keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ei hupene hanki, eikä halakokasa.

Tässon menossa semmonen asemasotavaihe. Täälä poterosa neljänseinän sisäsä ootellaan, millon Tukikohan katto luovuttaa lumesa. Jokapuolelta on tullu lumet räystälinjasta ylitte vajjaan puolmetrijä, mutta vielä ei nollakeli ja välilä vajjaa pari astetta lussala ole piisannu enempiin.

Joskus on yölä käväsy peitto korkijalla makkuuhuoneesa, muttei siks, vaan säikähyksestä. Son nimittäin kohtalaisen kovat maajjäristyksentunnut, kuttämmösen talon katollappeet alakaa keventään lumikuormaasa. Maknituuttimittarila ei oottullu mitattuva, mutta pikku maajjäristystä se varmaavvastaa.

Vielä uskals mennä uluko-ovesta, muttei uskala liikaa ovija paiskoo. Monesti nimittäin tyhjenee justiin semmoseen.


Nämon nollahelteet on halommenekisä evuks. Ei tartte montaa kalikkaa kattilannieluun työnnelä, nin pyssyy mittarit kaheksasakympisä tuola kuumavesipuolela. Ei tämole normaalija helemikuuta. Tai saattaaha se tulevaisuujesa nin ollakki.

Lumi ei kauheesti oleppainunu kassaan. Seittekytäseittemän senttijä ommittarisa vieläki. Ja kakskolokytä senttijä kuulema tulle lähipäivile lissää. Tulukoon. Linko-Jarkole hommija.

Alakaa kohta olleen lomakolomekkuukauttaki loppuillaan. Ei mittään ryntäystä tievosa tännekulumile ole, mutta ensviikola aikoo muutamammiehen porukka lähtee täältä Naruskalta hihteleen. Saahaan hiukkase liikennettä rajjaan pitkittäinki, kunne meinaa hiihelä tästä ei nin kovinkauvas. Rajajooseppiivvaan. Kahesa viikosa. Son Ukammielestä melekonen huikonen näilä lumila...

Tukikohasta lumijäristyksijä oottelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti