Aina ei paista ja pakasta.

Porvoolaisilla kävi hiukka huono säkä. Oli niinkin lauhaa, mutta liika on aina liikaa. Oli pahimmoilleen räkäkeli, joka kairassa tarkoittaa lumen tarttumista suksenpohjiin. Ja se ei ole kivaa se.

Luonto on semmoinen, että se vinoilee. Tänä aamuna arvelen porvoolaisten aamuseitsemältä hiukan kaiholla katselleen linjurin akkunoista, kun Naruskalla paistoi. Ja oikein kunnolla paistoikin, koko pitkän päivän. Ja aamukymmenen pakkaslukemat kääntyilivät iltapäivällä jo pariin asteeseen.

Hanki kestelee räkäkelien jäljiltä hiihdellä paremmin kuin kertaakaan aiemmin näille lumille. Mummeli sen pätkäsuksillaan pariinkin kertaan tänään todisti. Eikä pilvenhattaraa. Ja samaa on ennusteltu tulevalle viikolle, joten saattaa seuraavaa ryhmää onnistaa viime viikkoista paremmin.

Tasan eivät aina käy onnen lahjat, sanotaan. Säät päätetään kuitenkin muualla kuin Tukikohassa. Kaikki otetaan vastaan, mitä ylhäältä annetaan...Tai alhaalta.

Tukikohasta viittätoista seuraavaa odottelemisiin tähän.