maanantai 29. lokakuuta 2018

Jokikin jäätyy ennenko kameran saa toimiin.

Ihimeelline inspiraatijo tuli tälleaamuva mieleen. Kunoli seittemäntoista pakkasta, nin arvelin Kallelasa olevan pirtisä hyvä lämpösesä rassata kamerakuvvaa tietokoneelle, vaikka semmelekeen tietää etukätteen, että ihimeitä tarvii.

Eikäpä tuo onnistunnu valamiiks tännäänkään, mutta saatto jonkuvverra etistyvä kuitenki. Pittää vielä mennä sinne lähipäivinä uuvelleen, kuhan tehhään hiukka ajatustyötä ensiks. Eli Mummeli antaa tulikomentoja.

Käväsin siinä aurinkopaisteesa kuiten rannallaki kattelemasa talaven tulloo jokivetteen. On sitä jäätä sinne syntymäsä, mutta taitaa tulla loppuviikoks taas sulattelijat paikale. Eikä niile mahammittään.

Siinon porilaisile ja muillekki hiukka väliaikatietoo Ukan kännykän kautti, kunei kerta kamerayhteys vielä pellaa...








Ostin ameriikanpoijjalta semmosen lisenssin sille kamerale. Jospa se sitten alakas toimiin hövelimmin. Viijenkympin riskisijootus.

Tukikohasta autorrassaamisseen välilä keskittymissiin tähä...


Järvet jäätyy.

Lokakuu lopahtellee tuosta vaan. Kahenkuukauven päästä ommuuten päivä taas pitenemmään päin ja vuos vaihtumasa. Tämmöset syksyt oleppoika kussemmonen yks kullilluikaus täsä maalimasa.

Pakkasta Tukikohan mittarissa on yönseutuna kävässy -17 astetta. Son jo semmonen pakkanen, että kohta pääsee kairanpyörittäjät pikkuvesijen jäile reikijä latomaan. Jokisuvannoile ei nin kiirettä vielä ole. Eikä kiire tieten vielä järvillekkää, kunon luvannu lauhtuvaa ja lussaakelijä lähipäivile.

Varvut rutisee jalakojen alla niilä, jokka mettästystä harjottaa. Linnunpyynnit ja hirvenpyynnit ovvielä jatkumasa.


Tukikohasta närhile laihutuskuurija suunnittelemissiin tähä.


sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kuka sieppas pöllönsilimän.

Talommiehen tehtäväkenttä on loputon jänkä. Tälleaamuva piti huomata uluko-oven vartijapöllöistä toiselta puuttuvan silimä päästä. Eipä sitä ruvennu löytyyn portailta eikä kynnysmattoista, joten eikun kyselemmään Mummelilta, mistä saahaan pöllölle okulaari.

Tuohammietti asijaa kokonaisemminnuutin ja lähti sitte nappivarastolle. Ja kohta oli melekeen samavväriset silimätarpeet pöyvällä Ukala liimattavana.

Son kyllä paikallinenkaveri, joka näitä pöllöjä viestellee, mutta nimi on katteisa. Ostahutin nuot viimokesänä Sallasta toripäiviltä hältä, mutta käyntikorttija ei tähähhättään löytynny. Hällolis tieten ollu orikinaaliosijaki.




Ei tuo ennää nin rammalta näytä silimäleikkauksen jäläkiin. Varsnaanen nappisilimä. Ovisilimijen pittää toimija...

Tukikohasta pyhäpäiväharrastelemissiin tähä.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Hymy levijällä ninko nuorena tyttönä.

Harvonnäkkee ennää meitimmummelija nin hymy levijänä, kun Ukka kiikutti kotijo semmosen akkain askartelukeklun. Puukkomestari oli sen väsänny kiitollisuuvenvelekaa paijanpesuista ja perslevypesuista. Ja housurrässäyksistä.

Hitto, kunen älynny, että olisin vaan sanonnu, että tilasin ahkeralle kojinhoitajalle...



Son kyllä näppärä pikkuharrastuspuukko, akkainkätteen justaan sopivata mallija. Niija tuo malli on kevyt kenttäkopijo Ponssejulukusen ostamasta puukosta, johon Vasara tekas säällisen tupen.

Ruskee puu täsä Mummelin pikkunätisä on jatopaa ja koristeet vijolettijä akryylijä. Terä on Kuikkaa.

Tukikohasta kaapinsiirtova lopettelemissiin tähä.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Leukummalli.

Siinäpä tekaskaa perässä, jokka ossaatte. Vasaranpajalla oli köökin pyöreelä pöyvälä oottelemassa hakijaasa hienommasta päästä oleva leuku. Joku oli sen käyny tillaamasa ja mestari luvannu tehhä, mutta tillaajan nimmee ei ole tievosa.


Heleppo oli mestarille sannoo, että josei puolevvuojen kuluesa käy hakasemasa leukuvaan pois, nin laitamma huutokauppaa pystöön.

Tukikohasta tähä.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Tukikohta peikkomettäksi.

Tämmösiä tyvenijä aamuja sais pijellä lähimmän vaikka puolvuotta...Pikkupakkanen läpipäivän, ninko eilenki. Paras syksysää.


Tukikohasta peikkoja oottelemissiin tähä.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Zinkkijä zuhautellaan.

En ekallakertaa uskonnu ittekkään, että tuommosesta pienestä lääkeputelista saattaa löytyvä romuskaan apu. Mutta sillon löyty. Elikkä viimeksi kun olimma Mummelin kanssa Kemimmaala, nin romuska pyrki Ukale pääle.

Tyvär tuli appuun sillon hetkohta ja vietätti Ukan paikallisseen apoteekkiin. Ja sieltä pikkupullonkans ulos. Oisko kustantannu viitisentoista eerova.

Viimoyönä herätti selekee lunssanalaku kolomenkantturoisa yölä. Oli sevverra vetelä olotila ja räkä valumapäälä, nimpiti lähtee taas lääkepullova ettiin. Ja ei mittään viinapullova, vaan se samanen suihkepullo, joka lääkekaapista heleposti löytyki.

Ja eikun sumuttelemmaan ohojesäännömmukasesti. Piti siis istuskela herreilä tunti, jonka aikana piti vartivvällein suhauttaa neljä suhhautusta suoraan kitusiin. Se ei Ukan suusa hääviltä maistu, kunnet on varmaseutit pukannu siihen jottain keinotekosta makkeutusainetta, josta pyrkii pintaammielummin huono olo. Laittasvat tuommoseen vanahammlista sokurija, kunei sitä tartteis laittaa sinneku piipilline...

Ekatunnijjäläkiin pääs vielä lakanoihi. Kuuvenkantturoisa tempasin taas zuihkeet muijjellääkkeijen normiottoaikana. Ja ottamista ojjatkettu tunnimparin vällein, miten on sattunnu muistaan.

Tuommosesa putelisa sitä myyvään. Tätä tyären mukkaan käytellään paljollaisesti torjumasa romuskata. Ekakerta sillon tehos, tää toinenkerta näyttää tapasa varmaan lähipäivinä.


Sitähässaatto tuolta maalimalta saahavvaikka minkä viiruksen. Ihimisijä on pyörinny ympärilä tuhansija. Kaikemmaalaisija.

Tukikohasta zinkki-ihimeeseen hilijokseen uskomissiin tähä.


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Roomaa 2018 kuvina ja videoina.

Mummeli oli tiitteränä pyhäpäivän. Kuvia ja videoita tallentui reissusta blogimuotoon. Matkustakaa Roomaan jos ei muuten, niin linkin kautta TUOSTA ROOMAAN 2018.

Tukikohasta lyhyesti tähän.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Aika korkijalta ja aika kovvaa.

Tulimmapa ehtoonsuusa Mummelin kanssa Rovaniemellentokentäle ja sieltä samontein Leksula kotijo. Viikompäivät kulu rattosasti Roomasa. Mummeli tekkee varmaanki taas valokuvakertomusta, jotenka ketä kiinnostaa, nin sitteppä kattelette.

Rovaniemele tulimma lentokentäle semmosesa sumusa, että kapteeni laitatti kaikki puhelimet ja tietokonneet sulukuun siinä vaiheesa, kun alettiin laskeutuun kentäle. Ukka katteli akkunasta, että eipä ole maata näkösilä. Ja samontein kone jo tapas kiitotien pinnan. Ei ihan oppikirjahilijasesti, vaan tultiin meleko korkijalta ja kovvaa. Mutta maahan tultiin kuiten. Kovempi pomppu on kojettu kertaalleen halapavirma Raijaneörin konheella Riikasa käyvesä.


Samasa sumusa ajelimma maantielä aina Kursunkylile asti assuinpitäjäsä. Sitten keli hiukka selekis.

Laitoima saunallämpiimään ja taijama saunajjäläkiin leppuuttaa luita omasa petisä, eikä aamusela laiteta kellova piriseen. Reissukamppeet jouvama selevimmään pyhäpäivärratoks.

Tukikohasta tähä. Kakstoistatuntija Roomastalähön jäläkiin.

tiistai 16. lokakuuta 2018

lauantai 13. lokakuuta 2018

Tämä tie vei Kallelaan.

Net sannoo, että kaikki tiet veis Roomaan. Aamusta kulläksin viemmään puukuormaa kuralällitietä pitkin, nihhuomasin kohta olevain Kallelan liiterin eesä. Josei olis vejelty lapikuorman pääle ressuva ja kummiverkkova, nivvoissannoo, että puut olis ollu pilasa.

Kantelin valamiit lapit liiterriin oottelemmaan seuraavija Kallelan käyttäjijä. Täältä läks talavi laakista käveleen ja maantie on liukkaammasa ja lällisemmäsä kunnosa mitä ikkään.



Vähänaikaa rassasin Kallelasa tietokonetta ja jokikamerata, mutta eipä vieläkhän kyntynen yltänny ratkasemmaan, miksei vehkeet toisijjaan löyvä.

Huomenisa muuten saattaa olla semmonenki tiempää, jota pitkillähemmä Mummelin kans, että saattaa toisesta päästä Rooma löytyvä. Tehhään vähän hiilijalajjäläkee, jos onnistaa suunnitelmat.

Tukikohta jää varatalommiesten varraan, jokka lämmittellee talova ja ruokkii koiruuven. Täällon siis ovet auki, jos joku peltikaton alle halvaa.

Karhuva ei ennää täälä saa pyytää, mutta hirvet ja kanalinnut ovvielä mahollista otela tähtäimiisä.

Tukikohasta kesämaahallähtövä varten pakkailemissiin tähä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Mihin mies katos saunareissulla...

Vein aamusela semmosen kevytturjakkeen näkösen puukontekijän herrain kirkolle Sallaan saunommaan. Tunnimpäästä se soitti, ettei hän ennää taija olla se sama mies, joka tänne tuli.

Oli kuulemma ilimestynny iso kasa karvoja penkivviereen uuvela konheela. Eikollu peilijä, jostolis ite voinu naamaasa arvijoija.

Toin vaatteijjen tuntomerkkijen perusteela miehen Kotalankyllään, missä näppäsin siloposkesta kuvan. On siinä samoja piirthejä, kuttarkemmin kattoo...


Tukikohasta vastakin parturriin kulettelemissiin tähä.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Mettästysviikkova kuvina.

Mettoyhtymä vietti täälä monettako kertaa lie viikkomettättyssessiotaan. Hylsy on lentänny saunanlauteella ja naakimisnäytöksiä on kuultu ja nähty. Mieluista hommaa kaikille, kunei kukkaan koskaan valita mistään mittään. Naurusa suin ovat, olipa kelikin mitä oli. Ja pikkuhankaluuvet vaikka autojen kanssa ei netkään muutako naurattivat...Siitäpä selatkaa. Jovain noissa maisemissa kennen vaan kelepaa...













Komijat lumimaisemat on Naruskan korkeuvelta muuttunneet lumettomiks. Ukan lumimittarin kymmenensenttijä on vajentunnu nollaks, mutta alamma kohta taas alusta.

Tukikohasta talavee oottelemissiin tähä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Haukiputtaalle nelejänsarja.

Vasaran puukkopajasta valamistu jo jokuaikasitten neljän puukon sarja. Niijen kahvat oli tilattu iliman kahvojen käsittelyvä lakkaamalla. Puukkojen tillaaja loihti Vasaran hiomijen puukkojen kahvoihi pahkojen loimut esille koivuparahviinillä. Ja kommeeta tuli.




Tukikohasta tähä.

Kolokytäkaksveelahajaks kuntoleuku.

Sopevasti valamistu Vasaran pajasta Kasperille rosteriterälä varustettu Lapilleuku. Son Pirjon ja Pirkompäivä lokakuunseittemäs syntymäpäivä Kasperille. Mestari itte oli hiukka sillämielin, ettei tuommosella viitakkoveittelä oikeen mittään tehe, mutta poika oli erimieltä. Ja samon oli emäntäsä Raisa, joka tottuneesti tempasi kans leukun tupesta, vaikka mestari olit sillämielin, ettei taija naisväki saaha ees tupesta poies. Erehty.

Raisa on porohommisa tottunnu leukuva käyttelleen. Ja Kasperilla tuntu olevan leukulle käyttöpaikat tievosa.

Olipa tosi komija puukko ja silimijähivelevästi koristeltu tuppi. Jovain kelepaa vyölä kanniskela, nin taaskaanei ensmääsesä kavunkulumasa taijjokimutkasa vastaan tule...




Johan tuolla pienemmät mettärraivaukset hätätilasa tekasee.

Tukikohasta tyhyjää Tukikohtaa ihimettelemissiin tähä.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Kylymin ja nyt jo lumisinkin.

Viijes lokakuuta napsahti sitte enslumi Tukikohtaanki. Ja anto kerrala sevverran, että alakuun päästään. Ukallumimittari oikeestaan näyttää jo kymmenen senttijä, mutta virallisesti tältä sääasemalta ilimotettiin aamullumimääräks yheksän senttijä.

Mettämiehet on onneks issoimmaks osaks varrautunnu viikkoosa talavirattaila. Yhesä pakusa olit kesärattaat, jotenka kotimatkaa varten pittää varata paljollaisesti aikaa...

Pihapuut on saanu postikorttimaisemat. Antaapa nuijjen enslumijen rauhasa polokeentuva tuohon pihale. Tai mistäpä sen tietää, vaikka Linko-Jarkko alakas linkouskauven. Hänpä päättäkköön.


Tukikohasta mettästäjäväkkee pikkuhilijaa vähentelemissiin tähä.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Mettopata.

Soli eilisäehtoola vuorosa tämän Mettoyhtymän tävvuojen mettopata. Ukka sai taas luvan toimija pääkokkina. Poijjaat talakoilit mettikanallihat sopeviksi paistopaloiks. Eihän tuotollu kaitku rapijat viiskilloo puhaslihapaino, mutta jonnuullaine pata se niistäkki synty. Viimovuonaha tuota joutu hirvellihala jatkammaan, mutta nymmentiin pelekälä lintulihala.

Puolisenkilloo Ukka tieten käytti valakosta suolasilavata, nyt soli Rönkää. Tuoreena sitä saa meitimperän ainaki ässäkaupasta, mistä äijät siton jo kotijoviemisiks vissiin puolenkytäkilloo hamstrannu. Eteläsä ei kuulema tämmöstä tavarata kaupasta löyvy. Kyntöauran kärkikoviketta...

Läskit Ukka silippus voiks prauninkonneella, josson net mutkaterävät terät. Sika mennee täysin tunnottommaan tillaan, kun se pyöräytettään sillä hienoks. Ja hienosti se sitten sullaa rautapaasa, jokon kuummana hellala. Siinä net pyöri eräkerrallaa lintulihapalaset paasa ja kunolivat imenny sijat sissääsä, nin sieltä issoon teräskattilaan. Niija sen pohojale Ukka kuulotti neljä isova sipulija kärkihommana. Lihat kerroksiin, kerroksijen välliin norjanpoijjan kutujjuustova, sitä ruskijaa. Ja sittemmustikoita, mustija viinimarjoja, kevyvesti mustapippurija, ihavvähä soijakastiketta.

Teräskattilaku oli melekeen täynnä nuita kerrottuja, nin sitten kattila lihapintaan asti täyteen Naruskan ossuuskunnan vettä. Ei lihaliemijä, eikä muita kotkotuksija nyt, kun läskit laitettiin pattaan hienot suolat poishuuhtomati.

Kans pääle ja kattila uuniin. Satakaksviis ja seittemäntuntija. Viimoseks kahekstuntija laiton veheneäjauhosta ja kuohukermasta sekotetun suuruksen lihapattaan ja varovasti sekottelin.

Parikolome äijää kävi suolat etukätteemmaistamasa, eikä tarvinnu kuulema korjata. Ihimejuttu.

Pottuja lohkoimma Kasperin kanssa pari issoo uunipellillistä pitsauuniin. Net met voitelimma ruokaöljylä ja soijakastikkeela ja sekkaan yrttimaustetta ja pikkuset mustapippurirouheet. Pottuvenneet liotimma pienesä lasivuokasa ympäriisä ja siitä pellile. Uuni 225 asteesa ja vajjaa puoltuntija.

Mummeli olit laitttannu päivälä kaks pannullista Maikimpattaa, joston kait täälä jossaki ohjekki. Ukka huitas viimeseks puolekstuntija vielä maustamattomat tuorejuustot kaaliporkkanapattoihin. Namija tuli.



Saunajjäläkiin äijät pöytään. Ja koska vain sijat ruokailee iliman ruokaryyppyvä, nin poijjat tempasivat alle kunnovviinaryypit, ja sitten alettiin syömmään.

Siihenasti vetelivät turvoksiinasti pääruokaa, kun pöytään toima vielä omenhyvettä Helemisomenoista. Nyt nekkin on kaikki hyötykäytetty, kolokytäkilloo ainaki.

Jovain vissiin painelivat poijjaat kohta syönnijjäläkiin levole. Aamupalala tarjoilima varmemmaksvakkuuveks Ukan kylymäsavustammaa viskilohta. Siks viskilohta, kunnet ruokaryypytki olit tällä kertaa viskijä...

Tukikohasta seuraavija ruokalajija taas suunnittelemissiin tähä.

Mummustakhan tarttu autokuume...

Sovvaaralline tauti tuo autokuume. Ja tarttuvata sorttija. Yllensä viirukset liikkuu enempi kevväälä ja kesälä, mutta nyton liikenteesä syksypasillija. Mistä lie Mummeli sen saannu ja tartutti tieten, samasa muokkaamosakun asumma yöt, nin Ukkaan myös.

Lääkettä onneks löytyy. Kullaittaa vanahanauton myyntipalstoile, nin uutta kuumeellievittäjjä pääsee katteleen. Onneks Suomesa on melekeen satatuhatta pirssijä kaupan käytettynä ja uuvet pääle.

Joku sais tästä Ukan helemijäishoppeetummahharmaasta Lexuksesta pitopirssin, jola lähtee autokuumeen lievemmät oirheet ja muut.

Tuosta klikkasemala pääsee alakuun. Kaikkihannet ommaasa kehhuu, mutta täton heleppo kehuva kenneenvaan, joka Lexuksella kokkeilemmaan pääsee. Tämon tieten Suomehhalavin yksilö, ninko arvata passaa.



Tukikohasta kojeajoja oottelemissiin tähä. Ja saa vappaasti levitelä tätä tautija...

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Ruska Nuoluskurulla.

Ruska alakaa olla tältäsyksyvä ohitte. Poikkeuksellisempitkään sitä piisaskin. Jossaimpäin Lappia on vielä koivut kirkkaana, esmerkiks Kemijärvellä. Mutta se onki etelämpänä mitä Naruska.

Mummelilla on neljänkuvan sarja tältäsyksyvä Kuskoivalta. Hänku kuluki neljäläviikola siellä Helsingihherroja steinereita ruokkimasa. Siinäpä vilikuilkaa, yks ja samapaikka.





Ylimmäinen kuva on 31.8.2018 ja loput viikovvällein.

Tukikohasta seuraavaa ruskasyksyvä oottelemissiin tähä.