkeen.

Eimuuten tullu viimoyönä hankikantova kujjustiisa sevverran, että potkuria kanto. Terävää potkuva ei kuiten kestäny yhtää, vaan savarikenkä meni hankesta läpi että läpsähti, kummeinasin vauhtija lisätä.




Piltema ei anna Ukale alennusta lintupönttöjehinnasta, mutta mainitten täsä taas, että sieltä voi tumpelompi ja laiskempi puutyöntekijä kantaa kortesa kekkoon lintupöntön muovosa. Alle kympin maksaa höylälauvasta tehty pönttömalli, josson kätevä saranoitu puhistusluukku etuosasa sokalla kiini. Heleppoo ku heinänteko puhistaa.

Lapsellapsosille ketterilleki ostin omat pönttösä. Net on sielä ripustettu kuulema jo asemiisa. Ja rekisteröityki, ninko Ukanki pönttöset.

Koloneuvos Ukka suosittellee kaikile tonteile 5-20 pönttövä. Net nimittäin pönttöasukit pittää pihapiirisä huolen pistävistä öttiäisistä, ninko sääskistä ja paarmoista. Asijasta on koloneuvostieteellistä näyttövä monelta vuojelta...

Tukikohasta muuttajia uusiin ja vanahoihin pönttöihi oottelemissiin tähä.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

250 vuosirengasta Artun seuraavassa pärepuussa.

Kasperi ja Sodankylän Poutsi kävivät luvan päältä kelkkailemassa Politimavaaran itärinteellä. Kelkkakelit eivät olleet tänään parhaalla mallilla, vaan kelkat kulkivat lähinnä pohjia myöten.

Pärepuu kuitenkin löytyi Sallan Yhteismetsän luvalla ja myös kaatui. Tyvikiekko oli tarkan laskennan kohteena Tukikohan keittiössä. Neula viimevuotiseen tapaan aina kymmenen vuoden laskennan jälkeen kiinni ja eteenpäin. Vuosirenkaita löytyi aikalailla tasan 250 kipaletta. Jos luku heittää yhtään, niin joku vuosirengas saattoi jäädä tiheimmiltä kohdilta lukematta.


Siinäpä se valittu puu on kuvattuna tyvestä latvaa kohti ennen kaatamista. 



Ammattimetsuri Poutanen kaataa puun haluamaansa suuntaan.

Petäjän tilavuudeksi kaikkineen mitattiin 720 litraa. Siitä on kiskottavaksi kelpaavaa pärepuuta 600 litraa, eli rapia puoli kiintoa. Armas osaisi paremmin kertoa, kuinka monta pärekoria tuosta määrästä syntyy, mutta kymmeniä se luku on.




Pari kertaa pehmeä upottava hanki teki kepposet kelkkamiehelle. Pulkka puineen käväisi pariinkin kertaan nurin matkalla Tukikohtaan. Perille ensimmäinen kuorma kuitenkin tuli. Toinen kuorma haetaan pyhäpäivän ratoksi siinä toiveessa, että ensi yöksi tulisi pikkupakkanen, kuten luvassa on.




Tukikohasta pärepuukuorman vientiä Petäjävedelle suunnittelemisiin tähän.

Metsähallituksen kämppäavainpalvelu.

Tavallaan yleisön pyynnöstä Ukka järjesteli Tuntsan suunnalla olevien kahden Metsähallituksen vuokrakämpän avainpalvelun Tukikohtaan. Kämpät ovat Takkaselän ja Härkätunturin vuokratuvat.

Tukikohtahan sijaitsee maantieteellisesti optimipaikassa Tuntsalle johtavan tien varressa, joten avain on sen tarvitsijan helppo kopata matkaan reitiltä. Ja jos joku on liikkeellä vaikka rinkka seljässä pohjoisesta etelään tai etelästä pohjoiseen, on Naruskan Retkeilymajan sijainti UKK-reittiin nähden kohdallaan, kun reitti kulkee parinsadan metrin päässä Naruskajokivarressa.

Avainten hausta täältä voi sopia etukäteen Ukan tai Mummelin kanssa. Avain luovutetaan Metsähallituksen sopimusehtojen mukaisesti vain vuokranmaksukuittia tai muuta selvitystä maksusta vastaan. Avaimet ovat käytännössä saatavissa meiltä ympäri vuorokauden, kunhan kulkija on riittävän ajoissa avaimen tarpeestaan ja aikataulustaan kanssamme sopinut.

Kauttamme kulkeentuu myös palaute kämpistä Metsähallitukselle, eli ruusut ja risut saa Metsähallitukselle jättää samalla, kun jättää tänne avaimen vuokrauksen jälkeen.


Tukikohasta koukkusopimuksia oottelemisiin tähän.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Muikkuva ja aventokeppijä vaille valamiina vermeet.

Jänkäkoirapyynti herättellee vilikasta keskusteluva. Ruokaohjetta tippuu jo monesta suunasta, vaikka iskukoukut ovvielä kuivilla. Ostettuna kuiten, kukkäytiin nykysen vihityn kans öölön Rovanimelä.

Tuli sevverra takapakkija, kunei Ukka saanu vielä niitä uusija silimälasiloita, kunei net ollu kerinny niihi vielä laittaa linssijä hijomalla kiini. Evviittinny ottaa kotijo hijottavaks, kunon rälläkäsä nin huono laikka. Ja sielä hijovat kuulemma sammaan halapaan hintaan yheksänsattaakolomekkymmppijä net paikalleen. Vallassaan.


Ostelin moternimpija lankavehkeitä. Iskukoukkuja ei löytynny kun nuita ykspiikkisijä, mutta net välttää. Mullon kaheksan ja Kasperi oli löytänny parit lissää, eli kymmene tappokonetta rakennettaan.

Aattelin nimpäin, että viritellään nuot tuoreila puukeppilöilä aventoihi. Laittelen sitte lipputankoja jääle latinkii, kun pyytö muuttuu tevolliseks. Ja mamma oppii haukija syömää.

Nysse eukko jo varotti, että syöttikalat ovvaarasa lentää hällä paistimpannule. Niitä pittää kuulema ostella sevverra, että riittää syötikski...

Tämmöstä taiteiluva se ihimise elämä täälä kairasa on. Joku toine muija olis kyynelet silimisä oottamasa, että ukko tois pesuvelle luomuevästä jojesta. Täälä pijellään autova roikasa.

Tukikohasta syöttikallaa ootellesa tähä.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Alakaiskhan hauvempyytäjäks...

Nykku täsä Tukikohan lähimmäsä suvannosa ei ennää saa viiteevvuoteen pilikkijä käyvä huljuttamasa, nin kevväiset pilikkireisut vois vaihtaa iskukoukkukalastamiseks. Siitäpä kirpos eilissäpänä Ukale muistilokeroista ainaki kolokytävuotta sitte muutamasa eräpuolen kirjasa nähty lippusysteemi koukkupyynnisä.

Son ihajjärkeenkäypä juttu, kuvvilikasee vanahaa seittekytäluvula julukastuva Tapiolan kalastusossaa, jota Ukkaki viimeks lie lukenu nuorempana konstuna josaki kaukana eteläsä, yäk.

Asijaan. Muistikuva löyty viijesä minnuutisa, kukkaivoin kirjahyllysä pölyttymäsä olleen tevoksen käsile. Siinähä se kuva on. Ei tarvita kun pellepeloton. Iskukoukkuja. Muikkuja. Punottuva lujjaa lankaa. Rautalankaa. Ja niin etteenpäi. Kuva kertoo enempi ku tuhassannaa. Ja Kasperilta pittää muistaa ottaa iso kaira. Motoripeli.


Naruskan osakaskunnasa tekivätten nimittäi toissaehtoona Tukikohasa päätöksijä, notta verkkoluvala saa jokheen laittaa kymmene iskukoukkuva.

Tuo pittää kyllä ottaa kokkeiluu ilimammuuta. Nykyne vihitty vaimo ku lupas vielä, notta jos jänkäkoiraa alakaa kulukeentuun ruokapöyväle asti, nihhän pakkaa vähäset tavarasa ja nostelee kytkintä. Sehävvaa lissää uuven harrastuksemmielenkiintoo.

Tarttee mennä tännään Rovaniemelä kalastuskauppijaan luokke. Samala hajen uuvet kakkulat vennosilimälasikaupasta. Net on sielä ihanko tillauksesta valamiina, jos tarttee nähä tehä solomuja.

Kauvaksha Ukka näkkee kukkotka, jotejjos sinine suparu lähipäivile kääntyy postiloovalta isole tiele vilikku päälä työlistoje ulukopuolela, nin se näkkyy konttuurin akkunasta iliman silimälasijaki.

Jänkäkoirija täsä kuiten ainaki suunitelemisa on alakaa koukuttaan. Uhallaki. Ja lohikaloje pelastukseks.

Tukikohasta kihtikallaa muistilistale laittelemissiin tähä.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Siellä, missä joki virtaa...

Siihen ne Kallelan kotikoskeen taimenet, harjukset ja siiat sitten nousevat, kun taas kesä saa...

Pitää muistuttaa ja muistaa itsekin, että kohta on juhla ja juhannus. Kallelan rannalla ja muuallakin Naruskajoella saa avoveden aikaan kalastella, kuten ennenkin. Nyt kannattaa kesäkalenteriaan tutkia sillä mielin, että kesäkala nappaa kohta perhoon ja uistimeen niillä, jotka ovat oikealla hetkellä oikeassa paikassa: Naruskajoella!



Varminta ottiaikaa ovat Kallelaviikot kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun, eli siltä väliltä kannattaa kalenteriaan selailla. 

Tukikohasta kesäkalaan pääsyä ittekkin oottelemisiin tähän...

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Naruskajoen alimmalle kympille pilkkikielto.

Viisi vuotta kuulostaa eteenpäin pitkältä ajalta kalastusrajoitukselle, mutta taaksepäin ajatellen viisi vuotta sitten oli toissaviikolla. Tai toissavuonna.

Oheinen kuva sen kertoo, mistä Naruskajoen kalastuksessa nyt puhutaan. Jos tästä päätöksestä jotain huonoa ja hyvää koittaa etsiä, niin hyvää on ainakin se, että pilkkikielto saattaisi laajimmillaan koskea koko Naruskajokea Naruskajärvestä Tenniöjoen risteykseen. Nyt kieltoalue on vain alaosan kymmenen kilometrin pätkä, eli Siekakönkään sillasta alaspäin Tenniöjokiristeykseen.


Yhdessä vaiheessa näytti nimittäin siltä, että Sallan Yhteismetsä ja Metsähallitus hakevat pilkintäkieltoa siis myös ylimmälle kolmenkymmenen kilometrin osuudelle, mutta hankkeen saatua laajahkoa vastustusta, peruuntui kyseinen rauhoitushakemus. Hyvä niin, koska yläosalla voivat pilkkiharrastajat harjoittaa harrastustaan. Lisäksi yläpuolisella Naruskajoen osuudella on nykyään jänkäkoiria, eli haukia liikaa, joten ne vähenevät ehkä saaliskalojen muodossa yläsuvannoilla.

Haussa on myös harjuksen pilkkirajoitus marraskuun alusta toukokuun loppuun, mutta siitä asiasta ei päätöstä vielä ole tehty. Harjukselle on Naruskajoessa määritetty myös muuta kalastuslainsäädäntöä korkeampi alin mitta, eli kolmenkymmenen sentin sijaan 35 senttiä. Tällä pyritään turvaamaan harjuksen sukukypsäksi kasvaminen.

Toivotaan, että pilkkikielto viideksi vuodeksi runsastuttaa Naruskajoen luontaista taimen-, harjus- ja siikakantaa, joka on rauhoituksen ilmeisesti päätarkoitus.

Matkailuyrittäjälle pilkkikielto saattaa aiheuttaa muutamia mökkiviikkoperuutuksia, kun esimerkiksi Kallelan lähisuvannoille ei pilkille viiteen vuoteen enää pääse. Toisaalta meillä ajatellaan niin päin, että yläosan reipas kolmekymmentä kilometriä kohtuullisesti saavutettavissa olevaa pilkkivettä riittää täyttelemään pilkkimiesten onkimisvietin.

Tiedottelen asioiden etenemisestä lisää, kunhan tietoja tihkuu. Nyt joka tapauksessa eletään oheisen kieltotaulun mukaisesti 6.4.2016 alkaen. Ja on syytä elelläkin, koska luvassa on kiellon valvontaa, joten luvaton pyynti tullee pian hintoihinsa...

Tukikohasta pilkkireissuja hiukan kotisuvantoa kauemmaksi suunnittelemisiin tähän.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Naruskan tiekatsaus.

Ukka polokas eilisen aprillipäivän ratoks tekopitäjästä Pettääveeltä Naruskale. Sitäku lähtee melekeen kesämaasta ja tullee sitte talavimaaha, nin tullee taas tojistettuva, että meillon pitkä isijemme maa.

Muutamat huhtikuiset Kallelavvarraajat on kyselly, laittasko het suvikummit alle. Voi net laittaa, mutta ei niilä tänne oikijastaavvoi ajelemmaan tulla, kuttäälä ovvarmasti talavikelit.

Vaikkoli eile huhtikuun eka ja jokku aprillaili, nin kamera ja Ukka ei aprillaile. Siinon teile tuoretta tiekuvvaa eiliseltä. Olivakkaatanneet penkat ojiempääle sillä aikaa, kun anoppi kiiteli Ukkataksila kotijo Pappilampellole...





Sielä saattaa tiesä hiukkase olla sullaa, mihi aurinko pääsee paisteleen, mutta enempi on lumipintaa ja jäätikkövä. Ja varsinki aamusela. Ja hankikelit on semmosela mallilla, että hevosela entiaikaa ajeltii tuommosila hangila.

Tukikohasta ei vielä kevättä oottelemisiin tähä.