Uistinta vetämällä veneeseen saatiin vain pari alamittaista järveen palautettavaa kalaa, eli yksi taimen ja yksi nieriä. Onneksi käväisime kokeilemassa lottouistimen heittelyä saarten rantamatalikoilla. Siellä olivat harjukset syönnillään sen verran, että kummallekin päivälle syömäkalat saatiin veneeseen.
Mummeli kuvaili, kun me Kasperin kanssa nakkelimme vilkkua kumiveneestä, joka taas kerran osoittautui oivaksi avuksi, kun siitä pystyy pari miestä vaivatta kalastamaan ilman pelkoa veneen kaatumisesta.
Samoille vuorokausille oli joku isäpoika -pari saanut Inarilta ison kymppikilon järvitaimenen aamuyön tunteina. Meidän porukat viettivät yöt Kaamasessa Raisan vanhempien mökillä lakanoiden välissä ison kalan syöntiaikoihin, mutta meille riittivät harjuksetkin kymmenen harjuksen päivävauhdilla...
Tukikohasta kalareissua Naruskajoelle suunnittelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti