torstai 29. lokakuuta 2015

Mitähän tekis pahkalla...

Kävi muutama kauppamies Tukikohasa ja sai Ukan ostamaan viis metrijä pitkän koivurungon ja siinä pikku pahka. Ei se pahka ole kunparimetrijä ympärysmitaltaan ja kuuskytä-seittekytä senttijä toisteppäin. Toiselta puolen komijan pyörijä ja toiselta puoleltaan ninko akan pylly...

Tuosta jos alakaa löytyyn puukonperijä, niin Vasaralle on ainetta pitkäks aikaa. Syntyis siitä varmaan muutaki. Ei vaan ole Tukikohasa nin suurta pattaa, että tuota pääsis keitteleen. Jos sitä ees tarttee keittää, en tiijä.




Tukikohasta mietiskelemmissiin tähä.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Syksyn toinen talvi.

Entisen ajan syksytalvia on näimmä turha odotella edes Suomen kylmimmässä kylässä, vaan humpaamiseen saa täälläkin tottua. Viime yön ja tämän päivän aikana kerääntyi Tukikohtaan lunta sen verran, että yhdellä sentillä pääsee lumimäärän sääsivustoille ilmoittamaan.

Hirvimiehille lumi on edelleen tervetullut asia. Takeita lumen pysymisestä ei kuitenkaan ole, vaikka Tuntsan puolessa lunta onkin maassa Naruskaa enempi, eli reilut viisi senttiä.

Tukikohdan pihalumet 27.10.2015.

Puolenkymmenen asteen pakkanen taannee sen, että aivan lähiaikoina tämä talvenalku ei täältä mihinkään pakene. Eri asia on loppuviikosta, jolloin ennusteissa näkyy taas ympärivuorokautista plussakeliä. Tätä lumikerrosta ei plussakeli kauaa sulattele.

Naruskan päämaantie on saamassa syksyisen peruskorjauksen. Samalla on rekkaralli laitettu poikki, kun tien alkupäähän on pystytetty kelirikkolappu ja painorajoitus 12 tonnia.

Tukikohasta nastarenkaita testailemisiin tähän.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mummun syksymaisemakuvat.

Lokakuinenkin luonto osaa olla silmää hivelevää, kun kohdalle sattuu.




Tukikohasta normaaliaikaan ja pimenevään päivään totuttelemisiin tähän.

Visa vinkumaan Tukikohassakin...

Tekniikka tullee kairaanki. Tai ohan sitä tullu pilivimpimmein jo pitkään, mutta nyt muuttuu myös rahnaliikenne. Tukikohasa on muutamavviiko ollu käytösä lankattomat rahnakonheet, jokka toimii ninko isommasaki maalimasa.

Nytei ennää välttämäti tarvitte kuletella riihikuivaa taskuisa, kun Naruskalle tullee lommailemmaan. Eikäpä nuita taija kauvaa Sallan kokosesa kirkonkyläsä ennää löytää rahnakonneita seinästä, kuneihän sitä kohta saa pankistakkaa.

Sama se sille, pankkikorttija voi nyt käytellä meitin pikkuvirmasa. Kuitti kulukee maksumiehen ommaan sähköpostilootaan tai jos välttämäti halvaa tokumentit mukkaasa, nin kuitti kulukee Tukikohan tulostimijen kautti asijakkaan taskuun.

Tupakkilootan kokone on tuo laite. Josse tallesa pyssyy ja virroisa sattuu oleen, nin hommat hoituu. Ja voi niitä vähäsijä maksuja maksella tieten pöytäkonneenki kautti, jos matkasa on omija pankkijen avvaillukulistoja. Niija käy se kätteinen täälä vielä. Ja rahasta osataan antaa takasi entusella mallila, josei satu tasarahhaa.


Tukikohasta visavvinguttajija oottelemissiin tähä.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kolme uniikkia kalapuukkoa Vasaran puukkotehtaalta.

Aikalailla tuotteliaana jaksaa puukontekijä olla Varpuseljän piston päässä, kun sille päälle sattuu. Kalapuukon kahvan malli alkaa olemaan yksilöllisellä mallillaan. Saattaisi kalamiesten keskuudessa kauppa käydä, jos näitä piisaisi myyntivarastoon asti.

Nämä kolme ja aikaisemmin esitelty neljäs matkaavat lähipäivinä Ouluun tilaajalleen, jolla taitaa olla kaikille puukoille jo osoite tiedossa.



Terät ovat vaasalaista alkuperää, mutta kahvat ja tupet taattua Vasaralaatua...

Tukikohasta tähän.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lumet pois, karpalot tilalle.

Jotain hyödyntapaistakin on siinä, että talventulo humpaa eeskahtaalle. Kymmenkunta senttiä ehti maassa viivähtää lumikerros, joka peitti viimeisenkin poimittavan marjasadon tämän poikkeuksellisen huonon marjasadon kesänä.

Karpaloista on täällä nähty hyviäkin satoja takavuosina. Lukumääräisesti niitä on tänä syksynä ihan hyvin, mutta kooltaan ne ovat vuorostaan pieniä. Ehkäpä sitten sitä maukkaampia. Eikäpä nuita ole kovin monessa paikassa käyty edes katsomassa, mutta jospa lumet pysyttelisivät vähän aikaa vielä poissa, niin tätä kirpeää marjaa pääsisi poimimaan. Syksy ilman karpaloita on kuin kesä ilman mustikkapepua...




Paikalliset jängät ehtivät ennen tätä päivää käväistä jo kohvajäässä, mutta viime päivien lauhempi jakso on sulattanut sekä lumet että suosammalikon. Mummelin ohje karpalonpoimijoille on, että ennen pakkasia pitää jalkaan vetää pitkävartiset ja ehjät kumpparit, jotta suolle pääsee.

Ja muistattehan, että karpaloita voi poimia marjanpoimurilla, josta on iso apu. Poimintaotteen koneelle on oltava erilainen kuin puolukan ja mustikan poiminnassa, eli karpaloita poimiessa poimuria kuljetetaan karpalomättäissä suossa koko ajan kiinni. Se on vähän niinkuin pikkulapsi työntelisi leikkiautoa lattialla.

Karpalopoimurin piikkien on oltava kaarevaa mallia ja poimuri ei saa olla kovin leveää mallia. Näin opastelee Mummeli, joka on omaksunut poimintatekniikan verenperintönä. Poimiessa kerääntyy hillanlehtiä poimurin sisuksiin, mutta ne saa helposti pois ämpäristä, kun kaataa karpalot sankoon. Sankoa ravistelemalla hillanlehdet tulevat pinnalle, mistä ne on napsittavissa pois.

Yksi poimintavihje liittyy vielä puhdistamiseen, joka tapahtuu vaikkapa tiskialtaassa, johon lasketaan vettä. Kypsät marjat painuvat altaassa pohjalle ja roskat raaempien marjojen kanssa jäävät pinnalle. Siitä näppärillä sormilla roskat on helppo ja nopea kerätä pois.

Kauniiksi lopuksi kerron vielä, että karpalosoiden lähialueella sijaitsevalla Kallelan mökillämme on lokakuun kahden viime viikon ajan peruutuspätkä. Peruneiden metsästäjien tilalle otetaan mielellään vaikkapa karpalonpoimijoita nautiskelemaan syksytalven hyötyliikunnasta ja marjasadosta.

Tukikohasta karpaloryntäystä odottelemisiin tähän.


torstai 15. lokakuuta 2015

Pyy edestä, pyy takaa, pyy pallona, pyy makaa...

Pyy on metsäkanalinnuista ilmeisesti vähiten ihmisarka. Ei ole tiedossa, mitä ne esimerkiksi ulkorakennuksen autotallista elämälleen etsivät, mutta rohkeasti ne paikkoja tutkivat. Talviasuntoako, tiedä häntä.

Tukikohtaa asuttaa nyt ilmeisesti kokonainen pyyperhe, koska enimmillään niitä on aivan pihapiirissä havaittu kuusi yksilöä. Sami-vävy ikuisteli näitä kauniita lintuja digikameralle tänään. Pyypilliin hiljalleen puhaltelemalla Samin onnistui päästä aivan muutaman metrin päähän pyyperheen jäsenistä.


 



Hyvin pyyt sulautuvat lokakuiseen Naruskan metsään. Tukikohtaan kun ymmärtävät lähiviikoiksi jäädä, niin säästävät nahkansa tulevalle suvelle.

Tukikohasta pilliin puhaltelemisiin tähän.

Hiihtosessijo jäi lyhvellännäks.

Justiinko kerkisin tervaamaan sukset ja huoltamaan porkat, nin jovain lumet läks. Eikä Ukalla tieten ole mittään lumetusjärjestelmijä, ninko nuisa turismopaikoisa. Niisä juppisemmosisa.

Lumivaippa vaihtu mustaks maaks ja sumuva on ollu päivänä muutamana aamusta ehtooseen. Tälle aamuva näki pitkästä aikaa itäsiltä mailta aurinkonousut, eli nyt vois ootella parempija näkyvyyksijä. Mettämiehet varmaan kiittelee siitä kans, että nyppystyy taas hiukkase naakimaan, mitä nyt itekukin pyyteleeki. Hirvimiehet tieten ei kiitä, kullumet lähti.


Meilleiole pihasa kun muisto viikontakasesta lumiukosta. Alotettaan taas talavi alusta, ninko jo monta vuotta on tarvinnu tottuva.


Lokakuu kiitelee jo puolvälissään. Aurinko kiipee laiskemmijja laiskemmi meitijä valaseen. Ja nytei auta lumikaa.

Vävypoikaki tallentellee kamerallee Naruskamaisemija pari päivää, syyslomalloppuva viettelemäsä.




Tukikohasta viimesiä mettämiehijä oottelemissiin tähä.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kuutsijängän valtias.

Kuutsijänkää oli tänä aamuna vartioimassa komia ukkometso, kun käväisimme Kallelan rannassa tekemässä veneenkääntötempun. Pari viikkoa kun metso vielä pystyy nahkansa säilyttämään, niin sitten päästään jo talvelle odottamaan kevään riemuja.

Komeasti se lehahti jängän laidalta Kallelan metsäautotieltä siivilleen ja hävisi jängän suuntaan tiheään aamusumuun ja rauhallisempaan paikkaan.



Tukikohasta ensilumien sulamista ennustelemisiin tähän.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Ruotsin rengasmarkkinoilla.

Olija häntä muutama päivä välijä tänne kirjoottelussa. Käytiin nimittäin pitempi viikolloppu Paavon valtakunnassa ja muutama kilometri vielä ohiki, Kallekustaan maassa.

Ei myö käyty Haaparantaa kauvempana, kun sielä jo saa ostella Nokian Hakkapeliitta talavikummija suunnilleen puolihinnoila kotimaahavverrattuna. On se oikiastaan kumma juttu, että suomalaiset Venäjällä valamistetut renkhat pystyy Ruåttista ostaan nimpaljo halavemmala, että net kannattee sieltä hakija. Nooh, tieten meijän reisun pääaihe oli hakija lapsosetketterät syyslomile Naruskale, nin samoila tuliliemilä ostirrenkhat.

Haastelin siinä joutessani renkaskauppijaan kansa. Ihimittelin hälle Hakkakasijen hintaa rajan kahempuolen. Poika meinas, että Suomesa on verot liika kovat. Johomminä, että katteet Suomesa tuplat. Jaa jaa sano ruåttalaine.

Muuta en tiijä, mutta tasapainotettuna ja alleruuvattuna neljäsattaakuuskymppijä €eroina. Kait net melekeen tuplat olis maksannu kotomaasa.

Näkyhän tuola oleva muutamija suomipoikija ja suomityttöjä muitaki. Jokatoine pirssi oli arvijolta suomalaista lähtövä. Muutama meikäläine leipävirmaki Sallajja Kemijärve välistä.



Sielä mererrannasa oli kans aamupakkaset. Jotenki tuntus, että komiammaks huurtuu pirssisä akkunat lähempänä isova vesee. Oikeen piti kuva näpätä ennenko laitto vepastot pääle kuurankukkija sulattaan.


Tukikohasta talavikelijä laajemmaltiki oottelemisii tähä.

torstai 8. lokakuuta 2015

Revontulikuvaajat nukkumassa ja hereillä...

Revontulia kuulostaa tiedotusvälineiden mukaan näkyvän kaikkialla Suomessa. Naruskan revontulikuvaajat enimmäkseen katselevat revontulia unissaan, mutta onneksi länsikairassa osa suvun edustajista on kameransa kanssa hereillä. Sami on saanut eileiseltä ehtoopuolelta ja yöltä kameralleen hienoja revontulikuvia, joihin Ukalla appiukkona on tietenkin avoin julkaisulupa.

Hienoja ne ovatkin. Revontulien kirkkaudesta voi kuvia katsellessaan päätellä, että ne tosiaankin ovat olleet kirkkaista kirkkaimpia, koska Keminmaan kuvausolosuhteissa on paljonlaisesti valosaastetta erilaisista valonlähteistä.

On Mummelinkin yökuuhkimisista sen verran mainittava, että oli hän pariin kertaan yöllä kierrellyt ikkunalta toiselle, mutta niillä hetkillä Naruskan taivas oli ollut pilvien peitossa. Harmi sinänsä, kun täällä eivät katuvalot loista.







Tukikohasta selkeitä öitä ootellessa tähän.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Vääräleuvalle vääräleuvan tekemä keklu.

Ainon ollu haaveena semmonen kalapuukko, jolla olis hyvä vileerailla isova ahvenaa. Tai miksei muutaki kallaa. Ohan tuota elläissään tullu vileerattuva joku pienempi ja joskus joku isompikkiin kala.

Löyty muutaman kittiläläisen takoteräntekijän sivvuilta ahvenaterän nimikkeelä oleva aika pitkä terä, joka tieten piti tilata. Ja toimittaa Varpuselekään. Ja ei montaakaa viikkuva, nijjo ilimotti Ukan vasittu puukontekijä Vasara, että nyton ahvenapuukko tuppinee valamis. Ja oli ja on kans.

Soli puukontekijä sitäki mieltä, että tällä ahvenalta lihat irtuaa. Ja perästä kehu tehneesä vääräleuvalle sopivan. Semmosen oli päättäny tehä, joka koko ajavvirnuilee kantajasa vyöltä. Ja virnuilee kans.

Jostain kait tarttis lähtijä isova ahvenaa koittaan. Jos vaikka ensmääsiltä jäiltä, ninko entivanahaan. Kohtahan täälon järvet pilikkijääsä.







Virnuilkoot sitte, kun tekijä kerta nin tarkootti. Tosipuhheessa täton jo meinannu tarvita myyvä. Sevverran on kattelijat siihen tykästynneet käpälöijessään. Vieleiole kauppoja syntynny. Ja suaphan tuommosen Vasaralla tiettää, joka tarvittee.

Tukikohasta ahvenoita vartuilemmisiin tähä.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Yksi yönseutu kaiken muuttaa voi...

Eilen oli eilen ja tänään on tänään. Mummeli ennakoi tienlaidan tervetulotoivottajille talvisempia vaatteita eilen. Ja tarpeeseen ne tulivatkin...



Lumet poikii tietenkin seuraavia toimenpiteitä, eli pirssin talvirengastamisia. Mummelin pirssiin vaihtuivat talvinakit alle rännänräiminnässä kotopihalla, mutta tuli ne vaihdettua. Selkä kostiana...



Tukikohasta tähän.

Tukikohtaan ensilumi vajavassa tunnissa.

4.10. on tänä armon vuonna 2015 se päivä, jolloin ensilumi tuli maahan. Yöllä kolmen kantturoissa oli Ukan sääaseman mittarissa rapiat -6 astetta pakkasta. Aamutuimaan kahdeksan paikkeilla länneltä työntynyt sadealue alkoi pudottamaan lunta siihen malliin, että jäinen maa muuttui valkoiseksi laakista ja ennätysnopeasti. Toista senttiä lunta tuli maahan alle tunnissa, eikä loppua saderintamalle ole näkyvissä.

Onneksi tuli eilen ehtoolla siirreltyä lumen alta enimmät romppeet talviteloilleen. Kohta ne olisivat etsinnässä.


Lumiukkoa ja muita talven rientoja suunnittelemisiin tähän.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Karhutunturissa lumi maassa.

Mummeli teki Raisan, Samuelin ja heidän koiransa Moskun kanssa iltapäivälenkin Karhutunturiin. Eilisen päivän ja ehtoon lumisade oli tarttunut pysyväisen oloisesti tunturin laelle, mutta alempana lumi vain käväisi maassa. Saapa nähdä, mitä huominen tullessaan tuo, kun Keski- ja Etelä-Lappiin on luvassa erittäin huonoa ajokeliä lumi- ja räntäsateen vuoksi.

Ilmeisesti Karhutunturiin johtava tie pidetään ainakin syksytalvesta auki, koska aurausviitat oli asetettu osoittamaan tienlaitoja. Soneralla ja DNA:lla on meneillään 4G -verkkonsa rakennuspuuhia, kuten jossain aikaisemmassa jutussani mainitsin. Puhelinyhteyksille ja nettiyhteyksille on siis luvassa kyytiä uusimman tekniikan keinoin.






Karhutunturi on siitä erikoinen paikka, että sen maisemiin ei kyllästy minään vuodenaikana.

Tukikohasta kahteenkinsataan metriin lunta odottelemisiin tähän.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Iiiiiihanaaaaaaaaa. RÄNTÄÄ RÄIMII.

Eipä oo taaskhan talaven varale hampstratut emmeet hukkaan menosa. Talaveksi alako kääntyyn. Hilloja ei oo varastosa kuvviimovuojelta, mutta mansikkaa laitettii senki eestä. Mustikkata joku sankko. Ja puolukkata anoppi lähetti sevverra, että piisaa. Ja ostetaa ronninkholomija, jos hätätila tullee.

Halakoja on katoksijenalune ihampiripintaa myöte. Ja toistasattaamotista on kauppa virreillä tuolta jojentakkaa. Reservijä.

Ukan lumimittari tököttää valamiina mittauksija varte. Sennäkkee makkuuhuonee akkunasta ja ensmäänen sentti ilimotettaa hetkohta, kuseommitattu.

Kaupasa olijo myynnisä salamivaaralaista puikulapottuva. Net pittää käyvä ostamasa säkkikaupala suoraa tehtaalta, mutta pittää ensillaittaa johonki pirssiivvissii talavirattaat kohta alle, ettei lipijä turenkisa ojjaan ninko loirillaulusa.

Jamitäs vielä. Sukseppittää ettijä valamiiks, että pääsee latuva tekkeen. Ja pulukkamäki pittää suunitella. Tipitiiruokinta on alakanu Tukikohasa jo viikko sitte.

Sommenova ny, eikä nokitusta. Saje eiku yltyy...Räntäsaje...



Tukikohasta lumikollaa rasvailemmissiin tähä.