perjantai 7. lokakuuta 2016

Vai ei muka ole mettoja...

Mukavia yhteensattumija Tukikohasa. Täällon kerrääntymäsä linnunhaukkukokkeeseen pari tusinata kilipailijoita koirinneen ja tuomareita tieten kans. Niija sammaan aikaan talloon tullee se "Mettoyhtymä", ninko asijan harrastajat jo tietää ja muistaa.

Oli tuosa illansuusa porukkata Tukikohan pihamaala muutamaki äijä. Ukan oma kotiukkometto tepisi postilaatikolla, ninko sillä muutamana ehtoona tapanaa on ollu. Siittä se pelemahti lopulta siivilleen, muttei lentänny kun Rihlan häkin taakse Ukan perämettään. Siihen se jäi tölläämään maaliman menova ja koirain paljoutta.

Kuvvaa ei kukkaan kerinny näppäämään, mutta tositarina, ninko vesi.

Huomena aamusta ja pyhänä toistamisseen lähtee porukkata kahelletoista arvotulle kilipailualuveelle koirijaan haukuttaan. Paikat on pitkin Naruskata ja Tuntsaa, taitaa kauvimmaiset olla Värrijön perillä ja Saijallaki.

Met täsä Mummun kanssa ruokahuollellaan koko porukkaa, kun kaikki on aamupuuro- ja ehtooeväshuollosa. Ja jäläkiruuvaks tieten saunomista ja raportointija päivän telskeistä.

Niija Aarni-poika tullee ylimmäiseks valavojaks Tukikohtaan. Isäsä viettää kolokytävuotisjuhulijaan tännään, nin pittää olla koko uus pesue tieten paikala.

Tukikohasta pikkuhulinaviikolloppuun valamistautumissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti