sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Maistuisko mustikkapiirakka ja kylmä maito...

Ei ollu aprillipillaa mustikkajutut. Maistuisko muillekki...


Tukikohasta suut mustikassa tähä.

Potraa moikkaamassa.

Pitihän sitä eilissäpänä pysähellä jalotteleen Lapin keskussairaalan synnytysosastolle tunteroiseks. Käytiin Potran kanssa sopimasa muutamista juttuista lähitulevaisuuvesa.

Iso poika oli syntyissään, mutta aika pikkuseltahan se ihimisenalaku Ukan sylisä näytti. Mutta raamit olit selekeet, eikole kaukana, etteikö tule pitkä ja komija, ninko Ukastaki on tullu...


Tukikohasta lapsehhoitotehtävijä Naruskalla oottelemissiin tähä.

Pikkusanko piirakkamustikoita aamulenkillä, mallia nuoremmille...

Kerttumummu 87vee matkusti eilissäehtoolla Naruskalle. Oveltaovellekuljetus, kuten luvattu on Ukan leksustaksilla Petäjäveeltä Naruskalle.

Kasiseiska valitteli aamukahveella, että eikö pääsis hiukkasen verrytteleen eilen puutuneita patiineja jonnekkin marjamehtän reunaan, kun niin jalakoterisä vipattaa. No pääsee tietenkin, tyär vie. Ja vei kans.

Nyt Kerttumummu jo vetelee köökissä imurilla pikkusankollista isoa makijaa mustikkaa roskista vappaaksi. Ja tyär käynistellee taikinakonetta pullataikinalle. Ja kohta, jos vanahat merkit paikkasa pitelee, tuoksuu Tukikohasa tuore pulla. Se oikija, aito Naruskammustikkapiirakka. Se, josson se pullaruutukko siinä mustikkain päälä...


Tukikohasta piirakkaa oottelemissiin tähä.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Mittataimentakin Naruskajoesta löytyy...

Hiukkasen on ollut kalenteriin nähden kummalliset kalakelit, kun heinäkuu on tavallaan varminta kalastusaikaa saannin kannalta. Toisin on meinannut olla tämän vuoden heinäkuun ainakin loppupuoliskolla, kun kala on ollut laiskanpuoleisella syönnillä. Tosin ei Tukikohtaan käydä kaikista saaliskaloista raportoimassa.

Pihapiirin majoittuvat matkailijat kertoilevat saaliskaloistaan ihan mielellään. Niin muuan nelihenkinen isäpoikapari, joista yhden Lottoon isketti Kuutsikönkäästä 60 senttiä pitkä ja 2,4 kiloa painanut taimen. Komia kala, josta lähtee raportti RKTL:n suuntaan, kun kala oli evämerkitty. Aikanaan kuuluu, mistä taimen on jokeen istutettu.

Naruskalle ei pyyntikokoisia taimenia vähään aikaan ole istutettu, joten Savukoskelle tai Naruskajärveen istutetusta yksilöstä lienee kyse.



Taimen muuttui näppärästi savukalaksi Ukan rosterisavupöntössä Tukikohdan tulipaikalla. Ja maistui pyytömiehille myös. Tai sanoisinko pyytömiehille ja saamamiehelle...

Taas kerran mukava osoitus siitä, että Naruskajoessa on kunnon kokoista saaliskalaa. Yrittäneet kalamiehet niitä perinteisesti ovat saaneet, eivät ne itsestään rannalle joesta hyppele...

Tukikohasta tähän.

Ennää ei tarvita kauppalappuva...

Nyt alakaa hommat pellaamaan. Meillon Mummelin kans tähäasti ollu aina kauppareisula mukana helevetimmoiset nallepuuropaketista leikellyt kauppalaput. Son ollu siks, että kauppareissu on sata kilometrijä, jota ei yhen maitopurkin takkeen kannatte jokapäivä ajjaa.

Nyt tullee äskauppa appuun. Ostat kaupasta hookoon sinisellenkin, nin ennenko kannat kauppakassin autole, nin puhelin pärähtää. Se kertoo sulle automaatista, että sullon päivämäärä vanhennu siitä viime marraskuusa ostetusta meirasinapista. Kipaseppa takas kauppaan ja osta sinappija. Niija ketsuppijakaan ei voi ennää paljoo olla, kulleivoit toisaviikolla niitä pitsoja, jote osteleppas samalla pari pullova haintsija myös.

Muistikko muuten net hiivat ostaa? Son Mummu leiponnu eile ja toisapäivänä jauhomenekistä päätelle nimpaljo, että hiiva tarttee olla vähisä. Niija osta samala sitä piimää kolome purkkija, net rasvattomat maijot mennee täläviikola vanahaks sielä jääkaapisa.

Tämon kohta totta, muutamasa kuukauvesa, likkase vaikka TOSTA.

Tukikohasta kauppareisuva suunittelemissiin tähä.

Raisan ja Kasperin poika maailmassa...

Vajavan vuorokauden verran sitä pinnisteltiin Rovaniemellä. Tulostakin tuli ja kunnolla, eli poikalapsella painoa komiat 4300 grammaa ja rapiat kuulemma vielä päälle.

Tukikohta on ollut koko synnytyksen monet tunnit ajan hermolla. Koko perhe voi tähän tietoon hyvin.



Tukikohasta ONNITTELEMISIIN tähän!

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Hampaattoman hillamössöt.

Mein Mummu varrautuu kaikkee. Nysse kehitteli hampaattomale hillamössön. Ei se itte vielä kait iha hampaattomaks menosa ole, vaan kait se muokkas pari killoo tuoretta hillaa semmoseks, että jos lähisukkuun syntyy joskus Tuhnukki, nin se saa puolevvuojen paikkeila alakaa veteleen pilttijen sijasta Naruskahhillaa.

Siinei jääny hilloista mittään ylitte, ku se mössö laitettiin pakkaskuntoo. Silipiintynneet hillankivet, net siemenet. Mummeli aikoo lyyvä seuraavaan pullataikinaan kaartemumman tilale. Se vierottaa Ukkaa kaartemummasta, sekun on Ukan mavun mukasta. Ainaki pullasa.

Niija siitä mössöstä irtos simenijen lisäks vielä melekeen litra tuoretta hillamehuva. Se litra hävis maistijaisisa taivassalolaistejja naruskalaiste keske noin sekunisa.

Tuoson kuvat niistä mössöistä ja aijosta hillamehusta. Pilttikauppaan ei nuita syyvesä tartte painela. Eikä litkumehukauppoihi.




Tukikohasta Tuhnukkija oottelemissiin tähä.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ukkos- ja sadevaroitus Etelä-Lappiin.

Hellejakso näyttäisi poikivan ennalta arvattavan ukkosen, josta säätieteilijät ovat tälle aamua jo antaneet paikkakuntakohtaisen sadevaroituksen Sallaan, Kemijärvelle ja Posiolle.

Kirkonkylän eteläpuolella ukkosrintama on jo saavuttanut Sallan. Naruskalla kuuluvat ensimäiset kaukaiset ukkosen jyrähdykset etelän suunnalta. Tukikohta saa vielä olla tyynessä helteessä, mutta sähkökatkoksista on selvät ennusmerkit, kun upsit jo paukkuvat jännitteenvaihteluissa.

Toivottavasti trombit pysyttelevät poissa. Vesisade niinkään ei haittaa mitään, mutta ukkosmyrskyjä tuulenkaatoineen ei täällä kaivata. Ja peltikatonkin annettaisiin täällä pysytellä kiinni naulauksissaan. Viikkoon ei olla sadeta saatu, joten luonnolle ei annos vettä pahitteeksi ole.


Salaperäisen autereinen on kamerakuva Karhutunturin suuntaan, vaikka sateesta ei vielä tietoa ole.

Tukikohasta sähkölaitteita virroista irroittelemisiin tähän.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mustikka pukkaa uutta vartta Naruskalla.

Mummeli kävi avaustutkimusreissun mustikkarinteessä Politimavaarassa. Outoon ilmiöön siellä törmäsi hän, kun mustikka oli isommalla alueella alkanut pukkaamaan itselleen uutta vartta. Ei kuitenkaan vielä uutta kukkaa, vaan pelkkää vartta.

Mustikan kypsyystilanne täällä Naruskan kylän korkeudella ei ole lähelläkään poimuripoimintaa. Samassa varvussa on sekä kohtuullisen kypsää mustikkaa että aivan vihreän raakaa.


Hillasesonki jatkuu, mutta Tukikohtaan ei talonväki ole muutamaan päivään uusia hillasaaliita kantanut. Syykin on selvä, eli helteellä ei hillanpoiminta varsinkaan Ukalle maistu. Sadasta kilosta puuttuu vielä 11 kiloa, joka kuitenkin aiotaan vielä käydä jostain ruotasemassa, kunhan viilenisi.

Koko Lappi kipristelee helteen kourissa, vaikka Naruska ei tällä kertaa ole kymmenen kuumimman mittauspisteen joukossa. Sodankylä on lähin paikka esimerkiksi tältä pyhäpäivältä, missä lämpötila lähentelee kolmeakymmentä.

Hilla saa siis lämpösummaa siellä, missä ne eivät ole vielä poimintakunnossa. Mustikka kypsyy näillä keleillä varmaankin äkäisesti myös. Thaimaalaiset heiluttelevat viidenkympin valkoisia muoviämpäreitään toistaiseksi vielä hillasoilla. Saalistietoja ei Tukikohtaan ole heiltä kiirinyt.

Tukikohasta helleviikkoon valmistautumisiin tähän. Kotona.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Jovain, mitat täyttävä meni katiskaan...

Olipa pitkästä aikaa hyvä aamu. Istuskelin köökisä aamukahveella, nin huomasin ison kalan teikkailevan ihallähellä katiskannieluva. Ja samontein se kipas katiskanperile ja pani maate.

Hörppäsin kahveekupilloppuun ja lähin kiertään katiskale talova ympäri. Sielä se saalis olleili kaikesa rauhasa, ei muutako maha kuulu kurniva ja se tuhis hissuksii. Piti hiippailla loppumatka ja sitte kolome pitkää loikkaa ja katiskannieluun käsiks. Nielu kiini, ja saalis saatiin siis.

Väittiväpporomiehet ehtoola, että tämolis ollu se sama karipu, jonka hyö meitin ulukomaila ollesa saivakkiinne, jase toimitettii sillon Tuntsalle. Seittemänkymmenen kilometrimpäähä.

On sillä kepsit kunosa ja hyväjalakanenki on. Sammaan paikkaa tuli makkoilemmaan, eli harossi paikka. Kolomisevviikkoo se vie.  Ja vei.

Sehän alakaa jo pitämää Ukkaa isäntännään. Varsinki ko vein sile ämpärillise vesiossuuskunnavvettä ja keklulla riipasin muutaman tuoreempajunoksan sille syötäväks. Emmuuten olis tienny sempajun olevansillee herkkuva, mutta täsä pänämuutamana se veteli niitä turpaasa tuosta seinustalta kylymijökonheen vierestä, jotemmaukasta piti olla.


Nysseon taas matkala jonnekki. Keula ilimeisesti menosuuntaampäin. Tuo kuva taitaa olla semperäpäästä. Sieltä paistijen vierestä. Poromiesporukka sejjärjesti nielunkautti suoraa hiaseen. Ja eikun menoks.

Tukikohasta rehtosennielu pyyntiasenosa taas oottelemisiin tähä.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ei Ronninkiholomija, vaa aitoo Naruskalaista, perskutarallaa.

Ronninkiholomikoha se takavuosina väitti, että net säilöövä marjat marjoina. Meijän Mummu kullaittaa kattilata tulile, nin se marjoo hillat hilloina, eikä sinnellaiteta vettä sekkaan ko piipilline, ettei pala pohojaan. Ja kilova kohti hyvvää hillaa laitellaa jottai hyytelösokuria nimpaljo, että makkeeta tullee.

Saattaa siitä hillosta hiukka vitamiinit häipyvä johonki, mutta hiveaihneet jää, ja maku vie kielet mennessää. Son pojat hillahilloo se, jota meijän Mummun hillotehtaasta lähtee. Aitova ja oikijaa...



Ukan hommaks jäi tälleeaamuva paistaa kaksnelijöö pannukakkuva. Siinei kauvaa räkänokka tuhissu. Ja ehtoolla ei ollu ennää pallaakaa mistä ottaa pannarija, ku kaikki kulukijat halus sitä. Ja sitäkinnet halus, sitä Mummuhillahilloo. Ja saivakkans.

Huomena viijään Tuhnukile latinki ja Kemimmaaleki ojjo keitetty pikkupurkki. Kaheksallitrane.

Tukikohasta makijan perrään tähä.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Moilasperätrombin jäljiltä paljonlaisesti puuta nurin.

Ei ole tullut liikuttua Sallan yhteismetsän alueella pidempään aikaan. Tänään kuitenkin suunnistelimme sille suunnalle Karhutunturin entisen rajavartioaseman luota Saukkojärven suuntaan johtavalle tielle ja edelleen Nilitunturin haaralle.

Sielläpä olivat siemenpuuasemaan yhteismetsän hakkuualueelle jätetyt petäjät joutuneet trombin pyörteisiin ja kunnolla. Isoja petäjiä oli kaatunut pitkin ja poikin niin, että muutamakin puu oli kaatunut estämään metsäautoteille ajelua, mutta onneksi niitä oli käyty sen verran raivaamassa, että päästiin muutamaa jänkää tutkailemaan.

Osa puista oli kaatunut juurineen ja osa oli katkennut rungostaan poikki muutaman metrin korkeudelta. Poveria on siis tuulella täytynyt olla muutaman kymmenen hehtaarin alueella. Ei onneksi laajemmalla.


Tämä syöksyvirtausvahinkoalue syntyi vajaat pari viikkoa sitten. Tukikohta säästyi tuulilta ja tuiverruksilta, vaikka vahinkoalue on vain kymmenen kilometrin päässä. Tapahtumapäivähän oli se vesikatkospäivä koko vesiosuuskunnan jakelualueella 5.7.2016, kun muutama trombipuista kaatuili sähkölinjoille katkaisten muutamaksi tunniksi vesiosuuskunnan pumppuaseman sähköt.

Tukikohasta seuraavia ukkosvahinkoja ei toivomisiin tähän.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Tältä suvelta näkemiin Politima-aavalle.

Puolenkymmentä reissua riitti Politimajängän aukeille osille suuntautuneita hillareissuja. Hyvää hillaa kertyi Mummelille ja Ukalle yhteensä 70 kiloa, joka on moneen vuoteen Naruskalta meille tosi hyvä hillasaalis.

Pari asiakastamme oli matkassa parina päivänä ja yhtenä päivänä suolla liikkui yksi paikallinen pariskunta. Ei siis mitään tungosta niille ehkä puolellekymmenelle hehtaarille, joilla hilla tässä satojen hehtaarien jängällä oli onnistunut.

Kohta on Naruskan avojänkien hillojen aika ohitse. Osa alkaa mennä näinä päivinä ylikypsään kuntoon. Seuraavaksi aletaan odotella näillä korkeuksilla korpihillan kypsymistä. Se on taas oma juttunsa ja etsiskelyn paikka.

Avosuon poiminta siirtyy pikkuhiljaa Naruskaa pohjoisemmaksi, eli tässä selkosessa Värriön ja Tuntsan kairoihin. Sata kilometriähän on hillan kypsymisessä noin viikon pätkä ajallisesti.



Oheisista kuvista voi päätellä, minkälaisilla avojängillä hillaa on täältä löydettävissä. Hillat ovat juoteilla mättäissä ja juottien välissä on pääasiassa rahkasammalpitoista märkää olisiko se rimpeä, joka välillä kestää kävellä juotilta toiselle, välillä ei.

Kuntoa jängällä jonkin verran kysytään, mutta rauhallisella tahdilla Mummelin ja Ukan päiväkävelyt Politimalla ovat olleet luokkaa 5-7 kilometriä per päivä. Ja siitä pari kilometriä suuntaansa kovaa maata.

Muuallakin Naruskalla on hillaa, vaikka Tukikohdasta ei takapihaa kauempana hillareisuilla olekaan käyty. Osoituksena muistakin hillapaikoista Ukka neuvoi eilen ehtoolla kolmelle karjalaismiehelle Poltima-aavan kanssa saman tyyppisen jängän Karhutunturin alta. Nämä raavaat ikämiehet kävivät Ukan lainakartalla kiertämässä viitisen tuntia jängällä ohjeen mukaisesti. Karttaa palauttaessaan kolmikko oli hymyssä suin, kun kaikilla oli kotiin vietäväksi puolenkymmentä kiloa hyvää hillaa. Neuvotuille ja neuvojalle hyvä mieli...

Tukikohasta lähipäivät saalista jalostelemisiin tähän.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kolme autoa kuunneltiin huutokaupassa kauppareissulla.

Itäautoja kaupattiin Sallan kunnanviraston pihalla tänään. Huomenna huutokauppapeli jatkuu, että kaikki 128 pirssiä saadaan huudatetuksi.

Kolmen ensimmäisen hinnat olivat 60 €uroa, 80 €uroa ja €uron. Ei siis kovin kalliita. Hintaan lisätään arvonlisävero ja vielä autovero, jonka määrän laskemisesta ei esipuheissa liikaa kerrottu.

Meklarina toimi supliikkimiehen lailla Juha Mäntykenttä Lapin Radiosta. Yleisöä oli paljonlaisesti, ehkä muutamia satoja ihmisiä.

Ohessa Mummelin videopätkä ensimmäisen auton huutokisasta. Kolmen auton kauppaamisen jälkeen me joudimme paikalta hyödyllisempiin hommiin, kun ei nyt ole itäautonromun tarvetta. Eikä tule, jos tästä järjestä pätkäkään säilyy.



Tukikohasta länsiautoon luottamisiin tähän.

Kolomen tunnin saunalenkki jängälä, kolomettoista kilova yköshillaa...

On net hillat oikiasti löysäsä täälä nyt. Pientä persauksen kokosta länttijä on nyt yritetty käyvä kurittamasa millon mistäkin ilimansuunnasta. Ja aina löytyy uusija aarija ja hehtaarija. Niile ei kaks ihmistä maha mittään, nin se on. Tars olla, ninko Lapirraatijosa toisapäivänä joku ukko oli kirjottannu johonki lähetysakkunale, että jonkumpitäs tulla jeleppimmään, hänei yksinnää jaksa...

Metkin läksimmä tännään pois valamiista hillamestasta. Tuli iltapäivälenkilä astijat piripintoja myöten täysiks, niillähettiin kotijo. Ja suoraa saunallauteile, kuse jätettiin ajastimela täälä itekseen valamistummaan.

Eellenkään myö ei Mummelin kanssa meinata uskova, että heinäkuusa voi puolivälisä kuuta kerräilä marjoja iliman, että olis mikkää hyönteiset hommija haittaamasa. Uskomatojjuttu, mutta tosi kuvvesi.

Lähettiin pois, eikä itketty yhtää. Jänkä lotisee jalakojealla niko muutamakymmenevvuotta sitte muutamasa turkismuokkaamosa...



Tukikohasta huomista sajeppäivää ootellesa tähä.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Olisko itäauton kaipuu?

Helevetimmoinen metijatapahtuma näyttäis olevan tulosa Lattarautojen ja Volokien myyntipäivistä. Enimäkseen pirssit näyttää siltä, että Ukalle niitois turha kaupitella, enkä saattas ilimankaan otttaa vastaan.

Polokupyörijä jos olis myynnisä, nin semmonen saattas kiinnostaakki. Ja jos olisvat antanneet turvapaikkaimmeisten pyöräillä Venättänmaalta tänne, nin ei olis tuommosta autoruljanssija tarvinnu kalliila rahalla alakaa pyörittään ollenkaan.

Jos joku ei vielä ole nähny luettelova myytävistä rommuista, niin TUOSTAPA voi likkailla.

Huomena perjantakina ja vielä lauvantakinaki sitä saa tulla huuteleen itäromuva, joka semmosta halvaa...

Tukikohasta Leksuksela vielä jatkamissiin tähä.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kakskytä killoo kahen huonokuntosen hillasaalis päiväsä.

Ei nuihin hillahommiin nin kaksisesa kunnosa olevata marjastajjaa tarvita, ku myökin Mummelin kanssa kahelleen tännään kerättii kahela reisula yhteesä tasaluku kakskytäkilloo. Saa siihen tietty lompostella jänkää pitki varmaan kaikkijaan rapijan puolenkytä kilometrijä. Ja ohan net kannettava sieltä poiski.

Mutta jängälä ei kannatte hilloja issoon sankkoon poimija. Se on helevetin painava siirrelä mättäältä mättääle, kuse alakaa täyttyyn. Viksumpi konsti ovviijä jängäle repusa pakasterasijoita ja poimija marjat suoraa niihi. Silleen met olemaa tehneet jo vuosija. Rasijat lavotaan reppuun poislähtijesä palluumatkala. Ei niitä kannatte raijata eeskahtaale, ei veikkosela.










Jaloile se on äkistää aika kovvaa hommaa jängäläjuoksemine. Ukallaki on polovija ronkittu molempija, eikä net siitä ole ennää nuoruusvuosijen poloviks muuttunnu. Nykki huomaa portaisa liikuissa, että on tullu reuhkastuva. Saa nähhä, mitä jalat sannoo, kuhan päästää yön ylitte.

Uskokaa tai äläkää, mutta sielei tännään ollu yhtää paarmaa, eikä sääskekkään haitannu elova yhtää. Pikku sajekuuroja saatii, mutta net ei tahtija haitannu.

Nyvvois itekukanenki alakaa miettijä, josko lähtis Laphin hillanhakkuun. Net on aikalaila löysäsä täälä nyt. Ja oikeesti paraimillaan avojängilä. Ei ole menny yhtää yli, ja melekeen kaikki saa muutamasta mättäästä noukkija pois. Helppoo ku heinänteko. Ja niiton tosi tiuhasa muutamisa paikoisa. Välillon tyhyjääki, mutta sitte taas alakaa, kujjaksaa tarpova...

Tukikohasta marjapakastimija käynistelemissiin tähä.

Alun kolomattatuntija karhuvahtina.

Eise Mummu itsekseen lähe karhujängäle. Vokottelit Ukan sinne karhuvahiks. Ja ainuva ase karhuva vastaa viijen litran muovisankko. Senhävvoi tarpeentulle lyyvä vaikka karhule päähä.

Kolomisen tuntija sitä vahtaamista kesti. Ja siinä ajasa kierrettii tyhyjä parinkilsallenkki niilä mättäilä, misä karhu ja toinenkova aikannaan olit vastakkai. Jote eikun autoon ja ajettiin sille puolen jänkää, misä Kipa ja Jami eilissäpänä lopetti hillareisusa yli puoleenkymmeneen killoon Naruskahhillaa.

Siitä met jatkettii, eikä tarvinnu ko muutama sata metrijä tyhyjää jänkää keikkuva, niijjovain alako taas hillikko. Eikä sitollu kun nuin hehtaarivverra, muta keskempiti pois lähtee. Tuli näläkä. Ja saje. Kotona vaaka näytti seittemän killoo. Karhuvahile parit kilot ja Mummelile loput. Senkuei tartte muutako poimija, Ukka vahtii, ettei nalle tule samoile mättäile...





Sinne net jäit hillat ja nallet ootteleen satteen taukoomista. Ja tankkaamista. Tukikohta kunei kaukana ole, tuosahan net marjat on takapihala.

Tukikohasta satteejjäläkiin jängäle taas vahtaamaajja kerräämää...tähä.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lämpösumma 400 tuli täyteen Naruskalla, hillat poimittavissa.

Avosoille voi lähteä toiveikkaana hillasaaliista Naruskalla. On suotuisalla paikalla saanut hillaämpäriin täytettä jo muutamana päivänä tästä taaksepäin, koska lämpösumman kertyminen on lähinnä keskimääräinen lukema, jonka täyttyminen suotuisalla aurinkoisella paikalla on tapahtunut ennen kuin Ukan sääasemalla, joka ei jängällä sijaitse.

Mummeli malttoi hyvin mielensä olla lähtemättä suolle ennen luvun täyttymistä. Tänään hän uskaltautui tuttavaneito Kipan kanssa niille suunnille, missä joku vuosi sitten nallekarhu näyttäytyi Mummelille muutaman kymmenen metrin päässä. Kauhua ei tapahtuma jättänyt, joten akkaporukalla uskaltauduttiin jängälle. Karhut varmaankin ottivat ritolat hyvissä ajoin neitojen kalakatuksen seurauksena.

Rapian tunnin reissulta tyttäret toivat tulessaan vajaan pari kiloa hillaa kumpainenkin. Siitä voi alkaa päättelemään, mitä isolle sangolle olisi täydessä poimintapäivässä tapahtunut. Hyvä alkulämmittely ja paikka tuli tutuksi, joten Kipa kipittää huomenna Jamin kanssa samalle suunnalle sillä aikaa, kun talonväki kurvailee Rovaniemellä mutkin päiväseltään.

 



Hillareissun jälkeen Ukka paisteli muutaman muurinpohjaletun. Niiden päälle sopi kuin nenä päähän tuoreet ykkösluokan Naruskan hillat...

Oli muuten poikkeuksellinen ehtoo Tukikohan nuotiopaikalla: tyyntä, lämmintä, sateetonta ja sääsketöntä, kaikkia samanaikaisesti. Aika erikoinen yhdistelmä.





Tukikohasta hillastajia kairaan odottelemisiin tähän.

Koppelopoikueet alkavat liikkua.

Kohtalaisen hyvältä näyttää kanalintujen pesinnän onnistuminen ainakin metsolla. Kolmessa eri paikassa on Naruskan sorateillä ollut koppelo poikineen liikenteessä lähipäivinä. Poikasia on enimmillään onnistuttu laskemaan kuusi kappaletta ja vähimmilläänkin tuplat.

Tosiasiassa poikueet ovat suurella todennäköisyydellä isompiakin, koska koppelo hoitelee pesueensa auton lähetyessä kätevästi näkymättömiin tien laitojen ojiin ja metsän siimekseen. Itse se jää kuikuilemaan tielle näyttellen milloin vaivaista ja milloin mitäkin, että huomio kiinittyisi muualle kuin poikasiin.

Ukan näkemissä poikueissa olleet tämän kesän poikaset lähennelleet jo pakastebroilerin kokoa, joten kesä on ollut maalinnuille ilmeisen suosiollinen. Kun lähiaikoina alkaa marjastus Naruskan perukoilla, niin saadaan enempi havaintoja kaikkien kanalintujen pesinnän onnistumisesta. Niitä odotellessa Mummelin yksi kuva metsoäidistä lähipäiviltä.



Alemmassa kuvassa tallensi Ukan kännykkä yhden koppelon poikasista. Vai lieneekö niitä useampiakin, siitäpä tiiratkaa.

Tukikohasta lämpösumman täyttymistä tänään odottelemisiin tähän.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Hillakuvaa Ranuan avosuolta.

Rovaniemeläinen hillastaja lähetti Ranuan suunnalta otetun valokuvan. Siinä alkaa olemaan ehkä joka toinen marja poimittavissa.


Sallan kirkonkylän eteläpuolella poimitaan avosuolta kypsää hillaa myös, mutta kuvien julkasilupaa en tullut kysyneeksi.

Naruskan suunta malttaa odotella vielä muutaman päivän.

Tukikohasta tähän.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Uusin painos Sallan-Savukosken ulkoilukartasta.

Vuoden 2016 painoksena on ilmestynyt uusi kartta 1:100 000 mittakaavassa. Kartassa on ajantasaiset tiedot reiteistä, tulipaikoista ja muista retkeilijöille tärkeistä asioista. Kartan pinta on vedenkestävää ja repeytymätöntä materiaalia, joka on hyvä asia sekin.

Karttaa selaillessani huomasin siinä entisiin karttoihin verrattuna parannuksia muun muassa niiltä osin, että tähän karttaan on merkitty esimerkiksi Värriön kautta reitti Tulppioon, joka aiemmissa kartoissa on peittynyt milloin minkäkin alle.

Ohessa kuva kartan etusivusta. Hinta paikallisessa R-kioskissa oli 17,90 €uroa, eli tekemään ei taida kenenkään kannattaa alkaa. Kaksipuoleisena ei tämä uutukainen pakattuna liikaa tilaa vie, eli kannattaa ostaa kaveriksi kairaan nykytekniikan rinnalle.


Tukikohasta suunnistamisiin tähän.

Kalustoa vähennetään kumiveneen verran.

TUOSTA kun klikkaa, niin pääsee tutustumaan ihan käyttökelpoiseen kumipaattiin. Meillä se on ollut käytössä useamman vuoden, joten tuttu peli. Muutamakin kalareissu ja koskenlasku on tällä vankalla veneellä tehty Naruskajoella, Ivalojoella ja tietenkin Vanhan Sallan Tuntsajoella.

Tästä saa joku hyvän kalapaatin vaikkapa mökkikäyttöön. Meillä näytään tulevan toimeen yhdelläkin.







Tukikohasta puhelimenpirinää oottelemisiin tähän.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Naruskan hillatilannetta kuvina ja lämpösummana.

Aika kesäisenä ovat pysytelleen heinäkuun alkupuolen kelit Naruskalla. Jopa,kymmenystä vaille Suomen lämpimimpänäkin paikkana Naruska käväisi alkuviikosta, kun Ilmatieteen laitoksen Naruskan sääaseman mittari napotti lukemassa 28,8. Vain Kuusamossa oli lämpimämpää. Osoitus taas kerran Naruskan olevan vastakohtien maa...

Mummeli käväisi muutamalla lähisuolla nyt, kun hillojen raakileet alkavat erottua jängillä punaisena. Sade- ja raekuuroilta säästyneillä avosoilla hillaa on kypsymässä ihan kohtuullisesti, kuten kuvistakin voi päätellä.

Lämpösummaa eiliseen 6.7.2016 on kertynyt Naruskalla 348,2. Ensimmäiset kypsät hillat ovat löydettävissä, kun lämpösumma on luvussa 400. Rapia viikko kun mennään etenpäin, niin voidaan ennusteiden mukaan olla kypsymisrajalla suotuisassa kasvupaikassa. Korpihillat tulevat sitten perässä, kuten tiedetään.

Avosuon hillan raakile 7.7.2016 Naruskalla.

Avosuon kypsymässä olevia hilloja 7.7.2016 Naruskalla.
Mustikan kypsyminen on aurinkoisilla paikoilla kohtuullisella mallilla, kuten alla olevasta kuvasta tältä päivältä voi päätellä. Mustikan raakileet ovat Mummelin käsityksen mukaan isoja kooltaan, joten aika hyvältä näyttää.


Etelä-Lapissa Posio-Ranua akselilla ja Pohjois-Pohjanmaan Taivalkoski-Pudasjärvi suunnalla ollaan varmaankin hyvin lähellä hillanpoiminnan alkua.

Tukikohasta raportoimisiin tähän.