Puukkomestari Vasara toljotteli muutama viikko sitten silimät ymmyrikäisenä kalannahkaa ja muita tarpeita, joista piti rakennella rouvalleni keklu. Tuppi ja puukko sai tillauksen mukkaan olla minkämalliset tahasa, mutta väri pittää olla näkösillä. Sinine.
Tekomieheltä tuli muutamaki murinapuhelu tillauksesta, mutta ei se auttannu. Ukalla oli heleppo puolustella Vasaralle, että meikämanne on näitä kotkotuksia kattellu alun puolensattaa vuotta.
Valamistu se keklu tuppineen kuiten nin, että tänä aamuna makkuuhuoneen peitoisa oli kerranki jottain kovvaa. Merkkipäiväpuukko tuppinee.
Oli se puukkomestari sevverran taiteiluvappauttaan käyttänny puukontevosa, että tuppeen oli väsätty killuttimet oikeen tuplana. Kurrennahasta. Niitei oltu tilattu.
Keklusta ei vielä saatu kuvvaa ku kahavasta. Tuppi on kuulema tärkein. Keklulle pittää ensin löytää käyttövä ja vasta sitte ottaa se kuulema esile. Sinisestä vyöstä se on heleppo tempasta.
Tukikohasta täytekaakkuva oottelemissiin tähä. Niija onneva kypsään ikkään tulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti