Aarteita ettimässä - ja löyty kans...

Ukka pahottellee laiskallaista kirjotteluva tänne. Mutton ollu vipinätä. Millon mistäki syystä. Tuli sittevviikollopun aikana tapahtumata tapahtuman perrään. Piti olla nimijäisijä ja synttäreitä, mutta hommat pyörähteli käsistä, ninko täsä huushollissa joskus ruukaa tapahtuva.

Nimiäisille Lapirrivieeralla jossain Pellontievvarresa Palojärverrannalla tuli muutama täti ilimalliperijä, mutta aanelosemmalline laukku paljasti, että virkatätistä on kyse. Ukkaa kätellesä ei tullu vastausta, mikä tätijä RaisaajjaKalleen yhistää. Hänei kuulema voi kertova etukätteen. Nooh, tämoli jo aavisteltuki.

Raisa tuli juhulapaikale parahissa ja kommeimisa Lapivvaateisa. Ja sitte alakoki täti piteleen puhheita siihemmallin, että pesuveen ainovasta poikamiehestä alako tulleen muutamasa minnuutisa ukkomies. Ja tuli kans. Tahtonet molemmat kovala äänelä. Ja eikun rinkulat sormiimmerkiks avioliittosatamaan purjehuksesta. Ja pitkät suuvelmat pääle, ninko tiätte. Ja ensmääset aarteet oli löytynny.

Jasitte alako kakkosnäytös. RaisajjaKallen poijalle alettiin antaan nimmee. Ja kohta net tärhäytettiin kuulosale koko viijellekymenele vieraale: Aarni Otso Oskari Santala. Ja sillon oli toine aarre syntynny, ku inarinsaameks Aarni tarkottaa aarretta. Ja ohan se tuommone kakskuukautine poikavauva aarre meile kaikile, eikä vähite isälleejja äiteellee. Kaikkijen lemmikki tieten. Tolokun poika ja tolokunnimi.

Kasperin kolokytävuotissynttäreitä juhulistettiin siinä sivusa. Vasaran mettopuukko löyti tiesä muijen muistamisten sekkaan. Mieluseltaha tuo Kallele kuulosti oleva, mutta tieten näisä juhulisa vasta kolomannekstärkein, pikkunen "aarre" sekin.

Että semmosta viikolloppuva. Ihammukavat lämpöstä henkee täynä olevajjuhulat. Kaikki viiskytä ihimistä näyttit tyytyväisiltä. Jokei saanu syyväkseejja saunovaksee, nin pikkusen  saatto ittessäki olla vikkaa...

Tukikohasta uusiinnimmiin totuttelemisiinn tähä. Niija onneks olokoovvielä nimpaljo, että riittää!