keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Pakkasia pukkaa. (2208)

Naruskan kylymyysennätykset näyttäis alakusyksystä jatkuvan. Kamerat kiertää. Kohta alamma suunnittelleen toiseen Tukikohan pirssiin talavisempija rattaita...Ja ei kauaa tarvii oottaa, niin toiseenkin laitellaan...





Tukikohasta pitkäkalsarikaapille rientelemissiin tähä.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Mummu miettii, mistä linnut... (2207)

Ei ole liikoja kanalintuja Naruskan suunnila tällekkessää nähty. Ei soinu tekri toisena kevväänä peräkkäin, vaikka ikiaikane soittopaikka on kuuloettäisyyvelä tuosa rajanpinnasa.

Linnuila on kuiten siivet. Jostain niitä tekrijäki tiellaijoile oli tänhään ilimestynny, kun Mummeli kirkolle työmailleen meni.

Kesä on ollu hiukka erikoinen. Marjakesä on Naruskala ollu kaikkijen marjojen suhteen ehkä huonoin, mitä met muistamma melekeen neljältäkymmeneltä vuojelta Mummun kans. Ja sammaa sannoo moni muu. Ja sienisyksy näyttää yhtä hilijaselta.

Lintuja näky tänhään, poikkeuspäivä se oli tähämmennoon. Itekkin näjin Saukoskempuolela Tuluppijosa käyvesä lennosa puolenkytä tekrijä. Kivensyönnisä oli kahesa eri paikasa koppeloita. Oli raavaita lintuja ja poikijaki. Mummun näkemyksemmukkaan Naruskala hänen näkemäsä tänkesän pojjaat olit varsinki mettojen osalta kookkaita.

Lehti ovvankasti vielä puisa. Toissayönä oli viis pakkasastetta Naruskala ja oltiin vaihteeks Suomen kylymin paikka. Ruska paranoo ja saattaa lisätä myös lehtijen irtoomista.




Alotimma tuosa justiisa nelejännen Steineriviikon. Ruottinkieleisten koulukkaijjen viikko. Sitton yks väliviikko melekeen tyhyjää, jonka jäläkiin saamma viikon paimentaa mettämiehijä. Sillon net lintumäärät lopulleen seleviivät.

Ukan polovi on melekeen pelistä pois, Entiijä, mikä sitä tulehuttaa. Mummeli on viirusyskässään vissiin nelejättä viikkova ja ittelä on ilimeisesti sammaa tautija nyt takana viikompäivät. Ei kuiten kuolemaks näyttäs tää olevan. Kait se siitä lohkee.

Tukikohasta tähä.

torstai 12. syyskuuta 2019

Salama silippusi säävermeitä. (2206)

Tulihanse yks ukkospilivi meitinkin Tukikohan pääle eilisä ehtoola iltakymmenen jäläkiin. Kommeet salamavalot ja tykitystä ninko sovasa sempääle. Ja Mummeli jo ilimotti yöpetin suunnilta, että konttorissa tais räsähellä.

Ja räsähteli kans. Entiijä, menikö Upsiloota lopullisesti poistoon, mutta PeetBrosin verkkovirtamuuntaja ei kestänny virtapiikkijä, vaan mykkä mikä mykkä. Sähköle jo hajunkipperusteela haisi...

Onneks löyty pitkijen ettiskelyjen päätteeks kottoo yks Bilteman verkkovehje, joka alako taas säitä purkkiin lähetteleen.

Sais jo kohta lopetela nämät syyshelteet, että sais immeiset rauhasa lattaila omija akkujaan ees öisin. Muuten ei meinaa jaksela keittjörulettija pelata...


Tuo vehje se lopetti hommasa. Sonniitä ameriikanpoijjan vermeitä, joitei Suomesa saa pistorasijaan työnnettyvä kuin atapterila. Bilteman laturi on kotimaankeleponen.

Tukikohasta unta, ei ukkosija oottelemissiin tähä.

Huarapijäskyn syssyrituvaalit. (2205)

Tais yks haarapääskypari innostuva murjaseen kahet poikuveet lämpösen syksyn kunniaks. Siltä se köökin akkunan ollesa auki kuulostaa ja myös näkkyy, vakka muutama pääskynpaska akkunaa koristaaki.

Mummelin kuvasarjasa on läheltäkuvattuva aineistova, joten eikun kattommaan...










Tukikohasta kohta näkemiin toivottelemissiin tähä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Tuli tempastuva reipasta ylinoppeutta. (2204)

Ohantuota tullu joskus ajettuva ylinoppeutta, mutta net on tapahtunnu lähinä kuuvenkympin rajootusaluveilla. Ja on niistä joku rikesakkoki tullummaksettuva.

Tännään oli hiukka toinen tilanne. Olin viemäsä puukkomestarija saunalle herrain kirkonkyläle. Ajelin täyteen lastatun tukkirekan takana puolenkytä kilsaa kirkolta. Kaheksankympin nopeusrajotus kummuuttu sataseksi ja baana oli suoralle auki, nin aattelin ohittaa rekan, kuten teinki. Painoin kaasua aikas reippaasti. Tuli ehkä painettua se likelle lattijaa, ettei jäis jalakoihin.

Rekan ohituksen jäläkiin palasin omalle kaistalle. Auto kuitenki päätti, että menohalut on kovat, vaikka kaasujalaka oli antannu polokimele levon. Lyhvesä ajasa noppeus kiihty noppeusmittarimmukkaan sattaankuuteenkymppiin. Son aikas kova vauhti ja pittää jo hiukka keskittyä ajamisseenki, eikä meinaa järki sannoo, miten automaattivaihteisela autola meneteltäs, kun veto on eelleen täysilä. Eipä siinä muuta mieleen tullu ensalakuun kuin että jarrulla vauhtija hiukka pois. Saikinhan vauhin puttoomaan likelle sallittuva satasta, mutta kaasupolin ei kevyistä potkuista huolimata lauvennu pois. Siinä tappelit jarrut ja kaksattaaviiskymmentä heppaa keskennään, että kumpiko voiton perrii.

Noh, ennen Matovaaran pitkää suoraa tilanne laukes. Ei ihan hikikarpalot ottalle kerinny nin lyhvesä aijjasa, mutta on se kumma tunne, kunei auto ole selekeesti kuskila hallinnasa...

Siirtelin jo kirkola kummimattova parempaan asemaan. Matosta on jo aikaa leikattu kaasupolkimen alta kappale pois, ettei tämmöstä pääsis tapahtuun. Mutta kun tapahtu, nin kotona alako viskarssin sakset heilummaan ja kummimatto menetti lissää pinta-alastasa. Nytei pitäis ennää tartuva polokimen sinne. Pittää vaan huolehtija, ettei se matto liikkus huomaamati etiäppäin.


Josolis ollu talaviliukkaat, nin solis ehkä ollu menova ja meininkijä. Nytoli kuivat kesätie. Tarttee varmaanki alakaa hiukka tarkemmin harkita, mitä vanaheneva ukko voi millonki tiempäälä tehhä...

Tukikohasta seuraavija seikkailuja oottelemissiin tähä.

tiistai 10. syyskuuta 2019

On se kanalintu kaunis. (2203)

Ja kesykisse ossaa illanhämärisä olla. Mummeli kävi viemäsä Kallelasa asuvile mettämiehile muutaman loisteputken saunavessatillaan. Menomatkala töllisteli Kallelan mökkitielä kuvan kaunotar.

Poijjat mökilä olit nin tyytyväiset valojuhliisa, että pärhäyttivät tuojaneidole syntymäpäiväserenaatin. Sää kaasvoit neitooo kauneeeehin....ja niin eteempäin.


Tukikohasta tähä.

Saalis saatiin siis. (2202)

Einet linnut täälä ihan yhettömisä ole. Ja kestäävä näjemä haukusa, vaikka lehti on tiukasti puusa. Pikinokka ja ampuja on ollu yhteistyösä...


Tukikohasta lissää lintupata-ainetta oottelemissiin tähä.

Ruska eriaikaan, ei 10.9. klo 14. (2201)

Solise vanaha sääntö, että ruska on kymmenes yheksättä kello nelejätoista. Ei ole parraimmillaan tänävuona. Osa koivuista on kyllä ottannu keltasta värijä, mutta iso osa niistä on vielä vastantekovärisä. Haapa on laitalukijen vielä vihireenä.

Maaruskaa oli Tuntsala Mummelin mukhan jo viimo torstakina, mutta ei ihan parraimmillaan sieläkhän sekkään. Eli epätasasta ja ajottuu kaikki hiukka pijemäle aijjale. Johtuskhan viilijästä peruskesästä. Ja elokuun satteettomuuvesta. Ruostetta ei kauhijasti ole näkösälä. Se on märjän kesän vaiva.

Tukikohan pihapiiriruska kehittyy taas epätasaseen. Mutta ompa sittevvärijä pisempään.


Kolomossteinerit ainaki alottaa viikosa aurinkopaisteesa. Ja lämpöväkin olluvattuna puolviikkoon. Siitäpä se urkko lähtee...

Tukikohasta haarapääskyn viimesijä pesäjjättämisijä seurailemissiin tähä.

Huonosta muistista eiookku haittaa. (2200)

Kait työkittiijätte, ninko minäkittiijän, että auton alumiisnisija vanteita tars kiristelä saan tai kahen kilometrijjäläkiin sillon, kuvvanteita on irti käytetty.

Semmonen muistamaatommuus voi tulla vastaan sitte, kunon ajettu kakstuhattaviissattaa kilometrijä. Ninkävi Ukka Matinpoijjalle. Norjarreisuva ennen vaihettiin jarrupaloja etteen tuohon taksipirssiin. Ja sittempä ei ole muuta kun ajettu vaan, kunnes viikko sitte alako vasemmasta etusesta kuuluva vieraita äänijä.

Amatööritiaknoosi sanos kuulokuvamperusteela, että laakeri ääntää. Ei ollu laakeri. Vennään tullisa kukkuulu enmääsen kerran ja kirkolle ajjaisa äity vaan äänet, nin päätijjättää Lexun Erätulen parkkipaikale oottamaan autopalaveluhinhausta. Ja Mummeli tilattiin tieten hakemaan, ettei tartte viittäkytäkilometrijä kävelä.

Siinäsitte Mummuva ootellesa autoo töllistellesä hokasin, että vasemmasta etusesta puuttuu yks mutteri. Ja yks pyöri sormila...eli kaikki olit löysälä. Olin ehtinny Suokashoon jo soittaan hakkeen pirssin avvaimet haltuusa, että hinurihemmo hakkee sieltä huomenisa. Soitihheikile uuvelleen ja pyysin tuomaan avvaimet autole, että pääseen ottaan momenttiavvaimen takapaksista. Ja Heikkiku tuli, nin korjasin auton. Ja perruin autopalavelut. Ja ajjoin kottiin.

Eillisäpänä käväsin Kemijärvelä korjausreisula. Uus pinnapultti paikallesa katkenneen tilale. Ja homma selevä. Ja momenttiavvain tarkistettiin samontein. Se toimii kyllä, kuhan joku sitä käyttäs. Joku Ukka.



Tämä kerrottuna vaan, että isompi vahinko oli lähelä. Nyppääs kuuvelakumpilä. Ja jäläkikiristys eilisestä irtikkäytöstä tapahtuu tänhän.

Tukikohasta tementijatutkimuksiin kohta hakkeutumissiin tähä.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Uutta lintua houkuttelemma uuvenlaisela pöntölä. (2199)

Olemmää muutaman partijolaisohojeen perusteela rakentannu pari pääskysempessää. Niison asustelu enimmäksee räystäspääskyjä. Net on semmosta huopakangasta ja harmahija, ninko pääskyjen omatki savipesät.

Nyt muutama mökkirakentaja kiikutti Tukikohtaan kolome vaakatasosa olevaa pönttövä. Net on tarkootettu harvinaisemale lajile, eli tervapääskylle. Pöntöntekijä oli kesälä Tukikohasa käyvessään havvainnu saman kuin Ukkaki, että Tukikohan yläpuolela lenteli korkijala myös tervapääskysijä, joijenka pesäpaikasta ei ole havvaintoja.

Näihin tullee vielä lisäks asennusohojeita. Tievosa on, että korkijale pittää talonseinään niitä asennela ja niile pittää tehhä vielä jothain temppuja sisustuspuolele, jokka kerrotaan Ukale myöhemmi. Milenkiintonerrojekti. Aattelin kyssyy yhen jatkoluovuttamista Kasperin pesuvelle, heillä kunon kans aika iso ja korkija talo Tapijonkyläsä Rovaniemelä.

Net on on tuommosija vaakamallisija ja lentoaukko on isommannäkönen, mitä siepoille ja muile normipönttöläisile.



Pittääpä ootella opettajjaa paikale. Nuitaha ei talavela varmaankaa tervapääsky tartte. Ja kevvääläki asennusta saattaa tarvita pijätelä. Onnimittäin sennäkösijä lintukotoja, että talitinttijä summuita kiinnostaa. Ja oravaa.

Tukikohasta tervapääskyn bongausta oottelemissiin tähä.


perjantai 6. syyskuuta 2019

Kyllä Tuntsalla kelepaa... (2198)

Helssingin Steinerkoululaisten toinevviikko huipentu eilen Tuntsavajellukseen. Tyytyväisijä kuulostit olevan kaikki, ja ehtoola maistu saunajjäläkiin Lapinkävijän uunimunakas kylymäsavuporroon tehtynä. Niija leipäjuusto tieten. Ja maustekurkut. Ja paprika. Ja reilu juustoraasteppintaan. Niija viiskytä kanankevennystä munakaspohojaan.

Säät on suosinneet. Ei haittaa, jos ehtoola ja yölä satelee, nin päivälä on vuorostasa poutaa. Sajeaijjat vejetään unta palloon.

Vielä tänhään patikkaretki venäläisele sotalentokonheele, jonka jäännökset löytyy Tukikohan takapihalta. Niija tieten Maammelaulu käyvään laulamasa rajavyöhykkellaijasa. Seisovilteen.










Sitäsaap tieten Helssingin ympäristövä kulukee meleko laajalti, ennenko löytyy samallaiset maisemat. Melekeen puolet tästäki kolomestakymmenestä olit Napapiirin pohosella puolela ensmäästä kertaa. Ja tuskivviimestä.

Tukikohasta seuraavaa kolomenkymmenen tokkaa viikollopu yli oottelemiisin tähä.

torstai 5. syyskuuta 2019

Välliin historijaa. (2197)


Tuosson valokuva Petäjäveen veispuukkisivuilta. Isä-Matti oikijalla ja vieressä Pauligin konsulentti ilimeisesti Jyväskylästä keittelemäsä somistuksista päätellen joulunaijjan kahveita asijakkaile.

Ukola on päälläsä valakonen työtakki, ninko noina aikona ruukasi olla. Se isän ja äiten pyörittämä kauppaliike sijaitti kilometrivverran Petäjäveen keskustasta sivusa Hätälämmäjelä, jota nimen alakuperrää ei mulla tievosa ole.

Soli monipuolinen kauppa, ninko kuvasa näjette. Tyypillinen senaijjan, eli kuuskytäluvun lopun pikkukauppa, josa myytiin kaikkee maan ja taivaan väliltä. Siis sekatavarakauppa.

Tukikohasta mielenkiinnolla tämmösijä muistoja tutkimissiin tähä.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Pantasuden ruskaretki Lapissa loppui lyhyeen. (2196)

Palo -nimeä kantanut pantasusi kierteli muutaman päivän ajan Savukosken ja Sallan rajamailla. Tarkempaa tietoa ei ole sen poroille aiheuttamista vahingoista, mutta Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt poikkeusluvan Palon päästämisestä päiviltä. Niin on myös tiedon mukaan tapahtunut 28.8.2019. Sehän jäi viimeisimmäksi päiväksi, jolloin pannasta lähti paikannussignaali avaruuteen.



Alakuvassa on eri susi mitä ilmeisimmin. Lainasin kuvan wikipediasta.

Poronhoitoalueella sudella ei juuri elinmahdollisuuksia ole. Näissä kairoissa niitä on päästelty päiviltä luvalla ja luvatta kuinka paljon lie.

Tukikohasta tähän.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Poronpaskaa nimpal, että piisaa. (2195)

On kaks hirvasta löytänny taas Tukikohan tontilta peltikaton alta mieluisampaikan. Net oli Ukan Lexuksen talavipaikala ninko kotonasa. Ja etupihala ja takapihala oli vallanki siltä isommalta ilimeisen löysää paskaa, jokoli enempi noinko ihimispaskan näköstä. Ja se hirvas oli issoin, mitä niitä Pohojosen Sallan paliskunnasa voi olla. Sekun pääsee vaatimija polokeen, niissiinä tanner ryskää ja aitaa kaatuu...

Täälei kuiten kukhan immeinen paskanna ulukona, ja tuohan väänti ison läjän, kun kyöräsin niitä postilaatikkojen suuntaan. Soli nin iso se toinen ja sarvet puhistunneena, että solis vaivatta nostanu Ukan sarvillasa seinäle, mutta vielä se ei ollu oikeesti kait hörnöllään, kunei se ollu vihasa ees samansorttisele nuoremmale uroole, hirvas seki.

Net on nyt parina päivänä haukuttannu täsä mein koiraa. Täson hyvvää lehtipuuta, josta net tykkää. Pajuva ja pihilajjaa ainaki. Ja kun syötättää, nimpaskattaa kans.




Tuhonku astuu ja marssii kengilä sittessisäle, niijjovain. Toivotaan, että net pyssyis pois. Taitaa olla liika lämmintä, niinnet hakkee varjova Ukan halakokatoksesta.

Tukikohasta esteaitoja seuraavaks suunnittelemissiin tähä.


lauantai 31. elokuuta 2019

Hormitelekkää toistamisseen (2194)

Jokuvuos sitte oli telekkärukka erehtynny luuleen Ukan savupiipujjatketta kaksmetriseks telekänpöntöks. Sitähän se ei tieten ole, vaan siihempönttöön ku erehtyy, niin joutuu viijentoistametrin puotokseen ja palluuta ei sieltä ole. Eikä sieltä kivitorvesta kuule, jos sielä kellarisa räpiköi ja apuva kaakattaa.

Sieltä se nuohouslunkan kautta tuhkakoussikkaan tarttu ja siirtyy tieten tuhkan matkasa mettän hyväks Tukikohan takapihale.

Tarttis varmaan käyvä vetämäsä kanaverkkova piipuhhatun ympäri, nin estys hormiimpääsy. Mennee hyvä telekkä-äitee ihahhukkaan tuommosesa vahingosa...

Nythän se sulammaan aikaan olis verkko laittavisa, mutta tavammukkaan asija tullee mieleen seuraavankerran talavipakkasila. Ohan se tieten sillon jännempää katola kiikkuva...


Kait se telekkä on. Saattaa vaikee olla tuosta kuvasta tunnistaa. Ainut varma asija on, että vainaa.

Tukikohasta seuraavija steinereita maanantaiehtooks oottelemissiin tähä.

perjantai 30. elokuuta 2019

Karttakorjauksija. (2193)

Melekeen kaikisa kartoisa on UKK-reitin virheitä Sorsatunturin maastoisa. Saattaa olla muuallaki, mutta ainaki kuvisa olevisa paikoisa.

Reitin paikka on vuosijen saatossa vaihtannu Jäkälätunturissa paikkaasa. Välleen se on menny lakijen kautti ja välleen taas alavija maita. Nyton vuorosa lakijen kautta reitti.

Maammittauslaitoksela reittipäivitykset on oikeen, mutta uusimmissakin satatonnisisa ja muun mittakaavan kartoisa on virheitä.

Yläkuvasa on Maammittauslaitoksen nykkyinen päivitetty karttapohoja. Sielä reitti mennee tunturisa. Ukan omasa esmerkiks Kemihaara Tuntsa Värrijö 1:50000 kartasa piti tehhä mustekynäkorjaus. Siinä näkkyy alemmasa kuvasa virhereitti ja oikija reitti.



Nuo muutokset kanattee ittekenenki karttoihisa tehä, jos net ei ole päiväntasala.

Tukikohasta eksymisijä välttelemissiin tähä.


Lyhvestä virs kaunis. (2192)


METTÄKANALINTUJEN METÄSTYSAIJJAT 2019.

Ukka Matinpoika kun ei itte mettästele, niin turha on alakaa sisälukutaitosille selevää tekstijä toistelleen.

Siitävois jottain mieltä olla, että kestääkö esmerkiks Naruskan lintukannat nuo aijjat, mitä maalintuva täällä saa pyytää. Omat kolomijolaskennat antaa hiukka eri tuloksija, mitä pohojana päätöksile käytetyt ilimeisesti on.

Onneks täntalon asijakkaile tärkeintä ei olekhan "saalis saatiin siis", vaan mettästyksen ulukopuoliset raatit ja hyvä kaveritunnelma pitkältä aijjalta.


Onneks täsäkairasa on muutaki pikkuriistaa...



Tukikohasta tähä.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Karhutunturista steinerretkikuvia. (2191)





Tukikohasta tähä.

Perruutusviikko syyskuun alusa Kallelasa. (2190)

Syyskuun ekaviikko olis vappaana Kallelasa. Taimenerrauhootus alakaa ekapäivä syyskuuta, mutta nethän voi nakata takas jokhen. Harrit ja siijat on eelleen hörnöllään.

Ja Karhutunturisa ja muisakin tuntureisa kannattee nyt käyvä vilikuilemasa mustikkata. Net on korkeella tänä vuona.

Kallelan puukasa on pienentynny tävviikon mökkiporukan talakoila. Tars vielä viijä sinne kuulema lisälavvaa ja sajepeltijä, nin loputki saatas satteensuojaan. Suaphantuota ajela net ennen talavija kottikärrylä liiteriinki, eikhän tuo onnistu, kussatakuutijota halakojaki löys Tukikohasa katon alle.

Porot sielä Kallelan luonnon keskelä kirmaava. Ja kalat loiraa jovesa. Ja illat pimenee mukavasti, niivvoi vaikka ulukotulila istuskela koskenkohinasa. Mitä sitä ihiminemmuuta tarttee. Ainakaa housutjalasa.


Tukikohasta varrauskirjat levällään tähä.

Ulukona ja sisälä lämpijää... (2189)

Ensmääset Steinerkoulun oppilaat ja opettajat alakaa oleen opintoviikkosa puolvälisä. Tämonkin onnekas taijeluokan ryhymä, joka pääsee ehtoola Tuntsale kattomaan viimesen Juha Hurmeen Paulaharjurojektiin kuuluvan esityksen.

Mummeli aikoo työntyvä ehtooks heijän linjuriisa. Jonkuppittää jäähä kuiten talovvahiks ja ehtoopalan laittajaks. Ja kukapa muukhan kuin Ukka Matinpoika. Noh, opastelen hollantilaisen neitovajeltajan teltampaikkaa ja neuvon saunan ja suihkupaikan. Halus välttämättä tulla meile yöks...



Mummu paahtaa sämpylöitä köökisä siihemmalliin, että sisälä tarkenee. Nyt tarkenee ulukonakin, kuttääläkin lämpötila onnousemasa parriinkymppiin ja yliki. Silti ensmääsijä ruskammerkkijä jo pukkaa pihakoivuisa. Syksyks se kääntyy vängälä...


Kohton taas perjantai. Sehän tulloo jokakolomaspäivä, ninko hyvä perhetuttu kirkolta ruukaa sanova.

Tukikohasta akkunoita aukomissiin tähä.