Ketturepolaisia näkkee eelleen paljonlaisesti. Niitä näkkee valosanakin aikana, mutta hämäräpuuhissa net liikkuu tieten vielä enempi. Jäläkijä on pitkänki aikaa näkynny Tukikohan tontila rakennusten ympärilä. Ja säikäyttipä yks Mummelija autotallissaki ehtoona muutamana Mummelin töistätullesa. Oli joku isompi elukka rytistelly autotallisa, mutta eipä sitä sinne jääny Mummeli tunnistaan...
Tännään ehtolla hämärisä näytti yks repolainen tuuhijan häntäsä ja turkkisa. Tuosa se kierteli Rihlankopin ympärilä, mutta eipä meijän koira liijon ääntä päästelly. Mahtaako olla riijustelukaveri, tiijähäntä.
Eipä tuosta Ukan kännykkäkamerala liijon parempata kuvvaa saannu, mutta jonnuullaine kuiten.
Tukikohasta tähä.
Ooottako koskaan suteen onnistunut törmäämään, edes varjon vilahduksena? Meikän haave, edes hetken tuijottaa silmiin, kunhan en ole naaraan ja pentujen välissä... p.s. kurkkasin Mummelin kuvia, heti alan seuraamaan plokia!
VastaaPoistaSusihavainto pihapiiristä on Naruskalla asumisen alkuajoilta, kun lapset vielä kulkivat taksilla postilaatikolta Kotalankylään ja sieltä edelleen linjurilla Sallaan. Tenavat olivat lähteneet kotoa tienlaitaan seitsemän jälkeen ja itse lähdin autolla työmatkalle heidän lähtönsä jälkeen. Ihmettelin auton valoissa, mitkä eläimen jäljet ovat lasten jälkien päällä lähellä postilaatikkoa. No, suden tietenkin. Mummeli, ei vielä silloin oikea Mummeli, kierteli päivännäöllä seuraamassa jälkiä. Hukka oli kiertänyt kierroksen päärakennuksen ympäri ja jatkanut sitten takakulmalta kohti Venäjän rajaa.
VastaaPoistaPoromiehet jäljestivät sutta, mutta se oli päätynyt rajan taakse. Muuta susihavaintoa ei omaan elämäämme liity. Virkani puolesta kyllä, mutta net ovat eri tarinoita net...
Loppukommeenttiisi totean, että et ole ainoa, joka Mummelin valokuvaussilmää kehuu...
Ukka