perjantai 21. maaliskuuta 2014

Nytkö ne häätää meitin?

Kyllä maalla oli mukavaa. Ja halapaakin. Mutta nyt alakaa totisemmat paikat. Ja tämeiole leikkijä. Laittovat meinaan nuot kiinteistöverolaput. Meinasin persiilleni taas kerran lentää.

Ei se haittais, jos vanha kiinteistövero olis ollu satasen, nin nyt uus olis kakssattaa. Mutta kun vanaha oli kolomesattaaviiskytä euruva ja uus on rapijat seittemänsattaa euruva, nin se tuppaa vit...eikun harmittammaan.

Ainaha se on tievosa ollu, että torppa kerrallaa net tyhjentää tän maaseuvun. Naruskaltaki lähtee joka vuos yhestä kolomeen torppaa tyhjäks. Ja seuraavan kymmenen vuojen aikana jatkuu varmana sama tahti, ku monesa torpassa on kaheksankymppisijä mummuja ja vaarija, joijen kunto ei ainakaan parane.

Ukka meinaa kyllä verottajjaa hiukkasen lähestyvä kirjeelä. Net on tuplanneet kiinteistön veron vähän ninko huomaamatta, kun kertolaskun toiseks luvuks on laitettu vähälliian iso luku tonttimaan kooks, joka täsä tappauksesa on kuustoistatuhatta neliötä. Leviästi täälä asutaanki, mutta kyllä tämä torppa soppii olemaan semmosenki läntin päälä, joka olis vaikka kuustuhatta neliötä. Kaupungisahan sen kokoselle lähtille rakentaa jo korttelin.

Josei net veroherrat tätä oikase, nin Ukka suuttuu ja soittaa vaikka lähtökellova. Lähetään taas kerravvaikka viissattaa kilomeetterijä läntee, nin tietäävät. Tana.


Tukikohasta kynnää terottamisiin tähä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti