keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kakskytä killoo kahen huonokuntosen hillasaalis päiväsä.

Ei nuihin hillahommiin nin kaksisesa kunnosa olevata marjastajjaa tarvita, ku myökin Mummelin kanssa kahelleen tännään kerättii kahela reisula yhteesä tasaluku kakskytäkilloo. Saa siihen tietty lompostella jänkää pitki varmaan kaikkijaan rapijan puolenkytä kilometrijä. Ja ohan net kannettava sieltä poiski.

Mutta jängälä ei kannatte hilloja issoon sankkoon poimija. Se on helevetin painava siirrelä mättäältä mättääle, kuse alakaa täyttyyn. Viksumpi konsti ovviijä jängäle repusa pakasterasijoita ja poimija marjat suoraa niihi. Silleen met olemaa tehneet jo vuosija. Rasijat lavotaan reppuun poislähtijesä palluumatkala. Ei niitä kannatte raijata eeskahtaale, ei veikkosela.










Jaloile se on äkistää aika kovvaa hommaa jängäläjuoksemine. Ukallaki on polovija ronkittu molempija, eikä net siitä ole ennää nuoruusvuosijen poloviks muuttunnu. Nykki huomaa portaisa liikuissa, että on tullu reuhkastuva. Saa nähhä, mitä jalat sannoo, kuhan päästää yön ylitte.

Uskokaa tai äläkää, mutta sielei tännään ollu yhtää paarmaa, eikä sääskekkään haitannu elova yhtää. Pikku sajekuuroja saatii, mutta net ei tahtija haitannu.

Nyvvois itekukanenki alakaa miettijä, josko lähtis Laphin hillanhakkuun. Net on aikalaila löysäsä täälä nyt. Ja oikeesti paraimillaan avojängilä. Ei ole menny yhtää yli, ja melekeen kaikki saa muutamasta mättäästä noukkija pois. Helppoo ku heinänteko. Ja niiton tosi tiuhasa muutamisa paikoisa. Välillon tyhyjääki, mutta sitte taas alakaa, kujjaksaa tarpova...

Tukikohasta marjapakastimija käynistelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti