lauantai 29. maaliskuuta 2014

Lamput sammuksiin.

Muutamista tärkeistä paikoista ympäri maailmaa sammutellaan tunniksi turhia valoja. Eiffeltorni, Buckinghamin palatsi, Moskovan Punainen tori ynnä muut kohteet pimenevät Earth Hour -kampanjassa.

Tukikohta Naruskalla osallistuu kutsuttuna tapahtumaan myös. Laslak pissailee nyt tunnin ajan pilkkopimeässä, kun Ukka kävi varmimmaksi vakuudeksi vetämässä roikat irti patsaan jakokeskuksesta.



Ensi yönä kääntyilevät kellot kesäaikaan. Naruskallahan se muutaman viikon sisällä tarkoittaa sitä, ettei ulkovalaistusta tarvita mihinkään aikaan vuorokaudesta, kun aurinko hoitelee valaistuksen 24/7.

Sitä odotellessa Tukikohta toivottaa kaikille onnea tulevalle kesäajalle.

Laatta lentää.

Tauko paikalla näisä kirjotteluhommisa. Pitikin hiljennellä hiukka tahtija, kun Ukan sivusto meinas joutuva jonkun saakelin kyperhyökkäyksen kohteeks. Tai emmää tiijä, mikä juttu se oikeen oli, mutta Israelista tuli yhtämäs äkkijä semmonen piikki tuonne Ukan tilastoihi, että käyräsä ei nävy kuin tuhannenviijensaan päiväkävijän piikki.

Aattelijjo, että onkhan tullu kirjotettuva jottain semmosta, että kohta istutaan käräjilä jossakin ulukomaila, mutta ei ainaskaa vielä ole kukkaan lyöny rautaa ranteeseen. Ja tais käyräkki tasottuva. Väliveen rannala ei kait oikeen hyväksytty Ukan alasti pakkasessa lorottelevata Laslakkia. Tiijä häntä.

Enoo kuiten pystyny oikeen kirjottelleen muutonkaan, ku käjet on ollu viis päivää harmaasa laattaliimasa Väyrysevvaltakunnasa. Tyvären sauna ja suihkukopperot on saanu uutta laattaa seinille ja lattijaan. Siinon harrastelijalle puuhasteluva, kullaittelee kymmenen senttijä kanttiisa olevaa laattaa seinile ja lattijaan. Sitte ko joutuu vielä taiteileen seinile tievonportaat, jokka sinne tilattii, nijjoutuu miettiin kahtakauheemmi.

Tarttis mennä viä ensviikola veteleen saumaa, mutta välisä piti ajjaa Naruskalle lattaamaan pökköö liiterii, että Mummeli saa pijeltyvä torppaa lämpösenä.

Eikähä tuota tiijä, vaikkos vävypoika nakannu tän viikollopu aikana käsirannaati Ukan tekeleitte kunniaks, nin sais alakaa alusta...


Mun mielestä tievonportaisa on erikorkusija askelmija...

Tukikohasta viikolloppuva viettelemisii tähä.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Koskikarapari Kuutsikönkäässä.

Yksi mukavimmista seurattavista linnuista luonnossa on koskikara. Kuutsikönkääseen näyttäisi asettuneen tämän lintulajin edustajaksi pari, josta Mummeli tänään nappasi muutaman kuvan hiihtoretkellään.

Lumen pinta maasta on tällä hetkellä korkeudella 85 senttiä, joten hiihtoaineessa piisaa...



Tukikohasta tarkkailemisiin tähän.

Lattarauta palaa taas.

Ei pala, vaan palaa. Kohta on samallaine ryysis lattarautasista tämän pitäjän paanoilla, ku aikanas kolokytäkolome vuotta sitte, kummyö laskeuvuttii muutokuormijen kans tänne raukalle itärajalle.

Sitte net lopahti. Lattarauvat. Syytä en tiijä, mutta sammaan aikaan lyheni muutamat marssijonot valapurina.

Tännään taas sytty toiveijen tynnöri tai kipuna, ku Ukka julukasee tuliterän Lattarauta pirssin, jonka perrään meinottelin äsken ajjaa tuola tankkausreissulla ulukomailla. Itäsellä maalla.

Piti hieroo kahteen keertaan silimijä tankilla. Meinas iha unehtuva, että pensaa saa ostaa täälä alle kaheksallakymmenellä sentillä litra, ku ruplat sukeltaa.

Lattarauta se o. Suomipoijjan markkinoile kunnet saa niitä omijen markkinoijesa täyttymisejjäläkeen, nin Ukka ainaki osallistuu Lattarauvan markkinanimikilipailuun Suomesa. Paljastukset teen heti, että ehotan tälle peltiselle kaunottarelle osuvan ja mieliinki painuvan nimiehotuksen: Lata KrimPutin. Sillon markkinalla arvua jo nytten, ku täällä ei muuta hojetakkaan ku rimistä ja puuttinista. Lata Rimputin. Rokkipojille Rämpytin ja poikamiehile vaikka Pimputin. Mutta Lattarauta, se on se sana. Kohta kaikkilla huulilla, tietää Ukka.


Siinon takasivuakkuna niinko Ukan Leksuksessa, mutta hämmäyksevvuoks käännetty ylösalasi. Siten tiijä, monellako rattaalla vettää, mutta motori on tehty eihvelitornijjuurella. Sissään soppii kuulemma seittemä vaikka seinähulluva, penkkijä piisaa.

Tosipuhheessa en tiijä, vaikkois jo myytävänä Suomessaki, ku Sallasa ei oo vielä autokauppoja. Ite näjin kuiten ekkaa kertaa.

Tukikohasta autovvaihtoo eivielä suunnittelemisii tähä.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Nytkö ne häätää meitin?

Kyllä maalla oli mukavaa. Ja halapaakin. Mutta nyt alakaa totisemmat paikat. Ja tämeiole leikkijä. Laittovat meinaan nuot kiinteistöverolaput. Meinasin persiilleni taas kerran lentää.

Ei se haittais, jos vanha kiinteistövero olis ollu satasen, nin nyt uus olis kakssattaa. Mutta kun vanaha oli kolomesattaaviiskytä euruva ja uus on rapijat seittemänsattaa euruva, nin se tuppaa vit...eikun harmittammaan.

Ainaha se on tievosa ollu, että torppa kerrallaa net tyhjentää tän maaseuvun. Naruskaltaki lähtee joka vuos yhestä kolomeen torppaa tyhjäks. Ja seuraavan kymmenen vuojen aikana jatkuu varmana sama tahti, ku monesa torpassa on kaheksankymppisijä mummuja ja vaarija, joijen kunto ei ainakaan parane.

Ukka meinaa kyllä verottajjaa hiukkasen lähestyvä kirjeelä. Net on tuplanneet kiinteistön veron vähän ninko huomaamatta, kun kertolaskun toiseks luvuks on laitettu vähälliian iso luku tonttimaan kooks, joka täsä tappauksesa on kuustoistatuhatta neliötä. Leviästi täälä asutaanki, mutta kyllä tämä torppa soppii olemaan semmosenki läntin päälä, joka olis vaikka kuustuhatta neliötä. Kaupungisahan sen kokoselle lähtille rakentaa jo korttelin.

Josei net veroherrat tätä oikase, nin Ukka suuttuu ja soittaa vaikka lähtökellova. Lähetään taas kerravvaikka viissattaa kilomeetterijä läntee, nin tietäävät. Tana.


Tukikohasta kynnää terottamisiin tähä.



keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Hyytymispisteellä liikutaan...

Lauha talvi on Ukkaa myöten saanut aikaan sen, että kolmenkympin pakkasessa höystettynä kevyellä kenttätuulella pitäisi ilmeisesti laittaa pilkkihaalarin alle muutakin kuin lyhyet kalsarit. Vartti ulkona aamukierroksella oli siinä varustuksessa ihan nokko, kuten täälläpäin ruukataan ilmaista.

Muillakin Tukikohassa alkaa olla rajamailla näimmä tässä kelissä. Laslakilla lorisee samaan malliin laiskasti kuin talon isännälläkin, mutta lorisee silti. Ukan aamullinen kamerakuva todistaa asiassa, kun vuorostaan Laslakkia kuvaava streamkamera nikottelee, eikä jostain syystä tässä pakkasessa toimi.



Laslakin betonipaljussa oleva aine on tällä hetkellä koostumukseltaan suunnilleen yksiyhteen vettä ja Lasolia, kun mittari näytti sille pakkaskestävyydeksi -35. Ukka odottelee Helsingin suunnilta lähetystä, koska kolmessakympissä liemi pyrkii hyytymään. Se on koostumukseltaan siirapin ja veden välistä.

Laslakin kanssa pärjätään kyllä, mutta italialaista pumppua Ukan käy sääliksi. Se ei varmaankaan saapasmaasta lähtiessään arvannut, minkälaiseen liemeen se Naruskalla upotetaan. Viikkotolkulla se kuitenkin on ympäripyöreää päivää nestettä kierrättänyt uupumatta.

Kotieläimet eivät pakkasesta piittaa. Juoksujalkaa ne eväilleen hyökkäävät, kun joku vaivautuu ruokintaretkelle aamuvarhaisella lähteä. Ja se joku tässä huushollissa on Ukka silloin, kun kotosalla on. Ja melkein aina on.




Rihla jätti aamullisen makkara-annoksensa jälkiruuaksi. Porokaksikolle sen pitää nimittäin näyttää, että hänelläkin on rehua. Onhan sitä kourallinen, kun Ukka eilen nakkasi. Koiruus pitelee aitauksessaan muutamaa rehunappulaa ihan porojen kiusaksi, kun niillä on tapana syödä annoksensa tarkasti viimeistä nappulaa myöten.

Tämmöiseen valoisaan pakkasaamuun ei ole puolikuuden kantturoissa Ukalla vaikeuksia nousta. Pitää huolehtia työväenluokan edustajan pirssikin lähtökuntoon, eli roikkaa nokkaan.

Ei täällä hyydytä. Ja iltapäivällä taas voi ottaa vaikka paidatta aurinkoa, joka räköttää pilvettömältä taivaalta, kuten maaliskuussa somaa onkin.

Tukikohasta aamupuuron keittelemisiin tähän.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Linnaallähtö lähellä.

Voe helevetti, että Ukanki piti lähtee rikolliselle väylälle. Ymmärtämättömyyttää. Perskutarallaa, kummulla on pihasa tuo patsas. Semmonen kait saa olla iliman linnatuomiova, mutta kussillä ompäässä tuo neljäntuulenlakki...

Ei kait semmosta pyhhäinhäväistystä saamelaiset salli, että jollai Laslakilla Naruskalla ompäässää tuommonen lätsä. Pitikö tuo käyvä tempasemasa pois ja antaa poijjan olla paljaspäin.

Ei täsä oikeen linnaankaa joutas, ku on nuita yöpakkasija. Tarttee olla laittamasa puuta pessään.

Jaa mistäkö Ukka tän kekkas. No saakuta kunne meinaa nytte viijä linnaan sellaskijalikan, sen Tanja Poutiaiase, kussillä oli se joku lappalaisennäköne puku päälä sielä kisoisa. Nyt net ei Lapirraatiossa muusta ossaa saamelaiset vouhottaakkaa.

Tanja jos tuosta linnaajjoutuu, nin Ukka tunnustaa het kanssa kaameet rikokset Laslakillakista. Ja oikeuvesa pyyvän heti sammaan eristyssellii Tanjan kans. Myö ollaa semmoset rikolliset, jotka pittää eristää. Ja Ukala on raskauttavvaa asiahhaaraa, ku tuo Laslakki alasti kuseksii ja vielä tielleppäin.



Tukikohasta rautaa ranteisii ja nilikkoihi oottelemisii tähä.

Kuivalihapakkaset ja aurinko Naruskalle.

Nyt näyttää oikialta maaliskuulta. Yöllä oli kakskytäviis pakkasta ja aamusta asti on aurinko räköttäny täyveltä taivaalta.

Kasperi latas eilen kuivalihahäkkiisä usiamman kilon pompsin hirvensyvämiä. Sielä net nyt kiikkuu sulasa sovusa lammaslihain kans. Ja lähöt olit hirvenpumpuille parraat maholliset het ekayönä.


Nuista jos ei harossit tule, nin mistä sitte.

Tukikohasta tämmöstä kevättä lissää toivomisiin tähä.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ahvenat löysässä.

Olipa pitkään pitkään aikaan aurinkopaisteinen päivä Naruskalla. Tai ei sitä mollukkaa ihan koko päiväks riittäny, vaan perimaaliskuiseen tappaan ruilautti muutaman minuutin lumituiskun ja taas alako paistaan. Semmonen sekakeli, mutta talavinen, josta suomalaiset tykkää.

Purkajärvi oli kohteena suppusakilla, jota vanhimpana johtatteli Mummeli. Miniäntekele veteli abborreja jääle ninko vanhempiki tekijä, vaikkoli väittäny, ettei ikunakuunapäivänä itte ole kallaa koukusta ottanu. Vai olisko vaan Mummeli kuullu vääri.

Hyvihä tuo käyttää, kattokaa vaikka itte livekuvasta. Nuita hanskoja Ukka ei kässää, nää hommat on vejeltävä paljaalla käjellä tai enintäin kynsikkäät kourisa.

Venla vettää kallaa Purkajärvestä...

Muutama pyssäytyskuva vielä varmemmaks vakkuuveks. Niija kaikile voi kertua, että nynne ahvenat on jo vileerattuna matkala Rovaniemee kohti. Nuorpari kuulemma lounastellee ja päivällistää ahvenaevvään kahtapuolen tulevata viikkuva. Ja Mummelille kuulema joku paistaa voisa viis perattuva ahvenaa. Ja kihtipotilas kuolaa vieresä.



Näitä riittelis Naruskamperällä pikkulampiloisa ja järvisä muillekki. Ukka neuvoo paikat ja net paikat, mikkä pittää kiertää kaukaa.

Tukikohasta uusija kuivalihoja vahtimisiin tähä.

Tänään 16. maaliskuuta vuonna 1929.

Petäjäveden Pappilanpellolla on tällä päivämäärällä syntymäpäivä anopillani Kerttu Alina Kokkosella. Kun tulee täyteen 85 vuotta, niin voi sanoa jo olevansa melkein täysi-ikäinen.

Mietiskellessäni aamulla, mitä kaikkea Kertun ikäistä löytyy Tukikohdasta, niin muistin tuolla alakerrassa sijaitsevan seinänpätkän, jonka rakensin sinne muutama vuosi sitten. Siinä kuvataan sopivasti vanhan ajan pirttiä, jollainen Kerttumummun kotipaikkakin Petäjäveden Pakolassa on aikanaan 1920 -luvun lopulla ollut. Noista ajoista muistona täällä Naruskalla ovat Pakolan pirtin alkuperäiset ikkunaruudut, joita kaksin kappalein aikanaan tänne luvalla kuljetimme.

Alkuperäiset ikkunat alkuperäisine kittauksineen näkyvät alla olevassa kuvassa.


Purkajärven rannalla kajahti tänään pilkkimiesten onnittelut 85 -vuotiaalle Kerttumummulle, kuten alla olevasta linkistä voi todeta:

Onnittelut Naruskalta!

Tukikohasta pääsiäisen juhlavastaanottoa Naruskalla odottelemisiin tähän.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Erilainen poronkäristys.

Poronkäristysannoksella on peruskaava. Tai ehkä sillä ei ole. Niin monenlaista käristysannosta on kuin on laittajiakin, olisi ehkä parempi sanoa. Omasta laittotavastaan itse kukin tahtoo pitää kiinni, kun johonkin on tottunut. Se on vähän sama kuin päälläänseisomisasento. Vain yksi on muka hyvä.

Nyt syötiin Tukikohdan pöydässä perjatakiehtoon päivälliseksi käristys hieman muunneltuna. Eikä ollut paha, vaan niin suussa sulavaa, että jovain.

Ukalla oli muussipuolella kevyt kenttäkehitelmä. Viikolta jäi uunivuokaan puikulamuusia, joka alkujaan oli tehty "sillä" perinteisellä tekotavalla, eli soseutettu iso kattilallinen kuorittuja puikuloita, laitettu siihen punaista maitoa, kermaa, oikiaa voita ja suolaa. Sopivissa suhteissa, tietty. Muusia oli koemaistettu tusinalla suulla, joissa se harossiksi havaittiin.

Tätä muusia jatkettiin nyt muutamalla kananmunalla, kermalla ja hitusella hienoa merisuolaa. Ripaus sekaan vielä mustapippurirouhetta, mutta vain piipillinen.

Mummeli kiehautti kattilassa parsakaalia kasvisliemikuutiolla maustettuna muutaman minuutin. Ukka voiteli sillä aikaa silikonisen pikkukakkaravuoan, semmoisen, jolla normaalisti paistetaan parikymmentä vaikka muffinssia. Voitelu tapahtui paistorasvalla, sellaisesta keltaisesta pullosta. Pikkuvuokien pohjalle parin sentin kerros parsakaalia, päälle lusikalla annostelemalla edellä kerrottu munilla ja kermalla ynnä muilla jatkettu ja samalla löysennetty muusi. Kakkarat saivat pintaansa vielä ripauksen emmentaljuustoraastetta.

Käristys oli tietty puhdasta poroa. Sitä ei oltu tehty suolaläskiin, vaan oikiaan voihin ja sillä tekotavalla, jonka Ukka on neuvonut täällä, eli uunissa hauduttamalla. Nyt sitä kuumennettiin annokseen valurautapaistinpannulla.

Lautaselle sitten annos laillisilla lisukkeilla, eli puolukkakarpalohillolla ja maustesuolakurkuilla.



Tämmöistä siitä tuli. Ja sinne meni. Ääntä kohti hävisi molemmin puolin pöytää. Ehtoommalla testataan vielä poijjalla ja miniäntekeleellä. Jos heille ei kelpaa, nin sitten äänestetään, tehdäänkö enää koskaan samaa. Noin sadan prosentin todennäköisyydellä tehdään, virhemariginaali nolla.

Tukikohasta masu täynnä tähän.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Rauhallinen liftauspaikka.

Liftari on aika harvinainen näky tien päällä. Ja Tuntsan tiellä vielä harvinaisempi. Ja siellä saattaa talvisaikaan saada seisoskella peukalo pystyssä pidemmänkin tovin ennen kuin sattuu kyyti kohdalle. Ja kyytimahdollisuudet harvenevat entisestään, kun liftareita on kymmenen. Ja heillä on lisäksi matkatavarana kymmenet metsäsukset, kymmenen ahkiota tavaraa täynnä ynnä muuta roinaa.

Tämä ryhmärämä oli viisaasti tilannut kyydin Tukikohtaan. Pari autolastillista immeisen näköisiä kulkijoita ja teliperäkärry täyteen tavaraa, niin jopa Haaga-Helian ammattikorkeakoulun maastoryhmä pääsi vesijohtomukavuuksien ja lämpimän saunan ja ruokapatojen ääreen.

Pari päivää tämä reipas joukko huolteli ja pakkaili kamppeitaan seuraavaa koitosta varten, joka toteutetaan Hetta-Pallaksen alueella. Sallan kirkonkylällä eilissä päivänä täydenneltiin historian tietämystä muutaman tunnin vierailulla Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla.


Aamupala oli tälle aamua tilattu varttia vaille seitsemäksi, mutta kultamukelot olivat tikkana pystyssä jo puolta tuntia etuajassa. Ukalla vuorostaan oli saman verran etuajassa valmiit aamiaisemmeet, joten siirtyminen Hetta-Pallakselle alkoi jo saman puoli tuntia suunniteltua aikaisemmin.

Tukikohta toivottaa ryhmärämälle johtajineen hyviä kelejä tuleviin telskeisiin!

Tukikohasta seuraavaa ryhmää odottelemisiin tähän.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Pajunkissakatsaus.

Lapissa kaikki ja niin edelleen nopeasti, laulaa joku. Näin nopeasti keväällä ei Naruskalla ole näitä nähty, mutta nyt nähdään...


Tukikohasta hillaennustetta laatimisiin tähän.

Määkijöitten viimenen voltti.

Mummeli se hokas aamukahvetta latkiessaa, että taitaa olla taas lihahäkijjalat taivasta kohen. On tuullukki aamuyöstä alakain luoteesta nimpaljo, ettei ihime.

Tarttis tehä joskus net hommat. mitä suunnittellee. Piti nimittäi laittaa kuivalihahäkki kiinne peltikattoon jo viimeks, ku keräilin lihoja eellisen voltin jäläkiin ruotuun. Mutten laittanu.

Nyt laiton. Vetelin ristikulumaan sevverran, että nyt jos lähtee lammasvoltti, nin peltiä on sillon ilimasa satakunta neliötä. Sitte menkööt mun puolesta vaikka mihi ilimansuuntaan...




Näisä lihoisa on varmana omallaisesa pikantti voltimmaku. Jatkosa net taitaa enempi kiikutella ittiään tuulesa, jota tääläpäin näyttää nyt piisaavan. Maaliskuun keskilämpötila on tähämmennesä nollapilikku ja jotakin, eli ei mittään. Mutta pumput tuntu kätteen kevveemmiltä ku sillon, kunniitä ekaa kertaa ripusteltii.

Nyllähetää hakkeen mettäläisijä pois vinkasta. Net tullee johonki kohtaa Tuntsantietä Naruskajärven pohojospuolelle.

Tukikohasta lakista kiinnepitelemisii tähä.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kallelan kohtalaisen keväinen ranta.

Piti käväistä tarkistusreissulla huomisille Kallelaan tulijoille. Eipä siellä edellisten asukkaiden jäljiltä ollut mitään tehtävää, vaan kämppä oli kaikin puolin tiptop.

Kallelan kotikosken Syväskönkään ilme on vuodenaikaan nähden kovasti keväinen. Tätä se plussakeli saa aikaiseksi, eli maiseman muuttumista huhtikuiseksi jo maaliskuun alkupuolella.

Jäätie Erkkilän talon kohdalla on sentään talvikunnossa niin, että sitä pitkin pystyy toistaiseksi hyvin lyhentämään ajomatkaa.

Kuvat ovat Kallelan rannasta tältä päivältä ja tältä vuodelta, eli maaliskuun kymmenenneltä 2014.





Tukikohasta Mr. Parkinsonia ja Mr. Parkinsonia Kallelaan odottelemisiin tähän.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Lammaslauman kaksoisvoltti taaksepäin kerien.

Kovanlaiset naistenpäivänkemut olit eilissä ehtoolla. Tuulituulonen reuhasi kakskytäkaksmetrijä sekunnissa puuskissa. Kuuli sen jo Tukikohan peltikaton kolinasta, että saattaa lennättää huonosti kiinnitettyä irtainta omaisuutta johonkimpäin.

Ukka meni hiukka varppeillaan aamulla kartanokierrokselle. Ei luulis, että tarttee semmostaki ääneen ruveta kyseleen, että onks kukkaan nähny mun kuivalihahäkkijä. Se ei ollu alakuunkaan niilä sijoilla, mihin se asemoitiin joku viikko sitte.

Löyty se sentää halakokatoksen katteitten päältä, vaikka jos toiseen suuntaan olis samallaisen kaksosvoltin teheny, nin olis löytyny maasta. Ja pahimassa tappauksessa Ukan pirssin päältä, joka sekin seisoskeli hiukan poikkeuspaikasa takapihala.





Ukka piti lampaanpumpuille kevyet kenttäsulukeiset ja laitteli net uuvelleen ruotuun. Samala tuli hiukan tunnusteltuva, ettei net taijakkaa olla menny vit...eikun pilhaan, ninko vaihteeks Lapinraatiosa joku aslakki männä viikolla eppäili. On se tokkiisa käyny Ukallaki mielesä, että kuihan nuille oikeen käy, ku ainon lussalla kelit ja ilimat kosteena kussaunasa.

Sevverran mitä nuita lihoja ortnunkiillaittaissa tuli käpehityyvä, nin nethän olit ihan oikeentuntusija. Sitävaille, ettei verenpainetautine jo alakanu kekluva vyöltä tappaileen ja maisteleen. Malton kuiten mielen, enkä maistele ennenko lammasvarmarit itte tullee tänne lähisaikona lommaileen.

Tarttee varmaan vielä vuntsija, pitäskö tuo alumiinikattone häkki juntata tuoho halakokatoksee kiinne, ettei lihat seuraavilla tuulilla lähe puuttinille.

Tukikohasta seuraavia tuuleksimisija oottelemisiin tähä.


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Vanha taivas on tallessa...

Uutisen saa aikaiseksi vaikka siitä, että moneen moneen viikkoon ensimmäistä kertaa Naruskalla paistaa aurinko! Tuulee samanaikaisesti, mutta ei haittaa.

Hyvää naistenpäivää kaikille naisille. Olette auringonpaisteenne ansainneet...



Onneksi Ukan sääkamerat dokumentoivat näitä harvinaisia hetkiä...

Tukikohasta mieli virkumpana tähän.

Jäälle mennessä oltava harkintaa.

Leuto ja suhteellisen runsasluminen talvi ovat Naruskan kairassa jättäneet jokijäät petollisen huonoiksi. Tammikuun pakkasjakso ei paksun lumikerroksen vuoksi pystynyt jäitä vahvistamaan, joten normijäistä vuodenaikaan nähden ollaan täällä kaukana.

Tenniöjoen sillalta tänään otetuista valokuvista voi jotain päätellä. Parasta aikaa meneillään oleva monen päivän mittainen plussakelijakso alkaa pikkuhiljaa lisäämään sulamisvesien muodossa jään alla tapahtuvia virtauksia, joten jäät ovat sieltäkin suunnalta sulamaan päin.

Tenniöjoen tämä kuvattu kohta ei ole Naruskajoen jäätilanteen kanssa ihan tasoissa, vaan Tenniö on rannoiltaan enemmän auki, mitä Naruskajoki.




Tukikohasta enempi avovesikautta odottelemisiin tähän.

Laslakin pissikaarelle tuulisuojaa.

Täällä Tukikohan räntärämpsyssä paitti satelee vettä, myös tuuleksii nimmaanperusteellisesti. Ens yökshän tuo lupas jo kolomattakymmentä metrijä sekunnissa. Viime yön aikana Laslakki joutu lorotteleen lievään sivuvastaseen tuuleen, joten lorot lenteli puuskissa päälärin ulukopuolelle.

Lasolihan ei sinällään nin kovin vaarallista ainetta ole maahan lentelemään, maantiellehän sitä lennätellään autoillessaki. Täälä tarttee kuiten kehitellä jippoja, ettei loro lentele mihin sattuu.

Laslakille laiteltiin tulevia myrskytuulia varten lissää lorovartta. Onneks putkisto on läpinäkyvätä sorttija, kuten on tainnu tulla kerrottuva.

Ei luulis, että maaliskuun kaheksannen päivän seutuvilla Naruskalla tarttis taistella sulavien pihojen, puttoilevien kattolumien ja myrskytuulijen kanssa, kun normitalaveen kuuluu pakkaset.

Tarttee vielä käyvä oikasemassa petonipääläriä, joka meinaa alakaa kallistelemaan lumien sullaissa sen alta. Alunpittäinhän se pääläri asenneltiin rikulleen suoraan ihavvatupassin kans, mutta lumen sulamiset ei näytä vaaterissa tapahtuvan. Ukan lumimittari muuton näyttää nyt kuuskytäkaheksan senttijä. Ja alaspäin tällä kelillä mennään.


Lorotuksen kanssa niinki pärjäillää, mutta nuitten taustajääpalojen kanssa täsä ei voi muuta kuin käjet suorasa kattua, miten luonto kurittaa jääveistelytevosta.

Tukikohasta lyhytlahkeisia ettimisiin tähä.









perjantai 7. maaliskuuta 2014

Vuoden 2014 retkikohde on Karhunkierros.

Karhunkierros Sallan ja Kuusamon rajalla on valittu vuoden 2014 retkikohteeksi. Onnittelut siitä, uutinen aiheesta löytyy Ylen sivustolta

Vuoden retkikohde -linkistä.

Karhunkierroksen suosiolla on toinenkin puolensa, josta vaellusta harrastavilta luonnon ystäviltä silloin ja varsinkin tällöin kuullaan Naruskalla kommentteja, jotka eivät aivan laitalukien ole plusmerkkisiä.

Miinusmerkkinen palaute tulee lähinnä siitä, että Karhunkierroksen vaeltajat toistuvasti moittivat sitä, että reitillä ei tahdo löytää omaa rauhaa. Vastaan siellä tulee jatkuvasti kulkijoita, joiden kanssa joutuu kohteliaasti vaihtamaan aina jonkun sanan. Pysähdyksiä tulee sesonkiaikoina varsin taajaan.

Tukikohdan väellä onkin tiedossa lukuisia vaeltajia, jotka ovat vaihtaneet Karhunkierroksen muuhun vaelluskohteeseen edellä kerrotusta syystä johtuen. Monet ovatkin löytäneet Naruskan, Tuntsan ja Tulppion maisemista mieluisan vaihtoehdon Karhunkierokselle, jota heistä monet ovat kulkeneet vuosien ajan.

Hyvä, että on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja, koska ihmisiäkin on olemassa erilaisin odotuksin. Joku haluaa vaeltaa viikon näkemättä lajitoveriaan. Joku taas saattaa tuntea olonsa turvalliseksi, kun tapaa saman alan harrastajia taajaankin.

Erämaaluontoon asiallisesti merkityt reitit virallisine taukopaikkoineen ja hienoine maisemineen ovat vaeltajien kasvavassa suosiossa, joten niiden ylläpitäminen on meidän kaikkien veronmaksajien etu.

Pimiäkuru, Naruska.
Tukikohasta seuraavia retkikohdekilpailuja oottelemisiin tähän.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Rautaa rajan taakse.

Alakurtin sotilaskylä tuossa Vanhan Sallan Neuvostoliitolle aikanaan luovutetulla alueella on vuoronperään kasvanut ja pienentynyt vuosien saatossa. Tänään on vuorostaan uutisoitu arvioista, että vuorossa olisi sotilastukikohdan palaaminen Alakurttiin muutaman vuoden jälkeen.

Ohessa linkki, jota kautta pääsee kielitaidosta ja asian kiinnostavuudesta riippuen lukemaan eri kielillä kirjoitettua uutisointia, kun klikkailee uutisen linkkejä eteenpäin:

YLE:n uutislinkki Lapin Radion sivuilla.

Tukikohasta uskomisiin sitten, kun näkee.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ukan laskiaiskeskiviikko.

Äkkinäine luulis, että laskiaiset ol ja men. Ei sinneppäinkää. Ukka kotiutu puolenpäivän jäläkiin Tuntsarreissusta. Piti nakella Linko-Jarkon kanssa niitä Haagaheliaoppilaita mettiin, ninko puhe oli.

Sieltäku Ukka palaili, nin jopa oli mukava muka ylläri jätetty jääkaapi hyllyyn. Sieloli kipolline ylimakijaa kermavaahtova ja litran purkki hillahilloo. Ja pöyvällä iso pussilline laskiaispullija, joita jaeltii eilen kaikille.

Ukkaha tempas tietenki isoimman pullan keskeltä halaki ja eikun kumpaanki puoliskoon isolla lusikalla ensi hillahilloo noin sentin tai kahen kerros. Ja sitte pari senttijä kermavaahtova. Semmosija puolikkaita pullija ei ennää kannatte läsäyttää uuvelleen toisijaan vasten, ku ne mömmöt tursus kuiten pitki rinnuksija. Nimpä Ukka vetas puolikkaan naamaan perkolaattorikahvekupin kanssa. Ja perrään toisen puolikkaan.

Meinasin ottaa kännykällä semmosen omapärstäkuvan, mutta olit naama ja varsinki käjet nin sosseessa, ettei kehannu kamerata alakaa käpälöimää. Nin jäit kuvat ottamati. Mutta pullanpuolikkaat ei syömätä.

Net väitti eilevvai toisapäivänä raatiossa, että tämmöne hillapulla kermavaaholla olis Lapimmarttojen kehittämä uutuus. Se ovvale. Meitin martta on tehny tämmösijä kohta sata vuotta siitä lähtije, ku ensimmäistä kertaa hillasuolle päästii. Ja niiton syöty muullonki, ku laskijaisena. Heleveti hyvijä.

Nyt tarttee vaa ootella, mitä närästyksejjumalat tästä jäläkiruuvasta tykkää. Tahalleen se meijän martta nuo vermeet jääkaappii näkösälle jätti, kullähti kait käymää äitesä luona. Hihtolomareisula.

Laitan tohon ees jonku kuvan, vaikken läätistä. Oli Tuntsajoven jäälä juoksennellu tälle aamuva kait saukko, jonka jäläkijä Ukka näpsi pikkukameralle...





Tukikohasta hiljasuuvesta iteksii nauttimisiin tähä. Ja laskiaistorstaita oottelemisii...

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Lähtiskö hihtamaan...

Olis kerranki, mistä valakata sukspari. Eihän tuota tiijä näinä epävarmoina aikoina tässä Vennään kainalosa, millon sitä liikekannallepano iskee.

Tällon kymmenkunta hihtelijää, joillon ainaki kakskytä parija hiihtimijä ja tökkimijä. Johan nuista luulis Ukalleki yhet joutavan.

Haaga-Heliakoulukkaat lähtee huomenissa mettään viikoks. Siellonki hyvät kelit hauvata itsesä öiksi kieppiin, kullunta on vajava metri Tuntsan ja Sorsatunturin kairasa.


Tukikohasta lauhaa pitelemisiin tähä.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Täplä jymäyttää...

Mein poro ei tunnusta, että siltä puuttuu toinen sarvetus päästä. Iltapäivällä se seisoskeli patsaan lailla Lasolin kamerakuvassa tunteroisen niin, että Rihlan aitauksessa kiinni oleva vanha jättösarvi näytti olevan härjän päässä kiinni. Ukka tieten näppäsi aiheesta tilannekuvan livekameralta.


Nyt illansuussa Täplä poistui takavasemmalle Tukikohan perämettään. Edellisen kerran sen pyyhkäistyä sinne, se tuli ehtoolla pimiän aikoihin eväsmakuupaikalleen yksisarvisena. Saapa nähä, joko sarvien määrä nollautuu. Pahempi kait tuommosta toispuoleista painoa päässä on kanniskella kuin joillakin pikkupainoja toisessa lahkeessa...

Tukikohasta pihan hiekottamista saalla sorakilolla suunnittelemisiin tähän.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sinitiaisen pesäpuuhat.

Kevättä on talvilinnuilla elkeistä päätellen mielenpäällä, koska ne tekevät varausmerkintöjä Tukikohdan linnunpöntöille. Sinitiainen on löytänyt itselleen mitä ilmeisimmin mieluisan paikan kodin perustamiselle.

Siitäpä vaan, linnuillehan nämä pöntöt on tontille ripustettu, liekkö niitä tusinan verran.




Tukikohasta aikaisen kevään merkkejä seurailemisiin tähän.

Yksisarvinen.

Yksikin toimiva sarvi on parempi kuin ei mitään. Täplä oli pudotellut toisen sarvistaan eilissä päivänä sillä aikaa, kun me Mummelin kanssa käväistiin Posiolla muutamilla synttäreillä.

Aamun hiihtolomalenkillä Mummeli sujutteli lähimetsässä seuraillen porojen jättämiä jälkiä. Sieltähän se Täplän pudottama sarvi löytyi koristamaan Laslakin jääveistosta. Poronsarvijauheeksihan ei härjän sarvea tunnetuista syistä johtuen kannata jauhaa.

Varmaankaan ei monen päivän juttu ole toisenkin sarven putoaminen. Viime keväänähän yks sarvi napsahti irti, kun antelimme naapurin emännyksen kanssa Täplälle kurmurokotuksia ja vitamiinipiikkejä.

Poro pudottaa sarvensa kerran vuodessa, joten kyse on luonnon kiertokulkuun kuuluvasta asiasta.



Tukikohasta hirvaan jättösarvea etsiskellen tähän.