maanantai 31. joulukuuta 2018

Ilotulitusta etuottina.

Tuliphan laitettuva talteen ilotulitusviteo hormipoltosta. Ketuhhäntäliekki on poikaa...



Tukikohasta lumituiskuva seurailemissiin tähä.




Vuos loppumasa ja uus alakamasa.

Tukikohasa ei ilotulitekielto myskytuulijen takkee menova haittaa. Viettelemmä Mummelin kans ihavvarmasti paukuttoman ehtoon kaikimpuolin. Saunaan konkoilemma vanahanvuojen pöllyt huuhtommaan, mutta uusvuos näyttäs alakavan samoisa romuskamerkkilöisä, misä vanaha loppuu.

Kaikesta tilapäisestä häirijöstä huolimatta toivotamma kaikille Tukikohan asijakkaile ja muile kumppaneile ja tutuile Parahinta Uutta Vuotta 2019!



Tukikohasta vuojen viimesaunaa lämmittämissiin tähä.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Tommaattikauppijas Naruskalta, näytteet pääsä.

Ohanse helevetimmoinen ihime, että semmonempikkunen viirus, jokkei nävykkun jollaki suurennuslasila, kaataa yheksänkytäviiskilosemmiehen ensiks siltaan ja siitä seljälleen. Mummusta se tarttu, eikole ikuna mikkään pienpeto pystynny matkasuunitelmija muutteleen, mutta tämä pysty.

Tulimma nimittäijjo eilisäehtoola kotijo anopivvientireisulta keskele Suomija. Ainuva homma, jonka pysty sielä tekkeen oli ostaa uus piipuhhattu tuone rosteripiipumpäähä. Niija kävimmä met viimesilävoimila vielä hautuummaala viemäsä kymmenkunta kynttilätä lähisuvun entusille.

Oli oikijastaahhyvä, että älysimmä ajela eilen sieltä kotijo. Tännään ei olis vissiin pystyny kumpikkaan ennää ajosuoritusta tekkeen. Olemma oikijasti kipijänä. Mummeli sano illala saunasa, että sullon sitte huomena aamula silimät rähminny umpeen. Sannoin vaan, että höpöhöpö. Ja aamusela kuhheräsin, nin silimijä sai häjintuskin aukeemaan...Ja net onnyt punaset ninko sillä sanallaskun närpijöläiselä tommaattikauppijaala.

Ainut hyvä asija on, että saamma nyt otela levonkannalta täälä kotona muutamampäivän. Ei pysty enempääjuur tekeenkään kuillaitela kertapäiväsä puuta uuniin. Son tarpeenki, kummeilä on kohta paritkympit pakkasta.

Ainova asija valompilikkuna oli maisemat akkunasta ja sääkamerasta tännään aamupäivälä. Kattelema rauhasa tätävuotta loppuun petimpohojalta. Ja saattaa uuskivvuosi alakaa samoisa merkkilöisä. Minoon sairastannu vasta vajjaavviikon ja Mummeli jo kaks täyteen, eikole hän vieläkkään terveenkirjosa, eikä ihallähelläkkään.

Tuoson maisemataulu tältäaamulta. Lunta maasa neljännesmetrivverran. Hieno talavi ja päivä pitenemäsä. Siitä pittää nyt riemu repijä...


Tukikohasta puolpyörryksisä tähä.


keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Tapaninajelut Tukikohtaan.

Tulimma pyörähtään Tukikohassa yönseuvun Tapiojonkylän jouluvvietosta. Huomenisa viemmä anoppi Kerttumummun kotivelle Pettääveelle.

Joulut meni rattosasti pesueen kesken. Olit tieten joulupukit ja pelit ja pensselit. Tenavat oli tieten päätähtinä, kuhheijänhän juhulaa tämon. Perinteistä pijellään eelleen kiine. Joulurauhajjulistukset kuuntelima riisipuurova nauttijesa aattona.

Joulupukki tuli vasta aikas myöhään ehtoola, mutta eisielä kukkaan kärtynny. Eikä tenavat kukkaan pukkija pelänny.



Palluumatkala tänhään poikkesima puukkomestarijjouluva vilikasemasa. Oli hän hiukka huonosa hapesa. Kerto joulunalla kaatuneesa seljälleen. Olis kuulema käyny huonomminki, mutta oli onneks tietty rentous leijonaviinala...

Kehu tännään paripäivää miettineesä, mitempääsis hernekeittopurkile sitä keitteleen ja latomaan sinne Naruskalta tuotuva joulukinkkuva. No ootos päätty tieten siihen, kun poikkesin sisäle. Äkkijäkös tuon hernekeittopurkin kuumentaa ja kinkkuva siihen silipassee. Tuli tukeva annos, jota mestari aiko alakaa latomaan naamaasa hetkohta, kuhan saa alle otettuva rauhasa pienet. Niihänson, että vain sijat ruokailee iliman ruokaryyppyvä...

Väitti pärjääväsä omillasa vuojevvaihteeseen, eli kielti ehottomasti mistään apuja hälle ettimään. Vallassaan. Ompahan luotto hällä ees UkajjaMummun appuun muutamampäivän päästä.

Lumi on talavenkunnijaks lissäyny Naruskala kahteenkymmenneen senttiin. Päivä pitenee, eivielä kohisemala, mutta kukkoaskelila mennää.

Kohta alotamma uuvevvuojen. Aika kulluu liikanoppeesti, tuntuu kaikista.

Tukikohasta normielämään pallaamista oottelemissiin tähä.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kuulamötikkä tallesa.

Nonni, aamu on eletty Tukikohasa. Pirtti on lämmin, vaikka ulkona paukuttaa -27 astetta pakkasela. Aamuvoimisteluna kävin tyhyjentämässä vielä hormin pohojalta parikymmentä litraa kevyveksi palanutta palojätettä. Tiedossa oliki, että loppukuonan mukana tullee pari lasikuitusauvan liitinkappaletta ja teräväkärkinen kuulamötikkä, jolla varmaankin on viisaampikin nimi. Ehtoolla jo löyty yks kettinginpätkä.

Tulipa savotasa hyvvää käytännön kokemusta ja oppija tämmösestä hommasta. Itte en tienny, että tuommonen pikinokikarsta pallaissaan turpovee, eikä ihavvähän, vaan jopa kymmenkertaseks. Luvit oikeen. Tästä syystä pittää olla asijanmukaset pelivälineet, jokka estää puttoilevan kuonan tukkimasta hormija. Tukikohan hormisa on hyväpuoli se, että reikä on ainaki kolomen tiilen kokonen, eli iso ja pitkä, loppuun lähes viistoista metrijä.

Palovaiheesa tuo kuula oli hormirreijäsä tuolta yläpäästä kettingillä roikkumasa siltä varalta, että tukoksija syntyis. Meilä ei päässy syntyyn, osaltaan siks, että torstain aikana palokunnan täälä ollesa alaosan kuonat jo kuskattiin pihalle. Palaminen muuton jätettiin sillon tekemäti loppuun, mutta eipä se oikeen palokunnale kuuluiskaan. Ja nuohooja ei päässy sillon hälylle tänne torstaina, kuhhän kulukee kertavuoteen kuulema Rovaniemesä ja sattu tieten nyt se päivä.

Meilähämmeni, tai paremminki nuohoojala ja palopäällikölä eilen monta tuntija siihen, että saima torstaina syntynneen tukoksen hormista auki. Kun se tuluppa oli poies, nin nuohoojamestari laitto kaasutohola puhistustulet käyntiin alakautta. Jokku sannoo polttamisen olevan paree alottaa ylläältä, mutta kyllä se allaalta näytti parraiten syttyvän ja palavanki. Kävi vissiin tuole kuulamötikäle sielä hormisa ollessa kuumuuven takkeen hiukka huonosti, kun se liitospaikka mötikäjja kettingivvälisä ei kestänny tuhatta astetta tai liki. Onneks tukosta ei syntynny ja parista eilisejjutusta pääsee näkkeen, että puhtaaks täytyy pallaa nuila liekkilöillä ja kipinällennoila.

Ja yksasija vielä. Tukikohan savupiippu on tuplaraklenteinejja sen koko on tehty lujaks, kun sinne pukkaa savukaasuja 150 kilovatin nimellistehonen puukattila ja neljäkytä kilovattinen öljykattila. Kotinormaalipiippuva ei kannatte iliman asiantuntijaa lähtee nokipoltteleen Tukikohan mallila. Onnimittäin semmostaki Naruskala yhesä talosa tapahtunnu, että isäntä elläissään ei ollu siihemmennesä pelänny mittään eikä kettään, mutta nokipalon sytyttyvä oli koko talo muuttunnu laivan konehuoneeks rytinän takija. Ei ollu onneks särkenny piippu ittijään, eikä talokaan kaatunnu, mutta opiks ja ojennukseks kerto sen kokemuksen olleen.

Tukikohan piippu palo ammattimiesten tempuila hallitusti, eikä rytinätä kuulunnu missäävvaiheesa. Happee laiteltiin täysile vasta ihalloppuvaiheesa, sinnesaakka kuuntelimma viisaasti...

Vähästä se loppupelleisä voi joulunemmieli tulla, ninko Ukale siitä, että torpan lämmitysjärjestelmä onnyt kunnola huollettu. Jarkolla ohheleppo homma pijellä kevvyitä kenttätulija kattilasa joulumpakkasta seuraillen. Tuosson alla kuvasa se mötikkä. Puotan sen kirkolla muutamaan talloon, mihin saattaa puota myös hiukokylymäsavukallaa.


Laittelimma puolilleöin ehtoola puikulapottumuussiin hiukka imellystä vehenäjauhola. Se pottuloora, lanttuloora ja porkkanaloora matkustellee aatonaaton ajelumpäätteeks Tapijonkyllään. Ja alama rauhottuun joulule. Ninko kaikkijen pitäs, jokka vaan kynnellekkykenee.

Tukikohasta loppuja kampheja autoompakkailemissiin tähä. Son Hyvvää Jouluva kaikile tasapuolisesti!

lauantai 22. joulukuuta 2018

Seittemänsortin sägenet lyö...








Tukikohasta tähä.

Ukankynttilä.

Poltimma sitten hallitusti Tukikohan hormin...



Saimma hetkiseksi Ukankynttilänkin palamaan.


Kohta on loppu tämä operaatijo ja saamma alakaa saunaveen lämmäytykseen puukattilala, jonka vevosta ei eppäilyksijä ole.

Tukikohasta nuohoojaa ja palopäällikkövä kiittelemissiin tähä.


Soli pimijävuojenaika sittessiinä.

Sitäkuhherrää aamuvarhaisela siihe, että silimiin paistaa, nin tullee unelläpi sekavija ajatuksija, että mistänet minuva nyt kuulustellee. Ei vainkaan. Hallitusti heräsin normiviijeltä iliman kelloja ja kilikuttimija. Ja aatokset selekeenä.

Alloin siinä katteleen, että pilivet liikkuu vilikkaasti pohojosta kohen. Ja sitterrepes koko taivas. Mummu veteli pitkijä konahuksija vierelä, eikä tienny mittään, kuvvalokuvvaajalinssi pyyhkäsi seittemäntoista asteempakkaseen Tukikohan pihapiiriin.

Suorituksen arvova ittelle lissää se, että kuvaaminen tapahtu lahtisentossuisa, nissä kummipohojasisa. Ja jalasa pelekät merinovillapitkätkalsarit. Vaalijan viikinkivanahuksen yläroppa tieten paljaana. Ja kännykkä matkasa. Josolis sattunnu joku oikeen kamerariikki kohale, nin olis saattannu saaha vuojen kuvan erikoisemmasta luontokuvvaajasta...




Eipä siinä paljoo sonipuhelimen hienoja valokuvvaussätöjä pystöny hyövyntään. Oli hieno kuiten kuunela Naruskajojen könkäänkohinata. Ja pihavalolloisteesa pihasa näky tuoreesa sentillumesa jänöjussin jälet.

Tästäpä sitä lähetään kevättäkohen. Meilä se alakaa lämpösisä merkkilöisä. Ei ulukolämpötilan, kunon kohta kakskytä pakkasta. Mutta met alamakin palopiällikön ja nuohoojan kanssa kolomistaan kokkeileen, miltä hallittu nokipalo näyttää ja tuntuu, kuhan kello yheksän koittaa.

Tukikohasta sieltätäältä valokuvvailemissiin tähä. Talavipäivänseisausta ja täyskuuuta ja muuta.

torstai 20. joulukuuta 2018

Joulunaluspuuhastelua...

Sepä roihahteli lauhan syksyn peruja Tukikohan puukattilan savuhormisa nokipalo. Eipäsitä liikaa täälä säpsähelty, kyllähän savua maalimaan vielä pikkusen mahtuu. Piti kuiten varotoimenpitteenä soitella 112 sovelluksella Rovaniemele hällyytyskeskukseen, että tämmönen tappaus. Tyttö sano, että hällaittaa sinne palokuntaa tulleen. Sannoin perrään, että ei tartte immeisijä päiväunilta herätellä pillikeikala, vaan tänne joutuu hyvin iliman, etton läsy lavasa.

Palopäällikkö kunei vastannu puhelimmeen, kuhhälle soitin ennen häkepuheluva. Kohta hän kuiten soitti Ukale ja kerto, että ojjo tänne tulosa.

Olihan sielä hormistosa palova ihan omikstarpeiks, kun koivupiki sielä intoontu palamaan. Sitä pikijä alako tulleen hormiluukusta ninko laavaa. Ja palomiehet kuskasit sitä peltitynnyrisä pihale. Ja Ukka kolas takapihale liiterintaakke, ettei unehu pihale ja lipsu Jarkon linkoon.

Monta tuntijahan net palomiehet täälä touhusit, ennenko sielä sammu palot kokonasa poies. Välilä oli alakertakäytäväsäki nimpaljo savuva, että palohällyytinki tuli testattuva.

Teimä palopäälikönkans kontrahtija, että hän koittaa saaha nuohoojata kiine ja poltamma loput hormipikivuojot nuohoojan kans yhesä. Silleen on nuohoojat tämmösisä ongelmisa joskus teheneet. Ja met teemmä tieten peräsä. Emmä vaan päästä vetolunkkaa liikaa auki, ettei säre hyvvää piippuva.

Sopevaa joulunalusaskaretta tämmönen. Ja loppusiivous saattaa olla eessä jos ei muuvalla, nin alakertakäytävä ja saunale portaat ojjonkivverran nokisesa virreesä, mutta eikhän nuot siivoonnu.




On täsä onneekimmukana. Jos tämolis tapahtunnu joulumpyhinä, nin talakkari ei välttämäti olis ollu hormipalon aikana paikalla, kun Linko-Jarkon kanssa on sovittuna vain, että hän käyp kertapäivään laittamasa tulet kattilaan ja son siinä. Nokipalo omija aikojaan ommeinaan ei pikkujuttu.

Tukikohasta rauhallista Joulua oottelemissiin tähä.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Son kevättä ilimasa.

Toissaehtoolla tämä jo tapahtu, muttemmuistannu vielä kertova. Kävivviemäsä ehtookuuvempaikkeisa evästä tuolle meijän Rihlakoiruuvelle. Oli tyven pimijä, ninko niinäaikoina ehtoola joulukuusa ruukaa olla.

Olin pallailemasa takaoven kautti torppaan, kun alloin kuunteleen, että kuulenko ihan oikeen. Kuulu selekee puputus perämettästä puuttinimmaan suunnasta. Hilippasin huopatöppösillä, semmosilla Lahtisevvarrettomila sisätöpsyilä autotallilenkile, joka kiertää tallija ympäri.

Sielä takapihala se kuulu ihahhyvin. Helemipöllö oli kaverija vailla. Yhen kerran muistan takavuosilta samallaisen äänen, joka sillon tapahtu tammikuusa alakupäivinä. Soli se talavi, kun appiukko oli menehtynny likelä vuojenvaihetta. Sillon tuumasin helemipöllön huhhuilun kuullessain emännälle, että isäs kävi sanomasa hyvästit...

Nyteiole tietoo, kävikö joku jottain viestijä tuomasa. Mutta aikasesa se helemipöllö näiläkorkeuksila huhhuilusa kanssa iliman muuta on. Normiajankohta hilippoo helemikuun loppuva ja siitä kevättä etiäppäin.

Ilimastommuutos ja lauha talavi sotkee luonnonki liikut. Yks hyvä asija helemipöllön elämäle on tievosa. Ei nimittäin ole parriin vuoteen Tukikohan pihapiirisä ollu myyräjjälejjättäjätä, mutta jopa eilisäaamuna vilisteli myyrä takapihan pensajerryjevvälisä. Aattelin, että tuohan on helemipöllön evästä.

Tukikohasta ommaa kuulova ihankohtuullisena pitelemissiin tähä.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Kasiysivee rätää ja surhvaa...

Onko tullu suunniteltuva, mihkä sitä pystyy yheksänkymppisenä...Anoppi ainakkaan ei kerkee syrjäytymmään, kun hällä on tietokonemaalima hanskassa.

Täytyy taas joululahajavinkiks kertova, miten täsä näin onnellisesti pääs käymään. Anoppi täytti kymmenkuntavuotta sitte kaheksankymmentä. Lapset ja lapsellapset kiikutti Pappilanpellole Pettääveelle Kerttumummun asentopaikkaan omakotitalloon pöytäkonheen, ison näytön ja pienen väritulostimen. Muutosvastarintaa kesti viitisemminnuuttija. Ja siitä se nettielämä tarttasi, tostavaan. Ja entuuvestaan ei ollu muuta kun kuullu raatijosta toitotusta, että kattokkaa lisätietoja intternetistä.

Hälle oli rakennettu valamis tietokone. Oli mokkulayhteys, joka sekinnyt on vaihtunnu valokuituun. Oli oma geemailin postiosote ja sen ympärile tehty tärkijät valikot konheele valamiiks. Oli muutamat sanomalehet, ylen linkit ja niinetteenpäin. Viikompäästä irtisano Keskisuomalaisen sanomalehen ja kahevviikompäästä tilas jo kikantista pesukonneen netisä.

Sittenkun Kerttumummu oli oppinnu tietokonneen perusajatuksen, nin seuraavana hälle oli vuorosa tapletti. Äkkiä hän tajus, että sormela tehhään tapletin näytölä samat, mitkä isola pöytäkonheela tehhään hiirelä. Ja nin siirty käyttö luontojjaan taplettiin ja vuoron pöytäkonheeseen.

Kolomantena oli sittevvuorosa älykännykkä. Siitä Kerttumummu oivals heti, että tietokone on seki, mutta sillähävvoi hoitaa myös puhelut. Eli nytten on kolome eri tietohärpäkettä, millä hoijela yhteyksijä.

Kerttumummu kuuluu wotsappiryhymään nimeltä pesuveenasiat. Sieltä näkkee kaikki lastejja lastellasten net asijat, joista sielä haastellaan. Ja näkkee kuvat ja lähettää sinne kuvija puhelimestaan itekkin. Sitten on tietty rivaatimmat wotsappiyhteyvet. Ossaa tietenkin käytelä omakantaa reseptijen uusinnoisa ja hallittee suvereenisti net pankkiasijat, jotka pittää kotua hoijella. Ja ei ole asijaa, jota Kerttumummu ei kuuklettamala ossaa selevittää. Ja niin eelleen...

Ja sitten tätäpäivää. Kerttumummu oli kyselly tyäreltä, että onko hällä toskakaakun ohojetta. Tyvär oli tieten sanonu, että keittokirjat on pölyttymäsä, kato netistä. Ja viijemminnuutimpäästä alako jauhot pölistä nettiohojeen mukkaan...Kerttumummu alako leipoon.


Että tämmönentappaus opiks ja ojennukseks tietokonevastasile immeisile.

Tukikohasta tähä.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Telekkä pelastaa telekkäpöntövvälähykseltä.

Olen saattannu tästäkijjoskus kirjotella, mutta kertaukset on opintoin äitee. Mullon puhelimesa jo vuosija ollu semmonen sovellus, jokon telekkä nimeltäsä. Son pelastannu monelta ylinoppeussakolta meikäläisen, jokei aina jaksa noppeusmittarija pisemmilä matkoila tunnolla tarkata.

Nykyvään ajjaissani pisempijä reisuja muuala kuin kotiperilä, nin pijän telekkää aina päällä. Son hyvä, kunei tartte mittarivirhettä seuraila noppeusmittarista, kun telekkä näyttää noppeuven justeikä melekeen.

Sehämpellaa nin, että kiintijästä noppeusvalavontapaikasta se ilimottaa kuljettajale rapijan viijen kilometrin päästä metrejä miinustelemala ettäisyyven valavontatoloppaan. Sittevvielä varmemmaksvakkuuveks 450 metrijä enne toloppaa se kilhauttaa kellova, että vilikuileppas noppeuksija.

Siihen sovellukseen saa lisättyvä semmosenki hyötyominaisuuven, että se varottaa hirvivarotusmerkkilöistä.


Taitaa mainoksettomavversijon saaha nykyvään viijelätoista eerolla vuojeksi. Halapa hinta ylinoppeussakon lipsahtamisesta. Taitaa pienimmälä rikesakola saaha sovellusta kymmeneksvuotta.

Tukikohasta älykännykän omistajile suosittelemissiin tähä. Ja jolla ei ole älykännykkää, nin painelkaahan kauppaan...pukinkonttiin mahtuu vielä.

Kylymäsavukalat suolasa.

Son taas niitä aikoja, kuppittää valamistela kylymäsavukallaa joulupöytään. Ja eivain yhteempöytään, vaan on tullu vuosijen varrela semmonen tutturinki, jotkon ollu kilttijä, nin Joulu-Ukka net tieten palakittee. Hiukopallaa.

Son se resepti heleppo, ninko on tullu täälä kerrottuva. Viiskytä rammija karkijaa merisuolaa ja parikytä rammija hienova sokurija kalakilloo kohen, niijjovain harossija pyrkii tulleen.

Sielä net kylymijösä oottaa sokerisuolasa huomistapäivää ja savustukseen pääsyvä. Sielä Ukan pöntösä net joutuu viettään vuorokauvevverran. Tuntipuoltoista ja kiekovvaihto, niitä leppäsijä.

Pöntöstäku net saahaan ulos, nin sittevvielä vettäyttämisvaihe. Sevvoi tehhä samasa teräsastijasa tiukkaampakattuna, misä net kirjovilleet nyton suolasa. Ja vettäytyy net villeet vakuumissaki, mutta hiukka tasavampaa taitaa tulla, kun antaa niijen olla vuorokauvven tiukasa keskennään.

Saa siinä jonkukkerran kellarisa kiekovvaihosa hilippova, mutta vaivat korvaantuu, kuppääsee valamista kylymäsavulohta kitusiisa veteleen...

Tukikohasta leppäkiekkoja valamiiks sahhailemissiin tähä.


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kylymäpyllyille joululahjavihije.

Ei välttämäti ole häävi paikka autompenkki istuva siihen kovala pakkasela. Tilasinki itsekkäästi ensin taksileksuun kuskille ja repsikalle lampaantaljat. Net oli ja on Kungsin tuotemerkillä.

Löysin sitte kuitenkin vielä parempaa hintalaatusuhetta. Laitan tähän linkin, vaikkei näijenkään myynnistä ole mulle muuta ilova kuin antaa hyvä vinkki. Mummelin autoon laitoin kuskinpenkille tännään paikalleen. On viimesen päälle.

Aitoon lampaantaljaan...

Tukikohasta pyllyt lämpösinä pitelemissiin tähä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kaamospakkanen.

Parinkympin huitteille laski ulukolämpötilat viijestä miinusasteesta tännään päivälä. Oli pitkiin aikoihi selekee keli. Eipä haittaile. On hienot ajat kaamoksen viileillä värilöillä höystettynä.

Pitkä ennuste näyttäis aikas hyvältä. Lussalukemija näkkyy vasta joulumpyhinä, eikä niistäkään varmaataikaa ole niin kauas etiäppäin.

Uunit saa hiljolleen putsattua näilä keleilä, kussaa tarjota kunnovvetova vetolunkasta.

Maisemat ja maantiet on tikisä. Ja jäät vahavenee niile, jokka kylymärreijän ympärilä halvaa muutaman tunnin päiväsä päivännävölä istuksija.



Tukikohasta aamusela nokka kohti tekopitäjätä suunnistelemissiin tähä.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Tukikohta joulusiivottu.

Siton kevyttä motivaatijota pikkusen siivoila nurkkija, kunon vieraita tievosa. Tullee pastori ja kanttori ja heitä seuraa seurakuntalaisija. Vanahatmerkit jos paikkasa pitelee, nin tänne saapuu väkijä kirkonkyllää myöten hoilaamaan.

Kyläseuran immeiset on järjestänny laulajaiset. Het olit silläkimmielin, ettei tartte mittään koristela ja laitela. No sehän on sama meijän talon emännyyvele, mitäsille sannoo. Sehällaittaa. Ja Ukka saa tulikomentoja siinä sivusa. Nykkin tein koivusta kuusen. Halloista.



Tukikohasta vierahija ja tuttuja oottelemissiin tähä.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Joulupukinkonttiin uniikkija.

Puukkomestari on joulun alla äitynny ahkeraks. Ukka sai eilisäehtoola Rovaniemeltäpalatesa kolome kekluva Vasarapajasta. Niitä pittää pakkailla tälläviikola postiin, nin ehtivät kilteile tillaajile toivottavasti jouluks.

Kaks Purovvartta mennee, josen väärimmuista avijoparile keskelesuomija ja kolomas tamaskiterälä Lappeerrannansuunnile.

Kylläpä taas napsahtellee tuppeen raitakahva ninnapakasti, että liklaksarjaa saa rauhasa puukkovyölä joulumpyhinä alakaa heitteleen...


Tuppikuvijointi sammaa taattuva Vasaralaatuva...

Tukikohasta äänijäntehijä joululauluehtooks huommiseevvirittelemissiin tähä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Lapsellikkana kuultuva.

Viettelimä viikonloppuva Tapijonkyläsä Kasperin ja Raisan huushollisa. Het ymmärrettävistä syistä pyytelit meitä Mummelinkans sinne lapsijenhoitoavuks, koska muuton ei remonttihommat etteisemmaalauksinneen ja yhen yläkertahuoneen tapiseeramisinneen onnistu. Lupasimma tieten.

Meinas lauvantakiehtoola lapsellikoile tapahtuva pikkunevvirhe, kuppiti Aarni saaha pysyttelleen poies etteisen ratekisista vaiheista. Oli nimittäin maalipurkit auki ja nuoripari alottelemasa vaativija maalaushommija.

Aarni, kaksvee ja heinäkuusa kolome, oli saanu jostaki kässiisä maalitelan. Ihan oikijan, semmosen pienen. Ja se ilimotti kaikile kuuluvala äänelä, että MINÄ MAALAAN NYT! Ihan oikija kolomensanan lause, ja se poika pystyy no neljänki ja viijenkissanan lauseen tuottaan.

Met kaikki tiesimä, että virhe on tapahunnu. Son semmonen jäärä, että josson päättänny jottain tehhä, nin tekkee kans. Ja turha on yritelä mennä kielteleen, tappelu tullee ja semmoset känkkäränkät, että altapois. Maalipurkit avoina oli nähty...

Nimpä Aarnile kiikutettiin etteiseen kahemmetrin sittemäntuuman lankku ja sanottiin sille, että sää maalaat tuon. Ja sai se maalatakkin sitä sevverran, että lapsellikat kerkis kehittään seuraavat hommat ja saamaan seuraavat kiinnostukset siirtyyn pois maalihommista. Tuttuva, tuttuva varmaan kaikile, jotkon lasten kans tekemisisä ollu. Ja voimma sannoo, että täson poika, jollon enempi ommaa tahtoo kuin huonola aikuisela...


Tälle ehtoole kottiuvuima Mummelin kans antosasta viikollopusta. Ja ehtoola tuli kuvat ja viiteot valamiista etteisestä kaikkine listojemmalaamisinneen ja kiinnittämisinneen, eli valamista tuli. Eikä oikeenhyvin olis veivaireita vahtimalla ehkä Raisalta ja Kallelta tullu...

Tukikohasta jouluks Tapijonkyllään seuraavankerran suunnittelemissiin tähä.


perjantai 7. joulukuuta 2018

Leksuksellinen menny puuta.

Sevverran on huvennu Tukikohan koivupinot katoksesta, että pienelä siirtelylä sinne sai Ittenäisyyspäivää kulutellessa raivattuva autolle kelisuojaa. Onneks onnoita siirreltävijä pylyvästoloppija siellä tukiranteisa, että niitä hiukka siirtelemälä sai Leksutaksin pukattuva pellinalle. Tosin piti peilit kääntää varoiksi sammaan asentoon kuin autopesuriin ajjaisa.

Ei sielä liikaa tillaa ole, mutta hyvin pääsee autosta poies, kussihtaa kuskinovet pylyväijen välliin...



Suivauttellee välilä, kunnämät lumisatteet on alakamasa. Pittää olla aina harjaamasa pitkävartisela, että pääsee liikenteesee. Ja sisätilallämmitin sulattellee lumija  pitkimpirssijä.

Nyt Ukkataksi lähtee ilimasele tillauskyyvile pääkaupunkija kohti. Siis maakuntapääkaupunkija. Mummeli viijään silimälääkärijä raatauttaan. Hiukka pelottaa, että Ukale käy ninko sille yhele ukole siinä televisijomainoksesa, kusse mummu sai net uuvet kakkulat...

Saatama pyörähelä Tapijonkyläläisijä vilikasemasa samala reisula. Niija kotijo jää Kallelakamera pyöriin. Se nimittäin alako eilen pyöriin, kojeajo on vävypoijjan hartheila.

Tukikohasta kymmenensentin lumijen keskeltä tähä.

torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivää!

Tukikohta toivottaa Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!



Tukikohasta sinivalkoisin tuntemuksin tähä.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Halakolämmittäjän heleppo marraskuu.

Ukan sääaseman marraskuu oli kymmenevvuojen mittaushistorijasa lämpösin. Sehännäkkyy tieten puupinoila, kukkoivuva säästyy.

On siinä hankalakkippuolesa. Vetolunkat kujjoutuu piteleen pienellä vevolla, ettei ala liemet kiehuun, nin karstottellee Ukan isova kattilata.

Tuosson luveteltuna kymmenevvuojen keskilämpötilat eestä taakse:

2018   -1,4
2017   -5,5
2016   -7,1
2015   -3,5
2014   -6,2
2013   -5,7
2012   -4,5
2011   -2,4
2010   -9,3
2009   -2,7

Oli välisä se yks parinkympin pakkasvuorokaus, jonka ansiosta ei päästy ainakkaan lussale.

Nyt tuntussiltä, että alako kerräämään kolomansija lumija tällesyksyle. Lappi taitaa saaha sitänyt, mitä enkelsmannit ja muut turismot täältä tullee sarttereillasa ettimmään. Lunta.

Tukikohasta Linko-Jarkollaariin satamista pällyilemissiin tähä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Atventtievästä.

Piti kokheila semmosta evästä, jokoli täsähuushollisa ekakertaa. Mummeli oli jostakinnähäny ohojeen, että lämminsavukallaan voi sekotela kanammunnaa ja paistela siitä pihivijä. Ukka tieten laitteli ohojeeseen oman sovituksesa, eli palastelin ensteks savukallaa muovipääläriin. Sittellaitoin sekhaan emmentaalijuustoraastetta ja muutamija murusija sinihomejuustova. Kolome kanammunnaa noin neljäänsattaan rammiin kallaa. Ja lirraus soijakastiketta suolaks.

Otin sitte alakurttilaisten käsrautojevvierestä pikkusen valurautapannun, jolla paistelin nelejä nuin sentimpaksuista pihvijä, olisko ollu parimmiinnuutivverran puoleltasa. Siinä ajasa net hyvin kesti kääntää ympäri ja toista puolta samavverra. Kuivaa tillijä ripottelivvielä pintaan paistaisa.

Paiston sitte isommala pannula eilisijä rosamuntapottuja, jotka vetelin muutamammillin sipaleiks ja paistaisa maustelin soijakastikkeela.


Jovain soli yksinkertanemmutta ihan harossi pyhäpäiväeväs. Ruokajuomana oli litlikauppijaan alakoholitonta valakoviinijä, joka ruunasi atrijaa osaltasa...

Tukikohasta aamusela Rovaniemelle suunnistelemissiin tähä.