Muillakin Tukikohassa alkaa olla rajamailla näimmä tässä kelissä. Laslakilla lorisee samaan malliin laiskasti kuin talon isännälläkin, mutta lorisee silti. Ukan aamullinen kamerakuva todistaa asiassa, kun vuorostaan Laslakkia kuvaava streamkamera nikottelee, eikä jostain syystä tässä pakkasessa toimi.
Laslakin betonipaljussa oleva aine on tällä hetkellä koostumukseltaan suunnilleen yksiyhteen vettä ja Lasolia, kun mittari näytti sille pakkaskestävyydeksi -35. Ukka odottelee Helsingin suunnilta lähetystä, koska kolmessakympissä liemi pyrkii hyytymään. Se on koostumukseltaan siirapin ja veden välistä.
Laslakin kanssa pärjätään kyllä, mutta italialaista pumppua Ukan käy sääliksi. Se ei varmaankaan saapasmaasta lähtiessään arvannut, minkälaiseen liemeen se Naruskalla upotetaan. Viikkotolkulla se kuitenkin on ympäripyöreää päivää nestettä kierrättänyt uupumatta.
Kotieläimet eivät pakkasesta piittaa. Juoksujalkaa ne eväilleen hyökkäävät, kun joku vaivautuu ruokintaretkelle aamuvarhaisella lähteä. Ja se joku tässä huushollissa on Ukka silloin, kun kotosalla on. Ja melkein aina on.
Rihla jätti aamullisen makkara-annoksensa jälkiruuaksi. Porokaksikolle sen pitää nimittäin näyttää, että hänelläkin on rehua. Onhan sitä kourallinen, kun Ukka eilen nakkasi. Koiruus pitelee aitauksessaan muutamaa rehunappulaa ihan porojen kiusaksi, kun niillä on tapana syödä annoksensa tarkasti viimeistä nappulaa myöten.
Tämmöiseen valoisaan pakkasaamuun ei ole puolikuuden kantturoissa Ukalla vaikeuksia nousta. Pitää huolehtia työväenluokan edustajan pirssikin lähtökuntoon, eli roikkaa nokkaan.
Ei täällä hyydytä. Ja iltapäivällä taas voi ottaa vaikka paidatta aurinkoa, joka räköttää pilvettömältä taivaalta, kuten maaliskuussa somaa onkin.
Tukikohasta aamupuuron keittelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti