Nyt syötiin Tukikohdan pöydässä perjatakiehtoon päivälliseksi käristys hieman muunneltuna. Eikä ollut paha, vaan niin suussa sulavaa, että jovain.
Ukalla oli muussipuolella kevyt kenttäkehitelmä. Viikolta jäi uunivuokaan puikulamuusia, joka alkujaan oli tehty "sillä" perinteisellä tekotavalla, eli soseutettu iso kattilallinen kuorittuja puikuloita, laitettu siihen punaista maitoa, kermaa, oikiaa voita ja suolaa. Sopivissa suhteissa, tietty. Muusia oli koemaistettu tusinalla suulla, joissa se harossiksi havaittiin.
Tätä muusia jatkettiin nyt muutamalla kananmunalla, kermalla ja hitusella hienoa merisuolaa. Ripaus sekaan vielä mustapippurirouhetta, mutta vain piipillinen.
Mummeli kiehautti kattilassa parsakaalia kasvisliemikuutiolla maustettuna muutaman minuutin. Ukka voiteli sillä aikaa silikonisen pikkukakkaravuoan, semmoisen, jolla normaalisti paistetaan parikymmentä vaikka muffinssia. Voitelu tapahtui paistorasvalla, sellaisesta keltaisesta pullosta. Pikkuvuokien pohjalle parin sentin kerros parsakaalia, päälle lusikalla annostelemalla edellä kerrottu munilla ja kermalla ynnä muilla jatkettu ja samalla löysennetty muusi. Kakkarat saivat pintaansa vielä ripauksen emmentaljuustoraastetta.
Käristys oli tietty puhdasta poroa. Sitä ei oltu tehty suolaläskiin, vaan oikiaan voihin ja sillä tekotavalla, jonka Ukka on neuvonut täällä, eli uunissa hauduttamalla. Nyt sitä kuumennettiin annokseen valurautapaistinpannulla.
Lautaselle sitten annos laillisilla lisukkeilla, eli puolukkakarpalohillolla ja maustesuolakurkuilla.
Tämmöistä siitä tuli. Ja sinne meni. Ääntä kohti hävisi molemmin puolin pöytää. Ehtoommalla testataan vielä poijjalla ja miniäntekeleellä. Jos heille ei kelpaa, nin sitten äänestetään, tehdäänkö enää koskaan samaa. Noin sadan prosentin todennäköisyydellä tehdään, virhemariginaali nolla.
Tukikohasta masu täynnä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti