tiistai 12. huhtikuuta 2016

Pitkä matka jänkäkoiraneuvokseksi.

Ei ole tuo iskukoukkupyynti Ukalle niin kovin tuttu laji. Sen verran on kuitenkin tullut kalastusmuotoa nähtyä, että iskukoukkua ei näpeille lauota.

En alkuun vienyt Kuutsisuvantoon kuin pari kipaletta. Satakiloisella on sitä paitsi tiettyjä ongelmia kelin kanssa. Lunta on 70 senttiä ja hankikanto kelkkapolanteellakin olematon. Alamäkeen auttavasti kesti potkuria, mutta takaisin ylämäkeen tosi huonosti. Kilometrin kelkkalenkillä sai mukavasti kelkkahaalari päällä pikkuhien pintaan. Se ei meikäläiselle pahasta ole lainkaan. Kun pumppu nyt on tutkittu...



Sielläpä se jänkäkoira nyt miettii, kuka juuri narunnokassa ruokaa tarjoilee. Ja vielä valmiiksi perattuja ja muikkuja, joita ei tässä joessa liioin ole näkynyt.

Jos ei ala tulosta tulemaan, niin pitää kääntyä muutaman iskukoukkupyytäjäammattilaisen puoleen. Tuolla pohjoispäässä kylää asustelee semmoinen mies, joka niksit tietää. Linko-Jarkko mainosti.

Jäätä Kuutsisuvannossa oli vielä rapiat puoli metriä, eli ei riskiä siltä puolelta. Olisihan tällä kelillä saattanut jäädä samantien pilkille istuskelemaan, mutta sehän ei tässä koskiosuudella Naruskajoella nyt käy, kun on voimassa se pilkkikielto puolenkymmentä vuotta tästä eteenpäin.

Tukikohasta ei vielä neuvoksen titteliä tästä hommasta oottelemisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti