maanantai 31. lokakuuta 2016

Kaamosvalaistus päälle.

Kuluneen viikonlopun aikana käväisi kuusamolaisia retkeilijöitä yöpymässä sekä Tukikohassa että Sorsatunturin kodalla. Tuliaisiksi Naruskalle tuli paitsi se aikaisemmassa jutussa mainittu keramiikkakala, myös hienoista hienoin tuikkukynttilän keraaminen lyhty.

Tämä Taiga -sarjan lyhdyn on valmistanut Chris White, jonka nettisivustolle pääsee TUOSTA klikkaamalla.

Tuikkukynttilä luo sopivan hämyisän valaistuksen huoneeseen iltaisin, kun päivätkään eivät enää valollaan häikäise, vaan lyhenemistään lyhenevät...



Tukikohasta käynnistä ja mieluisista tuliaisista kiittämisiin tähän...

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Vielä tavoittaa auringonsäde...

Syksytalveksi vängällä kääntyy. Lokakuu vaihtuu marraskuuksi ja päivä lyhenee. Lyhenee ja lyhenee, parin kuukauden päästä se on taas jatkumassa. Tässä saa taas odotella jonkun kallonkutistajan lausuntoja kaamosmasennuksesta ja lisävalolamppujen käyttämisestä, ettei tulee päähän pipi. Meitä se ei Mummelin kanssa koske, koska kaamos rauhoittaa ja sitä kaipaa rauhoineen vilkkaan kesän ja syksyn jälkeen.

Metsästykset hirvenpyyntiä lukuunottamatta ovat myös päättymässä. Kallelasta lähtivät tämän syksyn viimeiset karhunpyytäjät kotia kohti ajatuksin, että karhut lienevät tälle syksyä painuneet talviunilleen. Ilmeisesti kaksi karhua on jäämässä itäisen poronhoitoalueen kiintiöstä käyttämättä.

Talviaikaan siirtymisen kunniaksi aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa tänään, kun kävimme Kallelan siivousretkellä. Ja Mummeli tietenkin kuvailemassa rannan luontonäkymiä vuokramökillämme, joka odottelee siellä kaamoksesta nauttivia immeisiä...



Naruskajoki ei vielä ole jäätymistään aloittanut. Luntakaan ei Naruskan kylän paikkeilla juuri senttiä enempää tällä hetkellä ole, mutta pohjoisempana lunta on viidestä kymmeneen senttiin.

Kallelan rannassa kuvaileva kamera on asemissaan ja toiminut toistaiseksi hyvin. Kameralle johtaa ilmateitse usb-kaapeli. Maahan sitä ei uskallettu laskea, kun tiedossa on myyrien himo muovipäällysteisiin.


Kamera kuvailee jokirantaa kohti itäkoillista. Katsotaan myöhemmin talvella, löytyykö rantamaisemasta parempaa kuvakulmaa. Toistaiseksi mennään alla olevalla näkymällä, joka löytyy naruska.com -sivustoltamme sää- ja webcamsivulta.


Tukikohasta marraskuun alkua ja talven otteen kiristymistä odottelemisiin tähän.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Mummeli Puuttinin linjoilla...

Venättänmaallahan ei kuulema kellojevviisareita liijon käännelä. Se asija onki sielä paremmala mallila kuttäällä Suomesa. Muista asijoista en ossaa sanova.

Mummeli kääns pelekän kellon. Son mielenosotus tyhjälle vouhkaamisele.


Tukikohasta viisastelemissiin tähä.

Kummisaappailla kiuvaskala.

Muutama syksyvajeltaja harmitteli tälle aamuva tuosa Sorsatunturille patikointija suunnitellesa, ettei tullu otettuva kummisaappaita völjyyn, kunei koreteksit kuulemma oikeen ole vestiiviit. Ja mettä on ihavvarmasti täälä märkänä nytten, ku ensin sato puolenkytä senttijä lunta ja jäläkiruuvaks samavverravvettä. Lumisulas senttiin ja mettä pyssyy satavarmasti märkänä.

No Ukka tieten pelastammaan, kunnäytti jalaka nelikolomoselta. Ninku oliki. Joten eiku sieviläiset kummisaappaat eholle lainaks vuorokauveks, kunei retki sempitempi ole ku yönyli.

Vajeltaja kiitti ja kipas autollee. Kehuettei kehtaa lainata saappaita iha ilimatteeks, tosson sulle kiuvaskala. Ja Ukka kiikutti kiuvaskalan tieten kiukaalle oottammaan ehtoota, että laitetaa fisu sihiseen...



Sielä se uunisa valamiiks paistettu mitantäyttävä oottaa kellonkääntösaunavettä niskaasa. Ja saa kans.

Tukikohasta kesäaikaa hyvästelemissiin tähä.

torstai 27. lokakuuta 2016

Närhi linssiluteena.

Närhi on vähintään yhtä komea lintu kuin sen mahtava rääkäisy, kun sen harvoin pääsee kuulemaan. Tukikohta ruokkii kaikkia tasapuolisesti, koska talvi tulee kaikille linnuille lajiin katsomatta.

Mummeli oli hiukkasen suivaantunut Ukan sinitiaisista näppäämästä kuvasta, joten hän päätti osallistua paikalliseen kuvakisaan närhikuvillaan...





Ukan muodostama palkintoraati miettii, kuka kisan voittaa.

Tukikohasta tähän.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Johto pitenee ja kamera siirtyilee.

Kävimmä Mummelin kanssa asentelemassa Kallelan jokikameraa vaihteeksi uusiin asemiin. Siirron mahdollisti uusi virtalähteellä varustettu usb-kaapeli, jolla kamerakaapelin pituus jatkui noin neljäänkymmeneen metriin.

Nyt kamera kuvaa maisemaa Syväskönkään alaosalta ylävirtaan, eli ilmansuunnallisesti suunnilleen itäkoilliseen.


Taiteellisesta vaikutelmasta voi kiittää tai syyttää Mummelia. Ukka vastaa teknisestä kiinnittämisestä rannalla kasvavassa haapa -merkkisessä puussa.

Tukikohasta kommentteja kuuntelemisiin tähän.

Talaven tulova ei voi estää.

Ukkapa pyörähti mutkin Kauhavalla. Sielähän ei rauta ruostu. Eikä ollu ruostunnu, vaikkoli ollu kakskytä vuotta varastosa. Lämpösesä, onneks.

Nyton mustasa telikärrysä parikolomesattaa kilova kuumavesivarraajata oottelemasa pellepelottomija ja samala muutamaa riskijä kantomiestä, jotka siirtellee ostoksen pannuhuoneempuolelle. Alakertaan puoltoista kerrosta maanpinnasta alemmaks. Hissijä ei ole, eikä tule. Ja rappuset kiertää, eikä tillaa liikaa ole. Mutta sopija pitäs, jos mittanauhaavvoi uskova.


Kaheksajjapuolsattaa litraa olis tarkotus saaha Tukikohtalämmityslaitteisii lissää varraajatillaa, kussiitä on täsä torpasa hiukka uupelo. Tuoston kauhavalaisesta pöntöstä hyvä alakaa lissäämään, kuse ei tähämmennesä ole koskaa ollu käytösä. Kakskytävuotijas tehasuus. Hyvä pikaostos, antaskha vaikka Mummule joululahajaks...

Meinas tuola Salamivaarasa Ukan ajoneuvoyhistelmälä olla jarrutuksesa matkaa hiukka nahtisti, kummuutama poro päätti konkoila maantiele muutamasa mutkapaikasa. Talavirenkaita on autosa pijetty alla jo jonku aikaa, mutta niistei meinannu apuva löytyvä. Nippanappa pysähty ennekö taas olis pelti ryttääntynny.


Talavi eikun lissäänty kotioppäin ajelesa. Naruskala ollunta toistasenttijä. Pakkaantuu tiele sevvera, että takkuuliposata on täälä, eikä suvikummilla mittään asijaa maantiele. Saa nähä, kauvanko pyssyy.

Tuhavviissattaa kilometrijä tuli parisa päiväsä ajettuva. Väliyönseutuna sai pysähtyvä vilikasseen tyärtä ja semperhettä paavolantijan puolesa. Niillon kans remonttija menneillääjja huusholli hiukka vaiheesa. Kylläse siitä.

Tukikohasta vippasija miettimissiin tähä.


maanantai 24. lokakuuta 2016

Sinitiaiset lisääntymään päin ruokintapaikoilla.

Sinitiainen ei niin kovin yleinen lintu ole Tukikohan linnunruokintapaikoilla. Ruokinta on täyttä häkää meneillään molemmin puolin taloa ja sivupisteessä vielä kolmannessakin paikassa Rihlan häkin suunnalla.

Takapihan puoleisella rasvapallojen kehällä oli enimmillään tänä aamuna neljä sinitiaista samalla kertaa. Aiempina päivinä ei ole kerralla näkösillä käynyt yhtä enempää.

Sinitiaiset eivät näyttäisi keskenään juurikaan riitelevän eväistä, mutta talitiaisten kanssa niillä on jatkuvaa pullistelua puolin ja toisin. Aika kummallista. Luulisi talitinttien yrittävän iskeä itselleen värikästä vakioseuraa, kun sitä näkösällä nyt on. Ovat ne sinitintit sen verran hyvän näköisiä tipejä...


Köökin akkunan läpi Ukan kännykällä otettu kuva ei kilpaile vuoden luontokuvatittelistä, mutta paremman puutteessa saatte nyt tyytyä siihen. Humalalla ei ole vaikutusta kuvan laatuun, vaikka sitä värinsä jo ruskeaksi muuttuneena takapihan heinäseipäiden ympärillä runsaasti kesän jäljiltä onkin.

Tukikohasta linturokintaa muillekin suosittelemisiin tähän.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Tusina täynnä karhunkaatoja Sallassa.

Jos tuota oikein osasin kartasta karhu kerrallaan laskea Sallan alueella kannanhoidollisessa pyynnissä ammuttujen karhujen lukumäärän, niin se on tällä hetkellä luvussa kaksitoista. Kahdeksan naaraskarhua ja neljä urosta.

Pohjois-Sallan alueella, eli Naruska-Tuntsa suunnalla näistä puolet, eli kuusi kappaletta. Loput Etelä-Sallassa ja Sallan länsiosassa.

Arvelisin luvun olevaan reiluun kolmeenkymmeneen vuoteen suurin määrä kaadettuja karhuja. Ja edellinen ennätys yksitoista on tehty aikana, jolloin karhuja metsästettiin kevättä syksyä.

Itäisen poronhoitoalueen kokonaiskiintiöstä oli eilisen radiouutisen perusteella kaatamatta enää neljä karhua, joten kiintiö ehtinee täyttymään ennen karhun pyyntiajan loppua. Meneillään oleva hirvenpyynti tunnetusti lisää karhukaatojen määrää. Ja onhan kairassa tokka metsästäjiä pelkästään karhusaalis tähtäimessään. Kelitkin ovat vielä otolliset lämpimien kelien suhteen, kun kaikki karhut eivät vielä ole talviteloille panneet. Toisaalta ei ole lunta jälkien etsinnässä metsämiehiä helpottamassa.

Tukikohassakin on ollut yöpymässä karhunpyytäjiä. Heistä yksi oli jo aikaisemmin kaatanut Sallasta yhden karhun tälle syksyä. Toinen reissu ei tulosta tuonut, mutta mielenkiintoisen yksityiskohdan kertoi tämä länsilappilainen metsästäjä. Oli nimittäin ollut sen verran monimutkainen ja aikaa vievä ja kuluja aiheuttanut toimenpide leimauttaa karhun lihat myyntikelpoisiksi. Tämä metsästäjä oli seuraavan karhun saaliskäsittelystä mielessään päättänyt niin, että ottaa saaliistaan talteen vain karhun pään, ja muut osat saavat jäädä metsän haaskaeläinten huoleksi. Jämäkkää tekstiä karhubyrokratiaa kohtaan...

Tukikohasta hiljaisempaa eloa näille päiviä viettämisiin tähän.


torstai 20. lokakuuta 2016

Nyt löyty karpalot!

Kauvan hajetti, mutta löyty net katheisa olleet karpalot. Postista. Muutama parikytä vuotta täällä hillasa kulukennu turumpuolen porukka yllätti postipaketila, joka pelasti Tukikohan talaven siltä kohtaa.



Että tämmönen tappaus tälläkertaa. Issoimmat melekeen omenankokosija.

Tukikohasta kumartain ja kiittäin tähä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hilijaa ja kovvaa virtaa Naruskajoki.

Käväsin öölön kääntelemäsä Kallelasa weppikamerata. Ei niistä tietokonehärpäkkeistä pääse tavan immeinen selevyyteen. Laittelin Lokitekin kameran perrään yhen viijen metrin pätkän uspikaapelija lissää, nin kamerakuva meni mustaks. Ja ei palannu takasin, vaikka vaihtelin sitä viijemmetrin pätkää kaapeliväliköstä toiseen. Pois piti ottaajja palata aikasempaan kytkentään.

En saanu kamerata vieläkään mieluisimpaan paikkaavvaan jouvuin laittaan kuvakulumat eelleen tilapäisesti muutamaan puurrunkoon kiinne eri paikkaan, mihimmeinottelin.

Tuommonen se kuvakuluma on nyt, ninko tuosa allalla näättä. Nysse kamera kuvvaaa taas meleko tarkkaan ittää kohti, mutta jos piuha riittelis, nin kääntäsin vielä pohojosta kohti nin, että näkys tuo Syväskönkään kuohuvesi kokomatkaltaan. Tuosommuuten helevetihhyvä harripaikka tuosa kuvasa keskelä.


Ommulla vielä yks konsti kokkeilemata. Jossais semmosen iipeekameran sinne rantaavvejettyvä, nin sitte saattas olla harossit kuvakulumat. Siinon semmone ropleemi, että sinne pittää vettää virtasta roikala. Tämä nykynen ei tarttekko uspivirtasta.

Kerkijää tuota vielä, sielähän se joki virtaa meleko varmasti vielä huomennaki. Ja vissiin ylihuomennaki. Ja kait maalimantappiin.

Tuota kuvvaa pääsee tuoreena kattomaan meijän nettisivuloilta TUOSTA LIKKAAMALA.

Tukikohasta maisemata vaihtelmissiin tähä.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Isoa lihaa nousee kumipyörille.

Hirvenpyynti kuulostaa onnistuvan Naruskan perukoilla sujuvasti. Sallan Yhteismetsän alueella hirviä pyytelevät porukat ovat saaneet hirvensä hyvällä vauhdilla. Muutamat ennakkoon Tukikohtaan varatut majoituksetkin ovat jääneet käyttelemättä, kun hirvet on onnistuttu kellistämään hetikohta.

Kallelan tämän hetken asukkailla on luvat neljälle aikuiselle hirvelle, joista yksi on toistaiseksi kaadettu. Ja sitä komiampi sarvipää onkin kärryyn nostettuna ja odottelemassa siirtymistä pyytömiesten kotiseuduille pakastettavaksi.

Ukka sattui sopivaan aikaan remontteeraamaan Kallelan ulko-oven lukkoa ja suuntailemaan nettisivuille kuvaavaa kameraa uuteen kuvauspaikkaan. Saipahan tuota samalla kuvan komeasta hirvisaaliista...


Kuutisen viikkoa on Tukikohta yhtäsoittoa majoittanut leirikoululaisia, vaeltelijoita, kalamiehiä ja metsämiehiä. Nyt on tulossa poikkeuksellinen yönseutu, kun talossa ei vakituisten asukkaidden lisäksi tällä hetkellä ole ketään muita.

Tukikohasta uusia yövieraita oottelemisiin tähän. Ehtiihän tuota vielä joku kulkija...

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Paatti nurin.

Syssyn merkit on selekeet. Talavele lähetään venhot turvallaan, nin tällekkin vuojele. Kallelan rannasa käänty tännään, eli venneilyt on venneilty.


Tukikohasta tulevaa kevättuluvaa rauhallisimmielin oottelemissiin tähä.

Isoja nummeroita.

Puoltamiljoonaa tavotellaan seuraavaks Ukan plokisa. Kiittäs ja kumartasko neljäsattaatuhatta kertaa vai sanosko vaan kerran täääännkss, ninko Elmo. Son kuitenkin täynnä ja son paljo. Soon tänks.

Kaikkee nykyvään lasketaan. Ja heleposti. Tai heleposti ja heleposti, vaatii se tieten jonkullaisen nykysen härpäkkeen, joka hoitaa hommat.

Toivappoijjaat, Kimmo ja Kasperi eilissäehtoola myöhään komijan linnun takapihan orteen. Soli Kasperilta vaatinnu satakuuskytätuhatta askelta ja kävelykilometrijä viikosa sata. Eikä Kimmolta yhtäävvähempää. Mutta sitte oli metto erehtynny lentään poikain ampumahollille. Ja kaks haulikkoo oli pamahtannu ja metto pysähty viimesen kerran.


Kasperin anoppi Kaamasesa oli kuvannähtyvään tojennu, että nyton vävypoijjalla hymy kohillaajja vauhti päälä, kunei lakkikaa ole pysyny pääsä. Voi sitä lakkija tuommosen kunnijaks päästäämpois käyttääkki...

Sotkamosa ainaki yhesä pöyväsä syyvään tällejjouluva joulumetto. Ja iso.

Tukikohasta puoleemmiljoonaan tähtäilemissiin tähä.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Puukko kunniapaikalle.

Mieluisa yllätysvieras käveli eilen Tukikohdan köökkiin. Vanha virkaveljeni Voitto Johannes, jonka kanssa ehdittiin olla työparina monta monituista vuotta, ainakin parikymmentä. Kertavuoteen keskimäärin tapaamme, kun Voitto harrastelee vieläkin mieliharrastustaan metsästystä Naruskan ja Tuntsan perukoilla nykyiseltä asuinpaikaltaan tekopitäjästään Iistä.

Yllättäen vanha kaveri kertoi muistaneensa Ukan täytelleen täysiä kymppejä lähiaikoina, joten hän oli taitavana perhontekijänä ja myös puukontekijänä valmistanut Ukalle nasakan käyttöpuukon. Tarkan miehen tarkkaa työtä. Terää myöten omakätisesti valmistettu käyttöpuukko Ukan käteen viimeisen päälle.




Arvostan muistamista tosi paljon. Ei ollut vaikea keksiä puukolle paikkaa Ukan puukkokokoelmassa. Kunniapaikalle se pääsee. Vyölle.

Tukikohasta tähän.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kallela siirtyi wifiaikaan.

Vuokramökkimme Kallela sai tänä ehtoona ikioman langattoman nettiyhteyden ja uuden Huawein reitittimen muodostaman wifiyhteyden mökin sisätiloihin. Vauhti ei toistaiseksi häikäise, mutta paremman puutteessa 7-8 Mbitin tuleva nopeus ja 2-3 Mbittiä lähtevää riittänee jonkunlaiseen nettiliikenteeseen.

Verkko on avoin ilman salasanoja, joten sen saa laitteeseen kuin laitteeseen kytkettyä. Jos sattuu olemaan mukana kone, jossa on paikka ethernetkaapelille, niin reitittimen perästä saa kytkennän kiinteämmällä yhteydellä joko omalla tai mökiltä löytyvällä kaapelilla.

Yhteys on 3G Karhutunturin tukiasemalta TeleFinlandin kortilla. Saijalta löytyisi 4G tolppa, mutta sieltä ei yhteyttä toistaiseksi ole löydetty. Karhutunturiin ei 4G yhteyksiä kuulemma tule, kun tukiasema sijaitsee niin lähellä itärajaa. Naapuri ei 4G -taajuutta salli. Eli se siitä.

Antenneja ei vieläkään liene suunnattu tarkimman mukaan, mutta eiköhän sekin onnistu, kunhan saadaan mittaukset toimimaan.

Tukikohasta tähän.

Tintit persoina pahvilaatikoille.

Pahvilaatikko mennee hyötykäyttöön, kun sen jättää pihapiiriin. Eipä aikaakaan, kun talitintit pistelevät ruskean kartongin palasiksi ja kantavat kappaleet mitä luultavimmin linnunpönttöihin ja muihin talvikoloihinsa eristeeksi. Viisaita ovat. Tai Ukka on olettamuksineen väärässä.

Loppusijoituspaikkaan ei tinttien työmaalta ole jälkiä seurannut, mutta pahvilaatikolle tulee muutamassa päivässä noutaja. Ja ravinnoksi pahvi tuskin menee, kun molemmin puolin Tukikohtaa on lintujen talviruokinta alkanut täydellä teholla...


Talitinttienkään pesintä ei ehkä ole menneenä kesänä kunnolla onnistanut, kun niitä ainakin näin alkutalven kynnyksellä näyttäisi olevan lintulaudoilla aiempaa hintsummin. Tai ehkä ne lisääntyvät pihapiirissä vielä, kun talvi pakkasineen kunnolla käynnistyy.

Tukikohasta maapähkinätarjouksia seurailemisiin tähän.

Laslakille hyvästit.

Vieläkö muistatte Laslakin? Lasolin mainospoika pissaili Tukikohan pihassa talvipakkasista piittaamatta yhden talven ajan. Asian ympärille kehittyi isohko julkisuus, kun Berner laittoi maailmanlaajuiseen levitykseen videon Naruskan pissapojasta. Ajankohtahan oli talvi 2014.



Eilen Bernerin Keminmaalla asusteleva edustaja Seppo Pesonen haki Laslakin uusiin seikkailuihin ja uuteen sijoituspaikkaan. Kukkapurkkina nykyään palveleva betoniallas jää pihakukkavaasiksi Tukikohtaan. Laslakkihan päivysteli viime ajat pihapiirissä patsaana ilman pissakaarta lipputangon juurella.


Ehkäpä Laslakki päätyy museokalleudeksi, tiedä häntä.

Tukikohasta seommoro tähän.

torstai 13. lokakuuta 2016

Naruskan kuurametsä.

Metsämiehet kun tapailevat päiväretkillään normaalia vähemmän linturiistaa, niin on aikaa entistäkin enemmän nauttia luontonäkymistä. Kuurakuusikko näytti eilen ensimmäisen muutaman millin lumisateen jälkeen kännykkäkameralle tältä. Kameran takana oli Kasperi.


Tukikohasta kuitenkin metsopaistireseptiä muistilokeroista kaivelemisiin tähän. Illala sit, nam.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Luntako se nyt alakaa pukkaamaan...

Selevät merkit talaven tulosta alako eilissäehtoola. Aamu valakeni eellisijä valosampana, vaikka valakosta härmää ei maasta vielä löyvy kun piipillinen.



Kessää voi näilä näkymin ootella aikasintaan tulevana juhannuksena. Oikiaa kessää. Tullee tieten net toukokuun kesät taas, ninko monena vuona, jokka pääasijasa pillaa meiltä monta asijaa.

Nooh, sitä ehtii murehtimmaan sitte. Nyt aletaavvarovasti talavelle. Pittää tehhä viimeset kierrokset pihapiirisä, ettei tavarat jää hankijen alle ja linkomiehen siliputtavaks. Halotut saunatakkapuut takapihalta lentelit eilen ehtoola Mettoyhtymämmiesten latomana kärryle. Viimesesä tipasa tieten, ninko aina, mutta joukkovoima on harossi homma. Ittellä olis karannu puolpäivää, nytten meni kymmenisemminnuutija.


Tukikohasta Mummelin pirssin lisävaloasennusta suunnittelemissiin tähä.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Poroerotukset meneillään.

Poroerotukset ovat alkaneet. Oheisesta kuvauskopterilla ja videokameralla maasta kuvatulla filmillä näkyy hienosti erotuspaikan rakenne ja osa myös toimista, joita poroerotuksessa tehdään.



Porojen kerääminen erotusaitauksiin tapahtuu täällä Sallassa, kuten monessa paikassa Lapissa muuallakin, helikopteria apuna käyttäen. Keruuvaiheessa on toki muutakin koneellisilla kulkupeleillä tapahtuvia suoritteita. Kone ei kuitenkaan korvaa näissä hommissa koskaan ihmistyövoimaa, jota tarvitaan erotusaitauksien esivalmisteluissa ja varsinaisessa erotustyössä, joka vaatii poronaisilta ja poromiehiltä vain heillä olevaa suurta ammattitaitoa.

Tukikohasta erotusaidalla tänä syksynä käymistä suunnittelemisiin tähän.

Poikametto tasapainoilee ja karhuja kaatuilee.

Mummelilla on vakiometso samoilla aareilla päivittäin, kun kansalaisopiston tekstiilityön opettaja matkailee työmatkaansa.

Metsot ovat Naruskalla enemmistönä kanalintupuolella, mikä olisi ihan hyvä juttu, jos kaikkia lajeja olisi runsaasti. Vaan kun näyttää ja onkin asia niin, että teeret ovan vähissä, riekot ovat vielä vähempänä, ja pyyt ehkä kaikkein vähimpinä. Hyvää on siis vain se asia, että metson pesintä näyttäisi jollain tapaa onnistuneen.

Karhuja on itäisellä poronhoitoalueella ilmeisen runsaasti, koska vain seitsemän kaatolupaa kannanhoidollisessa metsästyksessä on enää käyttämättä. Sallassa kaadettujen karhujen määrä ei ihan tarkasti tiedossani tällä hetkellä ole, mutta kaukana kymmenestä ei oltane. Viimeisinkin uutisoitu karhu oli kaatunut kuluneen viikonlopun aikana Sallassa. Paikkaa ei tarkemmin radion paikallisuutisissa kerrottu.

Karhut eivät vielä ilmeisesti ole laittautuneet talviunille. Lumi ei näillä korkeuksilla ole maassa vielä käväissyt, eli ollaan menossa kohti keskimääräistä ajankohtaa myöhemmäksi sen suhteen Lapin ainakin eteläosissa.

Tämän päivän luontokuvassa metso teikkailee ohuella puunrungolla. Toivottavasti se saa jäädä talven viettoon Naruskalle...


Tukikohasta tähän ilmoituksin, että illalla ei järjestelmä antanut metton kuvaa ladata...



sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Pokkaalit rivisä oottamasa.

Savommuaan koiraihmisten järjestämijen haukkukokkeijen toinen päivä on kairasa menneillään. Ykstoista rekkua siellä koittaa pisteitä tuomarin valavonnassa haukkua ja hakija. Jos eilisistä tuloksista selevää sain, nin voittajakoiran pisteet oli kaheksankytäseittemän. Kovat kuulema pisteet, joista Ukka voi heti tunnustaa tietäväsä eimittään.

Kommeita pystijä kuiten javossa, ninko kuvasta näjette.


Siinä sivusa Mettoyhtymä koittaa kerätä Ukan ulukorakennuksen orteen sevverran riistalihhaa lintuin muovosa, että yks lintupata saatais nousuviikola pistelä uunisa kypsäks ja makkoisiin suihi ruokaryyppyjen kera. Pari koppelova on sanosko ihahhyvä alaku...

Tukikohasta lintupattaan ainetta oottelemissii tähä.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Onnellisen miehen huoneentaulu.

Kameran napsauttaja kun on sopivasti paikalla, niin kameralle tarttuu hieno hetki. Raisa näppäsi kuvan ottohetkellä muutaman päivän ikäisestä Aarnista ja hänen isästään Kallesta otoksen. Kuvan nähtyään Kati näki siinä taulun ainekset, eikä näkemys kaukana oikeasta tietenkään olekaan, kun on nähnyt sekä pienen kuvan että Kallen syntymäpäivälahjaksi saaman suurennoksen. Mustavalkoinen tekee kuvasta vielä arvokkaamman näköisen.


Saatetaan näitä muuallakin valmistaa, mutta tämä lahjakuva on teetetty Gigantissa. Hymyilevä lahjansaaja on kuvattu Tukikohan keittiössä eilen ehtoolla varsinaisena synttäripäivänä lahjapaketin avaamisen jälkeen.

Huoneentauluksi olohuoneen tai makuuhuoneen seinälle kelpaisi vastaava varmaankin kenelle vain.

Tukikohasta vielä onnea Kasperille ja koko hänen perheelleen toivottelemisiin tähän.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Vai ei muka ole mettoja...

Mukavia yhteensattumija Tukikohasa. Täällon kerrääntymäsä linnunhaukkukokkeeseen pari tusinata kilipailijoita koirinneen ja tuomareita tieten kans. Niija sammaan aikaan talloon tullee se "Mettoyhtymä", ninko asijan harrastajat jo tietää ja muistaa.

Oli tuosa illansuusa porukkata Tukikohan pihamaala muutamaki äijä. Ukan oma kotiukkometto tepisi postilaatikolla, ninko sillä muutamana ehtoona tapanaa on ollu. Siittä se pelemahti lopulta siivilleen, muttei lentänny kun Rihlan häkin taakse Ukan perämettään. Siihen se jäi tölläämään maaliman menova ja koirain paljoutta.

Kuvvaa ei kukkaan kerinny näppäämään, mutta tositarina, ninko vesi.

Huomena aamusta ja pyhänä toistamisseen lähtee porukkata kahelletoista arvotulle kilipailualuveelle koirijaan haukuttaan. Paikat on pitkin Naruskata ja Tuntsaa, taitaa kauvimmaiset olla Värrijön perillä ja Saijallaki.

Met täsä Mummun kanssa ruokahuollellaan koko porukkaa, kun kaikki on aamupuuro- ja ehtooeväshuollosa. Ja jäläkiruuvaks tieten saunomista ja raportointija päivän telskeistä.

Niija Aarni-poika tullee ylimmäiseks valavojaks Tukikohtaan. Isäsä viettää kolokytävuotisjuhulijaan tännään, nin pittää olla koko uus pesue tieten paikala.

Tukikohasta pikkuhulinaviikolloppuun valamistautumissiin tähä.

torstai 6. lokakuuta 2016

Tukikohta hirvenjalostustehtaana.

Ei mikään iso jalostamo, mutta pystyi muutamassa tunnissa käsittelemään Kasperin hirviporukan osuushirven puolikkaan luuttomaksi leikatut lihat pakastuskuntoon.

Alkavat luonnonantimet olemaan pikkuhiljaa valmiina talvelle lähtöön. Marjat, omenat, mehut ja lihat ynnä muut, joten eikun kohti talvipakkasia levollisin mielin.


Mummelin monitoimikone toimitti ensimmäistä kertaa lihamyllyn virkaa. Kone kyljelleen ja palikat paikalleen. Jauhelihaa syntyi kymmenkunta kiloa, joten monta murekkeenpohjaa ja muuta syntyy, kun tästä ruuaksi aletaan laittelemaan. Ruotsalainen taikinakone saa Ukalta täydet pojot.

Arvokkaammat ruhonosat pussitettiin asianmukaisin lappumerkinnöin sopiviksi vakuumikoneen kautta pakastumaan kylmäketjun katkeamatta.

Tukikohasta koiranhaukuntaan viikonlopulla valmistautumisiin tähän.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Tarkkakätinen poika-issääsä tieten tullu.

Ensviikola kokkoontuu hurlumheimettämiesten "Mettoyhtymä" taas vuosittaiseks perinneviikoks Tukikohtaan. Kasperi kuuluu vakikalustoon. Ja tieten hälle tullee Aarni metästysoppiin, ninko kuuluuki. Ja Rouva Santala tieten kans, Aarnin evväät tullee siinä kätevästi mukana.

Kasperi kerto olleesa kohistelemasa kivväärijään Rovaniemelä. Jos kuvvaan voi luottaa, ninko varmaankivvoi, nin kivvääri on kohillaan ja hiukkasen on tuommoseen kassaan pitäny osata saaltaviijeltäkympiltä ampuvakkin.


Kuus osumata kuulemma kuvasa. Ei paha...

Tukikohasta mettopataohjetta kaivelemissiin tähä.

Kallelan rannasta kamerakuvaa.

Kallelan nettiyhteys alkaa pelittämään kohtuullisesti. Kymmenkunta Mbittiä tulee ja puolenkymmentä lähtee. Sielläpä uusi läppäri pyörii ja lähettelee hiukan koemielessä kuvaa jokimaisemasta.

Jos saan pidemmän usb-kaapeliyhteyden toimimaan, niin siirtelen kameraa vielä lähemmäksi jokirantaa. Lopullinen suuntaaminenkin tapahtuu sitten, kun kaapelin mitta selviää.

Kuva jos saadaan vakiintumaan, niin talven tullessa Kallelan saunarannasta saadaan mukavasti vaihtelevaa kuvaa, kun pakkaset ja sen myötä joen jäätyminen alkavat. Alla on kuva malliksi.


Tuosta klikkaamalla pääsee Retkeilymajan kotisivulle kuvaa katsastamaan. Takeita kuvan pysymisestä ei toistaiseksi anneta, mutta jos haaveet toteutuvat, niin kuvanlähettäminen toivottavasti vakiintuu lähiaikoina.

Tukikohasta sitä odotellessa tähän.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Talavinakkien aikaa...

Son sevverran pakkasia yöaikaan täälä, että seuraavat satteet saattaa olla valakosta. Onneks on kumpaanki talon pirssiin heleskutihhyvät talavirenkaat valamiina, joten eikun vekslaamaan. Ykskerrallaan, Mummelin auto ensteks.

Oliki hieno päivä vietellä tunti ulukosalla aurinkopaisteesa. Saa samalla naamasa kautti eevitamiinija, jota määrättii tännään Ukale, kuppiti käyvä kuuskytävuotissyynisä ajokorttiasijasa. Oikeen lääkärilluona herrojen kirkonkyläsä asti.

Muuton kuulema saa hypätä vaikka kuormurirrattiin, mutta vitamiinit on jotenki pielessä. Eipä tuota itte huomaa olossaan, mutta lukemat kavaltaa. Ostin purkin apoteekkarilta ja samahan nuita on latova naamaasa tosetista rytmihäikkäpillerijen ja verenpainelääkkeijen kanssa.


Renkaat tuli vaihettuva ja Mummeli kehu kyytijä harossiks nastarenkaillaki. Seku rakastaa tuota suparulla ajeluva kuhhullu puurova. Nysse oottaa lunta ja liukasta, eikäpä sitä varmaan kauvaa tartte varrota.

Tukikohasta uutta kamerampaikkaa suunnittelemissiin tähä. Veiskhän Kallelarrantaan...

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Aarteita ettimässä - ja löyty kans...

Ukka pahottellee laiskallaista kirjotteluva tänne. Mutton ollu vipinätä. Millon mistäki syystä. Tuli sittevviikollopun aikana tapahtumata tapahtuman perrään. Piti olla nimijäisijä ja synttäreitä, mutta hommat pyörähteli käsistä, ninko täsä huushollissa joskus ruukaa tapahtuva.

Nimiäisille Lapirrivieeralla jossain Pellontievvarresa Palojärverrannalla tuli muutama täti ilimalliperijä, mutta aanelosemmalline laukku paljasti, että virkatätistä on kyse. Ukkaa kätellesä ei tullu vastausta, mikä tätijä RaisaajjaKalleen yhistää. Hänei kuulema voi kertova etukätteen. Nooh, tämoli jo aavisteltuki.

Raisa tuli juhulapaikale parahissa ja kommeimisa Lapivvaateisa. Ja sitte alakoki täti piteleen puhheita siihemmallin, että pesuveen ainovasta poikamiehestä alako tulleen muutamasa minnuutisa ukkomies. Ja tuli kans. Tahtonet molemmat kovala äänelä. Ja eikun rinkulat sormiimmerkiks avioliittosatamaan purjehuksesta. Ja pitkät suuvelmat pääle, ninko tiätte. Ja ensmääset aarteet oli löytynny.


Jasitte alako kakkosnäytös. RaisajjaKallen poijalle alettiin antaan nimmee. Ja kohta net tärhäytettiin kuulosale koko viijellekymenele vieraale: Aarni Otso Oskari Santala. Ja sillon oli toine aarre syntynny, ku inarinsaameks Aarni tarkottaa aarretta. Ja ohan se tuommone kakskuukautine poikavauva aarre meile kaikile, eikä vähite isälleejja äiteellee. Kaikkijen lemmikki tieten. Tolokun poika ja tolokunnimi.




Kasperin kolokytävuotissynttäreitä juhulistettiin siinä sivusa. Vasaran mettopuukko löyti tiesä muijen muistamisten sekkaan. Mieluseltaha tuo Kallele kuulosti oleva, mutta tieten näisä juhulisa vasta kolomannekstärkein, pikkunen "aarre" sekin.



Että semmosta viikolloppuva. Ihammukavat lämpöstä henkee täynä olevajjuhulat. Kaikki viiskytä ihimistä näyttit tyytyväisiltä. Jokei saanu syyväkseejja saunovaksee, nin pikkusen  saatto ittessäki olla vikkaa...

Tukikohasta uusiinnimmiin totuttelemisiinn tähä. Niija onneks olokoovvielä nimpaljo, että riittää!