sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Ukka autokauppiaana.

Nyt tars saaha yks auto kaupattuva. Kasperi laitto ittelleen komijamman ja tuoreemman Lexuksen täältä jostakin etelästä. Isäsä poika. Hieno pirssi oliki ja onki tämä uus hypriiti, jolla poke tälle aamuva jo läks ajeleen kohti kotija.

Ukka luppautu jäämää keskelle Suomija isommale markkina-aluveele Kasperin automaattivaihteise Subarun kans. Pari kyselijää ojjo ollukki, mutta ihavvielä ei ole kauppoja syntynny.

Nytolis heleppo homma tehhä Ukasta jalakamies ja ostaa tämä ilimotuksesa mainittu talaventappaja ittelle. Mainoksele päsee tuosta likkaamala...


Pankeepa sannaa kiertämää, nin pääsis Ukkaki täältä kotijo. Ostaja jos löytys pohojosesta päi, nin mitä lähemmäs Tukikohtaa pääsis tällä myytävälä ajjaan, nin sitä lyhvempi matka kotijo kävelä.

Pettääveeltä anopinnurkista tähä.

torstai 25. helmikuuta 2016

Myräkätön Matinpäivä 24.2.

Ei tullu Matinmyräkkää. Oli tyyni pikkupakkaspäivä ja lunta sateli hilijolleen ninko satuelokuvisa. Ja sama keli jatkuu eelleen. Tosi mukava hilijasuus ja postikorttimaisemat.

Eilissäpänä kuulin jonkullaisen uutispätkän raatijosta, että Lapisa olis lauhimmasta päästä helemikuu mitä ikänä, eikä se kaukana oikijasta varmana ole. Parahiten sennäkkee tuola halakopinola, joka vajenee hittaallaisesti näilä kelilöilä.

Yks asija kuiten alakaa kohta huolettaan. Olymppijavuona rakennettu ulukorakennus Tukikohasa alakaa kohta natiseen liitoksissaa, kunei kukkaa älyvä puottaa huopakatolta lumija ales. Tars palakata sihhehhommaa joku. Tarttee miettijä, kunei Kasperillakaan taija olla kotijoppäin vähhäänaikaan asijaa.

Ukala on lumimittarisa 93 senttijä lunta. Ja son pakkaantunukki viime lauhala kertaallee. Son aika painavata. Ja lissää kerkijää vielä tulleen ennen kevättä toinemmokoma. Noh, jos ykskolomannes vielä lissää, nin sekijjo on aikapaljo. Meinaan tuluvavejeks muutettuna.




Halakokatos tulijo kertaallee tyhyjennettyvä. Tuosta vois antaa urkojjollekki, jollon paree kunto ko Ukala.

Tukikohasta lisälunta ei nimpaljo kaipailemissiin tähä.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Rajajooseppiin hiihtäjät aikataulussa.

Viime viikolla Tukikohtaan Rovaniemeltä kuljetettu neljän miehen hiihtoporukka on ollut matkalla pohjoiseen päivää vaille viikon. Tänään näiltä Tsekin tasavallan miehiltä tuli toinen sijainnista ilmoittava tekstiviesti sovitun mukaisesti. Viesti kertoi Ukalle, että nelikko on tänään ohittanut Tulppion.

Heidän alustava päivämatkasuunnitelmansa on pitänyt kutinsa sen jälkeen, kun alkuperäistä lähtöpaikkaa siirrettiin autokuljetuksella kolmisenkymmentä kilometriä Kenttälammin kämpälle.

Hiihtokeli on viestien mukaan ollut kohtuullinen, eikä onneksi niin raskas, miltä vielä noin viikkoa ennen starttiajankohtaa näytti. Siinä vaiheessa Naruskan kairassa oli 80 senttiä paksusti pehmoista puuterilunta ilman mitään kantavaa kerrosta.

Suojakeli vesisateineen mahdollisti päivittäiset hiihtoetapit niin pitkiksi, että tavoite ilmeisesti tulee saavutetuksi.


Ukan sääaseman lumimittarissa on tällä hetkellä lumenpaksuus 89 senttiä. Sääennusteet lupailevat tämän viikon aikana Lappiin lisää lunta, mutta mahtuuhan sitä. Lumi ei alkavan toisen hiihtoviikon aikana suksien alta lopu. Tai jos loppuu, niin Ukka ei ole Ukka.

Tukikohasta edelleen rattoisaa matkaa toivottamisiin tähän.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Pal tarjottas luonnonkiharasta letistä, jos löytyy...

Kyllommaalima mallillaa. Jonkupäästä normikäynnilä parturisa joku kymmenevvuotta sitte leikattu karvakasa oli kuulema keventänny jonkullompakkoo kolokytäviistonnija taaloina. Eikole kuulema ollukko pitkätukkane kitararrämpyttäjä, eikä ees soolomiehijä, vaa joku orkesteri. Nimmee en tiijä.

Hittoku ei aikanaa oo ymmärtänny luonnonkiharijesa arvova. Siten tiijä, olisko suihkusa lauletuila Iitintiltula ja Päivänsäjemenninkäiselä levylaulajana pärjänny, kunei koskaa ole tullu muuvala kokkeiltuva. Eikä ollu sillommittää julukisija laulukilipailuja. Mitä nymmuutamankerran muisteleisin luokaeessä jottain vetässeeni. Poskeppunasena. Ja sejjäläkiin ollaa enempi pysytelty kuuntelupuolela.

Kuontalova oli mullaki muistaaksein pääsä. Sevverra, että aina sai Isä-Matin kansa riijelä, mennäänkö parturisa käymää vai ei. Soli kyllä isäukko sitkimmieltä, että paremmimpystyy tukkapöllyt poijjankurikoile antaan, kunon lettijä, mistä kiine touvata. Ja saatto se josku sitä kokkeillakki. Tupakille sitä tais tulla haistuva. On sitä ollukkaheli.


Tuossommallija jostai seittekytäluvu alakupuolelta. Sillone morsmaikki olissaattannu laitellakki hivustuppoja päiväkirjasa välliin, jos olis älynny, mitä niistä joijenki parraitte päistä leikellyistä viijenkymmenevvuojempäästä maksellaa. Saattaa kuiten olla vähemmälä vaivala päässy, jos ei ole säilytelly Iitintiltupoijjaan kikkaroita. Empä tijä.

Ei olis tuokaakkuva näkösilä täsä muuton ollu, mutta nykkerräillään valokuvija seittekytäluvumpuolestavälistä etiäppäin. Sillonku Ukka leikkautti pääsä laniks armeijjaallähömmerkiks. Eijoottainnu senkoonta tukka olokapäile ylettyvä. Ja jos tästäjärestä pätkäkäässäilyy, nin ei taija muuttuva nykymallista. Mitänyt hiukka ohtalta taitaa karkaila ylöspäi.

Tukikohasta vieläki parturisa kulukemissiin tähä.

torstai 18. helmikuuta 2016

Naruska-Rajajooseppi -hiihtoretki alkoi...

Käväsin tiistakiehtoolla hakemasa Rovaniemen lentokentältä neljän miehen poppoon tykötarpeineen. Poijjat olit lentäneet Tsekistä Helssinkiin ja sieltä eelleen sammaa kyytijä seuraavala konheela Rovaniemele. Siitä rapsakka parituntine Leksuskyytijä, roinat komijasti kuomukärrysä.

Ehtoon päätteeks iltayheksältä poronkäristystä ja puikulamuussija. Ja jäläkiruuvaksi mustaherukkapiirasta ja karttasulukeista. Ja saunaa tunti. Ja sitte unta palloon.

Aamula kaheksalta puurova, Ukan kylymäsavulohta, Mummelin tuorehija sämpylöjä, perkolaattorikahveet ja kaikki herkkuviipaleet viimestä kertaa pitempään aikaan lasilautaselta ja pöytäliinan päältä.

Karttasulukeisesa tultii porukala siihen tulokseen, että joukkijo lyhentää ennakkosuunnitelmaasa lähtöpäästä sevverran, että Ukka nakkasi heijät Kenttälammin tasalle yhteismettän kämpän maastoihi. Sieltä alako hihtovajellus nokka kohti pohjosta. Parivviikompäästä pitäis olla Rajajoosepisa ja sieltä Ivalon lentokentän kautti Helssinkiin ja samontien taas kotiperän konheeseen ja kottiin.

Tiukkoja poikija. Ja hurttija huumorija ilimasa nimpaljo, että naurusasuin nuot hiihtää, jos joku. Eikä ensmäästä kertaa.



Oliva neppoijjat siitä kuiten Ukan kans sammaamieltä, että ei niiltä ensmääsenä lumi sivakoijen alta lopu. Ja jos hihtokeliennuste on sammaa sorttija kuin Naruskala Tukikohan maastosa, nin saattaa se suksmiestä ahkijon kansa kantaakki jonkuverra. Ja tulleha sielä metrinsyvvyyvesä viimestää maata vastaa, jos hanki pettää...

Eikun hyvvää ja turvallista matkaa Lautakotaojalle, Sorsale, Takkaselekään, Kuskoivale, Piimäkurruun, Härkätunturiin, Tuluppijoon ja nii eelleen rajanpintaa pitki Kekkosempuiston läpi. Rapsakka kaksattaa kilometrijä. Sihen ei huonon kannatte umpisele lähtee...

Tukikohasta väliaikatietoja oottelemissiin tähä. Joka toinempäivä luvasa.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kolmensadan €uron peruutusviikot 8 ja 9 NYT VARATTAVISSA!

Kallelaan tuli pari peruutusviikkoa pikaisella aikataululla. Ei ole aikaa vatuloida, ei ostajan, eikä myyjän.

Talviolosuhteet ovat parhaimmillaan. Lunta on luvassa lisää, eikä täältä lumet mihinkään lähdössä ole, eli Ukan lumimittarin 86 senttiä on voimassa.

Hiihtelemään pääsee lingotuilla tieosuuksialla Naruskajoen Länsipuolella. Kelkkareitit Karhutunturiin ovat myös kovalla polanteella, joten hiihtelmään pääsee, vaikkei tässä Naruskan kylässä varsinaista hiihtolatuverkostoa olemassa olekaan.

Kallelan huoltoreissulla tänään näkyi mukavia luonnon tapahtumia ja maisemia, joten eikun tänne omia etsimään. Ja halavalla!







Tukikohasta varauksia oottelemisiin tähän.

Rakentaskhan lintutornin?

Nytoli hiukkasen epävarmempi olo, kumpiti kiivetä tuonne katole sääasemahommisa. Tuulimittari oli sevverra taas lumesa, että se pyörähteli kankeesti. Takalappeela täsä talosa on nuot tikkaat, eikä siltäpuolen tullu lumet alas lussakelilöillä päivä kaks sitte. Vielä.

Kiipesin kuiten. Aattelin, että jos kattotikkaset lähtee irki ja lähtee lappeen lumet alas, nimpitelen vaan tikkaista kiinne. Ei irronnu mikkään. Takalappeelta ollumet pois ja länslappeelta osa ja pohjoslappeelta osa. Tuo jiirikohta ei lähe tätä vauhtija kujjuhannuksena.

Kiersin sielä kurillain kännykkäkamerala kolomesattaakuuskytä astetta. Tuli sielä korkijalla mieleen, että muutamammetrin kurrakentas tornija kattoharjalta ylöspäin, nissaattas sieltä pällyillä vaikka lintuja.

Eivainkaan. Tämä nykynen korkeus riittää. Ja kännykkäkamerakuvviin saatta tyytyvä, kummeijän valokuvvajaa ei saa nuihin korkeuksiin ainakaa lumijen aikaan kurrauvoisa. Enkä viiti kokkeila, kunei ole nuihi ryssänrautoihi ees avvainta...

Meilä paistaa. Ystävämpäivää vaan kaikile, jokka täältä ystäväksee tunnistava. MummelijjaUka.












Tukikohasta ystävällisesti tähä.

torstai 11. helmikuuta 2016

Tukikohtavanikka.

Vanikka, tuo kuivaleipä. Niiton moneks. Ja tässon yks lissää. Ei tämole Ukan keksintövä, eikä kehittelemä. Tyvär tämän jostain oli ohjeen napannu. Ja leipo sitte täälä viimoviikolloppuna. Ja harossija oli. Ja heleppoo tehhä kui heinänteko.

Nyttehtii ekakertaa Mummelin kans. Pari pellillistä. Sähköuunisa se tapahtu. Tyvär lähetti tekovaiheista varmemmaks vakkuuveks kuvatki. Nuila met Mummelinki kans touhusimma. Ja onnistu het.

Ei sitä näinä eriskummalisina aikoina koskaattiijä, millon leipähyllyt kutvottaa tyhyjinä. Sillovvoi hyökätä hamsterivarastolle, mistä pittää löytyvä muutama kilo seesamaukenesiemenijä, pinjansimenijä, kuorittuja aurinkokukkasiemenijä, kurpitsansiemenijä, pellavasiemenijä ynnämuuta, ynnämuuta. Jauho on maissijauhova. Öljyks käy kaikki, pait teräöljy. Siis nuo keittijön öljyt, myö laitettii nyt olliiviöljyvä.

Net ainemäärät tulle täsä:
Yhteesä viis tesijä nuita siemenijä mavun mukkaan.
Viis tesijä maissijauhova.
Tesi öljyvä.
Viis tesijä kiehuvaa vesee.
Ruokalusikalline tai mavun mukkaan hiukka vähempi hienova suolaa.

Nuot aineet sekotettaan muovikiposa sekasin taikinaks. Seuraavakerta meilä vaihetaan puutiinu tuommosen muovikipon tilale. Ukan huom. Sitte se taikina kaajettaan kahele uunipellile, joijen pääle ennen taikinata pittää laittaa leivinpapperit. Tuo meitin uuni on kuuskytäsenttine. Tuosta satsista tuli molemat pellit täyteen. Son hyvä levittää se taikina ohut muovihetelmäpussi käjesä.









Ja siinon valamis vanikkalevy. Uunisa se viipy puolisen tuntija. Sieloli uunisa se kiertoilimatsyteemi päälä. Kunniitä peltijä oli se kaks. Sinne voi kuulema semmoseen uuniin työntää niitä vaikka neljä. Ja voihan niiten paikkaa hiukka vaihtaa, jos net ei meinaa tasaväriseks tulla.

Valamiina Tukikohtavanikka säilyy paloteltuna paperipussisa. Säilytysajjoista ei tartte huolehtija. Tämä nimittäin hävijää makkeisiin suihin. Varsinki, jos vetelee hiukka voita pintaan. Ja taattuva terveellisempätä tavaraa kummitkää muut naposteluevväät, mitä kaupasa kalliila myyvään. Tenavile ja muile. Niitä tyroksikappaleita ja sipsijä summuita.

Ja Posijolla Evatyttö se varmana laittaa uunikkohta pääle ja tekkee lutteenittomale veljmiehele tästä paremmat leivät, mitä kalliila kauppa myy.

Tukikohasta siemenijä isommasa eräsä kohta ostelemmisiin tähä. Nam.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ei hupene hanki, eikä halakokasa.

Tässon menossa semmonen asemasotavaihe. Täälä poterosa neljänseinän sisäsä ootellaan, millon Tukikohan katto luovuttaa lumesa. Jokapuolelta on tullu lumet räystälinjasta ylitte vajjaan puolmetrijä, mutta vielä ei nollakeli ja välilä vajjaa pari astetta lussala ole piisannu enempiin.

Joskus on yölä käväsy peitto korkijalla makkuuhuoneesa, muttei siks, vaan säikähyksestä. Son nimittäin kohtalaisen kovat maajjäristyksentunnut, kuttämmösen talon katollappeet alakaa keventään lumikuormaasa. Maknituuttimittarila ei oottullu mitattuva, mutta pikku maajjäristystä se varmaavvastaa.

Vielä uskals mennä uluko-ovesta, muttei uskala liikaa ovija paiskoo. Monesti nimittäin tyhjenee justiin semmoseen.


Nämon nollahelteet on halommenekisä evuks. Ei tartte montaa kalikkaa kattilannieluun työnnelä, nin pyssyy mittarit kaheksasakympisä tuola kuumavesipuolela. Ei tämole normaalija helemikuuta. Tai saattaaha se tulevaisuujesa nin ollakki.

Lumi ei kauheesti oleppainunu kassaan. Seittekytäseittemän senttijä ommittarisa vieläki. Ja kakskolokytä senttijä kuulema tulle lähipäivile lissää. Tulukoon. Linko-Jarkole hommija.

Alakaa kohta olleen lomakolomekkuukauttaki loppuillaan. Ei mittään ryntäystä tievosa tännekulumile ole, mutta ensviikola aikoo muutamammiehen porukka lähtee täältä Naruskalta hihteleen. Saahaan hiukkase liikennettä rajjaan pitkittäinki, kunne meinaa hiihelä tästä ei nin kovinkauvas. Rajajooseppiivvaan. Kahesa viikosa. Son Ukammielestä melekonen huikonen näilä lumila...

Tukikohasta lumijäristyksijä oottelemissiin tähä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Vanhemmatkin nuortuu Laskiaisena.

Läheisessä hiekkamontussa on kohtuullinen pulkkamäki. Siellä lapset ja lapsenmieliset viettivät iltapäivällä lumen juhlaa. Laskiaispullat maistuivat hangessa rypemisen päätteeksi...








Tukikohasta tiistain laskiaispullia ja kermavaahtonärästystä oottelemisiin tähän.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Puukkomestarin erikoiset.

Erikoista kun tilaa, niin erikoista saa. Vasaran puukkotehdas tekee mitä pyydetään, mutta tosiasiassa tekee vielä hienompaa, mitä tilaajakaan osaa odottaa.

Tässä kuvaa kolmesta erikoispuukosta niiden erikoissaajalleen. Saattaa hymy olla herkässä, ken näitä vyöllään ominaan esittelemään pääsee...






Uskomattomia taideteoksia. Maistuis varmaan sullekin...

Tukikohasta taiteilijaa kiittelemisiin tähän.

torstai 4. helmikuuta 2016

Mitäpä Kurre kuuhkii?

Takapihan kolmesta vakioravasta yksi touhusi hiukka erikoisia tänään. Se oli kaivinkoneena etukäpälillään sen verran, että sai aikaiseksi pienen lumiluolan. Luolasta se hakaisi muutamankin kerran jotakin, eli varmaankin jotain eväspuolta.

Ukalla on asiasta aavistus. Kolailin nimittäin eilen noille luolan paikkeille halkoliiterin lunkan päältä lumet, kun latailin muutaman halkokärryllisen koivupuuta alakertaan, että pirtti pysyy kodikkaan lämpimänä.

Kurren gepsi ilmeisesti kertoi, missä pähkinävarasto sijaitsee. Nyt lumien alla, mutta nou hätä.








Luonnonilmiöitä tämäkin. Mukavampaa ohjelmaa köökin akkunan kautta kuin moni ohjelma telekkarista...

Tukikohasta keittiökaappien siivousurakan välistä tähän.