perjantai 31. maaliskuuta 2017

Sorsanvalloittajat.

Sorsatunturi, tuo Sallan korkein tunturi on käymisen arvoinen paikka. Sää suosi tämän viikon viidentoista ryhmää, jossa oli kaikkiaan seitsemän eri maan kansalaisia. Osa heistä kävi suksilla ensimmäistä kertaa parin päivän tiukassa treenissä Tukikohtaa kierrellessä, jonka päätteeksi hiihdeltiin Aitatsivaarasta Sorsalle ja takaisin.

Pari yönseutua hangessa lumimajoitteissa pakkasessa, joka hilippoi kolmeakymmentä miinusastetta, siinä olisi haastetta kenelle vain. Hyvin selvisivät kaikki. Ja voitte arvata, että sauna ja sen jälkeinen käristys puikulamuusilla oli kaikkien mielestä paikallaan.

Porukan vetäjä Jyrki Hämäläinen on paitsi taitava eräoppien jakaja, myös valokuvien taitaja.


Tätä kirjoitettaessa kaikki ovat jo turvallisesti kotiperillään Etelä-Suomessa, kun aamiaiselle nousivat ensimmäiset jo ennen aamuneljää.

Tukikohasta käynnistä kiittämisiin tähän.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Hiekotussora hinnossaan. Prkl.

Takavuosijen aikana sorakeisarit hakit pankista rahhaa ulos silä momentila, että net rakentaa tuohon takapihale kolhvikentän. Tosi son. Oli isola kirkola joku pankijjohtaja lyönny vanahaa rahhaa kaksjapuolmiljoonaa kouraajja sillä selevä. Onsielä rajampinnasa joku katukyltti vieläki asiajasta kertomasa. Vyöhykkeelä.

Vallesmanni kukkoppautti aikanas pakkohuutokaupasa nuijallaampöytään, nin kolhvikenttämaat vaihto omistajaasa olikhan se kolomellakytätuhannela. Noli markkoja net. Ja linnaallähöstä ei kukkaan puhunu mittään.

Tulivaammieleen tuommonejjuttu, kunei net sorammyyjät ennää tartte pankista rahhaa hakkee. Net kerrää rahasa Ukalta ja muilta hiekottajilta. Emmeinannu meinaan uskova, että viistoista killoo jottaissoramurskaa makso rautakaupasa ykstoista eeroo. Son kohtalaine kilohinta, kuse alakaa hipova eurova.

Maalima alakaa olleen tältäkohtaa valamis. Ei tarttis kohta ku omistaa sorakuormurillavallisen tuommosta, nin sais pitemmät aijjat törsätä rahoja mihivvaan...


Tukikohasta tähä totteemala, että kaikki pittää nähhä. Josei muuvala, nin lompakosa tyhyjänä paikkana.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kellot etteenpäin ja aamut taakkeppäin.

Tunti eioo aikaa ja piika ei oo ihiminen. Vai miten se yks vanaha sanallasku menikää.

Ukan sissäinen kello ei kovinkauvaa tunninkansa vatuloi, kunon tottunnu aamula herhäämään verenpainelääkkeitä nappaamaan aamukuuvelta. Nykkunhalus tävviikon Haakahelijat aamijaisele puolseittemän ennemmettään lähtövä, nimpiti laittaa kello varoiks soittaan puolkuus.

Ei kuiten kello kerinny herättään, kussissäinen kello herätti jonkumminnuutin yli viis. Valosuuteen ei nyt kesälä maaliskuusa vielä voi herräillä, kun aurinko vasta tekkee nousuvaan viijenkantturoisa. Talaviajasa oli jo valomsampata.

Enoo laittannu nimmeeni kellonkääntöatressiin, jokon kuulema tekkeillä. Ovvaan semmonen perstuntuma, että kaikki huutaa kesäaijjan olevan turhaa silleppäivää, kukkelloja käännellään, mutta seuraavankerran asiajsta ulistaammuutama tunti syssyllä sitte, kukkelloja taas käännellään taakkeppäin.

Toisaalta, hyväksyyhännet nyt kurkunki semmuotosena, kuse sattuu kasomaan.

Aamula varttijayli viis näytti Kallelarrannasa ittäämpäin kuvasa tuommoselta. Sieltä se nousee...


Tukikohasta lissää valuva oottelemmissiin tähä...

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kesäaijjankohinata...

Kevväämmaku myönnetään, mutta kesästä en Naruskala vielä isommimpuhhuis mittään. Kellit kuiten käänneltiin, ninko Rysäkyläsä ompäätetty. Eihännuitole kuin kymmenkunta kipaletta semmosija, jokka joutuu manuvaalisti siirteleen. Pien vaiva, mutta aikaslaila turhaltahan tuo tuntuu. Jokavuos siitä joku älämölöväkippittää, mutta sama tahtihan tuo on ollukkait neljäkytävuotta. Hithaat on herrainkiireet.

Son taas kesäaika. Ja jojella ja hiljokseemmuuallaki josei muuta, nin kevättä pukkaa. Ninko Mummelivviteosa eiliseltä voitta itte tojeta.



 Tukikohasta lisäkohinoita vartoilemissiin tähä.


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ei mikään kikkeliskokkelis, vaan kuukkelit.

Näiton meillä, mutta pitempään aikaan ei pihapiirisä. Nyton pyörinneet paritpäivät, kunon kannettu viikonpäivät evväänloppuja, joiton nokkinneet enempi harakat ja närhet.

Kuukkeli on kaksjakonenki lintu joijenki mielestä, ninku on tainnu joskus tulla kerrottuva. Toiseppittää kuukkelija epäonnellintuna, kun sammaan aikaan jokku sannoo, että son jätkän ystävä ja onnellintu.

Mein mielestä se on viehättävä lintu, jokon rohkija ja melekeen kesy, eli käjestä syö, jos halvaa...

Mummeli räpsi muutamakkuvat äsken, joten olokaa hyvät, kuukkelit.







Tukikohasta lintuja tiirailemissiin tähä.

Kessää ootellesa.

Son kesäaika että heilahtaa. Ensyönä siirrymmä metkin kesäsempiin aikoihi. Son taas täälä ajallaan. Lunta eioo kummetri, yöpakkaset hilippoo kolomeekymppijä miinusta ja niieespäin.

Uimakaus alotettii jo toiseksviimesenä talaviaikapänä. Haakahelialaisista kolome päätti sitteppulahtaa palluumatkala Sorssatunturista Sorsajojesa virkistäytymäsä. Kaks tyttöö ja yks poika. Eli ei ihankaikki viitisentoista, mutta kuiten iso osa.




Net pesit ittestään savuhhajut ja nokipannujemmustat ennenko saapuvatten Tukikohtaan. Hyvälä olivat mielelä, eikä ihime. Kaikellaista kelijä pääsivännäkkeen. Ja lunta tarpeeks vaikka tulijaisiks viemmään...



Tukikohasta retkeläiset kotimatkalle jo aamuviijeltä tälle aamuva lähettämissiin tähä.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kympijja viijentoista kattilat tulille...

Haakahelijat tullee tännään mettästä pois. Näläkäsinä, jos vanahatmerkit paikkasa pittää. Tai syöhän net tieten sielä mettässäki, mutta rangialalaitettu eväs ei aina päräjää sille evväälle, joka saunajjäläkiin päästään veteleen naamaan peltikaton alla ja pöytäliinampäältä.

Kunnet on tilanneet juhulavammanpäivällisevvään, nin sehän pittää laittaa aamupäivästä tulille, että kerkijää kunnola keitto iltapäiväks ja käristys ehtooksi hautummaan. Siitä se makkeus tullee kaikele ruvalle, pitkästä hilijasesta lämmöstä.

Tommone viijentoista näläkäsen porukka syö alle Mummelin tuoreet sämpylät ja korvasienimustatorvisienisoppaa. Korvasienet on tieten Naruskalta, mutta mustattorvisienet ei täälä kaso, mutta niitä lähetteellee muutama hyvähaltija ympäri etelämmaita Suomesta.

Ukka kuulottaa tuommoseen toistakympin satsiin parit isot sipulit palasteltuna. Sitten sekkaan laitellaan korvasienet, joita täsä vaiheesa voi maustela aika reippaala suolala, soijakastikkela, ja sittevvoi ripotela niijen pääle mustapippurirouhetta. Ei mittäälliikkaa, kunei niitä saa sieltä pois. Lisätä aina loppuvaiheesa voi. Alakumaustamisejjäläkiin lirhautan soppaan liemeks keitettyvä vettä, muttei litraa enempätä. Loput liemestä nimittäin tullee punasesta maijosta ja kaikilta tevreysintoilijoilta ihassallaa litra kuohukermaa.

Tunteroisen kussoppa on kiehahellu pienesti, nin Ukka ajelee sienet silipuks tommosela pamiksilla. Sillä pikkuterälä. Sillä pienennee sipulit ja sienet. Ja sienetkunon tälleen survottu, nin semmosekki vetelee sienikeittova, jokkei normisti sieniin koske.

Näijen operattijoijjen jäläkiin lissäillään liemeen maitova. Suurustelu tapahtuu tunteroista ennen kermallaittova. Helepoin son suurustela pottujauhola, mutta voi sen tieten tehhä vehnäjauhollaki. Liekit on täsä ja kokokivvaiheesa syytä pittää minimisään, ettei palappohojaan...

Viimeset suolatarkistukset varttija ennen tarjollepanova. Ja eikun juustot ja sämpylät vierele ja isotlautaset, syvät. Net hoitellee ite loput. Ja kohtanet on tyrmäsä. Kaikki.


Tuo pienempi, kympinkattila, son käristyskattilana tännään. Ninko tiijättä, Ukka vetelee tuommoseen kuuven kilon porosatsiin puolkilloo kyntöaurankärkikoviketta, semmosta vitilvalakosta sijalläskijä suolattuna. Sevvetelen ninko voiks toisela konheela, semmosela misä pörrää semmonen ässämmalline terä. Sillä se sika talttuu ja muuttuu viimen voinnäköseks. Ja eikun kuumaan kattilaan. Ja kunson sulannu, nin siihen pyöritelläännet porollihat ja siliputtuva sipulija tarpeeks. Tuohonsatsiin kaks isova. Ja vielä kokonaista mustaa pippurija puolkourallista. Ja hilijokseen kun siton levylä kiehautettu ja lissäilty siihevvettä nimpaljo, että päälimmäisekkillihat jää huppeluksiin, nin eiku uuniin ja satakakskytäviis.

Iltapäivälä tarkistelen kummastakikkeitoksesta net suolat. Käristykseen en täsävaiheesa lisänny mittään, kussiinä suolaläskisä ommelekosesti sitä hienuvasuolaa. Ja nyten huuhellu sitä poies, kunon nuinkippaljon tuota suolatonta porova kehisä.

Mummeli kuorasee ehtoopäivälä puikulapottuja vielä yhen kympinkattilallisen, nin eikhän kussiihen laitellaan tutut voit ja maijot ja kermat, nin haakahelijat selevijä yönylitte. Ja jaksavavvielä ajela huomena kotijo. Net, jokka malttaa lähtijä.

Tukikohasta kuormasta ittelläki ehkä ehtoola Mummelinkans napsimissiin tähä.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Nekatiivinen testitulos ei Ukkaa haittaa...

Kaikki voijaan kohta hoitaa Tukikohan omassa laporatooriossa. Ommeinaan ollu Ukan mahapuoli hartaasti löysämpuolella tammikuisesta rehluksileikkauksesta lähtiin. Alakaa tulleen vängälä mieleen, että mahtasko olla saanu kelijakijan, ninko vanahivvelejeksistä kuuskymppisenä.

Solekkun ostaa apoteekista Mummelin netistä kaivaman testin. Ja kokhet täytännöle kotona. Ja sitte ootteluva, ninko jokku varmaajjoskus raskaustestijen vierelä. Kelijakijata ei tämmukkaan Ukala olis. Varmemmaksvakkuuveks käyn vielä muutamasa verikokheesa oikeessakillaprasa Sallasa. Ja sitte viijeshuhtikuuta ilosena nielasen taas tähystilletkut Rovaniemelä. Sielä kattellaan, miltä syömätorvi näyttää nytten, kunnärästykset ompoisa jossain. Jajoutivakki.


Tukikohasta seuraavija kokkeita ja tuloksija oottelemissiin tähä.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Aamu Tuntsalloisteejjo ties.

Ijästä kevätpäiväntassausaurinko jo noustessaan ilimotti, että tullee hyväpäivä tännään. Ja tuli kans. Haagahelijan perinteinen Tuntsakeikka alako valosisa tunnelmisa. Porukkaa vetävä HämäläisJyrki tarttas Tukikohasta kahettakytäyheksättä kertaa Tuntsale. Ja ainon kuulema sinne ikävä. Eikole tähämmennesä käyny sielä vielä koskaammuullon ku talavella. Siinon saanu viikorreisuila kaivautuva Tuntsallummiin toisenkikkerran...









Malttavakhan nuot perjantaihimmennesä tulla Tukikohtaan poronkäristyksele ja puikulamuussille. Ja saunaan...

Sitä oottelemissiin Tukikohasta tähä.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aina ei paista ja pakasta.

Porvoolaisilla kävi hiukka huono säkä. Oli niinkin lauhaa, mutta liika on aina liikaa. Oli pahimmoilleen räkäkeli, joka kairassa tarkoittaa lumen tarttumista suksenpohjiin. Ja se ei ole kivaa se.

Luonto on semmoinen, että se vinoilee. Tänä aamuna arvelen porvoolaisten aamuseitsemältä hiukan kaiholla katselleen linjurin akkunoista, kun Naruskalla paistoi. Ja oikein kunnolla paistoikin, koko pitkän päivän. Ja aamukymmenen pakkaslukemat kääntyilivät iltapäivällä jo pariin asteeseen.

Hanki kestelee räkäkelien jäljiltä hiihdellä paremmin kuin kertaakaan aiemmin näille lumille. Mummeli sen pätkäsuksillaan pariinkin kertaan tänään todisti. Eikä pilvenhattaraa. Ja samaa on ennusteltu tulevalle viikolle, joten saattaa seuraavaa ryhmää onnistaa viime viikkoista paremmin.

Tasan eivät aina käy onnen lahjat, sanotaan. Säät päätetään kuitenkin muualla kuin Tukikohassa. Kaikki otetaan vastaan, mitä ylhäältä annetaan...Tai alhaalta.







Tukikohasta viittätoista seuraavaa odottelemisiin tähän.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Katolta ja taivaalta puttoilee rahhaaaaaaaa...

Kohta siton metri jokapaikassa. Ja Tukikohan etupihasa oli paksuimmillaajjo puoltoistakimmetrijä. Tuli meinaan pääovempuoleisilta lappeilta lunta pihalle sillämallila, että jos joku alle olis jääny, nin ei tarttis kun ommaisile ilimotella...



Linko-Jarkko on ainuva, joka näillä lumilla pärjäilee. Eikä sekkään hääppösesti tai ainaskaan rahasa nuilla taksoillaampysty rypeen. Halapaa hommaa se Ukammielestä ojjos aattellee nimpäin, että joutus itte kolalla jottain saakelin kattolumija siirtelleen. Ei käy, laiskuus tuosa kohala ollahja.

Ommeilä lunta vaikka myyväasti. Laittakaa tännevvaan tillauksija, vastaanottaja kurrahit maksaa, nin lunta saa täältä ihanilimatteeks...

Tukikohasta kakkoshihtoryhmää huomisehtooks oottelemissiin tähä.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Katot kovilla.

Lunta kun alakaa olleen lähemmäs metriä, nin rakennusten katoille kerrääntyy painova. Tännään käväs päivälä kolomisen astetta lussalla kelit, eli varsinki peltiset kattomaterijaalit alakaa valuttaan lumijaa alaskäsin.

Kallelassa oli päivälä melekonen painetilanne, kunei lumi ollu ratkennu etupihampuolelta irti. Ukkakun näppäsi kieleekkeeseen ihampikkusen lapijolla, nin jopa läksvät reunimmaiset lumet kulukemmaan.


Onneks ei kuistin eessä ollukkettään alla. Tuli nimittäin jokusatakilloo lunta äkäseen alas...Mutta vielä jäiki.


Palluumatkala kuvvaili Mummeli Siekan sillampielesä mutterikottaa, jonka katto on huopaa. Siitei suvikeli lumija tiputtele, eli aurinko sulattellee, josei joku käy lapijoimasa.


Tukikohan korkia katto luovutteli ensmääsijä annoksijaan kans, muttei vielä lappeita tyhyjiks. Onneks väki on Mummelija ja Ukkaa lukkuunottamata tunturisa, nin ei tartte vahtija...

Tukikohasta räntäsajetta huomiseks oottelemissiin tähä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Porvoommitalla metrin paikkeilla lunta.

Tukikohta on saanu muutamana päivänä isännöijä kaukasija vieraita ihan Porvoosta asti. Täson saanu kuulla muutamiakijjuttuja lumettomuuvesta ja kaikellaisista kaljamakelilöistä, mihin silläperälä on saaneet tottuva.

Toisin ommeilä, Naruskala. Lumimajotteijen tekova pääsee harjottelleen metrisesä lumesa. Josei kaikimpaikon ihammetrijä ole, nin ei kuiten paljova vaillekkaa.

Porvoolaiset kattoit arpomala, lähteekö het pariksyöks Sorsale vai Karhule. Karhutunturi vei voiton, nin pääsee lakimaihin hiukka vähemälä hihtelyllä. Ja maisemata riittää alavijen paikkojen asukkaile Karhutunturisaki.





Nytei tartte pakkasta varten nimpaljo varrautuva kuin joskus aijempina kevväinä. Nollakelijä on luvasa, eikä lumi ennusteisa ainakaavvähene, päivvaston ehkä. Ainakaa pois ei ehi sullaa lähipäiville.

Tukikohasta paripäivää juhulapäivällissee porvoommitala keskittymissiin tähä.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevättäkhän se Kuutsiköngäs tekkee...

Mummeli hiihtelit Naruskajojen Kuutsikönkäälä puhelimesa kanssa näppäämäsä kevväisemmakusen viteon. Eipä taija mennä aikaakaa, kuttäälä alakaa kunnola kosket kohisemmaan!



On sielä aurinkoarmaale hommija, mutta joka kevät se joki joutuu jääsä luovuttammaan.




Tukikohasta lumileiriläisijä oottelemissiin tähä.

Pienenpoijjaan ja isonpoijjaan jänöjussipata.

Pienempoijjaan pathaan ei laiteta kuin jänöjussin selekävilettä ja takajalakapaistija, porkkanata, sipulija ja vesee. Eikä sitä maustella senkummemmin, kunei lapsele saa suoloja syöttää. Niija siihen tarvitaan tieten pata miestämyöten, eli einin kovin isuva...


Isommanpoijjan jänespaasa on sitte liha luineen. Ja net on viettänneet yön kylymijössä marinaatisa, jokon tapijonkyläläisten oma resepti. Ainaki punkkuva siinon malliks ja erilaista maustepuolta nimpal, että riitää.

Ja sitte net molemmat paat panthin sähköuuniin. Lämpövä semmoset satakakskytäviis ja aikaa kelloihi viitisentuntija. Kevvyitä pyörähyttelyjä parkertaa paistamisevvälisä.



Ja valamista tuli. Ukka paisteli puikulapottuja toisesa ja vokkivihanneksija toisesa paistinpannusa jänöjussille kaveriks. Ja voitta uskova, että kaikki söit mahattäytee pienimmästä issoimpaan...



Sinne net poijjat syönnijjäläkiin pomppit sviittiin tunnin tirsoile. HirviHarrin lähettelemä jänöjussi on pomppimisesa pomppinnu. Kiitokset sinne Hirvensalamele!

Tukikohasta seuraavija pupupaistija pääsijäiseks suunnittelemissiin tähä.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Metri lähestyy.

Ukan lumimittarissa on 89 senttiä lunta. Viimeisin kymppi on tullut eilisen ja viime yön aikana. Postikorttimaisemat ovat täällä taas vieraanamme, kun uusi lumikerros on saatu vanhaa valkoista peittämään.

Tuo amerikkalaisen näköinen pikkupoika eilisillä lumilla äiteensä kanssa kelkkailemassa on syntyperäinen rovaniemeläinen, eli Aarni siinä sisäänajaa Ukan uutta Eslaa ja sen tenavatankoa. Harossiksi havaittiin.


Tukikohasta Linko-Jarkkoa kohta odottelemisiin tähän.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tuttavallinen repolainen.

Ketturepolaisia näkkee eelleen paljonlaisesti. Niitä näkkee valosanakin aikana, mutta hämäräpuuhissa net liikkuu tieten vielä enempi. Jäläkijä on pitkänki aikaa näkynny Tukikohan tontila rakennusten ympärilä. Ja säikäyttipä yks Mummelija autotallissaki ehtoona muutamana Mummelin töistätullesa. Oli joku isompi elukka rytistelly autotallisa, mutta eipä sitä sinne jääny Mummeli tunnistaan...

Tännään ehtolla hämärisä näytti yks repolainen tuuhijan häntäsä ja turkkisa. Tuosa se kierteli Rihlankopin ympärilä, mutta eipä meijän koira liijon ääntä päästelly. Mahtaako olla riijustelukaveri, tiijähäntä.



Eipä tuosta Ukan kännykkäkamerala liijon parempata kuvvaa saannu, mutta jonnuullaine kuiten.

Tukikohasta tähä.

Jäläkipolovee maassa ja ilimassa.

Muistattako Loimun polovipaukahuksen jokuaika sitte? Meinas pukata hiukka ressijä hoitovaihtoehot potilaale ja sevvanahemmile. Pienet pompotukset tuli julukisella puolela, kunei sielä Kemin julukinempuoli hyväksynny rivaattiorttopetin ohojetta sitä, että poijjan poloveen ollaitettava semmone tuki, ettei se polovi jumitu viikkoloiks asemiisa. Net olis EHKÄ sellaittanneetki sielä, mutta varastosa kunei poloviorttoosija tuon kokoselle ollu, nin ei aijottu myöskää poijjalle sopevaa tilata. Pelekkä kipsi siis.

Eijääty tällekkohtaa hoitovirhettä oottelleen, vaan tyär käytteli Loimuva pikana Oulusa, ninko aijemmin kertoilinki. Nyton paukauksesta kaksviikkonejja Loimula on polovituki asijanmukasesti paikallaa. Ja poika liikkuu jo ninko puolterveet ainaki. Josolis kipsisä jalaka, ninko julukinempuoli olis vain teheny, nin mitellie olis käyny...Kolomesaviikosa jäykistyy nuoremmakki.

Itte saa poika nytten päättää, paljoko polovelle taitteluva antaa. Ja pystyy liikkummaan, jokon kaikista tärkein...Ja liukurilennotkijjo onnistaa.



Lyhvellännäks jääny äiteesä ja kohta päätäpitemmäks venähtänny isosiskosa Hallahelinä naureskelit Loimummenova jalat maasa.

Tukikohasta uuvesta etusivulokosta vävypoikaa kiittelemissiin tähä.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kylätie on hiljainen...

Vävypoika Sami Evinsalo kun on täällä Naruskalla, niin Ukka saa aina hiukan erilaisia otoksia kameralla, mihin Mummelin kanssa on tottunut. Niin nytkin. Pari kuvaa kun sähköpostiin tuli, niin Ukka alkoi välittömästi hyräillä vanhaa laulua, Hiljainen kylätie.

Jos tulee lukijalle mieleen jotain muuta, niin olkoon vallassaan.



Tukikohasta hiljaisuudesta tykkäämisiin tähän.