maanantai 3. helmikuuta 2014

Porolta ei pelastu mikään...

Luontokappaleet käyvät väliin häikäilemättä toistensa eväillä. Lintulaudalla kaikki muu on suunnilleen jokapäiväistä ja normaalia, mutta tietenkin meidän ikioma Täplä -härkämme tekee jotain sellaista, joka ei vaikuta normaalilta.

Olin eilen viemässä lintulaudalle kolmea rinkeliä, kun tiaiset mielellään naputtavat nokillaan sämpylöitä ja muutakin leivonnaista. Hyvää hyvyyttäni luovutin yhden rinkelin Täplälle, kun se niin innokkaasti työnteli turpavärkkiään ja sarviaan rinkelikättä kohti. Alta aikayksikön se oli selvittänyt rinkelin poskeensa.

Loput kaksi rinkeliä pujotin varmemmaksi vakuudeksi lintulaudan yläpuolelle oksanhaaraan niin korkealle, että siinä ne saavat olla rauhassa tiaisten ja närhien nokittavana.

Täplä kuitenkin pääsi taas tempuillaan yllättämään. Se kiipesi seinälle tänään niin korkealle, että etukoparat vain kuopivat heinäseivässeinää. Se pujotteli sarvineen linnunlaulupuiden välissä niin ahneesti, että viimein rinkelioksa pätkähti poikki ja härkä sai rinkelinsä. Uskomattomalta se näytti ja kuulosti keittiön pöydän ääressä päiväkahveella Mummelin kanssa. Osa episodista tallentui kamerallekin, kun Mummeli sen kiiruhti hakemaan.



Etukoparat kovin korkealla maasta harvoin poroa pääsee näkemään. Takajalat korkeimmalla näitä elikoita niinkin näkee enempi. On se Täplä toisaalta erikoisporotus, joka tieten oppisi uusia temppuja, kun joku viitsisi sille niitä opettaa.

Tukikohasta lintulaudan aitaamista suunnittelemisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti