perjantai 20. maaliskuuta 2015

Auringonpimennys lastenlasten tapaan.

Auringonpimennys osoittautui lapsenlapsosille tärkeämmäksi tapahtumaksi, mitä Ukka osasi arvatakaan. Hallahelinä oli lukenut Tieteen Kuvalehdestä kaiken mahdollisen tapahtumasta. Lehden välissä oli ollut myös asianmukaiset suojalasit katseluun. Ja juttu oli jo aikapäiviä sitten perheen sisällä sovittu hoidettavaksi siten, että Kati hakaisee Hallahelinän koulusta kotiin nauttimaan tapahtumasta kaikessa rauhassa.

Ei niin hyvää, etteikö jotain huonoakin. Halliksen opettaja oli nimittäin onnistunut pahoittamaan tytön mielen, kun äitinsä oli tytön käynyt sovitusti kesken koulupäivän hakemassa. Opettaja oli sanonut siihen malliin, että on epäreilua luokakkavereita kohtaan lähteä niin...

Lähdetty kuitenkin oli, kuten suunniteltu. Kuvista voi päätellä, miten Hallahelinä on asiasta kiinnostunut ollut. Keminmaan koulussa ei tämä luonnonilmiö kuulunut opetusohjelmaan.





Pöljemminkin voi Ukan mielestä yhden perjantai-iltapäivän viettää Pöljän koulusta poissa, kun on mielen paloa luonnon merkillisyyksiin ja tapahtumiin yleensäkin. Nämä lapset todennäköisesti muistavat tämän tapahtuman edellä kerrotulla tavalla vanhempiensa järjestämänä. Näitä ei niin kovin montaa ehdi yhden ihmiselämän aikana kokea. Ukka muistaa taaksepäin yhden, joka on 1980 -luvun lopulta. Ja tältä päivältä, vaikkei aurinko näkyvissä ollutkaan Naruskalla.

Tukikohasta luonnon ilmiöiden tutkimiseen kannustamisiin tähän.

1 kommentti:

  1. Onpas Fossiili-Opettaja, eli eipä taida selvitä uudesta Opetussuunitelmasta, joka astuu voimaan syksyllä 2016, jos ei anna mennä katsomaan harvinaista juttua ja ajatelkaas, jos se Sokea Oppilas, olisi halunnut testata Iphonea kamerasovelluksineen/puhetukineen tuollaisessa harvinaisessa tilaisuudessa, eli pystyisivätkö vempeleet hälle pimeyden tunteita selostamaan? Onneksi, Halla-Helinän kannalta, kääntyi parhainpäin ja sai nähdä jutun!

    VastaaPoista