Sieltäku Ukka palaili, nin jopa oli mukava muka ylläri jätetty jääkaapi hyllyyn. Sieloli kipolline ylimakijaa kermavaahtova ja litran purkki hillahilloo. Ja pöyvällä iso pussilline laskiaispullija, joita jaeltii eilen kaikille.
Ukkaha tempas tietenki isoimman pullan keskeltä halaki ja eikun kumpaanki puoliskoon isolla lusikalla ensi hillahilloo noin sentin tai kahen kerros. Ja sitte pari senttijä kermavaahtova. Semmosija puolikkaita pullija ei ennää kannatte läsäyttää uuvelleen toisijaan vasten, ku ne mömmöt tursus kuiten pitki rinnuksija. Nimpä Ukka vetas puolikkaan naamaan perkolaattorikahvekupin kanssa. Ja perrään toisen puolikkaan.
Meinasin ottaa kännykällä semmosen omapärstäkuvan, mutta olit naama ja varsinki käjet nin sosseessa, ettei kehannu kamerata alakaa käpälöimää. Nin jäit kuvat ottamati. Mutta pullanpuolikkaat ei syömätä.
Net väitti eilevvai toisapäivänä raatiossa, että tämmöne hillapulla kermavaaholla olis Lapimmarttojen kehittämä uutuus. Se ovvale. Meitin martta on tehny tämmösijä kohta sata vuotta siitä lähtije, ku ensimmäistä kertaa hillasuolle päästii. Ja niiton syöty muullonki, ku laskijaisena. Heleveti hyvijä.
Nyt tarttee vaa ootella, mitä närästyksejjumalat tästä jäläkiruuvasta tykkää. Tahalleen se meijän martta nuo vermeet jääkaappii näkösälle jätti, kullähti kait käymää äitesä luona. Hihtolomareisula.
Laitan tohon ees jonku kuvan, vaikken läätistä. Oli Tuntsajoven jäälä juoksennellu tälle aamuva kait saukko, jonka jäläkijä Ukka näpsi pikkukameralle...
Tukikohasta hiljasuuvesta iteksii nauttimisiin tähä. Ja laskiaistorstaita oottelemisii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti