tiistai 19. maaliskuuta 2019

Dieselin hinta karkaa bensalta. (2084)

Mitä isot eellä, sitä pienet peräsä, sannoo sana. Suomesa on pikkuviiveelä matkittu koko aijjan polttoainehinnoisa Vennäänmallija. Nyssielon mallina, että dieselin hinta on siirtynny viitiserruplaa benssiinijä kalliimaksi. Saattaapi olla Suomesa kohta samallailla.

Hyvä Mummun ja Ukan kannalta, että meitin molemmat pirssit on bensamallija. Varmempitoimisija ovat. Ja hyvin liikkuuvat itänaapuribenssiinillä. Päästölukemat on kohta paremmat kuin kotimaisila ainheila. Ja hinta pyörii puolesa meijän verolantijahintoihin.

Ukka Matinpoijjan uus passi ja kahevvuojen viisumi haukkuuvat hintasa muutamala käynnilä. Viisumi kustans kahele vuojele kakssattaaviiskytä €urova.

Tuosa kuva tänpäivän hinnastosta.


Tukikohasta porssaan sisävilettä kastikkeeks kohta muuntelemissiin tähä.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Ensilumi maassa. (2083)

Ei ole tullu koko talavena maahan kattolumija Tukikohan päärakennuksen peltikatolta. Nyton. Ensmääset tuli tännään etupihale. Ei vielä kaikki, mutta iso osa toiselta lappeelta. Onneks ei kennenkään pääle.


Linko-Jarkkova pittää nyt hukka toppuutela, ettei se hyökkää nuijen kimppuun vielä. Lunta on sajellu tänhään taas vajavat kymmenensenttijä. Lumimittarile ommerkitty Tukikohasa nyt 104 senttijä. Ehtoomittaus ovvielä tekemäti.

Tukikohasta kattojytinöitä oottelemissiin tähä.

Käsityöläiseltä käsityöläiselle. (2082)

Viettelimmä lauvantaina anopin synttäripäivää. Paikkana oli Lemettilän tilan pitopalavelutilaks muutettu vanaha kivinavetta tekopitäjä Petäjäveellä. Sielä oli nelisenkytä vierasta juhulistamasa ysikymppisijä. Söimmä karjalampaistija ja pottuvoita ja tieten Ukan savustammaa kylymäsavuva. Kaikki piisas pöyväsä, ninko pittääki.

Oli monija muisteluksija. Anoppija parivuotta nuoremman sisaresa anteekspyyntö päivänsankarilta oli yks huippukohta, joka tallentu monneemmieleen ihavvarmasti. Pikkusisko pyysi julukisesti anteeks ja Kerttumummu kaikkijen kuulleen anto anteeks. Ellisisko sai pyyhittyvä mieltäsä painanneen asijan kaheksankymmenevviijen vuojen takkaa, kunoli purru sillon josakin riitatilanteesa isosiskova. Selekeesti oli Elli huojentunnu, kunei synti ennää olokapäitä painannu...

Oli sielä tarinata Pakolanpirtin ympärilä pyörinneistä poijjavviikareista, jotka oli yritelly seurustelusuhteisiin päästä talon nelejän tytön kanssa. Ja mikspä ei, näteitytöi kuin pairannapei...

Laulupuolen hoiteli koskettavasti Ukan mussiikkokorvaa periny Kati Marleena ammattitaitosen kitarasäjestäjän kanssa. Kaikki tykkäs.

Tyvärensä oli päivänsankarile teheny päivätorkkupeitteen. Ja pienemmän samallaisen kissalle, Mölli nimeltäsä. Salamavalot näisä juhulisa välähtelit enimmin torkkupeitole, jonka materijaali oli kierrätettyjä paitoja.


Oli ihan lämminhenkiset juhulat. Turhaan ei Suomellippu pihasa salosa liehunu.

Tukikohasta kevyttä matkaväsymystä potemissiin tähä.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Ysikymppiset lähestyy. (2081)

Anoppi täyttellee puolenkuummaisa maaliskuuta komijat 90 vuotta. Matkustamma tulevaks viikollopuks tekopitäjä Petäjäveelle synttärijä juhulistammaan.

Kymmenkunta kilova on Ukka kylymäsavustanu kirjolohta juhulaa varten. Eipä ole tievosa, minkälaine hiukokalan tarve mahtaa kysseesä olla, mutta ensmääsenä ei kala pöyvästä lopu.

Linko-Jarkko on seleviämäsä Parriisista kotiperile Naruskale ja on luvannu ottaa talakkarin vaativampestin hoijellakseen. Rihlan hoitellee Tarja naapurista.


Tukikohasta Lovviisalaisten kotijolähtövä huomisa-aamuna valamistelemissiin tähä.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Tuli yli metri lunta ja lapintiaiset. (2080)

Ei ole näkyny koko talavena lapintijjaisia. Mutta metrillumen myötätä pari kappaletta näitä ruskeensävyisiä kauniita lintuja asettu ruokintapaikan herkkuja löytään.




Lovviisan koulukkaat vietiin tälleaamuva Sorsajokivarteen. Lumi ei kairasta lopu. Täytyy toivoo, ettei hiihtovoimat sielä lopaha. Onnimittäin muutamakin kelekkaporukka ja hihtovajeltaja poistunu kairasta, kun ei ahkiot ja kelekat kule.

Tukikohasta lumemmittausharjavvarteen lissää toistametrillukuja mittomissiin tähä.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Linko-Jarkkova kohta ikävä. (2079)

Justiinko eilisäehtoola alon Mummelile puhhuun, että ompas hyvä homma, että meillon pihalinkoushommelit hanskassa. Samala telepatijaminnuutila tuli ikävä wotsappiviesti Linko-Jarkolta. Ei ikävä hänenkannaltaan, kullaitto kuvan olimpaikastaan. Eihvelitornijjuurelta.


Turha on täälä Tukikohasa muuta tehhäkkuin ootela rauhasa, että raktorimies kottiutuu. Aamusela piti ajjaa hiukka polttopuuta kellarile ja samala mittova hiukan, paljonko sitä lunta oikeen on tullu. Ja on sitä tullu, eikä meinannu. Lingottavvaa olis paritkymmenetsentit ja rapijat pääle.

Parile kelekkahemmole riittää rypylunta ihavvarmasti. Poijjaat jo päättit, ettei he lähe Karhutunturija kauvemmaks ees kokkeileen, eli unhoittaavat Sorsansuunnat. Järkipäätös.



Ukan lumimittari osottaa seittemästä kohasta mitattuna tällähetkelä yheksänkytäviissenttijä. Ja lissää tullee. Ja varmana on pakkaslunta ja pehemosta vanahan mannaryynilumempääle. Kolala työntelin sevverran polokuva takapihala, että pääs halakokärrylä hurjastelleen. Kola meni tasan mittasa tuiskulumesa. Eli ei mithän mahollisuuksija kollaila pihoja puhtaaks. Ainakaa Ukka Matimpoijjala.

Tukikohasta Jarkole hyvijä lentokelejä toivomissiin tähä.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Vielä on talavee jäljellä... (2078)

Yöpakkaset hilippoo parijakymppijä ja päivälämpöset puolestakymmenestä kymmeneen piiruun. Mummeli käväs kokkeilemasa metrimmittasija levveitä suksija Kuutsikönkäärrannasa. Sielä koski pysähty valokuvvaan ja livekuvvaa tarttu kamerale samontein.




Hanki kestää justjajust nuila levveilä suksila, jokka lähinnä kantaa samavverran kuin lumikengätki. Niija hiihtotykkääjile tievoksi semmonenki asija, että hihtolatu on aukastu Naruskan kylämpintaan. Neuvotaan.

Tukikohasta kevväämmäkskääntymistä oottelemissiin tähä.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Vanahaan talloon retrokalustetta. (2077)

Tukikohan alakuperräänen rakennusvuoshan on 1952. Tämä perinteikäs talo on osattu peruskorjata helevetihhyvin vuosina 1981-82. Peruskorjauksesa on uusittu lähele kaikki olleellinen, mitä tämmösessä talosa ovvoitu uusija.

Sillon on vesipuolela vaihettu kaikkiilluokkahuoneissiin käsijenpesualtaat. Yhesä huoneesa tuola meitin peräluokasa sattu täsä jokuviikko sitte Ukka Matinpoijjale vahinko. Putos semmosen vanahammallisen peilin hyllystä joku helekutin vaasi. Se meni palsiks altaarreunaan ja allas tietenkijjoutu luovuttaan kappaleen ittestään. Eli se meni sököks.

Onneks Mummelin mielestä ainaki löyty retromalline allas Kasperin nykysestä asemapaikasta. Sieloli pesuhuoneesa allas, jonka väri ei kaikkija sielä miellyttänny. Nimpä sen vaihtoaika kuttuli, nin Mummu varas vanahan vaaleenpunasen ittellesä. Ja kelepaa se mullekki.

Asentelin sempaikalleen tännään. Vesiliitännät uuteehhannaan jäi vielä hiukka vaiheeseen, kunei vesijohtokaupasta ostetut liitospalikat ollukkaan ihansammaa millikokua, mitä olis pitänny. Mutta homma jatkuu ja valamistuu, kuhan käyvään seuraavankerran maalikylisä.


Nyton vaaleempunasta nimpaljon, että riittää. Ja seinät on samalaseinustala vihireetä, eli värijä löytyy. Jovain siinä kelepaa käsijä peseskellä...

Tukikohasta vaaleenpunasta pantterija oottelemissiin tähä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Tais tulla talaven pakkasenkat Tukikohasa. (2076)

Eipä taija tarkistelemati kauvas oikeesta mennä, jossanon talaven pakkasennätyksen syntynneen Tukikohasa tälle aamuva. Mittarit hilippo alimmillasa -34,6 ja Ilimatieteellaitoksen Naruskan asemala -37,2. Turha vissiin ees mainita, että vaihteeks Suomen kylymin paikka tänäaamuna...

Aurinko paistellee ja  aikas vilikkaasti lauhtummaan päin on, kunnyt puolkymmenemmaisa on jo lähes kymmenen astetta tullu lämpösempään suuntaan.

Täsäkun tarkemmin kalenterija muistelemmaan alako, nin Ukka jo märkijen purujen sejasta kaiveli esile jottain tuttuva kolomaskolomattapäivästä. Sehän on Loimun ja Ukan nimipäivä Kaukonpäivänä, ninko vuossitten sovimma Loimun kans.


Onneva vaan Loimule hihtolomalla sieläjossain ja isot onnittelut myös Ukale ittele. Kiitosta vaan.

Tukikohasta pökkövä pessään lissäilemissiin tähä.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Revontulet helemikuun lopettajaisissa. (2075)

Mummeli räpsi työreissullaan eilisä ehtoola muutaman revontulikuvan. Komijaa oli, mutta kiire kunon iltavuorosta kotijo ja saunommaan, nin eipä siinä jouva jalustoja kameralle allelaitteleen.

Olis ollu hieno yö varmaanki kuvvaila vaikka enempiki, mutta met vaan vanahat illala myöhemmin akkunasta kattelimma...





Alimmainen kuva on Saijalta. Loimuva piisaa...


Tukikohasta seuraavaa selekeetä oottelemissiin tähä.

Kahta evvaiha. (2074)

Kattelin tuosa aamusela Tukikohan pihamaala, että miksköhön linkomies on jättänny puolennelijön alan linkoomatta makkuuhuoneen akkunan alta. Tarkemmin kummenin kattomaan, nin siinä lumesa auraamattomasa paikasa oli semmone pikkukohhouma, jonka Linko-Jarkko oli kohtelijaasti kiertänny.

Koppasin kohhouman siitä kätteeni. Noh, sehän oli ja on Ukka Matinpojan musta baskeri, jokon kiertänny jonkuvverran maalimaaki Ukan tyhymämpään suojana.

Emmeinannu ensimmuistaa, mitä se tuola maassa tekkee, mutta sittemmuistin, että ramusin auton takalokasuojan takana maastakäsin muutamaa muovipalikkaa, joka ei kestänny jäittempotkimista, vaan putos kiinnityksistäsä ales. Lakki ei siinä kiinnityssouvisa meinanu päässä pysytelä, nilllaitoin sen potkurinkorvakkeseen roikkuun. Ja siihen se tieten sittejjäi. Ja tuuli puotti maahan ja lumi sen siihen peitti.



Ennenkö nostin semmaasta ja putsailin, nin siitei liijon raktorinhyttiin voinu näkyvä kuppikkunen kohhouma, kun siinoli muutamasentti lunta päälä.

Kahta evvaiha. Toinen on varmasti Linkomies. Siinolis huopahatule lähtö valennu ninko isännävviirile, josolis lingottu.

Tukikohasta nimikkolakista paremmihhuoltapitelemissiin tähä.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Halakokatoslumile konekyytijä. (2073)

Konheela ei halakopeltikattova pysty tyhyjentään, mutta onneks maasa olevile lumile löytyy naapurista konevvoimaa. Ei ole pimijää työtä, vaikka pimijäsä siirtely tapahtuki. Linko-Jarkko siirteli muutamankuutijon Tukikohan takaseinustale kassaan. Sinne alakaa kohtsillään tulleen semmosija iltapäivälämpöjä, että lumile tullee noutaja.

Ei tullu tänne hankikantoja viikollopun satteista. Lunta on rapsakat seittekytäsenttijä, eikä umpisele liijon ole asijaa kuin pitkilä mettäsuksila, jos nilläkää. Kelekkamiesten kannatteis pysytelä reittipolanteila.

Muutama mökkiläinemmeni viikollopula kolokytä kilometrijä Tukikohasta pohojoseen. Sieloli lunta tullu enempi kuttässä, eli lumipaksuus Naruskajärvensuunnila 120 senttijä. Ja pehemosta.


Tukikohasta uunituhkaa lumikassoihin kohta levittelemissiin tähä.


sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Elisa tuli Kallelaan. (2072)

Kunei täälä ennää ihankaikesa olla Teliavvankeja, nin voi nettiyhteyksijen päähän liittää muitaki operaattoreita. Joulummaisa huomasin Rovaniemelä itteni kävelylä paikallisesa kauppakeskuksesa Elisapaketti kainalosa. Menillankaan, kunoli hyvä puhujapoika myymäsä.

Kotona valjastin yhen telekkarin Telijan telekkarin pariks Elisapakettiin. Sehän pellaa ihan hyvin. Ja sen parikskun sai ostela kohtuuhinnala toisenki paketin, nimpitihän tuo Kallelan asukkaijen iloks laittaa.

Sielon vielä hiukka säätelemistä, että saan sen näkymään kunnola. Pitäää hiukka saaha nettiyhteyksijä jollainkonstila vielä paremmaks. Ja niile Kallelan asukeille, joittemmielestä tämmöstä ei tarvita, nin ohojeeeks voisin antaa, että televiisijon voi pittää sielä kiinnikki.

Tukikohasta kesäsajetta Matinnimipäivänä pitelemissiin tähä. Mitalisajetta vähempi. Ja valttikortit on katottu.


lauantai 23. helmikuuta 2019

Harrastuksenomasta puuhasteluva ennemmitalisajetta. (2071)

Mitalisatteesta evvielä tiijä mittään, mutta tänhään en juoksulenkile ennää lähe. Otin sevverran itteeni niskasta kiine, että ennen suvikelijä tyhyjensin halakokatoksen tasakaton lumikuormasta. Oli sitä sielä paksuimmillaan liki se 80 senttijä, mikä täälon maassaki. Tuiskut oli sielä hiukka siirrellykki lumija ja se oli varmaanki tiiviimpätä kuin maasa oleva lumi. Järkeenkäypä juttu on se tiiviys, kuttuolla katoksessa on allaaltapäin pakkasta päivvastoin kummaasa olevala lumela, misä maarajasa on lähelä nollaa.

Rapijan parintunnin puuhastelu. Pittää tilata seuraavaks Linko-Jarkko siirtelleen net pois tuosta liiterinkiertolenkiltä. Ovappahan sulamisvesistä takapihalta pois, jos tuo kasa siirtyilis johonkittuone alamaahampäin. Son konehomma, ei minun.




Tukikohasta satteevvarjon alla hihtokilipailuja vilikuilemissiin tähä.

perjantai 22. helmikuuta 2019

Naruskan kurret lämmittellee...(2070)

Mummeli hoksasi aammuvideoaineistova Ukan ulkolämpömittarin tienoilla. Pakkasta kun on kolometkympit, niin liikkumalla pyssyy lämpösenä. Nin juoksemala liikkumala. Ei kelekalla.



Tukikohasta ittekkin vissiin lumenkollaamisseen halakokatoksempäältä ryntäämissiin tähä. Ennen suvija ja satheja.

torstai 21. helmikuuta 2019

Erilaiset aamut. (2069)

Eilisäaamuna tuli herätys Linko-Jarkon lingon jytinään. Se jytinä kuuluu vain sillon, kulllunta on enempiku tarpeeks satannu. Ja oli sitä parikytäsenttijä. Lumimittari kiipes tuostavaan kaheksaankymmeneen senttiin.

Kunoli keskiviikkoaamu, niilläksin tieten ohjelmammukasesti kuskaileen puukkomestarija kirkolle saunoon. Semeinas kuiten reissu päättyvä Kotalankoulun takapihale. Sieloli kiertoväylälä kaks autoo rinnatusten. Tyhyjä autommentävä välikkö oli talon ja toisen auton välisä, misä näytti kyllä olevalluntakin, mutta määrä ei liika isolta näyttänny. Mutta sitäpä oliki. Paksuimmillaan tuiskulunta kuuskytäseittemänkytä senttijä.

No Ukan pirssihän junttaantu siihehhankeen pysähyksiin. Ja partasuu vieresä alako kiekumaan, että ei perkele päässy tälläviikkoo saunaan. Sannoin hälle sievälä äänelä, että annas mun nyt vaan tätä pirssijä ajela ja oottele siinä rauhasa. Soli painava parintonnin auto kyllä hangesa kiini, mutta liikahti se jäläkijään takas muutaman kymmenensenttijä. Ja perruuttaissa samontein automperse alako kääntyyn kohti talonnurkkaa ja syöksytorvee. Joten eikun hetkohta etiäppäin. Ja taas se pysähty hankeen. Ja ei meinannu taaskaan taakkeppäin liikkuva. Muttä läks kuiten. Ja heti pyrki kohti talonnurkkaa. Kävijo mielesä, että mistä helevetistä tähän raktori saahaan, mutten puhunu säikyle repsikale mittään.

Vissiin kymmenkunta minnuuttija siinä nitkuttelin etteen ja taakse. Oma ovi oli nin syväsä hangesa, ettei sitä saanu auki. Ja vieruskaveri oli selostamasa koko aijjan, että täsä meni tääpäivä. Mutta se erehty. Kiitorattaa synty viimen eestakasesta liikkeestä, ninko eestakasesta liikkeestä muuvallaki. Kiitorata aukes ja Leksuun sai sevverran vauhtija, että neljäpyörää Nokiakitkoja kun ruotas maapohojaan kiinni, nin läpi mentiin loppupenkasta. Ja repsikka intoilee, että minähän sannoin. Sempiti tieten sannoo, että olet sinä hyvä kuski...


Tuosson kuva menomatkalta Naruskantieltä. Eteläsä jos maantien toinempuoli olis kakskytäsenttijä paksusa lumikerroksesa, nin sielolis varmaan mielenosotuksija. Täälon tämmönen arkee. Onneks oli ees toinempuoli aurattu.

Saunareisu onnistu hyvinki, mutta sittemmeni teekoosa vielä kolomisentuntija, ennenko puukkomestarin kaikki paineet ja pumpputahit oli mitattu ja punnittu. Mutta pirssikuskilta ei maltti lopu.

Tännään ei eilistä ennää muistela. Uutta lunta ei tälleyötä ole sajellu. Pikkupakkasela pukkas, ninko Kerttutyttö, se nätti sielä televiisijosa iltauutisisa, osas tieten ennustaakki. Kolomesakympisä hilippoo ja ei näy mittään sinisijä hetkijä, vaannyt on vaaleempunane valttija...


Tukikohasta viikollopun vöönituulija ja lauhtumisija oottelemissiin tähä. Kerttu kerto.

tiistai 19. helmikuuta 2019

PUPUPUPUPUPUPUPUPUPUP...(2068)

Tukikohan pihapiirisä tätä pääsee kuulemaan livenä suunnilleejjokaehtoo.



Tukikohasta kuuntelijoita vartoomissiin tähä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Karhutunturia mikkelimmiehen kameralla. (2067)

Eipole tievossa, mitelli tykyt Karhutunturisa närreijenoksisa viimoyön tuiskussa ja tuulesa pysynneet, mutta muutamapäivä sitten pari hihtomiestä Mikkelistä kävi aurinkopaistepäivänä tunturija vallottamassa.

Ensimpiti käyvä pilivisenä päivänä ura hihtelemäsä valamiiks, mutta se kannatti...



Tukikohasta kuvalähetyksestä ja käynnistä kiittelemissiin tähä.


Luoteismyrsky reppii...(2066)

Aamuyöstä alako nurkampielistä kuulummaan, että paripäivää hojettu kelivarootus Sallaan alakaa totteutummaan. Ei täälä lunta kauheesti olettullu, mutta vinkka on kohtalaine. Ukan sääasemamittari tuola Tukikohan katola on vilikkaimmillaan pyöräyttänny 22,8 metrijä sekunnisa vinkkapuuskan.

Liekkö se kovillukema vai junnaava keskituuli teheny Tukikohan tontila myös pahojaan. Mummelikullaitto aamusela uuvet kakkulasa nokale, nin se heti huomas portimopielesä tuulivahinkoja käynneen. Kyläseuran ja Tukikohan yhteinen infotaulu on joutunnu antautuun ja kaatunnu, kun neljäkertaanelosen pystytolopat on napsahtannu maarajasta poikki.

Aika hyvä, etton tapahtunnu aamuyön tuntiloina, jollon täsä vähempi kukhan liikkuu.




Onneks ei ilimesty täälä varhaisjakelulehtijä...Posti tullee neljämmaisa ehtoopuolela, jollon lehti ojjo vanhennu.

Portimpielen pariskuntaaki vinkka on koitellu, muttei hylänny. Sitkee sissi pilikkimmään on tuo Ukko. Ja muija seisoo uskollisena vieresä...


Tukikohasta korjaussuunnittelemissiin tähä. Vinkammentyvä ohitte kait ehtooseemmennesä.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ei tarttis vielä nuoskaantuva. (2065)

Käväsin pikamutkin Kallelasa polokasemasa sinne Leksulla yhet jälet, kun linkomies ei eilisen kymmenensentin lumisatteen jäläkiin tälleamuva kerinny ennen ehtoopuolta linkoomaan. Muutama kelekkamies isola peräkärrylä piti varmistela pääsemmään perile pikkulumijen läpi.

Alakaa sitä kevyttä pehemosta lunta olleen reippaasti jo poloven ylitte, mutta se on kaikki semmosta puuterilunta, ettei siitä lumiukkova tekkeen pysty. Eikäpä ainakhan umpisela se kaksista kelekala ajettavvaa semmonellumi ole.

Kävin hiukka tuulettelemasa sajemittarija, jonka pääle sielä Kallelampihala on satannu sevverran lunta, ettei se meinaa jaksaa siknaalija jaksaa sisälle keskusyksiköle toimittaa. Nysse taas pellaa, vaikkei se sielä lumimäärää pystykkään mittomaan, kunei sillä ole lämmitystä.

Parit kuvat näppäsin, kuppaisto aurinko nin kommeesti jo Kallelan etuseinähirssiin...Joki alakaa olleen lumesta ummesa, eikä kameran asentaja vieläkhän alakannu asentelleen kamerata kuvvaamaan. Oli hiukka muita kiirhejä.




Sielon muutama vaphaa viikko, jos joku rauhallisesta paikasta ja lumesta sattuu tykkäämään.

Tukikohasta ei lämpöasteita kaipalemissiin tähä. Mieluummin pijämä kieppilumet kanalinnuile...

torstai 14. helmikuuta 2019

Taivaarrannammaalari työssäsä. (2064)

Aina välillä näyttää Tukikohan konttuurin sisältä ulos ikkunasta kattoissa, että on erikoiset maisemat. Ylleensä Ukan kattokamera tallentellee niisä tilanteisa ei nin kovin tavallisija maisemakuvija. Kattokaa vaikka itte. Nämei mene Ukala talteen normikierrosa, vaan kuva tullee ja mennee pois viijen minnuutivvällein. Tämon nyt tallesa.


Tukikohasta Ystävämpäivää toivottelemissiin tähä.


tiistai 12. helmikuuta 2019

Viijemmaisa vielä värikuva. (2063)

Päivä pitenee, halus tai ei. Ninko muistatta, nin Ukka Matinpojan kamera muuttaa kuvat iltahämärisä mustavalakosiks siteekku valova ei ole värikuvvaan tarpeeks. Nyvvielä hiukkaa ennevvittä ehtoopuolela riittää pilivettömänä päivänä aurinkovalova värikuvvaan.

Tännään onki ollu hieno aurinkopaistepäivä aamusta asti. Aurinko laskee kellon ollesa 16.11 Tukikohan korkeuvella, mutta valo piisaa siitä vielä jonkunaikaa ohitte.


Tukikohasta helemipöllövä ehtoolaulajaks oottelemissiin tähä.

Nymmeni keskisormennäytöks...(2062)

Moon aina koittannu olla sillai kunnolline kansalaine, etten ole nuisa virastoisa koskaarrähissy mistään asijasta. Poistannu sieltä rähisijöitä kyllä virampuolesta. Enkä rähissy tännäänkään, kun jouvuin eilistä polliisiasemalakäyntijä parsimmaan. Piti olla selevät senssit, että pääsen hoitaan passihakemuksen kotuajalon netinkautti, mutta eipä se nin ollukkaan. Kanslijantyär oli eilen sitämieltä, että siitä vaan kotona, kuhan valokuvasa olet käynyjja kuva sieltä rekisterriin lähetetty.

Noh, maksu kelepas virmale kotua, mutta sittettuli ilimotus, että varraappas aika paikallisele tiplukonttuurile sormejjäläkijä ja allekirjootusta varte. Noeihän se muu auta, kuhhomma kotona tökkäs. Soli vissiin sentakkee, että passija oli vielä parivuotta jälelä.

Sitten alako amusela tökkimmään kanslijassa sormejjäläkikonheela. Tyvär pyysi konheellasile oikijankäjen etusormen. Senkulläppäsin lasile, nin kone ilimotti, ettei se tunne sormellaittajjaa. Ei vastaa aikasempaa oikijankäjen etusormija. Noh, tyvär pyyhki konneen puhtaaks ja sitten kokkeilimma peukalova. Samapeli. Sitten laitoimma keskisormen jo pelliin, kuppyyvettiin. Sen kone tunnisti, mutta kehu tyvär, että heikkolaatunen. Noh, minkä sille heikkolaatusuuvelle mahtaa, kunnet papillaariharjanteet ommeikäläiselä nykyvään semmoset kuivat ja kuluneet. Johan mulla ommuistisa, mistä se sormejjäläki muovostuu. Kuivisa sormisa ei ole tarpeeks nitä rasvoja, joista se jäläki lasile jää. Eli nämät olis hyvähköt murtomiehensormet iliman näppylähanskojaki.

Saatiimmet sitten kummastakikkäjestä jokkussormet hyväksytyks. Itte en ennää muista, mikä sormi oli kummastaki käjestä lasila, kukkone piippas vihreetä. Mutta keskisormeeki tarvittii jommastakummasta käjestä.

Saattaa alakaa sormileikki joskus jossaki passintarkistuksesa, jos net alakaa sormejjäläkikonheela varmistelleen, kuka tämon. Vallassaan senkanssa.

Tulipa tilattuva se henkilökortti samalareisula. Sillähäntuota pääsee aikas monneemmaahan iliman passija. Ja eihännuot kohta muut papperit riitä henkilöllisyyven tojistamisseen. Vaikijammaks mennee maalimammeno.

Tukikohasta Lintholmin Ollija muistelmissiin ja hiukka suremissiinkittähä.


sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Virallisesti Ukka Matinpoika. (2061)

Vähänkait se saattaa kuulostaa tyhyjältä vekslaamiselta näijen nimiasijoijen kanssa. Täson kuiten hyvä oppi ja ojennus Ukalle ittelleen ja muillekki, jos entunennimi ei oikijalta tunnu. Olispitäny, ninko olen saattannu täälä joskus jo mainittakkin, alunpittäin hoksata, että entunennimi kummuuttuu ihan toiseks ja semmoseks, ettei mittään viitettä löyvy ajasa taakkeppäin, nin ihminen saattaakimmenettää nimiruletisa osan itentijeettijään, ninko hienosti olenkuullu puhuttavan.

Kuuskytävuotta Kari Anterona jättää jonkullaisija jäläkijä taakseppäin aikas monneen paikkaan. Etunimet nyt kussisältää ees pienen kytköksen Ukan juurile, nin aikas moni saattaa osata yhistää uuven ja ouvon nimen oikijaan ajattelemaasa henkilöön. Ei tartte nimpaljo kysellä, kunnyt on pelekän Ukkanimen kanssa tapahtunnu. Ja Isä-Mattivainaa tullee sujuvasti mainittuva.

Neljäkytäviis €uroo keveni lompuuki, mutta haitannekko tuo. Tietenkijjoutuu taas uusiin passija ja ajokorttija summuuta, mutta saapahan niihinki uuvet entustaehommat kuvat. Niija passi olis itäleimoja täytenä pitäny uusija jokatappauksesa, kuppittää hakkee taas pensaviisumija.

Kävimä pitämäsä perhepiirisä kevyvet ristijäistentapaset perjantaina Rovaniemelä. Molemmat tenavat olit sielä pesueinesa, eli ytinjoukko oli mukavasti kasasa. Ukka tarjos Rossoravintelisa koko poppoolle Ukka Matinpoika -päivälliset ja haastelimma samala naamatusten pikaset kuulumiset. Ja Mummeli sai uuvet silimälasisa nokallesa samontein.

Kerttu Unna Orvokki ei varmaankaa ole ihanäkkijä nimijään muuttelemasa. Paitti tieten sukunimmeesä joskus. Suvun pienimmäinen tanssahteli ravintelipöyvälä ilosena, kummet muut oottelimma evvään saapumista...




Tukikohasta vissiin sukunimevvaihtamista miettimissiin tähä.

torstai 7. helmikuuta 2019

Nysse paistaa jo aamustaki. (2060)

Nyppä alakaa näyttään semmoselta tuo talavenselekä, että se kohta naksahtaa sillasta seljälleen. Seittemisentuntija on nousun ja laskuvväli jo. Ja lissää tullee minnuuttitolokula kumpaankippäähän.

Vaikke täälole liikaa kaamokset masennellu, nin huomaasen heleposti, että laiskempikivvirkistyy, kun aurinko pisempäämpaistaa.

Kuvvailin joutessain eilen saunareisula, mutta jäi ehtoola laittamata parit nousukuvat esile, kummeni iltapäivä tuola pohojosempana muutamala loma-asunnola lämpöjä päälelaittaisa. Semmosija kevvyitä aputalakkarihommija vaan.



Ensmäänen kuva on kolomekkilometrijä Tukikohasta etelään ja toinen tuolta viijentoistakilometrimpäästä Kotalankylästä. Sekun mollukka kiipeilee aamuyheksänkantturoisa noitten maankohhoumijen yläpuolele, nin sonsiinä se kaamos. Taputeltuna.

Tukikohasta rapijan kolomenkympin lauhtumista ootelemissiin. Sittettankille huomista Rovaniemikeikkaavarte.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tuulimittariputsaushavvaintoja. (2059)

Pakkaskuurat piti käyvä putsailemasa tuulimittarista, vaikka ei ulukohommelit liikaa puoleesa vetele kolomisakympeisä. Aurinkova kuiten näkkee sieltä korkeelta, eikä siinä montaa minnuuttija mene, kun kaatelen tuon tuulimittaritangon, johon jokuviisas aikanaan teetti metallipajala saranaliitokset.

Sielä katola ommuutakin nähtävätä. Sielon syntynny viime lumisatteisa uuven piipumpeltisuojan räystäijen synnyttämänä Ukkamaljakoita, vai mikskä nuita kuttuis. Unniikkija jokatappauksesa.



Tukikohasta lauhtumista pikkuhilijaa oottelemissiin tähä.

Kovija hyytävyyslukemija. (2058)

Lappia kurittaa vaihteeksi aikas kovat pakkaskelit. Keskemmälä Lappija esimerkiks Kasperin kartanolla ei pikkuneniä liikaa voi ulos tunkee, kun hyytävyyslukemt tuulessa hilippoo viittäkymppijä. Naruskallaki heilutaan reippaasti likempänä neljääkymppijä pelekisä lämpötiloisa. Tuulilukemat on vielä kylymempijä...



Tukikohasta ei vielä aurinkoo ulukona ottamissiin tähä.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Ilonen apoteekkireisu. (2057)

Parikimmukavaa asijaa tuli tuostavaan elämää elläisä vastaan tälleaamuva. Kunoli kolokytäjarapijat pakkasta, nin tieten hiukka mietitytti, pellaako se Leksun vaihelaatikko, ninko arktisisa olloisa pittää. Ja sehän toimi, jotenka kiitokset sinne Ouluun.

Seuraava hyvä asija tapahtu ennelleirintäaluvetta täältä kotuvapäin ajellesa. Oli muutama koivu tiellaijasa mustannaan tekrijä. Siinähämmeni vajjaa sekuntti jos toinenki, ennenko sai kännykän tulile. Ja net tekrit säikky pakkaskelisä vissiin autova sevverta, että pelemahtit lentoon.

Kerkisin laskeen niitä siinä autoneessä lentävijä ainakin kahteenkymmeneevviiteen, mutta kuvistahampystyy tarkistaan luvun vielä isommaks, eli kolomekkymmentä. Siiton aikaa, kunon nähäny nin ison tekritokan. Laskekee itte kuvista...



Apoteekkityär otti mielellläävvastaan net intialaiset verenpainepillerit ja sain tilale orikinaalit taput. Noli hiukka hintavampija, mutta aattelin tieten, että paskaa saa saaha vaikka ilimasiks, nin sitei kelepuuteta.

Pakkasta pitelee, mutta onneks on enempi nyt nuita pirttihommija. Ja talakkarila riittellee aina pikkupuuhasteluva tuola pannuhuoneesa.

Tukikohasta kohta porollihakeittova maistelemissiin tähä...

perjantai 1. helmikuuta 2019

Intialaista pirraattija täälä niellään. (2056)

Ukkahan sitä sairastellee tuota verempainettautija ja onkait nuita muitakivvaivoja, jotkon kyllä lääkeilä aikas hyväsä tasapainosa. Huomasin tuosa päivälä Ylen uutisvirrasta pienejjutu, että intialaiset toimittellee jottain lisäaineita Losartanmerkkisiin verempainelääkkeisii. Se Losartaani on näitä pirraattilääkkeitä, jokka nuo apteekkarit ovvaihatnnu vissiin halavempaan Cozaar -merkkisestä alakuperräislääkkeistä.

Taijan mennä huomenisa apoteekkarin puhheille ja vaihella suosiola nuot lääkkeet alakuperräisiin, kun sattuu se resepti olleen voimissaan tuola omakannasa.

Se uutinen, ketä kiinnostaa ja jota koskee, löytyy TUOSTA LIKKASEMALLA.

Tukikohasta apoteekkiin aamusta hilippasemmiin tähä.

Katajakepakosta ommoneks. (2055)

Siinäpä muutama kuva kimmokkeeks puukkomiehinä ja nikertelijöinä yhtään ittijään pitävile käsityöläisile. Mummun joulupukinkonttiin meinattu katajalusikka ei ihajjouluks viimevuojempuolelle valamistunnu, mutta johan tuommone kelepaa lahajaks milleppäivää vaan.

Taattuva Vasaraunniikkilaatuva. Saattaa sijottuva tuonne karhuveistoksevviereen issoonsalliin ihimeteltäväks ja malliks, josko joku vaikka innostus yrittelleen samallaista. Ukka ei ala...






Siinon hijomapapperiki loppuviimestelysä heilahtannu toisenkikkerran. Ommeinaan nin silonen, että tekis miel hiplata vaikka yökauvet...

Tukikohasta tähä. Yhtäpuuta ihimettelemissiin.