Autokuummeesta voi parantuva.

Mummu heitti jo kirveesä kaivoon jonkumminummuka autokuumeen takija. Eihän tässole tosipuhheessa muusta kyse ollukko koittaa siirtyilä jalakamiehestä jonkullaiste kummipyörijen pääle. Alakaa suivauttaan semmone ketävaan.

Solise Ilomantsirreisu vasta lämmittelyvä. Namupala löyty Helssingimpäästä. Pääspähän aijjaan taas inttersitijunala ja ensmäästä kertaa maalaispoika isolakirkola metrola. Soli ihanko mattijaliisa siinä yhesä kansakouluaikasesa kirjasa, kussielä Ukka istu ventovieraijen immeistevvälisä. Aika paljossielä oli aurinkovasaaneija ihimisijä, mutta son varmaan eteläsä semmosta. Ei net liikaa Ukale päivää sanonnu, vaikka koitin kuimmonen kans alakaarratailemmaan.

Ainin, jäi sanomati, että oli ihankaheli junakuski Rovaniemeltä aamukuuvelta lähtiisä. Siinoli jarrut jumisa siinä koko junasa. Kolokytäviisminnuuttija jälisä aikataulusta lähettiivvasta ajamaan. Voi helevetti kuse päästi niisä routaheitoisa kolomattasattaa kilometrijä tunnisa. Olioli, kaksattaakaks oli kovimmat vauhit. Eikä jarruja vissiin ollenkaa. Eisole tosi, että ninkovvaa ajellaan. Ja vaikka riskeeras meijät kaikki, nin jäi vain lissää kymmenemminnuuttija silläviissiin, että Helsingisä olima jo kolomevvarttija myöhäsä jostaki aikataulusta. Minentiijä niistä aikatauluista, kuneiole kellova ollu kymmeneevvuoteen.

Noh. Leksustahan sielä piti käyvä kattomasa. Tuli yksityine autommyyjä hakkeen Ukkaa jostaki olikhan se Myllypuro. Mittään puroja en sielä kyllä nähäny, mutta helevetin ison kalasataman näjin metronakkunasta. Siinoli isompi järviki, vissiimpäijänne vai mistä net sitä vettä siellä hakkee.

Myö sielä neuvottelimma autohhinnasta myyjämiehen kansa. Sesano, että sillon myynnisä halavin hypriti koko Suomesa. Sanon sille tieten, että tehhään nyt enkat siinä halavasa hinnasa ja myyt sen pirssis mulle nin halavala, että kukkaan ei nin halavala ole koskaannin hyvvää autova ostannu. Meiloli kahentonnin tinka, sitten tonnin tinka ja viimen viijensaan tinka. Hinta putos, mutta minun tarjous vaan pysy jostakissyystä samana. Soli isämatin mallimmukasta hommaa. Sittesse kauppijaspoika sano, että se soitas jollekki naisimmeisele. Aattelin ja sannoinki, että sehävvarmasti auttaa täsä asiajasa, soitappois. Ja kohta se tuliki autolluokke takas ja kehu, että se naine oli sanonu, että myppois se auto silähinnala, milläse ukko sitä halvaa. Ja met löimmä sittekkättä pääle, ninko asijaan kuuluuki.

Nyton kuumeet sitteppoisa ja Ukala on hypritileksus tuosa pihala. Vasarata käytin sillä kirkola äskessaunasa. Oli puukkomestari nähäny unta, että Ukka tullee uuvela autola ja sillon pisamija naamasa. Entiijä, mitennet tähälliitty, mutta tais mulla niitäki olla nöösipoikana. Vasara tuummas, että häneiole ikunakuunapänä nin hienosa autosa matkustannu. Nimpä se juhulistiki Ukan uutta autova ryyppäämälä kotimatkala melekeejjalat itteltään alta Leijonaviinala...

Tuosson kuva siitä, etteitaas ala immeiset puhhuun, ettäse paskaa puhhuu aina se Ukka. Kuneisepuhu semmosta ikänään.

Mumelikkaa sitei vielä ole kojeajannu. Sehässaatta sanova, että pittää mennä viemmään takas koko laitos. Eivainkaa. Kyläse tietää, että tämon auto ja muut ovvaan kulukusija.

Tukikohasta lapsellapsija Paavommaasta oottelemissiin tähä. Niija tietenniitten äitijä ja issää kansa.