Naruskalla vaihteeksi ennätyspakkanen.

Poikkeustila pitää kohta julistaa Naruskalle. Täällä on kuulemma ollut kylmintä koko Suomessa tänä aamuna. Nooh, olihan se pikkupakkanen, Ukan sääasemalla vain 2,7 astetta miinusta. Ilmatieteen laitoksen Naruskan sääasemalla rikkoontui kolmen asteen raja, eli siellä tasan -3 astetta.

Ensimmäisiä talven merkkejä tuommoiset lämpötilat yleensä tietää. Vois kait sitä kylmän kesän jälkeen tykätä vaikka pikkupakkasestakin. Ja rännänräimintä se vasta hyvää tekisi tähän syksypimeyteen...

Aamukuuraa käväisi Mummeli etsiskelemässä kamerallaan, mutta taisi hiukan myöhästyä parhaista näkymistä, kun metsästäjille piti olla aamupalan laitossa. Pakkanen keikahti plussalle, joten heinänvarret olivat muuten vaan nättinä ilman kuuraa.

Tukikohasta jäitä järviin odottelemisiin tähän.

Keminmaalla oma Superkuu.

Onneksi Lapinmaa on laaja. Jos jossain päin on pilvessä, niin jossain päin on selkeämpää. Vävypoika Sami oli ollut nohevana tänä aamuna. Hänellä oli kohtalainen kuvauskeli Keminmaan Ilmolassa. Otokset ovat alla.

Tukikohasta kuvista kiittelemisiin tähän.

Naruskalainen Superkuu...

Kuuhurahtaneet olivat aamuyöllä liikenteessä Naruskallakin. Pilviverho peitteli kuunpimennyksen täydellisimmän vaiheen, mutta jotain sai Mummeli kameralleen tarttumaan Politimavaaran aamussa.

Ja eikäpä tuosta tarvitse huolissaan olla pilvisyydestä. Lapissahan ilmiö toistuu seuraavan kerran jo niinä vuosina, kun Mummeli hilippoo vasta kaheksankympin huitteilla...

Tukikohasta auringosta vielä nauttimisiin tähän.

Ennätysmäärä karhuja nurin Sallassa.

En mene tätä vannomaan, mutta omassa muistissani karhunkaatojen ennätysvuotena olen pitänyt vuotta 1981. Muutimme silloin Sallaan asumaan. Noina aikoina oli voimassa vielä karhun kevätpyynti. Vuodesta 1981 taaksepäin en ole tilikirjoja tutkinut.

Karhujen kaadot ilmoitettiin noina aikoina poliisille. Kevätpyynnin ja syksypyynnin yhteismäärä karhunkaatoja Sallasta vuonna 1981 oli yksitoista.

Tämän vuoden 2015 itäisen poronhoitoalueen kaadettujen karhujen kokonaismäärä on 38. Sallasta tuohon lukuun on kaadettu 11 karhua ja lisäksi elokuun alkupäivinä yksi vahinkoperusteisesti, eli kokonaismäärä on komeat 12, jota entivanhaan myös tusinaksi kutsuttiin.

Naaraita noista kahdestatoista on ollut neljä, loput uroksia.

Ukalla on omat kolme karhua Tukikohdan ruokasalin seinällä muistuttamassa kairojen kulkijoita näistä metsien kuninkaista.

Tukikohasta tähän.

Naruskalainen piiiiitkäviineri...

Ikänä enoo ittestäin mittää selhvietä ottannu ja toista kertaa en ota. Nykkin tuli osa naamasta ihavvahinkosa kuvvaan, vaikka meinasivvaan näpätä kuvvaa pelekästä viineristä. Niitä leipo vanahimman veljmiehe vaimo Eva tälleaamuva ennen niitten Posiollelähtövä.

Söin yhen sallaa köökisä, vaikkoli kielto päälä, että ei kosketa. Meikämannee ku ei täsäkartanola käskyt koske.

Olimuuten helevetihhyvämmakune. Kiitoksija Ievuskale, tuhhan taas poikkiammaan. Leivomma. Nää nimittäilloppuu kohta...

Tukikohasta kärähtämistä oottelemissiin tähä.

Lehti putoaa - linnunpyynti helpottuu...

Linnut ovat arkana. Ja harvassa. Tätä selitystä kuulee kanalinnunpyytäjien suusta. Samoin kuuluu, että linnut eivät majaile vakipaikoillaan tänä syksynä.

Syykin selviää, kun tietää marjasadon onnistumisen Naruskan ja Tuntsan kairoissa: mustikka ja puolukka loistavat poissaolollaan. Ja missä ei ole marjoja, ei ole myöskään lintuja. Yksinkertainen, mutta samalla vaikea yhtälö.

Yksi koppelo on tälle syksyä roikkunut Tukikohdan lintuorressa. Koppelo oli kuitenkin ennen saaliiksi joutumistaan syönyt itsensä täyteen mustikalla, joten mustikkaakin on jossain. Ne mustikkapaikat on vain löydettävä, niin silloin voi löytää lintujakin.

Tukikohdan tontilta ovat lehtipuut pihlajaa ja raitaa lukuunottamatta pudotelleet lehtensä maahan. Tämä kuva tältä päivältä ei ole kuitenkaan kuva koko Naruskasta. Tukikohdan tontti on reheväpohjaista metsämaata, jossa koivut ovat kärsineet ruostetaudista, kuten on tullut kerrottua. Kuivemmilla kangasmailla ja karuilla kivikoilla kasvavat lehtipuut ovat edelleen pitäneet lehtensä, eli lehdetöntä kaikkialla täällä voi olettaa olevan vasta kuunvaihteen paikkeilla.

Tukikohta 23.9.2015.

Tulevana viikonloppuna Tukikohtaan laskeutuu monivuotinen porukka Kainuun ja Savon suunnilta. Joukkoon liittyy myös Kasperi. Tämä solistiseitsikko on tallannut Metsähallituksen erämaita täällä vuositolkulla. Jos nuo mehtuumiehet eivät lintuja tästä kairasta löydä, niin sitten Ukkakin alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että raavaatkin linnut ovat muuttaneet muualle. Vielä en usko. Marjamailta ne löytyvät.

Tukikohasta lintupata-aineksista haaveilemisiin tähän.

Koko suku keilaamassa...

Viikonloppu Rovaniemellä omien lapsosten ketterien järjestämässä vauhdissa oli irtiotto Naruskan arjesta. Mummelin synntäribileissä käytiin polskutelemassa kylpytynnyrin kuumassa vedessä, syötiin tukeva mexikolainen päivällinen, käytiin keilahallissa keilaamassa koko suppusakki, ja tietenkin vietettiin yönseudut Rovaniemen uudessa hotellissa, eli Arctic Light Hotellissa.

Sopivaa vastapainoa syksyn kolmelle peräkkäiselle leirikouluviikolle. Kuitenkin kaupungin katumeteliä tuli Mummelille ja Ukalle ihan nokko parissa yönseudussa, joiden jälkeen alkoi jo kaipailemaan Naruskan rauhaa...ja kiireettömyyttä.

Rovaniemen Urheiluopiston keilahallissa vietimme mukavat tunteroisen sellaisen lajin parissa, jonka kokeilemista Ukkakin on haaveillut kohta kuuskytä vuotta. Mummelille laji on muutamaan kertaan tullut tutuksi jossain opiskeluvaiheessa, kuulemma.

Vaikea laji, mutta ehkä kuitenkin opittavissa ainakin jollekin tasolle. Pitänee käydä kokeilemassa Sallan keilahallilla, miltä meno siellä maistuu. Meillähän on omassa kylässä uusi keilahalli tuolla kirkonkylän teollisuusalueen hallissa. Oheinen video on Rovaniemeltä. Onnistumisia nähtiin, jos kohta epäonnistumisiakin...

Tukikohasta taas paremmin jaksamisiin tähän.

Leirikoulusessio ohi - tervetuloa metsästäjät...

Kolmen viikon Helsingin Rudolf Steinerkoulun biologian opintoviikkojen ympärillä pyörineet leirikouluviikot olivat ja menivät. Koulukkaita ehti tutustua Naruskan, Tuntsan ja Savukosken luontokohteisiin kaikkiaan 75 kipaletta.

Tänä aamuna starttasi viimeinen ryhmä kotia kohti kymmenen minuuttia etuajassa suunnitellusta lähtöajasta, joka oli aamuseitsemän.

Tosi reippaita kulkijoita kuustoistavuotiaita olivat kaikkien ryhmien kaikki oppilaat. Suoranaista valioainesta, on Mummun ja Ukan mielipide. Opettajien kanssa on ollut rattoisaa myös, kiitokset heillekin tasapuolisesti.

Muutamakin lounasmakkara on paistunut päivittäisillä retkillä, eikä kasvisruokailijoitakaan ole unohdettu, vaan heillä on ollut kaikilla reissuilla omaa syötävää.

Poronkäristyspäivälliseen päättyivät päivälliset kaikilla ryhmillä. Se maistui kommenteista päätellen kaikille.

Tukikohtaan jäävät talonmiehiksi ensimmäiset metsämiehet ja tulevalla viikolla heitä kertyy tänne tavan mukaan lisää. Viime päivinä ovat sade ja kovat tuulet riisuneet urakalla lehtipuiden lehtiä, joten metsästäjillä paranevat olosuhteet koko ajan. Tukikohdan pihapiiri näyttää tälle aamua alla olevan kuvan mukaiselta.

Mummu ja Ukka irtoavat pariksi päiväksi Rovaniemen humuun ja sumuun. Ehtooksi on tilattuna eväspöytä sonbreromiesten keittiön antimien ympärille yhdessä jälkikasvun ja heidän perheidensä kanssa, joten Naruskan kaira vaihtuu kaupunkilaiselämään. Vaihteen vuoksi. Ja juhlistetaan vielä Mummun seitsemättä kymppiä.

Tukikohasta omat ja auton nokka kohti Rovaniemeä tähän.

Lakkokäsi ylttyy kauvas...

Ukka jo kerkes iloittemmaan, että lakkovouhotukset huomenissa haittaa ihimisen lasta vain kaukana kaupungeisa ja enimmäksee kehäkolomosen sisäpuolela, mutta eipä se nin olekkaan. Laittelin Posti-Jussile viestijä, että näppäsee huomena aamupostilenkillää Ukan viissumihakemukset ja lähettellee net kohti Turkuva.

Jussi soitti hetkohta, että posti ei Naruskala kule huomena sinne eikä tänne, vaan lakko pittää Jussit ja Ullat kotonaa. Maanantakina kattellaan sitte uuvestaan, onko oranssi rukkane allaalla vai ylläällä.

Kaikki kouhotukset net tänne mettienki keskele näimmä ylttyy...Ja viivästyy halavalle menoveelle meno muutamala päivälä, perskutarallaa....

Nooh, on työmies palakkasa ansainnu. Ja lisäsä. Ohan nuita tullu ittekki öitä valavottuva ja viikolloppuja päivystettyvä. Entusesa elämäsä.

Käänellää rukkasta tielleppäin sitte maanantaimmaissa.

Tukikohasta tähä.

Kakkosnelosella leviämpi taivasossuus?

Aina sillon tällön näkkee jonku ihimisen näkevävvaivaa saahakseen litran enempi halapaa menovettä tankkiisa. Tässä päivänä muutamana oli Ukalla taas auton persepuolella näkösillä yks. Se tapahtu tuola Vennään veteraatijon puolella. Eli ulukomailla.

Ukkaki joutu siirtelleen ommaa Leksustaan huoltamolla, että muutama amerikkarrauta saatii nouseen kahen kakkosnelosempäälle. Ajamalla, eli vekslaamalla se tapahtu.

Saahan siinä tokkiisa helevetihhyvän palakan vaivolleen, jos tankkiin liruttellee litrankaa enempi ainetta, mitä sitä vaaterisa olevaan tankkiin sais. Litraki ojjo vajjaan eeron pelekkää hyvvää, eli johan tuolla melekoset ommaisuuvet kerttyy, ku jaksaa nähä vaivaa.

Ukka pittää ittijään sevverran laiskana äijänä, ettevviitti mokomia sätöstyksijä alakaa rakentelleen. Enkä viivyttämmään pensajonova, kuse värkkäämine vie aikaa. Tupakkaa siinei voi alakaa poltteleen, ettei lennä taivaantuulii koko hyvä huoltoasema.

Kuva eioo kaksine, kun sattu tuo mollukka paisteleen pirssin takkaa ja peiliki oli paskane. Tokumentti piti kuiten ottaa, ettei joku ruppee valehtelijaks haukkuun...

Tukikohasta hallitunki ostosta haaveilemmisiin tähä.

Maanteiden kuninkaana vaatimattomat 50 vee...

Steinerkoululaisten kolmannen viikkoryhmän linja-autonkuljettajana on meillekin toistakymmenen vuoden aikana tutuksi tullut Pauli Helminen, jolla on tänään merkittävä merkkipäivä. Hänellä on täynnä tasan 50 vuotta tässä vaativassa ammatissa.

Epävirallisissa laskelmissaan Pauli on ynnäillyt, että hänen kuljettamissaan autoissa on matkustajana ehtinyt olemaan suuunnilleen kaikki nykyiset suomalaiset, eli puolenkymmenen miljoonan verran. Lukumäärää kertyi uran alkuvaiheessa parinkymmenen vuoden ajalta Helsinki-Vantaan lentokentällä, missä Pauli tuli vuosien varrella tutuksi tuhansien ja taas tuhansien lentomatkustajien kuljettajana.

Pikkuhiljaa Pauli jäähdyttelee, koska linja-auton ajokorttia on jäljellä enää vuoden verran. Seuraavaa kortin uusintaa ei hän enää aio tehdä, vaan jättäytyy kunnolla eläkkeelle ja keskittyy oman henkilöautonsa kuljettamiseen.

Tukikohasta onnittelemisiin tähän.

Liian sankka mettämiehille.

Sumu meinaan. Aamut ei oo veljeksijä keskenään. Muutamana lähiaamuna on saanu herätä aurinkopaisteeseen, mutta nyt näyttää vielä puolyheksältäki aamulla tämmöseltä.

Ei liioin ole kuulunnu pyssynpauketta ainakaa Tukikohan lähialuveelta. Ei ees sattunu olleen ulukona, ku Sätsin suunnila joku onnistu kaataan nallen täsä lähipäivinä. Lintumetälläkää ei liikaa pauku.

Lehtijä varisee puista paljollaisesti. Varsinki koivuista. Taitaa net ruostelehet lähtee pienemmästäki tuulevvireestä.

Tukikohasta ruåttinkielen kuunteluun valamistautumisiin hittills.

Karpalot ja Mummeli tutkittavana...

Marjasato Naruskalla on jo tuttu juttu tämän perän asioita seuraaville. Mitään marjoja ei tänne tänä kesänä kunnolla tullut. Ei mustikoita, ei hilloja, eikä edes puolukkaa. Karpaloita niinkin olisi soilla kasvamassa, mutta niistä on leijonanosa vielä täysin raakaa.

Mummeli käväisi tänään kauniin aurinkoisena syyspäivänä pienen koelenkin suolla. Piti hiukan kokeilla, ettei enää huimaa, kuten eilen. Huimasi sen verran railakkaasti, että piti käväistä ensiavussa Rovaniemellä oikein ambulanssikyydillä.

Onneksi kohtaus meni muutamassa tunnissa ohi ja Mummeli pääsi yöksi kotiin LKS:n täydestä ja kiivastahtiselta ensiapupolilta. Herraskaisesti taksikyydillä. Tasapainoelimiä joku ilmeisesti riivaa, mutta varmaa tietoa ei huimauksen aiheuttajasta vielä ole. Joillakin ottaa näimmä koville uuden kympin aloitus.

Jatkan hiukan tuosta ambulanssiaiheesta. Latasin muutama viikko sitten älyskännykkääni sovelluksen, jota eilen ensi kertaa tositilanteessa käytin. Tilasin sairasauton näppäämällä sovelluksen kautta puhelun, joka ohjautui suoraan hätäkeskukseen. Itseni kun olin ehtinyt esittelemään, niin puhelun vastaanottajapoika jo sanoi, että näytät soittavan osoitteesta Naruskantie 147. Oikein.

Sovellus näyttää kymmenen metrin tarkkuudella olinpaikkasi 112 -numeroon soittaessasi. Eli jos vaikka satut liikenneonnettomuuspaikalle ensimmäisenä, niin välttämättä et oudossa maisemassa liikkuessasi tiedä, missä olet ja esimerkiksi minkä kunnan alueella. Mutta Häkessä tiedetään, kun sovellus on käytössä.

Vielä erinomaisempaa on se, jos olet vaikka jalka poikki maastossa. Koordinaatit näkyvät suoraan puhelun vastaanottajan näytöllä. Kätevää ja turvallisuutta lisäävää kiistatta.

Latailkaapa yksykskakkonen puhelimenne sovelluskaupasta. Maksuton ja tosi toimivan oloinen systeemi, jota Ukkakin on kokeillut tositilanteessa.

Tukikohasta tähän.

Ruskaki ol ja men.

Jos se paikkasa pittää, että Lapisa ruska on syyskuunkymmenes kello 14 reikäreikä, nin nysse on ohi. Ei oikeen kunnolla räisky, ninko joskus, mutta aina löytyy kuiten värijä jostain, ku kattelee.

Tää kakkospoppoo steinereita oli tännään Tuntsalla vajellusvuorosa. Niilloliki maaliman hienoin keli sielä, ku aurinko mollotti pilivettömältä taivaalta.

Mummeli nautti sielä Tuntsala synttäreitää hiljasuuvesa, mitänyt koulukkaat hiukkasen olit äännelly.

Kamera oli kierrelly sevverran, että Tukikohasaki näkkee kuvista, mistä jää pääkokki paitti kotona.

Ehtoolla Tukikohasa omat tenavat pääs vielä yllättään äitesä pikavissiitilä, toinen Kemimmaalta ja toine Rovaniemeltä. Ja Kasperila kakuntekijämorsmaikki tieten matkasa, nin saatii synttärikaakkuaki viimen enne nukkumaammenova.

Oikeesti Mummelile tullee kuuskytä täytee vasta ehtoolla tännään partuntija ennempuoltayötä. Siitä se seittemäskymppi tarttaa...

Tukikohasta kaikki hilijaa vanahenemissiin tähä.

Aikuisen naisen kotkotukset, osa 60.

Puukkomestari Vasara toljotteli muutama viikko sitten silimät ymmyrikäisenä kalannahkaa ja muita tarpeita, joista piti rakennella rouvalleni keklu. Tuppi ja puukko sai tillauksen mukkaan olla minkämalliset tahasa, mutta väri pittää olla näkösillä. Sinine.

Tekomieheltä tuli muutamaki murinapuhelu tillauksesta, mutta ei se auttannu. Ukalla oli heleppo puolustella Vasaralle, että meikämanne on näitä kotkotuksia kattellu alun puolensattaa vuotta.

Valamistu se keklu tuppineen kuiten nin, että tänä aamuna makkuuhuoneen peitoisa oli kerranki jottain kovvaa. Merkkipäiväpuukko tuppinee.

Oli se puukkomestari sevverran taiteiluvappauttaan käyttänny puukontevosa, että tuppeen oli väsätty killuttimet oikeen tuplana. Kurrennahasta. Niitei oltu tilattu.

Keklusta ei vielä saatu kuvvaa ku kahavasta. Tuppi on kuulema tärkein. Keklulle pittää ensin löytää käyttövä ja vasta sitte ottaa se kuulema esile. Sinisestä vyöstä se on heleppo tempasta.

Tukikohasta täytekaakkuva oottelemissiin tähä. Niija onneva kypsään ikkään tulosta.

Kiintiökarhuja jäljellä 17 kipaletta.

Itäisen poronhoitoalueen 37:sta kiintiökarhusta on tähän mennessä ammuttu 20, eli kiintiötä on jäljellä 17 kappaletta.

Sallassa on näistä ammuttu toistaiseksi kuusi, joista peräti neljä tänään ilmeisesti saman miehen ampumana. Eli täällä laitettiin muutaman päivän takainen Posiolla ammuttujen kolmen karhun ennätys kerralla yhtä paremmaksi.

Sallan kuudesta karhusta nuo mainitut neljä on ammuttu Oulangan kansallispuiston pohjoispuolelle Etelä-Sallassa Hautajärven suunnilla. Kaksi muuta on ammuttu Pohjois-Sallan alueelle, eli Tuntsan Jänesvittikkoon ja Karhutunturin länsipuolelle Isokaipiaisenvaaran pohjoispuolelle.

Tukikohasta karhujen harventamista seurailemisiin tähän.

Dogidogitaidetta...

Rihlalla on oma omituinen taidenäyttelynsä meneillään. Turha lienee yrittää Ukan kerätä pisteitä tästä koirahäkkitaiteesta, vaan suunnittelu ja toteutus on tietty Mummelin käsialaa.

Tukikohdassa oli takavuosina kouluaikaisessa käytössä palloiluhalli nykyisen ruokasalin paikalla. Noilta ajoilta on tallessa metallikehyksisiä kanaverkkoja, joilla aikanaan estettiin ikkunoiden rikkoutuminen pelien telskeessä.

Nykyisin rauhallisempi huone ei enää kanaverkkoja tarvitse, joten  yhdestä niistä voi tehdä vaikka taidetta...

Yksi verkko palvelee pannuhuoneen lämmityskattilan päällä kuivattelutelineenä.

Rihla on antanut taideteoksen olla rauhassa näytillä. Samoin se on kesän aikana antanut koppinsa aukossa olevan luukkupleksin olla paikallaan. Vanhemmiten on tullut ilmeisesti ymmärrystä sen verran, että luukku vähentää kesäisiä hyönteisharmeja kopin sisällä. Aiemmat luukkuviritykset kankaasta tai parkkinahasta ovat tulleet revityiksi alle tunnissa, mutta tämä on saanut hyväksynnän.

Tukikohasta tähän.

Metsästysrajoitukset Lapissa 2015.

Metsäkanalintujen pyyntiin Lappiin tulevat metsästäjät varmaankin ovat painaneet mieleensä rajoitukset metsästysaikoihin, mutta kertaus on opintoin äitee.

Maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilta löytyy perusteellinen tietopaketti rajoituksista koko maassa.

Sieltä löytyvät myös selkeät kartat rajoituksista lintulajeittain, eli METSO , TEERI , PYY , RIEKKO.

Kuten kartoista ja tekstistä ilmenee, on Naruskan kairassa punaista merkitty vain riekon kohdalle. Muiden lajien osalta on täällä täysi metsästysaika 10.9. - 31.10.2015.

Perstuntumalta Ukasta tuntuu kesällä metsissä liikkuneiden ihmisten puheita tulkitessa siltä, että erityisen runsaana ei tämän syksyn kanalintukantoja voitane pitää. Pesintä meni monen sääolosuhteen vuoksi mynkään, eivätkä lintupoikueet siksi ole kovin runsaita. Havaintojakin on toisaalta tehty normikesää vähemmän, kun marjasato on ollut vuosikausiin heikoin, eli ihmisillä on ollut metsiin asiaa vähänlaisesti.

Tilanne kartoittuu varmaankin muutamassa päivässä, kun metsästys tämän viikon torstaina pyörähtää käyntiin.

Tukikohasta raportoimisiin tähän.

Ruskan odottelua.

Nokipannukahveet Tuntsalla kelpaavat nuoremmille ja vanhemmille. Ukan kahdeksanlitrainen on kovassa käytössä varsinkin syksyn ruska-aikaan, jolloin tänne pyrkivät monet väriloistoon.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että puuruska voisi olla parempikin, koska koivua vaivaa aika laajalti ruoste, joka muuttaa sen lehdet ikävän ruskeiksi, eikä keltaisenkirjaviksi, kuten normaalisti. Mitä märemmällä kasvualustalla koivu asustaa, sitä ruostetautisempi se tänä syksynä valitettavasti on. Kivikkoisen alustan koivut ovat värikkäämpiä.

Tuntsalla maaruska alkaa pikkuhiljaa näyttää väriloistoaan, mutta ei ehkä niin räiskyvänä kuin parhaina syksyinä.

Steinerkoululaisten uusi ryhmä tulee maanantaina. Mummun ja Ukan väliviikonloppu ei ole pelkkää lepoa ja virkistystä, kun Greenlinen bussilastillinen aikuisempaa väkeä on ruskaretkellään. Kolmisenkymmentä aikuista vietti eilisen päivän Nuoluskurulla. Tänään on vuorossa Karhutunturin valloitus.

Ryhmää vetää Helmisen Kerttu ja bussia vihreää sompailee Maanteiden Kuningas Pauli Helminen, jolle Tuntsan tiet ovat tulleet tutuiksi steinerkoululaisia kuljettaessa.

Tämä sunnuntaipäivä näyttää aamusta hieman sateentuhnuiselta. Toivottavasti Karhutunturin laki vapautuu sumuistaan puolille päiville, jolloin aikuisryhmä aikoo siellä patikoida päiväretkensä.

Eilinen Tuntsaretki oli osaksi sadetta ja osaksi poutaa, mutta pukeutumalla kelin mukaisesti ei isommin tarvitse sadekeliä pelätä.

Tukikohasta syyskuun kymmenettä odottelemisiin tähän. Ruskahan on, kuten muistatte, syyskuun 10. päivä kello 14.00.

Tehkääpä perässä: 32 päivää, 465 km, 70 ja 75 vee. Jalan.

Sitkeä ja kovakuntoinen saksalaispariskunta Ludmila ja Hans-Joergen Kuehn poikkesi patikkaretkellään toista kertaa Naruskan Retkeilymajalla. Edellinen kerta oli kolme vuotta sitten.

Pariskunta on liikkeellä jalkaisin, rinkat selässä ja kuukauden perustarvikkeet mukana. Välietapeilla täydennetään eväsvarastoa, eli Tukikohdassa rinkkoihin pakattiin pari pakettia Tuplasti Kursulaista ruisleipää, kilo suomalaista emmentaljuustoa ja puoli kiloa voita.

Rouva vietti muutama päivä sitten 70 -vuotispäiväänsä jossain Kemihaaran kairassa. Isännällä on mittarissa 75 vuotta. Retken patikkaosuus alkoi Saariselältä ja päätepiste on Ruka Kuusamossa. Matkaa kertyy 465 kilometriä, jonka taivaltamiseen on varattuna aikaa 32 vuorokautta.

Kolme vuotta sitten pariskunta sattui taloon sellaisena päivänä, kun steinereilla oli pizzapäivällinen. Ukka kuunteli nyt lievä puna poskilla, kun vaeltajat sanoivat aterian olleen heidän elämänsä paras pizza-ateria.

Tällä kertaa saunomisen ja kunnon suihkun jälkeen heille tarjottiin voissa paistettua lasagneta ja iso salaattiannos. Tietenkin Kursun leipää ja Mummelin tekemiä tuoreita sämpylöitä. Jälkiruuaksi kaksi isoa kuppia perkolaattorikahvia. Ja viimeinen jälkiruoka kymmenen tuntia unta Rihlan häkin vieressä nurmikentällä.

Aamulla oli rapia pari astetta pakkasta, mutta se ei unta ollut haitannut. Eikä yöllinen tukkirekkaralli.

Aamupuuron ja mustikkasopan ja kunnollisen leipäleikkelelatingin jälkeen maantie kutsui tätä pariskuntaa taas jatkamaan matkaa.

Tukikohasta hyvää matkaa kotiin Berliiniin toivottelemisiin tähän!

Steinerkoululaisten retkiä kuvina.

Vaihtelua kaupunkilaiselämään...

Tukikohasta Tuntsakuvakertomusta odottelemisiin tähän.

Helsingin Rudolf Steinerkoulu Naruskalla.

Hieman vipinää on piisannut Tukikohassa tämän viikon maanantaiehtoosta lähtien. Vipinän aiheuttajat ovat 25 kulkijaa kuustoista vuotiasta, jotka pitävät majaansa täällä kuluvan viikon perjantai-iltaan asti. Sitten alkaa kotimatka ja meillä vuorostaan seuraavan ryhmän odottelu taas seuraavana maanantaina.

Karhutunturi valloitettiin ensimmäisenä toimintapäivänä eilen. Tämän päivän reissu suuntasi Savukosken Kivitunturiin ja Metsähallituksen luontotuvalle. Huomisen päivän ohjelmassa on Tuntsan vaellusretki Tuntsajoen sillalta Nuoluskurulle ja edelleen Kuskoivatunturin valloitus.

Kahdesta opettajasta toinen malttoi ottaa Karhutunturista valokuvan todisteeksi siitä, että tunturin laki on voitettu kanta.

Reipasta sakkia ovat nämä helsinkiläiset. Ruoka maistuu, kun pitkät päivät nuuhkitaan Lapin puhdasta erämaailmaa.

Tukikohasta huomisehtoolle poronkäristystä suunnittelemisiin tähän.