perjantai 8. huhtikuuta 2016

Muikkuva ja aventokeppijä vaille valamiina vermeet.

Jänkäkoirapyynti herättellee vilikasta keskusteluva. Ruokaohjetta tippuu jo monesta suunasta, vaikka iskukoukut ovvielä kuivilla. Ostettuna kuiten, kukkäytiin nykysen vihityn kans öölön Rovanimelä.

Tuli sevverra takapakkija, kunei Ukka saanu vielä niitä uusija silimälasiloita, kunei net ollu kerinny niihi vielä laittaa linssijä hijomalla kiini. Evviittinny ottaa kotijo hijottavaks, kunon rälläkäsä nin huono laikka. Ja sielä hijovat kuulemma sammaan halapaan hintaan yheksänsattaakolomekkymmppijä net paikalleen. Vallassaan.


Ostelin moternimpija lankavehkeitä. Iskukoukkuja ei löytynny kun nuita ykspiikkisijä, mutta net välttää. Mullon kaheksan ja Kasperi oli löytänny parit lissää, eli kymmene tappokonetta rakennettaan.

Aattelin nimpäin, että viritellään nuot tuoreila puukeppilöilä aventoihi. Laittelen sitte lipputankoja jääle latinkii, kun pyytö muuttuu tevolliseks. Ja mamma oppii haukija syömää.

Nysse eukko jo varotti, että syöttikalat ovvaarasa lentää hällä paistimpannule. Niitä pittää kuulema ostella sevverra, että riittää syötikski...

Tämmöstä taiteiluva se ihimise elämä täälä kairasa on. Joku toine muija olis kyynelet silimisä oottamasa, että ukko tois pesuvelle luomuevästä jojesta. Täälä pijellään autova roikasa.

Tukikohasta syöttikallaa ootellesa tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti