Hintsukatto ylitty.

Lähemma täsä nimpparireisule, ninko sovittu. Honasin eilisäpänä semmosen pikkuisojjutun, että Loimule pittää viijä nimpparilahajaks jottain. Onneks kekkasin, kun tyär soitti Oulusta, että Loimun poloveen oli sielä asennettu semmonen poloviorttoosi, jokon semmonen tuki. Josain voi kuulema potilas pittää tukkee ja sittevvälilä voi käytelä sitä kipsijäki, josson avvausmahollisuus.

Sannoin Katile, että pysssäytä pirssijäs sevverra sielä Iisä Kärkkäiselä, että anna Loimun ostaa ittelleen kunnon nimpparilahaja ja ajankuluva. Rahakatoks sovittiin hövelisti sataeurua. Potilaale.

Kohta Loimu soitti Ukale. Se sano kiitokset nimpparilahajasta mutta oli hiukka varovaisena, kunoli putjetti ylittynny. Kaheksankytäsenttijä. Sannoin meneväin kolikkokassan kautti kotona, nin maksan sitte äitelle koko summan. Loimu korjas, että ei kuulema tartte lissää rahhaa, äite maksaa ylimenevät...

No se huojenti Ukkaa. Ja mukava on aamusinisseen hetkeen hyökkäilä maantiele. Keväppiristää. Ja son kevättä ilimasa. Ja jollain kait jo rinnoissaki.

Tukikohasta Haaparannassa viikolloppuna kuikuilemissiin tähä.