Laatta lentää.

Tauko paikalla näisä kirjotteluhommisa. Pitikin hiljennellä hiukka tahtija, kun Ukan sivusto meinas joutuva jonkun saakelin kyperhyökkäyksen kohteeks. Tai emmää tiijä, mikä juttu se oikeen oli, mutta Israelista tuli yhtämäs äkkijä semmonen piikki tuonne Ukan tilastoihi, että käyräsä ei nävy kuin tuhannenviijensaan päiväkävijän piikki.

Aattelijjo, että onkhan tullu kirjotettuva jottain semmosta, että kohta istutaan käräjilä jossakin ulukomaila, mutta ei ainaskaa vielä ole kukkaan lyöny rautaa ranteeseen. Ja tais käyräkki tasottuva. Väliveen rannala ei kait oikeen hyväksytty Ukan alasti pakkasessa lorottelevata Laslakkia. Tiijä häntä.

Enoo kuiten pystyny oikeen kirjottelleen muutonkaan, ku käjet on ollu viis päivää harmaasa laattaliimasa Väyrysevvaltakunnasa. Tyvären sauna ja suihkukopperot on saanu uutta laattaa seinille ja lattijaan. Siinon harrastelijalle puuhasteluva, kullaittelee kymmenen senttijä kanttiisa olevaa laattaa seinile ja lattijaan. Sitte ko joutuu vielä taiteileen seinile tievonportaat, jokka sinne tilattii, nijjoutuu miettiin kahtakauheemmi.

Tarttis mennä viä ensviikola veteleen saumaa, mutta välisä piti ajjaa Naruskalle lattaamaan pökköö liiterii, että Mummeli saa pijeltyvä torppaa lämpösenä.

Eikähä tuota tiijä, vaikkos vävypoika nakannu tän viikollopu aikana käsirannaati Ukan tekeleitte kunniaks, nin sais alakaa alusta...

Mun mielestä tievonportaisa on erikorkusija askelmija...

Tukikohasta viikolloppuva viettelemisii tähä.