lauantai 31. maaliskuuta 2018

Taiteilija takapihalla.

Olispa lyijykynä ja ossaispa piirtää. Mutta ei, Ukka on piirtämisesä ei ees täys nolla, vaan miinuksela ja raskaasti. Vävypoijjalla on toisin. Kynä toimii.

Tuosson Tukikohan takapihalta vissiin lyijykynäpiirros. Siinon Ukan lintupönttö kanissa just niinko se oikeestikkin on. Vanahasa haapapuusa. Son kohta parempi tuo piirros kuin valokuva samasta paikkaa...


Tukikohasta tähä.

Tähtinen taivas ja kuutamoyö...

Son täyskuu. Kuuhullut ja kuuterveetki olliikenteesä. Net, jotkei nuku. Ninko Ukka ja Mummu, netkunnukkuu. Kissat net mouruvaa tai mourus maaliskuula. Jossain net mouruvaa, mutta meillei mouruva. Vaikka niitäkikkaks on täälä käymäsä. Niitten mouruttajille on kait tehty ikävämmät temput...



Tukikohasta aurinkopaisteppäivävviettoon alakamissiin tähä.

Erilaiset valokuvat.

Naruska näkkyy aina hiukka eri vinkkelistä vävypoijjan kameran kuvina. Sami jaksaa löytää kuvakulumaa, joka joltain saattaa jäähä näkemäti. Kattellaan niitä vaikka aijjankuluks täsä.






Tukikohasta talaven jatkumista ihimettelemissiin tähä.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkämperjantain viihtykkeet.

Entiaikana ei saanu pitkäperjantaina, eikä joulupäivänä pittää yhteyksijä ees naapurijen kanssa. Eikä saanu oikeesti tehhä juuri mittään, pitivaan hiljennellä vauhtija ja miettijä elämän tarkootusta.

Maalima muuttu. Tanssikieltoja ei ennään ole, saa humpata ja rimputella kiirastorstaista vaikka äitijempäivään yhtäsoittova. Ja kuivinsuinkhan ei tartte ennää pääsiäisenä olla, vaan sipilä kauppaa tulilientä lauvantainaki. Ennempiti olla viinatta, jos erehty kaikki latkimmaan kaupammentyvä kiinni ennempääsijäistä.

Hyväson, että maalimammeno muuttuu. Selekeestihhän son parempi, että kaikki rilluttellee ja pittää hauskaa. Ja ilottellee oikeesti. Kevvänkikkunnijaks pääsijäisenä monesti.

Tämä munajjuhula jää alakupäivistä parraitemmieleen Ukale siitä, että näki jonkullaisen suvikelin, aurinkova ja kunnollisen lumiukon. Tyvärenpoika Loimu sen oli taiteillu. Ja hieno on.


Pienikivvoi olla kaunista...


Tukikohasta pääsijäistä kaikile toivottelemissiin tähä.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Naruskajärven mökki oottaa uutta omistajaa...

Täson välilä hoijeltava vaikka talommyyntijä. Lomamökki, jossa huluppee varustetaso ja valamiina irtaimistot summuut nin, että ei tartte kuin ottaa korin kaljaa ja sinisellenkin matkaan ja alakaa lommaileen. Noinninko kuvvainnollisesti tieten sanottuna. Sitäpaitti sininellenkki ei huonoo ole.

NARUSKAJÄRVEN LUKSUSMÖKKI löytyy klikkaamalla. Ukalta saa Mummelin näpsimiä kuvija vaikka sähköpostiisa, joka halvaa. Niija Ukala on tieten koukut, joilla pääsee tavaraan tutustuun.


Tukikohasta munajjuhuliin pikkuhilijaa valamistautumissiin tähä.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Autokuummeesta voi parantuva.

Mummu heitti jo kirveesä kaivoon jonkumminummuka autokuumeen takija. Eihän tässole tosipuhheessa muusta kyse ollukko koittaa siirtyilä jalakamiehestä jonkullaiste kummipyörijen pääle. Alakaa suivauttaan semmone ketävaan.

Solise Ilomantsirreisu vasta lämmittelyvä. Namupala löyty Helssingimpäästä. Pääspähän aijjaan taas inttersitijunala ja ensmäästä kertaa maalaispoika isolakirkola metrola. Soli ihanko mattijaliisa siinä yhesä kansakouluaikasesa kirjasa, kussielä Ukka istu ventovieraijen immeistevvälisä. Aika paljossielä oli aurinkovasaaneija ihimisijä, mutta son varmaan eteläsä semmosta. Ei net liikaa Ukale päivää sanonnu, vaikka koitin kuimmonen kans alakaarratailemmaan.

Ainin, jäi sanomati, että oli ihankaheli junakuski Rovaniemeltä aamukuuvelta lähtiisä. Siinoli jarrut jumisa siinä koko junasa. Kolokytäviisminnuuttija jälisä aikataulusta lähettiivvasta ajamaan. Voi helevetti kuse päästi niisä routaheitoisa kolomattasattaa kilometrijä tunnisa. Olioli, kaksattaakaks oli kovimmat vauhit. Eikä jarruja vissiin ollenkaa. Eisole tosi, että ninkovvaa ajellaan. Ja vaikka riskeeras meijät kaikki, nin jäi vain lissää kymmenemminnuuttija silläviissiin, että Helsingisä olima jo kolomevvarttija myöhäsä jostaki aikataulusta. Minentiijä niistä aikatauluista, kuneiole kellova ollu kymmeneevvuoteen.

Noh. Leksustahan sielä piti käyvä kattomasa. Tuli yksityine autommyyjä hakkeen Ukkaa jostaki olikhan se Myllypuro. Mittään puroja en sielä kyllä nähäny, mutta helevetin ison kalasataman näjin metronakkunasta. Siinoli isompi järviki, vissiimpäijänne vai mistä net sitä vettä siellä hakkee.

Myö sielä neuvottelimma autohhinnasta myyjämiehen kansa. Sesano, että sillon myynnisä halavin hypriti koko Suomesa. Sanon sille tieten, että tehhään nyt enkat siinä halavasa hinnasa ja myyt sen pirssis mulle nin halavala, että kukkaan ei nin halavala ole koskaannin hyvvää autova ostannu. Meiloli kahentonnin tinka, sitten tonnin tinka ja viimen viijensaan tinka. Hinta putos, mutta minun tarjous vaan pysy jostakissyystä samana. Soli isämatin mallimmukasta hommaa. Sittesse kauppijaspoika sano, että se soitas jollekki naisimmeisele. Aattelin ja sannoinki, että sehävvarmasti auttaa täsä asiajasa, soitappois. Ja kohta se tuliki autolluokke takas ja kehu, että se naine oli sanonu, että myppois se auto silähinnala, milläse ukko sitä halvaa. Ja met löimmä sittekkättä pääle, ninko asijaan kuuluuki.

Nyton kuumeet sitteppoisa ja Ukala on hypritileksus tuosa pihala. Vasarata käytin sillä kirkola äskessaunasa. Oli puukkomestari nähäny unta, että Ukka tullee uuvela autola ja sillon pisamija naamasa. Entiijä, mitennet tähälliitty, mutta tais mulla niitäki olla nöösipoikana. Vasara tuummas, että häneiole ikunakuunapänä nin hienosa autosa matkustannu. Nimpä se juhulistiki Ukan uutta autova ryyppäämälä kotimatkala melekeejjalat itteltään alta Leijonaviinala...

Tuosson kuva siitä, etteitaas ala immeiset puhhuun, ettäse paskaa puhhuu aina se Ukka. Kuneisepuhu semmosta ikänään.


Mumelikkaa sitei vielä ole kojeajannu. Sehässaatta sanova, että pittää mennä viemmään takas koko laitos. Eivainkaa. Kyläse tietää, että tämon auto ja muut ovvaan kulukusija.

Tukikohasta lapsellapsija Paavommaasta oottelemissiin tähä. Niija tietenniitten äitijä ja issää kansa.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Viimenen talaviaikahiihto.

Justiin ja justiin ehti Mummeli kipasta kiireijesä välisä talaviaijjan viimosena päivänä hihtoretken tuola kylän pohojospääsä. Nythän son alakannu jo kesäaika ja hihtokelit tältä talavelta lopahti vissiin sittessiihen.



Tosi kesäset on täälä nämät kelit heti kesäaijjan alettuva. Lumi ei kuiten taija ihavvielä olla kaikki poijes, mutta lämpötilat on selkeesti muistuttamasa kesästä ja kärpäsistä. Miinusta on kakskytäastetta ja rapijat vielä pääle. Ohvija ei alakukesästä täälä tarvitte, ennustaa Ukka. Tai tietää.

Jos oikeen kirettä pitelee, nin saattais täälä muutamakspäiväsk vielä latuja piisata. Tiijänkait täälä senkin, että etelämmässäki on menosa meleko lumiset kesäaijjanalut...

Tukikohasta intersitivvietäväks vissiin valamistautumissiin tähä. Huomena kesäaikakuuvelta meitin pääkaupungista.



lauantai 24. maaliskuuta 2018

Lumipesulunta tarpeeks.

Haagahelijan liikuntahurjat kiersvät Pirunkirkon kautti Takkaselekään ja sieltä Sorsan kautti Sorsajokisuule. Tusinavverran hihtäjijä olivappirteitä autoleppäästyvään kuimpeipposet. Peipposet ei vielä täälä laulele, mutta talitintit kohta kyllä alotellee.

Niilon tapana näilä lumimajottujila ottaa ittestään muistopotretti vähemmisä yläroppavaatteisa, mitä hihtely ja talavikeli vaatii. Vinkka nytkippuhalteli aikaslaila, mutta karraistunutta porukkaa ossoitti tämä porukka olevasa.

Lumipesu puhtaala lumela. Ja sitteppäästiin rangijahuoltoon Tukikohtaan. Sittessaunaan Tukikohan issoon sähkösaunaan. Ja sittessyömään. Ensiks alle kasvissosekeittova ja viiskytä Mummelin tuoretta sämpylijä. Ja sittepporonkäristys, puikulamuussit ja Kursulaisen kanssa net makijoihin suihin. Ja jäläkiruuvaks vielä makijat jottain pannakottija hillahillola ja pakastehilloila. Olit tyytyväinevväki veteleen unta palloon masuttäysinä...


Tukikohasta aurinkopaistattelemissiin tähä.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kevätpäiväntassausta katola juhulistamasa.

Ensmääset kevvämmerkit on saatu täälä Naruskala. Ei vielä tippuile ninkhän räystäät, paitti veppikamerasuojakuvun lipat, joista aurinkoarmas oli pystynny jo järjestään pienosen jääpuikon. Ukkaa tieten suivauttaa semmoset jääpuikot, jokka peittää kamerallinssiltä Karhutunturinnäkymiset.

Lähimpitkästäaikaa kattokiipeilyle. Astaloks otin vanahan nelimetrisen jalakalistampätkän. Sillä yletty hyvimputsaamaan jääpuikot poies. Maisema näkkyy taas harossisti. Ja kamera ollähettänny uskollisesti kuvvaa viijemminnuutivvällein, ninko asetettu vermeisiin on.

Vieloli yöpakkasta kahenkytäviijen ja kolomenkymmenen asteevvälilä. Lovviisankoulukkaat ovviettänny viimoyön Takkaseljän kämpäsä. Tuleva yö vietellänki sitte teltasa, ninko ensmäänenki. Kuneivät ihajjaksanneet sinne hihelä sillollähtöpäivänä. Koulukkaat oli ihimetelly kuulema, mitehhyvin hangesa teltasa tarkennee. Ensyönä sitä kokkeillaan taas.

Haakahelijarryhmärämä nukkuuki kokoviikohhangesa. Net tietää, että sielä tarkenee ihiminemmissä myyrätki. Ja kanalinnut. Lumijenalla kiepisä. Ensmäänen yönseutu Kuskoivallänsipuolela Pirunkirkon revviirilä...

Tuosson kevätpäivätassauskuvat ennejja jäläkiin jääpuikompoiston.



Tukikohasta puikulasäkkiin kohta kurkottamissiin tähä.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tavotteena Takkaselekä.

Kirjoottelin horrouksisani Porvoon koulukkaista. Eihän sole Lovviisa Porvoota likelläkkään. Tai emminä oikeesti tiijä muutako, että sielä net jossaki ruuhkasemmasa Suomesa on. Kaukana kuulema Naruskasta, jos tulijoilta itteltään kyssyy. Tänne kuiten ikävä jokatalavi on ja son hyvä meile nin.

Sieloli Tuntsantielä auramies jättänny parit viimeset lumisatteet hoitamati. Ja takavetosila sakemannipirssilöilä Mersuila meinas tulla onkelma poikineen sielä. Ei arvattu Mummelin kans ihan kaikkijen kukkuloijen alamäkijen alle niilä ajjaa. Tuntu siltä, että net ei kaikimpaikon kulukenneet kunnola ees tasasela.

Ja niitä käännelesä piti porukala lapijoittaa kuutijotolokula tieltä lunta, että saatiin pirssit Aitatsivaarantakana nurin.

Toivottavasti kaikki sai kaikki tavarasa pakatuks ahkijoihisa. Näilä kymenelä tuli muutama kilometri lisähiihtova Takkaseljän kämpäle, kunei tavotettu suunniteltuva puotospaikkaa.

Vasta se oli tarkkaa hommaa kuin täinnainti ajela niitä Mersuja tyhjilteen tänne Tukikohtaan. Mummeli sai ajamasa pakun kertaalleejjo kiini yhteen mäkkeen, mutta riitti sillä neuvokkuus perruutela takas vauhtija hakkeen muutamalta jänkäsuoralta. Ja nin se pääsi kotijo. Ukka pääs jäläkiin lähteen, kuppiti ylimäärätavarat lastata autoon ja tuuva net Tukikohtaan keskiviikkova oottaan. Soli vähänninko lovviisalaine mustolaisleiri muuttamasa Takkaseljän taivaaseen, kunniitä  vetoahkijoitaan pakkalivassielä tientukkona...




Tukikohasta huomenisa sammaan savottaan Haakahelijanpoppoon kanssa valamistautumissiin tähä.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Ei isännävvaihtosaut.

Meinas jo mennä hermo helevetihhuonoon kuntoon nuijen veppikameroijen kanssa. Vivotekki tuola Tukikohan katola purkas johonki sisuksesa ja lakkas pelittämästä. Kolomatta päivää siinä meni, mutta sitten saukuva viimen tuli. Ja se vaan tarkottaa, että talon isäntänä jatkaa Ukka. Ja että saunaveet ollämpiimäsä, kun ehtoola tullee annos Haakahelijaa, muuan tyär. Ja sitettullee vielä net Porvoon koulukkaat vetäjinneen. Niilekkin neuvotaan, kenen kunniaks saut nousee.

Pittää koputela puuta, että kamera pyssyis tikissä. Ei meinaapperse kestää istuskela täsä tietokonepenkisä kokoaikaa tätä rakkinetta rassaamasa. Toisaalta, oppija ikäkaikki. Jos tietokonetta et käsittelemään opettele, nin kohta kuolet näläkään. Ja jannoon. Ja kuvampuutteeseen.


Tukikohasta saunallämpiimistä oottelemissiin tähä. Lauvantaisaunan.

Lumikuorma lissääntyy.

Metri lähestyy. Ei vauhilla, mutta siltä se näyttäis. Kakskytä senttijä puuttuu Naruskan kylämaisemasta. Tuntsalla Sorsatunturisa ja Takkaseljäsä ojjo metri ylitetty.

Lumikuormat alakaa koitteleen josakippäin Lappia jo kattorakenteja. Torniosa tuli joku hallinkatto jo osittain sissään.

Tukikohasa lumikuormile on annettu ensiapuva. Kallelasa sensijjaan on lumikuormat päälä. Kaikisa kolomesa rakennuksesa. Mökinkatolta kunei lumet ole tälle talavee vielä tippunneet, nin se tarkottaa vain sitä, että tääleiole ollu suvikelijä kokotalavena. Liiterinkatolta ei lumet tule ales kuin kolaamala. Se saattas olla tyhyjennyksen tarpeesa.

Niliaitasa kestää perustus ja turvekattoki. Tai josei kestä, nin vallassaa.


Eilissäpänä Kallelasa käyvesä tein ensmääsen hillakatsaukse. Näyttäis jängilä Kallelan takapihala, että ihavvielä ei ole kukinta päälä. Kuneivät vielole nupullakkaan. Kuiten sielä net aihijot talavehtii kieppilumijen alla turvasa.


Tukikohasta ehtooks tulijoita porvoommitala ottelemissiin tähä.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Mustako aurinko noussu?

Kamerakuvijen perusteela vois äkkinaisele tulla mielempääle, että myö täälä vieläki kuikuiltas kaamoksesa. Nin ei kuiten ole, vaikka mustalta näyttäs.

Asijaa tutkimma. Kallelan kamera orreistailu jo pitempään. Se kuiten lähettää kuvvaa maalimale, ninko kellonajjoista voi päätelä. Tukikohan katola oleva kammera sensijjaan pyörii kyllä normaalisti, mutta jostakinsyystä se on lähettänny viimesen elosa olevan kuvasa eilisäehtoola puolkaheksan.



Tukikohasta asijaa lyhvinkynsin tutkimissiin tähä. Kirkkaasa aurinkopaisteesa...

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kaks vai kuustoista kuutijota.

Koolla ei olevvälijä, sanotaan laulusa. Enkäpä tiijä, onko välijä ees saunan koolla. Käväsimä nimittäin Mummelin kans Kajjaanisa muutamasa hotellihuoneesa saunallisesa semmosesa yhenyön ylitte. Ja tietenkissaunoima, ninko Tukikohasaki joka helekutimpäivä.

Soli hotellihuoneesa sauna tarkasti mitotettu. Eise juurikhan metrijä enempätä kanttiisa ollu ja normi huonekorkeus, eli pari kuutijota pikalaskelmalla. Ja sähkökiuvas. Ja lämmitysaika vajjaan tunteroisen.

Aattelimma tieten ensiks, että ei semmosesa kopisa kuntolöylyjä saa. Mutta olima vääräsä. Soli ihahhyvä sauna. Jase hyvvyys tullee siitä, että kiuvas oli oikeen mitotettu. Ja saunallämpötila. Samala tavala, ninko Tukikohan saunasa, misä lämmöt ei kiipee yli kuuvenkympin. Eikä Kajanuksenkaassaunasa noussu. Ja hyvät löylyt siinä sai. Pikkukiukaasa riitti jytyvä ihantarpeeks, vaikkei se kiuvas ollukko tupakkikartonginkokonen.


Kotisaunallauteila ovvähän reilummasti kahele immeisele liikkumatillaa kuin Kajjaanin saunasa, mutta eipä tuo haitannu. Ollaan eukon kansa sevverrajjo vanahoja tuttuja, että sopu sijjaa anto. Sovima kahenkuutijonsaunaan melekeen yhtä hyvinko kuuventoistakuutijon kotisaunaanki.

Tukikohasta taas isompata saunaa päivittäillämmittämissiin tähä.

Leukummalija.

Puoltoistakätine puukkomestari värkkäsi leukun. Semmosen halus muutama Tukikohan vakiasijakas ittelleen. Ja saa kohtsillään kans, kuhan posti aukijaa kirkola. Ommuuten viimesen pääle...




Tukikohasta taijeluomaa vielä vähäsenaikaa ihastelemissiin tähä.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kevyt kiertoajelu.

Ihanko tuhatneljäsattaa kilometrijä parisapäiväsä ei olis tarpeeks. Ei näimä ole. Vielä piti käyvä kolomenkympin jäähyttelylenkki Kallelasa, misä ranskanpoijjan sääasema teki taas eilisäpänä tenät, eikä lähettänny Ukale ja maalimale käppyrää.

Asijaan oli Kemimmaan suunnila käyvesä tarttunnu puuttauslaitteeks ristitty verme, jolla saahaan etänä katkottuva virtoja ja taas laitettuva pääle. Ukka risti sen joriinikatkasijaks. Sekun piilotettiin joriinipuskaan, joka kuulema ei olejjoriini, vaan Mummun vanha pelarkoonija. Sonki semmonen, ettei sitä tartte liijon kastela...

Kohta on kaikki hommat hoijosa etänä tuola mökilä. Paitti ihimisten sinne saamine nauttimmaan luonnorrauhasta. Net pittää sinne houkutela manuvaalisti.



Alemmasa kuvasa on se pötkylä, joka sitä säätietova maalimale pukkaa. Sekussais olla sijollaan seinälä, niijjovain Ukka hoiteleis loput täältä Tukikohan hermokeskuksesta. Ei hermoilukeskuksesta.

Ainiin. Se tuhatneljäsattaa kilometrijä ajettiin Suparula kieros Ilomantsisa. Ukan autokuumetta jähyttelemäsä. Yhelä autola menimmä. Ja yhelä autola palasimma.

Tukikohasta rauhottumissiin tähä.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Siekakuvat meinas unehtuva.

Olituosa muka lähtöhässäkkää kevyvesti, kummyö Mummelinkans irtaannuttiihhiukka hihtolomale iliman suksija. Saimma talakkariasijat sujuvasti hoijettuva, nin karkasimma Rovaniemele Aarnija ja muuta perhettä vilikasseen. Jatkoima sieltä Kemimmaale Väyrysevvaltakuntaan. Ei kuiten Paavova tavottelleen, vaan tyttären sakkija. Liekkö Paavo jo pahnoila...

Käväsin lähtöaamuna Kallelasa, kussieltä oli sääasematieto kavonnujjohonki. Ei sielä tarvinnukko puutata muutama palikka, nin jovain taas kuso kulukee. Ja tietää puhelimesta vilikasemala, että sähköppyssyy päälä.  Niija puuttauksenki pystyy kohta tekkeen kotuvajalon, kun ostimmotonetistä semmosen vermeen, jolla hommappitäs hoituva kotisohvalta. Suapnähä.

Otin palatesa toisapäivänaamusela Siekasta tilannekuvat. Son kovasti talavisennäkösesä kunnosa, mutta ninsen talavela pittääkin olla...





Ei tarvittekkaan tästä päiväseltään Muhoksemmimmiä käyvä kattomasa. Sieltoli katottava lähtenny. Mummeli sai aamupalala tänä aamuna neekerisuukon, nin kaikki on oolrait ja naistempäivä ommuistettu. Vaikkei Ukka sitä muistannukkaan. Meilon akkaimpäivä jokapäivä...

Kemimmaan väliaikasesta Tukikohasta Unijonimpaarista tähä.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Sähköjohtotykky.

Ajelimma Mummelin kans Naruskajärven suunnila pyhänseutuna. Tykkylunta löytyy kaikilta korkeemmilta paikoilta puista. Sitä löytyy myös hiukka arveluttavasti kerrääntynneenä Koillis-Lapin Sähkö OY:n ilimajohoile Naruskan ja Naruskajäven välistä.

Aikaslailla näyttäin muutama pylyväänväli asuvan tiukala. Toivottavasti lanka kestää sinne asti, kujjoku käy puottelemasa lumet alas. Luonto tai sähkövirmammiehet.



Karhutunturija tullee kuvattuva usseimmite etelästäpäin. Voiphantuota laittaa pohojosensuunnastaki yhen kuvan malliks meijän komijasta maamerkistä...



Ninko tiellaijoista voi päätelä, nin matrivverrallöytyy lunta Tukikohasta joku kilometri pohojoseen. Son sitä tuluva-ainetta, jota joku viranomanen ilomotteli olevan veeksi muutettuna 250 litraa nelijöllä. Eikäpä kaikki vielole tältätalavelta taivaalta ales tullu.

Tukikohasta pakkasten hölläämistä hihtolomijen kunnaijaks oottelemissiin tähä.


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Tuntsale herraskaisesti.

Sotavaltijo se kuulema olikijjoka aukas Tuntsantien niihillevveyksiin, mitä sonnyt. Ensmääsenä tullee tuommosista tiellevveyksistä näiläperilä mieleen, että kohta sielä ponsset riehuu kairasa ja kolomesa vuorosa ajellaampuuta kauvaspois.

Nytolis taas net aijjat, että joka halvaa helepola päästä näkkeen asumatonta kairaa, nin henkilömallisellaki pirssilä pääsee Tuntsajojen sillale eelleen ajeleen. Eikä tuotalevvee reikä ihan ensmääsestä lumisatteesta tukkeennu, kussielä kuiten kulukijoita piisaa lunta polokeen.

Ukka hakas eilisäehtoonsuusa Chris Whiten ranskalaisinneen pois sivistyksemparriin Pirunkirkon kuppeesta. Minnuuttiaikataulu piti heilä. Kovin olit kaikki kolome näkemääsä ja kokemaasa tyytyväiset. Ja parasta oli se, että saivat olla kairasa kolomistaan vajavavviikon. Lumikengilä ja ahkijot peräsä.


Ehtoola täälä sauna, hirvikäristys puikulamuusila sejjäläkiin, ku ensin vetastiin alakukeitot Mummelin tuoreila sämpylöilä. Jäläkiruuvaks joku matsi piljartija ja sittellevole.

Tukikohasta hihtoloma-ajeluva länskairan suunnile suunnittelemissiin tähä. Puolevviikommaisa.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Loimun ja Ukan nimipäiväonnee...

Tukikohan pirtimpöytää koristaa kimppu tuluppaanijoriinija. Empäs eilisä ehtoola tienny, kussahasin Mummelin pyynnöstä yhen pikkuhalon nelejään erimittaseen pätkään, mitä niistä syntyy. Kukkapurkki tieten, koristesemmonen.


Putkimiehehhampusta nyörit ympärile, nin sonsiinä.

Myöhän Loimun kanssa sovimma vuossitte, että kolomaskolomatta ommeilä näistäpuolin nimpparit. Ja onkans.

Johonki on vuos vierähtänny. Ukalta lipsahti yksvuotissynttärit ohitte ihanoikeesti muistamati, vaikka kaheskytähelemikuuta on tullu mainittuva jutusa jos toisessaki vuojen aikana, kunon ittijään Ukkanimelä vanahemmile ja uuvemmile tutuile esitelly. Oikeesti pittää myöntää, että omale kovalevyle on se vanaha nimi tarttunnu kuuvesakymmenesä vuojesa lujallaisesti. Tarttee vieläki ittijään kätellesä esitellesä sekunntija ennen nimesä sanomista miettijä valamiiks, että sunnimes on Ukka Santala.

Tukikohasta pikkuhilijaa vanahaanimmee unohtamissiin tähä.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Hirvilupahuutokauppaa syksyksi...

TUOSTA KLIKKAAMALLA pääsee Kuusamon, Posion ja Sallan Yhteismetsien hirvihuutokauppaan. Hintoihinsa näyttäisi hirvenliha tulevan, mutta eipä tuota ilmaiseksi nykyään mitään lihaa jaeta.

Isoa lihaa pääsee tulevana syksynä täällä pyytämään, mutta kanalintukannat eivät ehkä metsästystä kestä. Ellei ihmettä pesinnän onnistumisessa tapahdu. Mistäpä sitä oikeastaan voi tapahtua, kun lintuja näkyy hintsunlaisesti...



Tukikohasta hirvenpyytäjiä ruuhkaksi asti odotelemisiin tähän.