keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Alun kolomattatuntija karhuvahtina.

Eise Mummu itsekseen lähe karhujängäle. Vokottelit Ukan sinne karhuvahiks. Ja ainuva ase karhuva vastaa viijen litran muovisankko. Senhävvoi tarpeentulle lyyvä vaikka karhule päähä.

Kolomisen tuntija sitä vahtaamista kesti. Ja siinä ajasa kierrettii tyhyjä parinkilsallenkki niilä mättäilä, misä karhu ja toinenkova aikannaan olit vastakkai. Jote eikun autoon ja ajettiin sille puolen jänkää, misä Kipa ja Jami eilissäpänä lopetti hillareisusa yli puoleenkymmeneen killoon Naruskahhillaa.

Siitä met jatkettii, eikä tarvinnu ko muutama sata metrijä tyhyjää jänkää keikkuva, niijjovain alako taas hillikko. Eikä sitollu kun nuin hehtaarivverra, muta keskempiti pois lähtee. Tuli näläkä. Ja saje. Kotona vaaka näytti seittemän killoo. Karhuvahile parit kilot ja Mummelile loput. Senkuei tartte muutako poimija, Ukka vahtii, ettei nalle tule samoile mättäile...





Sinne net jäit hillat ja nallet ootteleen satteen taukoomista. Ja tankkaamista. Tukikohta kunei kaukana ole, tuosahan net marjat on takapihala.

Tukikohasta satteejjäläkiin jängäle taas vahtaamaajja kerräämää...tähä.

1 kommentti:

  1. Ja sitä hillaa muuten on. En eläessäni ole tuota määrää nähnyt. Meikäläinenkin iso jäykkä ukon kormu ihan hetkessä täytti Kipan antaman kiintiön.

    VastaaPoista