Loppu aikannaan kuin kukollento kalakukon valamistaminen. Motivaatijo pääs karkaamaan, kun iski toistuvasti kihtipirulainen, joka tullummeikäläiselle verenperintönä.
Son kuitenniin, että eihän kalansyöntijä kihtipotilaalta kielletä, vaan kehotellaan välttään pienijäkaloja nahkoineen, ninko esimerkiks muikkuva. Pikkuahvenasta tullee helevetihhyvämmakunen kukko, jos ahavenaajjätetään perkauksejjäläkiin nahka pääle. Se nahka kuiten on se paha, joka tars ottaappois. Ja se taas jättää ahavenasta se parraan mavun poies. Nimpä sekijjäi, ninko muutkikkukot.
Nyton taas tilanne outojauus. Saahaan Kallepoijjaltamme avovesiaikana paikallista itepyyvettyvä kuhhaa nimpaljo, että sitä riittää syötäväks usseempaankertaan viikosa. Ja pokekun ossaa vileerata kuhat täysirruovottomaks, nin juontu mieleen, että tekasisko kuhakukkova...
En löytänny vanahaa ohjojetta, mutta perusasijat on juurtunnuppäähän, kun aikannaan pijin kukkokurssijakin Sallassa kansalaisopiston viikolloppukursseina.
Niimpä otima emännänkans kuhhaa pakkasesta sulamaan ja samontein alon pyörittämmään takinata, jonka jauhoina on rukihinejjauho ja sitkoaineena vehenäjauho. Suhteet on suunilleenniin, että kakskolomattaossaa rukihista ja yks vehenää. Nin sen tekasin, nostatusaineeks parit ruokalusikalliset ruokasootaa. Taikinaa vatkaimen taikinakoukuila pyörittäissä lissäilin taikinaan veen lisäks voisullaa sevverran, että taikina irtoo muovipääläristä, misä sekotus tapahtu.
Päävyin tekkeen sähköuunipellinkokosen ison kukon, kun oli isommale tarvetta Juhannuksenkunnijaks. Sitähämmuistu ihimeellisesti mieleen kaikkija yksityiskohtija tekovaiheista, kun asija eteni kukommuotoiluun. Tasottelin leivinarkin pääle ensimpohjan. Käsin en täsävaiheessa taikinaavvielä koskennu, vaan levitin taikinata noin sentimpaksuuvelta puisela rullakaulimela. Taikinampäälekkun ripottelin hiukka rukihista, nin ei tarttuilukkiinni se pikkukaulin, vaan taikina muotoontu soikijoks pikavauhila. Kansipuolen tehivvalamiiks samontein oottelemmaan. Sen leivonnasa ripottelin millinkerroksen rukihista paperimpääle ennen taikinata siksi, että kansi lähtee peittovaiheesa paperista irti.
Pohjapuolempääle ennen kalajja lihan latomista ripottelin reilusti mannaryynijä, joka sekin tuli siinä tehesä mieleen, kummakyllä. Kiintolevylä pääsä net tievot täytyy kymmenevvuojen jäläkiin olla...
Sijallihaks hajin viljaporsaan sopevasti valakosta kyntöauran kärkikoviketta sisältävvää paloteltuva lihhaa, jota puukola sivaltelin hiukka piememmikspalasiks, mitä Atrija net oli leikely. Kahesta paketista tuli lihapainova kilovverran.
Kuvista näkkee latomisjärjestyksen, mutta muistisääntö on, että alota kalalla ja lopeta sikalihhaan. Kalatkun olit valamiiks vileerattuja, niivvetelin pitkittäin selekälihoja hiukka kapijampaammuotoon. Hienova merisuolaa ripottelin jokakerroksele erikseen. Viimesen lihakerroksempääle sammaa mannaryynijä kuin alimmaisekskin ripottelin vajjaammillin. Ja kansipääle. Se oli muotoiltu likele oikijaa kokova.
Veessäkastelluila sormila muotoilin pohojalevyn ja päällilevyn sauman kiinni nostelemala pohjalevyn ylimääräreunat kanslevyn kostutettuumpintaan. Sillaise muotoontu nätisti koko tevos märinkäsin. Ihankunnois ainateheny.
Tunniksuuniin 225 ja sejjäläkiin kostutus ennevvolijoollaittova. Kuustuntija 125 asteesa, ja valamis.
Käväsimä KallejjaRaisan Onnelasa Juhannuksempyhinä. Sieloli paljollaisesti syöjäporukkata pienemmästäisompaan. Moni söi tämmöstä kuhakukkova ensmäästäkertaa elämässään, ninko metkin emännänkans. Ja maistu.
Urputien Tukikohasta seuraavatasuunnittelemissiin tähä.
