Kalevalanpäivää.

Kalevalanpäivän kunniaksi on Tukikohdassa lueskeltu ahkerasti Akseli Gallen-Kallelan kuvittamaa Kalevalaa, jonka kahdeksasviidettä runon muutamaa loppusäettä Ukka tähän lainaa:

"Tuo'os hyytä Pohjolasta, jäätä kylmästä kylästä!

Paljo on hyytä Pohjolassa, jäätä kylmässä kylässä:

hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljenessä;

hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat

keskellä lumimäkeä, lumivaaran liepehellä;

hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat

keskellä lumijokea, jäisen kosken korvaksella.

"Hyytä kelkalla vetäös, jäätä reellä reutoellos

tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepeheltä!

Sillä hyyllä hyy'yttele, jäävilulla jäähytele

tulen viemiä vikoja, panun tuiki paahtamia!"

"Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala,

Ukko, pilven pitäjä, hattarojen hallitsija,

iätä iästä pilvi, jänkä lännestä lähetä,

syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta!

Sa'a hyytä, sa'a jäätä, sa'a voietta hyveä

paikoille palanehille, vian tuiki tullehille!"

Tukikohasta kunnon talvea oottelemisiin tähän.

Sivuspakaati tuplana.

Meikämanne jos vetastaan samanlaiseen jalakainlevitykseen kuin tuo meitin härkäporo tuossa pihalla tunteroinen sitte, nin kävelyt on kävelty ja astumiset astuttu. Niimminä luulin käyneen Täplällekki, joka luuli kait, että isäntä heittelee pihalle saalle neliölle poroelova, mutta se oliki sepelijä.

Meni se oikiasti nin lahjakkaasti nuritte ja oli ku allakantekijä. Pystyyn konkoillessa kaatu vielä toistamisseen kylelleen. Eihän net koparat tieten voi tuommosella jäätiköllä pijellä yhtään mittään. Son linkannu etustaa muutamana päivänä jo entuuvestaan, mutta oli kait paranemmaan päin. Nyt saatto taas otella takapakkija parantumispuolella.

Kirkolta oli melekeen kaikista kaupoista ostettu sepelit vinaaliin. Onneks oli muuta asiaa vesijohtokauppaan, josta löyty pari sankollista karkijaa sepelijä, joka nyt löytyy tuolta pihan jäätiköltä. Rautakauppijas väitti myyneesä sata säkkijä tännään ja saavasa uutta vasta huomena. Pari säkkijä Ukka käytteli nuissa lattijavaluhommisa, eikä hiekkaa ennää ole pirssinperänpainonakkaan, ninko aikanaan mersumiehenä ollesa. Nyt tarttee varmana ostaa kymmene säkkijä heti ku hollille pääsee.

Lasolijääveistos on sulanu puoleen alakuperäsestä. Nyton sentään kolomatta astetta pakkasen puolela, mutta kesäseltä nämä kelit vieläki vaikuttee, vaikka ollaavvielä helemikuulla.

Maantiekki oli toisapänä ninko luistirrata. Kettinkijä olivatten hiekka-autoon Kotalasa asentelemasa, mutta jopa olit tietua, että kylänämmit olis nähäny hiekottajan autoneen olleen ojienpohojalla tuola jossain pohojosempana. Mummeli ja Ukka on toistaseks pysytelly tielä, mutta nelejääkymppijä kovempaa ei Ukkakaa toissa aamuna uskaltanu nastattomilla kitkakummeilla ajjaa. Ku oli tuonnäköstä.

Tukikohasta porotuksen elova seurailemisiin tähä.

Räkäkeli Naruskallakin.

Hyvä talavi meni laakista taas persiilleen. Kolome astetta lussalla on kelit ja Ukan kaheksankymmenen sentin lumet hyppytelineen mittarissa vajenee silimissä.

Ja mikä kaikista pahinta, Laslakin takana seisoskelevat jääkuutijot sulaa ninko ministerin rokilasisa sen urvahellessa lätkäjuhlisa.

Täälä ei joka päivä tipahtele keskellä talavia lumet katolta, mutta tälle talavelle tulit jo toista kertaa. Ukkapa sai tästä tappauksesta vilimin, ku kolomettuntija kyttäsin viteokameran kans akkunasa...Son tarkkaa hommaa liipasimesta painelut kun täin nainti. Kattokaapa tulosta tuosta likkaamalla alta.

Matinpäivän kattomyräkkä

Tukikohasta seuraavaa kuormapirssin lavallista katolta oottelemisiin tähä.

Nimipäiväsuma.

Ukka on lisännyt Suomen nimipäiväkalenteriin Aslakin nimipäivän kohdalle myös Laslakin nimipäivän, jota täällä Naruskalla on juhlittu hillitysti, mutta kuitenkin arvokkaasti. Tukikohdan pihapiirissä on pyörähdellyt myös muutamia ohikulkijoita onnittelemassa, vai lienevätkö käyneet heittelemässä onnenlantteja patsaspaljuun. Näyttää nimittäin siltä, että nesteen pinta on poikkeuksellisesti nousussa, kun se tähän asti on ollut laskeva.

Huomenissa on juhlapäivä Matilla, jonka myräkkää perinteen mukaisesti täällä odotellaan. Aikalainen myräkkä saa toki tulla, ennen kuin päästään samoihin viuhuviin tuulilukemiin, joita eilen ja toissapäivänä pääasiassa sisätiloista Mummelin kanssa tiirailimme. Matinpäivänä juhlii toista nimeään myös Kalle.

Ukka käytti pikkukameraansa Laslakin riemukaaren alla. Lauhan kelin kunniaksi Laslakki lorottelee pituuteensa nähden komealla kaarella, joka arviomittauksessa on rapian metrin mittainen, kun poju itse on vain seitsemisenkymmentä senttiä pitkä.

Paljuun kertyvät kolikot lähetetään Helsingin Lastensairaalan keräykseen, joten Naruskalla kulkiessa kannattaa onnenlantti jos toinenkin käydä Laslakin altaaseen nakkaamassa. Ja heittää samalla ilmoille toivomus, jolla on mitä parhaimmat mahdollisuudet toteutua.

Tukikohasta kolikkoloisketta kuuntelemisiin tähän.

Laslakin lauvantaihuolto.

Eipä sitä talavelle lähtiesä ihan tarkasti osannu ennustaa, mitä harrastuksenomasia puuhasteluja saa Ukka suoritella helemikuun loppupuolella. Hyvä, että kerkiää omat pissivermeet pitämään jonkullaisessa hoitotasapainosa, nin pihalla on yhet lorinat, joista tarttis huolehtia kans.

Helemikuu on tälle meitin Laslakille ja Ukalle olleet kelien puolesta helepohko, kun on pijelly nin lauhaa. Ei juurikaan ole ollu pelekova jäätymisestä tuolla ulukona. Parisakympisä käväs pakkanen tällä viikola, mutta eipä se pisunlentova haitannu.

Hankala on hiukkasen tietää, paljonko lirun pakkasenkesto oikeen on, kun selekeesti ainetta haihtuu ilimaan. Lisäks avonaiseen petonipyttyyn pääsee satelemmaan lunta, joka sotkee puolestaan sekotussuhteita. Pakkasenkeston kanssa mennään enempi arvijoimalla ja päivystelemällä.

Yllättävän paljo on käyny turismoja kattomassa Laslakkia paikampäälä. Ulukomaan eläviä jokunemmyös.

Tarttis varmaan paljastaa, että Laslakin liemeen kun nakkasee kolikon, ni onni käännähtää. Ukkaki nakkas sinne kakseurosen viikko sitte. Het samana päivänä voitin äsmarketin ykskätisestä vitosen. Että tämmönen tappaus.

Laitan tähä vielä varmemmaks vakkuuveks yhen kerran linkin Laslakin lirityksen elävästä kuvasta Lasolivirman sivuilta. Tuosta ku likkaa, nin pitäs auveta tuosa yläpuolela näkyvää kuvvaa. Yötäpäivää se kohtuuvvella näkkyy, kohta iltavalastuksessa päivännäköväki paremmi.

Tälleaamuva Ukka kävi siivoilemasa ylimääräset lumet pois suojaverkkojen päältä ja tarkistelemasa hiukan, ettei letkut vuoja. Ja samala lisättii päälärillinen Lasolija.

Tukikohasta tuiskulumellentova seurailemisiin tähä.

Vuonnelon säkitys.

Täplän kavereiksi ilmestyi joku päivä sitten kaunis vaadinporo, jota vielä seuraili vasa, vai vuonneloko lienee. Uusikin vasa oli tämän saijalaiseksi osoittautuneen vaatimen sisällä kasvamassa.

Omistajat kävivät tänään hakaisemassa vasan kotiaitaukseen, koska sen emä olisi pikapuoliin jättänyt pienokaisensa oman onnensa nojaan kevääksi.

Näppärästi tämä pikkuporo saatiin ansalangalla kiinni, eikäpä aikaakaan, kun se kotiin kuljetusta varten pakattiin juuttikankaiseen säkkiin, ettei kotimatkalla tule pakettaiuton perässä turhia kolhuja.

Vaadin jäi Täplän kaveriksi Tukikohtaan. Se pääsee ruokintarinkiin Ukan pihapiirissä niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Keväämmällä vaadin lähtee omille teilleen vasomaan ehkä samoihin aikoihin, kun Täpläkin aloittelee taas kesälomaansa.

Täplä alkaa ikänsä puolesta olemaan poron elämän ehtoopuolella, sillä se on nähnyt ainakin viisitoista kevättä. Kohtuullisessa kunnossa Täplä on ikäisekseen, eikä sillä ainakaan ruokahalussa ole moittimista, vaikkei se ihan normipainossakaan taida olla. Parit kilot rehua päivässä, puurot, annos jäkälää ja kuivaa heinää vapaasti syötäväksi haluamansa määrät päivittäin. Ruokaa sille on kotosalla ollessaan luvassa niin pitkään kuin elonpäiviä ja elämisen arvoista elämää riittää.

Tukikohasta rehusäkin ostoa ja heinäkuorman hakua suunnittelemisiin tähän.

Ennätyslauhaa talvea Naruskalla.

Helmikuussa saa yleensä lappaa puuta pesään solkenaan, mutta ei näimmä aina. Tälle talvelle on Ukan puuvarastoon syntynyt häthätää auton kokoinen aukko, joka mahdollistaa haloista tyhjenneen kulman käyttämisen autokatoksena.

Koivun keskimääräinen vuosittainen kulutus on pinomotteina mitattuna noin 60-75 mottia. Jos lopputalvi ei yllätä toisinpäin, niin taitaa olla tulossa ennätys puumäärän menekin vähyytenä.

Tässä kairassa tosin ei kannata liikaa nuoleskella ennen kuin tipahtaa, koska talvi tapansa näyttää, kuten viisaasti sanassa sanotaan.

Onneksi halkokatoksen pystytolpat ovat siirreltävää mallia joka toisen rivinsä osalta, niin kattolumien tyhjentämisen jälkeen oli mahdollista tehdä Lexukselle hyvä paikka lumelta suojaan paria kannaketolppaa siirtämällä.

Tukikohasta katoksen sähköistämistä suunnittelemisiin tähän.

Lammaslauman pumput kuivalihahäkkiin.

Nyt vois sannoo mielenkiintosen kokkeilun olevan menneillään. Ainakaan tällä kartanolla ei aikasemmin ole kuivalihahäkkiin nosteltu mitään lampaaseen liittyvää, mutta nyt on. Jäppilässä on laitettu paljonlaisesti määkijöitä kinteriin, kun pumppuja oli lukumääräsesti Ukan mielestä ainaki paritkymmenet.

Sielä net alottija taipaleesa kohti vuolupuukkova joskus kuukauven tai kahen päästä. Riippuu kelilöistä. Lähtökeli ainaki on hyvä, kun on kolomisen astetta pakkasta ja vinkka puhaltellee nin, että kuivuminen lähtee käyntiin hetkohta. Ja eiköhän nuita tule vielä pakkasia puremaan lihhaa makiaks.

Lähisinä aikona vois ootella varmaanki Hirvi-Harrin pumppulähetystä. Ei mene pumput ainakaa häkissä sekasi, kunnuo lampaan pumput ei ole kuin akkain nyrkin kokosija.

Nyt siellä halakokatoksen päällä ei ole liion lunta haittona, ku Ukka piti sunnuntakiliikuntasessiot ja työnteli lumet Linko-Jarkon jatkohommiks maahan. Tunti siinä meni, mutta lumetki on maasa.

Tukikohasta pannuhuoneen siivoomisella jatkamisiin tähä.

Kärsitkö lumipulasta?

Meillä on millä mällätä, jos lumesta puhutaan. Ukan lahjomaton lumimittari näyttää lukemaa 78 senttiä. Raatiossa toitottelivat tänhään, että eteläisen Suomen ensimmäinen hiihtolomaviikko alkaa lumettomissa tunnelmissa hamaan Oulu-Kajaani linjaan asti.

Ratkaisuksi lumettomuuteen voisi esittää vaikka Naruskalle matkustamista. Tämä lumimäärä ei nimittäin täältä muutamassa viikossa mihinkään pakene, vaan näyttäisi olemaan lisääntymään päin.

Tyttärenpoika Loimu tietää, että Naruskalle kun matkustaa, niin lunta ja lumileikkiä piisaa...

Tukikohasta metrin lumikerrosta oottelemisiin tähän.

Pisu lentää kakskytäneljä kautta seittemän...

Muutama eppäileväinen tuomas on laittannu Mösjöö Ukalle viestiä, että lentääköhän se Laslakin pissi päivännävöllä olleskaan, kunei se tuolla suorasa lähetyksessä muka nävy.

Ukka voi ilimottaa tälle kohtaa, että peli on raakaa, mutta rehellistä. Varmemmaks vakkuuveks Mummeli suunnitteli pisukaaren taakke honkapuun väristä kankaanretkuva nin, että sitä vasten kaaret näkkyy huonompinäkösellekki.

Laslakki oikiasti vetelee pissit kolomellatoista kierteelä ninko miehet...

Kierrettä voi yrittää tiirata Tukikohan livekuva-pihalinkistä.

Tukikohasta sähköpostisatteesta ja telehvooniruuhkasta tähä.

Sana leviää.

Un Manneken-Pis finlandais pisse de l’antigel !

Le Manneken-Pis reproduit dans un des endroits le plus froid de l‘Europe, en Finlande. Il fait pipi. Et ça ne gèle pas. Normal: le sponsor du projet est une marque...d’antigel.Avec ses 69 habitants, ses températures glaciales et ses hivers sans soleil, on peut dire que Naruska - un petit village en Laponie finlandaise - n’attire pas grand monde. Et pourtant, voilà que le jumeau identique du plus célèbre Bruxellois s’y est installé depuis quelque temps.Pour attirer les touristes, les Naruskois ont eu une idée originale: ils ont dressé leur propre Manneken-Pis. Le petit homme vide sa vessie dans ce village - près de la frontière Russe, à 124 km de la ville la plus proche et dans des températures qui peuvent baisser jusqu’à -50°C.

« Tellement froid qu’on pisse des glaçons »

“On a l’habitude de dire que chez nous, il fait tellement froid qu’on pisse des glaçons. Notre but est de prouver au monde entier que ce n’est pas vrai”, explique monsieur Ukka Santala, le propriétaire d’une auberge locale.

Le Manneken-Pis finlandais est couronné d’un bonnet lapon traditionnel. Il est illuminé et placé sur un piédestal de glace.Il y a tout de même une petite différence entre le Manneken bruxellois et son jumeau finlandais: en Finlande, ce n’est pas que de l’eau qui coule dans la fontaine! Les températures l’obligent - du liquide antigel y a été ajouté!Le fabricant finlandais de liquide lave-glace Lasol est venu à l’aide. Il est le sponsor officiel du projet à Naruska. Dont le Mannekenpis espère devenir aussi célèbre que celui de Bruxelles.

Suomen Manneken Pis kusta pakkasnestettä!

Manneken-Pis toistettu yksi kylmin paikoista Euroopassa, Suomi. Hän pees. Ja se ei jäädy.Normaali: kummilta on brändi ... pakkasnestettä.Sen 69 asukasta, sen pakkaselta ja Aurinkopyörättömiä talvet, voimme sanoa, että Naruska - pieni kylä Suomen Lapissa - ei houkuttelevat monia ihmisiä. Mutta nyt identtinen kaksoisveli kuuluisimmista Brysselin asettui siellä jonkin aikaa.Houkutella matkailijoita, Naruskois oli alkuperäinen idea: he ovat asettaneet omat Manneken Pis. Pieni mies tyhjentää hänen virtsarakon kylässä - lähellä Venäjän rajaa, 124 km päässä lähimmästä kaupungista ja lämpötiloja, jotka voivat pudota -50 ° C."Niin kylmä, että jääpuikot kusta""Meillä oli tapana sanoa, että meille, se on niin kylmä, että jääpuikot kusta.Tavoitteenamme on todistaa maailmalle, että tämä ei ole totta ", sanoo ukka Santala, omistajan paikallisen inn.Suomen Manneken-Pis kruunaa perinteinen Lapin korkki. Se syttyy ja asetetaan jalustalle jäätä.On vielä pieni ero Brysselin ja Manneken Suomen Twin: Suomi, se ei ole vain virtaava vesi suihkulähde! Lämpötilat vaatia sitä - on pakkasnestettä on lisätty!Suomen valmistaja pesuneste Lasol tuli auttamaan. Se on virallinen sponsori hankkeen Naruska. Mannekenpis joka toivoo tulla yhtä kuuluisa kuin Brysselissä.

Laslakki lorottaa...

Aikaa ja tupakkaa siinä meni, mutta vihdoin ja viimein saatiin Tukikohdasta maailman tuuliin levitettyä lorisevaa ilosanomaa. Naruskan oma Laslakki lirittää komealla kaarella Tukikohdan tulipaikalla.

Naruskan kyläläisiä vilisee filmillä patsaan paljastustilaisuudessa kolmisen viikkoa sitten pikkupakkasessa, olikohan se rapiat kolmekymmentäseitsemän miinusta.

Rysäkylän kaimalla on pissat hyytyneet reisille, mutta meitin Laslakilla juoksee, kuten videolta tästä klikkaamalla voitte todeta. Myös livekuvaa Laslakista löytyy samalta sivulta.

Tässä Laslakki lähikuvassa.

Ennakkotietojen mukaan Laslakkia saadaan elävässä kuvassa seurailla parisen kuukautta tästä eteenpäin. Toivottavasti saadaan kunnon talvikelejä, niin päästään kokeilemaan kaaren pituutta Naruskan normaaleilla helmikuisilla pakkasilla.

Täplä on ilmeisen innoissaan lorisevista liemistä, joten Ukalla riittänee askaretta pidellä kotieläin patsaasta kauempana.

Tukikohasta liekanarukauppaan menoa suunnittelemisiin tähän. Tai paimenpoikaa. Sähköllä.

Härjän haaremi.

Mitähä heleskuttia nuo vaatimet oikeen näkkee tuosa meitin härjäsä? Sitä ne piirittää nimmaan perusteellisesti, eikä Täpläys ole naaraista moksiskaan, vaikka net pistelee poskiisa heinät ja jäkälät äijän turvan eestä...

Oli täsä muutamana päivänä Mummeli havvainnu akkunasta, että muutama jätkäporo oli tullu Täpläyksen revviirille. Niitoli ollu parittain, mutta talon härkä oli rohkiasti käyny niitä pääle, vaikkoli ollee parikertaa härjän kokosia. Soli vejelly koparata niile, jollon olit häippässeet, eikole senkoommi näkyny.

On se tuo Täplä tavallise hyvä ainaki lipomaan. Se on muutamanaki päivänä käyny lipomasa ninko malliks ja harjotukseks tuola patsaalla. Tykänneekö net vaatimet sitte leitilasolista, jota laitoimma pullollisen liemiin, kummeinas alakaa hyytymään...

Sillon meitin lipohärjällä vara valita, lipoisko tummaa eli vaalijata.

Tukikohasta poroeloannoksia riplaamisiin tähä.

Kiireentynkää.

Nyteio asiat oikialla mallilla, ku Ukalla alakaa olleen nimpaljo erilaista menonkelekkaa sinne ja tänne, ettei ehi päiväkirjaa piteleen. Normioloisa täälä saa makoilla ja räkijä kattoon tammikuusa ja helemikuusaki, mutta nyt saa ja joutuu painaan hiileen nin, ettei luvusa pysy.

Net on nuot helssinkiherrat onnistunneet juoksuttaan Ukkaa sinne ja tänne. Yhen homman ku on saanu valaamiiks, nin kahta seuraavaa pyrkii oleen listoilla. Ja kaikki enempi vaan tuon yhen patsaan ympärillä.

Voitte uskova, että eränenkin tunti on vietelty hanivelkompjuutterinki äärellä, kun net on yritelleet saaha täältä kuvaa iliman taukova lähteen sinne johonki, mitei ees täälä tiijetä. Tämmöne tietokonetumpelo toisesa pääsä ja neuvojat pääkaupunkipääsä, nin sehän on tievosa, että tökkii.

Nytei kuiten ole kaukana oikeesta nämät kuvayhteyvet. Ekä net ensviikolla tullee jo jakeluun. Tännään vimosina hommina Ukka kiipes korkialle asenteleen yhtä eläväkuvakameraa, joka kiikkuu nyt kakkosnelosen nokasa tuossa pihala. Toivova soppii, että Linko-Jarkko mahtuu raktoreineen alitte menemään.

Niijja on tuolla alakerrassaki tehtynä jottain. Valettiin muutama petonilattija ja öljykattilapohoja yhtenä päiväsyvänä velimiehen kans. Se oli nin nopija toimitus, ettei kuvvaajatkaa kerinny ikkuistaan sementtinpöllyvä. Ei olis Ukan selekä kestäny semmosta vispilätä, missä säkkitolokulla veivattiin laastija issoon saaviin. Siellois nyt pohojat ja lattijat valamiina savolaista putkihemmova varti. Se tullee ensviikolla.

Nyt tartteis vielä viimestellä pihat ylimääräroinista, kumputtoomatta onnistu tuo kameran laitto tuonne kepinnokkaan.

Tukikohasta kalakkunasoossin valamistelemisiin tähä.

Porolta ei pelastu mikään...

Luontokappaleet käyvät väliin häikäilemättä toistensa eväillä. Lintulaudalla kaikki muu on suunnilleen jokapäiväistä ja normaalia, mutta tietenkin meidän ikioma Täplä -härkämme tekee jotain sellaista, joka ei vaikuta normaalilta.

Olin eilen viemässä lintulaudalle kolmea rinkeliä, kun tiaiset mielellään naputtavat nokillaan sämpylöitä ja muutakin leivonnaista. Hyvää hyvyyttäni luovutin yhden rinkelin Täplälle, kun se niin innokkaasti työnteli turpavärkkiään ja sarviaan rinkelikättä kohti. Alta aikayksikön se oli selvittänyt rinkelin poskeensa.

Loput kaksi rinkeliä pujotin varmemmaksi vakuudeksi lintulaudan yläpuolelle oksanhaaraan niin korkealle, että siinä ne saavat olla rauhassa tiaisten ja närhien nokittavana.

Täplä kuitenkin pääsi taas tempuillaan yllättämään. Se kiipesi seinälle tänään niin korkealle, että etukoparat vain kuopivat heinäseivässeinää. Se pujotteli sarvineen linnunlaulupuiden välissä niin ahneesti, että viimein rinkelioksa pätkähti poikki ja härkä sai rinkelinsä. Uskomattomalta se näytti ja kuulosti keittiön pöydän ääressä päiväkahveella Mummelin kanssa. Osa episodista tallentui kamerallekin, kun Mummeli sen kiiruhti hakemaan.

Etukoparat kovin korkealla maasta harvoin poroa pääsee näkemään. Takajalat korkeimmalla näitä elikoita niinkin näkee enempi. On se Täplä toisaalta erikoisporotus, joka tieten oppisi uusia temppuja, kun joku viitsisi sille niitä opettaa.

Tukikohasta lintulaudan aitaamista suunnittelemisiin tähän.

Palautepostia Ukalle.

Ukka saa aika ajoin palautetta blogikirjoituksista. Palaute otetaan täällä Naruskalla aina innostuneesti vastaan, olkoonpa se sitten plussaa tai miinusta merkiltään.

Ukalla on yksi monivuotinen lukija ja kanta-asiakkaanakin täällä Naruskalla aikaansa viettänyt Matti tuolta Helsingin suunnilta. Hän laittelee useinkin tosi asiantuntevaa ja mielenkiintoista kommentia milloin mistäkin Ukan raaputtamasta aiheesta. Matti ei ole kommentoinut kirjoituksia suoraan blogiin, vaan hänelle on helpompaa ja yleensäkin mahdollista kirjoittaa suoraan Ukan sähköpostiin. Hän kun on sokea.

Lainaan tähän Matin ansiokkaan kirjoituksen helmipöllöstä kirjoittamaani havaintoon. Tässä tulee täsmätietoutta helmipöllöstä, Oulunkylän tietotoimisto kirjoitti:

Aivan oikea verbi, tuo puputtelu Helmipöllölle, paitsi, että huhuttelu, on hyvä, kilpaileva verbi, kun taas huhuilua, ei hyväksytä kilpailutukseen, sillä ko laji ääntelee rytmikkäästi ja ainakin äänitteellä "Laulava lintukirja, kasetti 1 Raita A," jolla kuullaan havumetsien lintuja, puputtelu, tapahtuu pääasiassa sävellajissa G ja tuo kirjain, muistaakseni kaksiviivainen, yhteen puputtelusessioon, mahtuu seitsemän puputusta, joiden välissä sekunnin tauko, mutta ilmeisesti, pelkkä G-puputtelu, on kyllästyttänyt yksilöä, kun aika-ajoin tuleekin pidempi puputtelu sessio, joka alkaa sävellajista F, nousee sävellajiin Fis, jonka jälkeen, ollaan jälleen G:eessä. Jos olisivat taidot paremmat, voisin laittaakin liitteeksi puputtelua, mutta livenä, hän se Aina kauneimmalta kuulostaa, vaikken muistaakseni itse, ole Helmipöllöä livenä kuullut. Samalta A-puolelta, löytyy myös Sepelkyyhkyä, jonka rytmistä ja -loogista kujertelusessiota, kuuluu ihan täällä "Ogelissakin" livenä.

Mutta jos ehditte, perehtykää Naruskalaisen Helmipöllön sävellajeihin syvällisemmin, ehdottelee!

Puputtelupöpön saanut Matti.

Mummeli tahollaan kaiveli netin puolelta helmipöllön ääntelyä, jos joku haluaa sitä nauhoitettuna kuunnella. Naruskan helmipöllön ääntä emme vielä ole nauhoitelleet, mutta sen voisi ottaa ohjelmaan. Tälle ehtoollekin kotihelmipöllömme puputteli Kallelle ja Venlalle heidän ollessaan lähdössä Rovaniemen suuntaan tuossa iltapäivän viiden kantturoissa. Oli ollut heidän kertomansa mukaan ihan liiterin takana metsikössä.

Linkki tuossa noin.

Tukikohdasta helmipöllön luontovalokuvan ja oman ääninäytteen odottelemisiin tähän.